Hiittiä hiittiä

© Arja Wallin

Possuhiitin jälkeen ollaan käyty nyt kolmesti hiitillä ja possuhevonen on onneksi muuttunut normaaliksi Tuutikiksi. Ainoana ongelmana meillä on nyt ollut se, että Too on mennyt neljästä hiitistä kolmella aivan ripulille ja ilmeisesti suolistobakteerit ovat menneet tästä sekaisin. Too ei meinaan ole oikein syönyt kaurojaan ja söisi vain heinää. Kaurat kyllä häviää kupista jossain vaiheessa päivän aikana, mutta ruokinta-aikana Too vain kuopii niin kauan, että saa heinänsä. Nyt meillä onkin mahan hoito kuuri menossa, b-vitamiinikuuri, piimään yritetään totutella ja myyjän kovasti suolistoa tukevaksi kehuttu Spillersin Lite Balancer. Toivottavasti saadaan nyt tällä maha kuntoon, muussa tapauksessa täytyy konsultoida eläinlääkäriä.

© Arja Wallin

Hiitit ovat mahaongelmista huolimatta menneet hyvin. Kovin kovaa ei olla tietenkään vielä menty, mutta kyllä se tästä taas lähtee. Kevään hiitti nro kaksi päästiin menemään edelliskerran possuhiitin jäljiltä jo enemmän normiruutineilla. Hölkkää kolme kierrosta, puoli kierrosta kävelyä, 2100m hiitti, puoli kierrosta kävelyä, 2100m hiitti ja loppukävelyt/hölkkäilyt. Kaste oli meillä hiittikaverina, mutta eka hiitti mentiin itseksemme, kun Too ampui luvan saatuaan vauhtiin jättäen Kasteen maistelemaan pölyä. Niimpä mentiin hiitti Toon valitsemaa vauhtia, itse huolehdin vain siitä, että vauhti pysyi suht tasaisena. Toinen hiitti mentiin yhtä matkaa Kasteen kanssa ja Toota saikin pidätellä jonkin verran, että ei ampaistu Kasteesta ohi. Ravi oli hyvää ja Too palautui hyvin hiitistä + käyttäytyminen 10+ viime kertaan verraten.

Too on nyt niin hölmön värinen, kun on osittain vaihtanut vaaleaan kesäkarvaan, mutta mustaa talvikarvaa löytyy vielä seasta :D
© Arja Wallin

Hiitti nro kolme mentiin taas Kasteen seurana, eroten kuitenkin sillä, että Matin sijaan Kasteella ajoi Jenni. Äiti oli mukana kuvailemassa ja postauksen kuvat ovatkin tältä hiitiltä. Tällä kertaa oli Kasteen vuoro possuilla, se kuskasi Jenniä aivan 6-0 kiitolaukassa ympäri rataa. Aina kun Jenni sai sen hidastettua käyntiin ja yritettiin kääntyä kilpailusuuntaan hiittiä varten lähti Kaste keulien aina uuteen kiitolaukkaan. Meno näytti melko holtittomalta, mutta onneksi Kaste kuunteli Jenniä edes sen verran, että pysyivät radalla. En kuitenkaan uskaltanut Toota kääntää kilpailusuuntaan, kun Kaste yritti jo kerran meidät jyrätä, sain juuri ja juuri käännettyä alta pois. Lopulta Kaste oli vissiin purkanut enimmät possuvirtansa, kun Jenni sai sen käännettyä kilpailusuuntaan ja päästiin ajamaan hiitti. Toisella kierroksella Kaste pomppasi laukalle, eikä taaskaan suostunut pudottamaan raville, joten Tookin sai ottaa loppuun hieman reippaampaa ravia Kasteen tullessa laukalla vieressä. Hiitin jälkeen käveltiin loppukäynnit ja lopeteltiin siihen. Huhhuh, toivottavasti Kaste ei keksi ottaa tuota tavaksi.

© Arja Wallin

Hiitti nro neljä käytiin eilen 21.4., tällä kertaa Weekon kaverina. Weeko lapsonen oli ekaa kertaa radalla ja käyttäytyi kyllä niin hienosti, että huhhuh. Ja Too oli niin hienona malliesimerkkinä pikkusiskolle, on ne hienot jätit. Hölkkäiltiin Weekon kaverina kuutisen kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti. Weeko katseli hämmentyneenä uutta paikkaa, mutta edes ohi ajavat ratatallin hevoset eivät aiheuttaneet hännän ylösnostoa isompaa reaktiota. Ekalla ohituksella näki kyllä Weekon silmistä, että nyt on hurja tilanne, mutta fiksu tyttö huomasi, ettei Tookaan välittänyt, joten reaktio jäi hännän nousuun ja muutamaan hieman ilmavampaan askeleeseen. Laiskahan Weeko on, etenkin, kun radalla oli paljon ihmettelemistä. Nyyti totesikin, että ensi kerralle voisi ottaa piiskan mukaan. Too ja Weeko ovatkin siitä samanlaiset, että tietyssä mielentilassa ei ohjalla saa mitään reaktiota eteen, mutta piiskan kanssa palaavat maanpinnalle. Hölkkäilyjen jälkeen vietiin Weeko katoksille ja me mentiin vielä Toon kanssa 2100m hiitti. Too meni tosi hyvin ja radan reunallakin olivat kuulemma ihailleet sen menoa. Vauhti oli jälleen Toon päätettävissä, kuskina huolehdin vain siitä, että vauhti pysyi tasaisena. Pienen haavan Too oli polkaissut otj ruununrajaan, mutta muuten palautui hyvin ja oli tyytyväisen oloinen hiitin jälkeen. Kovasti kävivät ihmiset ihailemassa siskoksia ja kehuivat hienoiksi ja hämmästelivät heidän järkevyyttään. Eräskin nainen heitti, että nyt vaan hiittiä alle ja kaveriksi Agnese. Sitten kun Agnesesta pääsee läpi niin sitten ei muuta kun koelähtöön :D

© Arja Wallin

Nyt ei kun Toolle maha kuntoon ja hiittiä alle! Ja jos kaikki menee hyvin, niin kesällä starttiin!

Hiittikauden aloitus sikaporsaan kanssa

Toosta on tullut näin fiksu kengityksessä <3

Johan on taas aika rientänyt. Me ollaan pikkuhiljaa palailtu normitreeniin. Meillä on vaan tiet olleet aika huonossa kunnossa, kun osittain ovat sulat ja osittain pettävää jäätä. Routakuoppiakin on alkanut ilmestymään. Allekirjoittaneen jalka kestää hyvin muussa menossa mukana, mutta epätasainen ja pettävä jää tärisyttää kärryjä sen verran, että haava kiristää turhan paljon.

Ratsastustakin piti käydä kokeilemassa, onneksi
Too on sen verran kaponen, ettei haava kiristänyt :)

Ja eipä huonoilla pohjilla paljoa käyntiä/hölkkää kovempaa pääsekään, joten eiköhän ala olla aika aloittaa ratatreenit. Nyt se on hieman helpompaakin, kun auto vaihtui muutama viikko sitten ja nyt pääsen vihdoin ihan itse kuljettamaan omaa hevostani!

Toyota Rav4 vm. 2006

Lauantaina 9.4. tartuinkin tuumasta toimeen ja suunnattiin Loviisaan radalle. Mukaan lähti myös Kaste ja Matti. Kotona lastaus kesti hyvän tovin, kun Kaste päätti kieltäytyä koppiin menosta. Lopulta vaihdettiin hevosta ja vein Toon ensin, jonka jälkeen Kastekin tuli suht siivosti sisään. Matka meni hyvin ja perillä hepat ulos ja valjastukseen. Molemmat käyttäytyivät mallikelpoisesti. Too oli hieman jännittänyt matkalla, koska häntä ja takamus oli aivan ripulin peitossa. Kiimakin sillä on ja muut hevoset kiinnostivatkin kovasti. Valjastaessa tajusin potkuremmin jääneen kotiin. "Noh, ei se oo koko talvena pukitellut ajaessa, eiköhän me pärjätä" tuumasin ja suunnatiin radalle. Too ei olisi millään malttanut kävellä, mutta käveli nätisti takasuoralle, jossa siirryttiin raviin. Ja silloin alkoi pukittelu. Aika nätisti se aina lopetti kun karjaisin, mutta aina parin raviaskeleen jälkeen tuli uusi pukkikohtaus. Etusuoralle päästyämme huikkasin Matille, että käyn virittämässä riimunnarun potkuremmiksi. Juuri ja juuri naru ylsi Toon yli ja suunnattiin taas radalle. Edelleen sama jatkui. Muutama askel ravia, sitten askeleet sekosi ja kiukkupukkisarja. Etusuoralla totesin Matille, että koitetaan mennä keskenämme, koska Too ottaa vaan lisäkipinää pukitteluun aina, kun Kaste tuli rinnalle + mun karjuminen ja piiskaaminen näyttivät antavan Kasteellekin turhaa kipinää. Muutaman kerran Too yritti vielä pukitella, kunnes se tajusi, että nyt tosiaan saa mennä. Ajoin kolme kierrosta reippaasti ja neljäs hölkkää ja kävelyä, jonka jälkeen katoksille. Vähän meni fiilikset tällaisen sikaporsaan kanssa. Kotiinkaan hän ei olisi halunnut lähteä, kun ratatallin hevosten seassa oli varmasti monta komeaa oria... -.-

Näin chillisti seistiin katoksilla

Noh, ensi kerralla toivottavasti paremmin. Nyt olisi tarkoitus jatkossa suunnata radalle kahdesti viikossa, mieluusti oman tasoisten kavereiden kanssa. Eiköhän se tästä lähde taas käyntiin. Ja ensi kerralla se potkuremmi ei kyllä unohdu kotiin!