Hiittikauden aloitus sikaporsaan kanssa

Toosta on tullut näin fiksu kengityksessä <3

Johan on taas aika rientänyt. Me ollaan pikkuhiljaa palailtu normitreeniin. Meillä on vaan tiet olleet aika huonossa kunnossa, kun osittain ovat sulat ja osittain pettävää jäätä. Routakuoppiakin on alkanut ilmestymään. Allekirjoittaneen jalka kestää hyvin muussa menossa mukana, mutta epätasainen ja pettävä jää tärisyttää kärryjä sen verran, että haava kiristää turhan paljon.

Ratsastustakin piti käydä kokeilemassa, onneksi
Too on sen verran kaponen, ettei haava kiristänyt :)

Ja eipä huonoilla pohjilla paljoa käyntiä/hölkkää kovempaa pääsekään, joten eiköhän ala olla aika aloittaa ratatreenit. Nyt se on hieman helpompaakin, kun auto vaihtui muutama viikko sitten ja nyt pääsen vihdoin ihan itse kuljettamaan omaa hevostani!

Toyota Rav4 vm. 2006

Lauantaina 9.4. tartuinkin tuumasta toimeen ja suunnattiin Loviisaan radalle. Mukaan lähti myös Kaste ja Matti. Kotona lastaus kesti hyvän tovin, kun Kaste päätti kieltäytyä koppiin menosta. Lopulta vaihdettiin hevosta ja vein Toon ensin, jonka jälkeen Kastekin tuli suht siivosti sisään. Matka meni hyvin ja perillä hepat ulos ja valjastukseen. Molemmat käyttäytyivät mallikelpoisesti. Too oli hieman jännittänyt matkalla, koska häntä ja takamus oli aivan ripulin peitossa. Kiimakin sillä on ja muut hevoset kiinnostivatkin kovasti. Valjastaessa tajusin potkuremmin jääneen kotiin. "Noh, ei se oo koko talvena pukitellut ajaessa, eiköhän me pärjätä" tuumasin ja suunnatiin radalle. Too ei olisi millään malttanut kävellä, mutta käveli nätisti takasuoralle, jossa siirryttiin raviin. Ja silloin alkoi pukittelu. Aika nätisti se aina lopetti kun karjaisin, mutta aina parin raviaskeleen jälkeen tuli uusi pukkikohtaus. Etusuoralle päästyämme huikkasin Matille, että käyn virittämässä riimunnarun potkuremmiksi. Juuri ja juuri naru ylsi Toon yli ja suunnattiin taas radalle. Edelleen sama jatkui. Muutama askel ravia, sitten askeleet sekosi ja kiukkupukkisarja. Etusuoralla totesin Matille, että koitetaan mennä keskenämme, koska Too ottaa vaan lisäkipinää pukitteluun aina, kun Kaste tuli rinnalle + mun karjuminen ja piiskaaminen näyttivät antavan Kasteellekin turhaa kipinää. Muutaman kerran Too yritti vielä pukitella, kunnes se tajusi, että nyt tosiaan saa mennä. Ajoin kolme kierrosta reippaasti ja neljäs hölkkää ja kävelyä, jonka jälkeen katoksille. Vähän meni fiilikset tällaisen sikaporsaan kanssa. Kotiinkaan hän ei olisi halunnut lähteä, kun ratatallin hevosten seassa oli varmasti monta komeaa oria... -.-

Näin chillisti seistiin katoksilla

Noh, ensi kerralla toivottavasti paremmin. Nyt olisi tarkoitus jatkossa suunnata radalle kahdesti viikossa, mieluusti oman tasoisten kavereiden kanssa. Eiköhän se tästä lähde taas käyntiin. Ja ensi kerralla se potkuremmi ei kyllä unohdu kotiin!