Aina voi yrittää...

Jälleen pieniä muutoksia blogiin, nyt aion ryhtyä kirjoittelemaan blogia muustakin kun pelkästä valokuvauksesta. Pyrin yhä pitämään postaukset sellaisina, että niistä myös kuvia löytyy, mutta kirjoittelen tänne ihan arkipäiväisiä asioita omasta elämästäni. Olen tässä kuitenkin viimeiset pari kuukautta pohtinut josko jaksaisin kirjoitella blogia ja pohtinut sopivaa nimeä blogille. Nyt viimein päätin, että ainahan voi yrittää. En lupaa kirjoitella tänne päivittäin, mutta jos tavoitteeksi ottaisi vaikkapa pari postausta viikossa, niin olisin jo aika tyytyväinen :D

Noh, sitten voitaisiin vaikkapa aloittaa kertomalla viikonlopusta ja alkuviikosta. Perjantaina skippasin viimeisen tunnin koulussa, koska piti ehtiä tallille järkevään aikaan pesemään Kastetta lauantain näyttelyitä varten. Niimpä lähdin matkustamaan Loviisan kautta Ilolaan tallille. Siellä oli tarkotuksena, että olisin ratsastellut Sirin Ellua odotellessa, mutta Siri mutusteli karsinassaan heinää niin hikisen näköisenä, etten viitsinyt sitä enää lähteä kentälle kiusaamaan, kun se oli jo ajolenkillä käynyt.

Kaste Mikkelissä kasvattajan luona 29.10.2011

Ellua odotellessa hain sitten Kasteen karsinastaan ja vein pesupaikalle. Jalkojen pesun jälkeen harjailin sitä, kunnes Ellu sitten ilmestyi paikalle. Alettiin pesemään Kastetta, mistä neiti ei ollut ollenkaan mielissään. Jossain vaiheessa siltä rupes hermot menemään ja se meinas jo pariin kertaan keulasta pystyynki. Ellu ratkaisi asian hakemalla ämpäriin leipää ja leipiä raivoisasti mutustellessa sain vaavin pestyä loppuun ja saatiin loimi niskaan. Sitten ei kun neiti karsinaan ja kamoja huomiselle pakkailemaan. Siinä sivussa koitettiin saada eri osista yhdistellessä sopivat suitset Kasteelle koottua.

Kaste Ilolassa, uudessa kodissaan 29.10.2011

Jossain vaiheessa Ellu kävi Kasteen kanssa vähän harjoittelemassa esittämistä kentällä ja siellä todettiin, että kuolaimet suussa ei Kaste oikeen keskity, joten vaihdettiin irtojuoksutuksen jälkeen kuolaimettomat suitset päähän. Heti toimi paremmin. Annoin Ellulle vinkkejä hevosen esittämiseen, kun oli vähän päässyt unohtumaan mitenkä siellä näyttelyissä nyt toimitaankaan. Esittämistreenin jälkeen vietiin Kaste karsinaan ja vaihdettiin vielä kuiva loimi niskaan ja pakkailtiin viimeiset kamat ja lähdettiin kotia kohti.

Tyylinäyte ravissa, kampituksen jälkeen meni tosi hienosti

Lauantaina oli sitten herätys 5.00 ja 5.30 lähdettiin tallia kohti. Harjattiin ja puunattiin Kaste hienoksi ja pakkailtiin kamat ja heppa autoon. Sitten lähdettiin ajelemaan kohti Vermoa. Perillä Kaste lähtikin melkein heti mittaukseen ja siitä suoraan kehään - eipä jäänyt paljoa aikaa puunailla varsaa paikan päällä. Hienosti se Kaste käyttäytyi, tosin ekalla ravipätkällä lähti aika reippaasti ja kamppasi Ellun kumoon. Ei onneksi käynyt pahemmin, Ellu vain jälkikäteen naureskeli ottaneensa tuntumaa Vermoon ihan kirjaimellisesti.

Tuomareiden arvioitavana

Poseeraukset kehän jälkeen

Kaste palkittiin II-palkinnolla ja sitten eikun odottelemaan muiden varsojen arvostelua, että mihinkä sijoitutaan. Taluteltiin Kastetta puolisen tuntia lämmittelyalueella, että sai vähän katsella ympärilleen ja rauhoittua. Sitten vietiin se valjastuskatosten karsinaan, josta se heti ensi töikseen yritti kiivetä oven yli kun meinattiin jättää se sinne yksinään siksi aikaa kun haetaan vettä. Eipä sitten auttanut muu kuin Ellu jäi seuraneidiksi ja mä hain vettä.

Verryttelyalueella poseerausta

Siinä sitten odoteltiin varmaankin pari tuntia ja juteltiin naapurikarsinassa odottelevan orivarsan omistajien kanssa ja pohdittiin missä erään orin omistaja oikein on kun meinaa poika kiivetä karsinansa yli justiinsa. Omistajan tullessa paikalle, pääsi Ellu sen varsan vartiointi puuhista ja todettiin Kasteen hermostuneen sen orin metelöinnistä ja radalla hiittaavista ravureista. Siispä päätettiin lähteä taas taluttelemaan Kastetta, jos vaikka vähän rauhoittuisi. Noh, eipä se siitä paljoa rauhoittunut, pällisteli joka suuntaan ja vei sekä mua, että Ellua kuin rukkasta ja keskittyminen oli koko ajan täysin muualla kuin taluttajassa. Jossain vaiheessa kuitenkin väsyi ja rauhoittui. Samoihin aikoihin ruvettiin pelkäämään, että joudutaan lähtemään vielä messukeskukseen, sillä Kaste oli pitkään viiden parhaan joukossa. Viimeisen varsan arvioinnin jälkeen kuitenkin huokaistiin helpotuksesta, kun Kaste jäi sopivasti kuudenneksi, joten päästiin lähtemään kotia kohti. Kasteellekin ilmeisesti riitti jo tämä odottelu, sillä se seurasi kiltisti mua koppiin, vaikka tavallaan olenkin ihan vieras ihminen sille. Noh, siinä odotellessa se jo pari kertaa nosti kavion merkitsevästi lastaussillalle, että "jokos mentäs kotia?"

Poseeraamassa kameroille kehän jälkeen

Siri 29.10.2011 © Äiti

Kotona Ellu purki isänsä kanssa Kasteen kopista ja vei tavarat paikoilleen, sillä aikaa mä köpöttelin vähän aikaa kevyesti Sirin kanssa kentällä ilman satulaa. Siri meni ihan kivasti, ainoana miinuksena se, kun multa tippui raippa jossain vaiheessa ja Siri kun huomasi sen, niin vauhti loppuikin siihen. Lopulta kyllästyin hyödyttömään potkimiseen ja hyppäsin alas poimimaan raipan takaisin. Sen jälkeen mentiinkin taas niin kiltisti. Ratsastuksen jälkeen vein Sirin suoraan tarhaan Kasteen seuraksi, eipä tainnut Sirillä kauhea ikävä olla kun heti ensi töikseen irvisteli Kasteen pois portilta. Sitten eikun kotia.

Snapshot videolta 25.10.2011

Sunnuntaina pidin vapaapäivän tallista, äidin mieliksi. Yleensä käyn sunnuntainakin tallilla, jos lähtö Harjuun on vasta maanantai aamuna. Noh, tarkoituksena oli nukkua univelat sitten sunnuntaina kunnolla pois, mutta äiti sopikin ukin kanssa että tulee kymmeneltä vaihtamaan talvirenkaat ja mun pitää olla apuna. Noh, saipa edes siihen puoli kymppiin nukkua. Vaihdettiin talvirenkaat ja sitten lähdettiin ukille isänpäivää viettämään. Päätin lenkkeilyttää koiria sen verran, että muiden mennessä autolla meikä käveli koirien kanssa (okei, Laura oli mukana ukille mennessä) sekä ukille, että ukilta takaisin. Ukilla kokattiin yhdessä kalapainotteinen ateria ja jälkiruuaksi kakkukahvit. Nams! Ruokaa oli kyllä ehkä vähän liikaakin, mutta eipähän jäänyt nälkä :D

Tähti-Vekkuli "Veku"

Maanantaina sitten 8.15 bussilla kohti Harjua. Maanantai on tässä jaksossa meidän ainoa amispäivä ja tänään oli siis 12.30-16.00 esteratsastusta. Ensi viikolla on estevälikokeet (huih!), joten harjoiteltiin sitä välikoe rataa kokonaisuutena. Menin Vekulla, jolla todennäköisesti välikokeetkin menen. En ole kovin kokenut hyppääjä, joten jännitän aina todella paljon, varsinkin radan hyppäämistä. Tällä kertaa ei yhtään auttanut se, kun ennen mun vuoroa yksi ratsastajista putosi hevosen selästä sen sikaillessa ja pukitellessa kun muka pelkäsi vanhalla raviradalla menevää ratsukkoa. Tavoitteeksi ennen rataa olin ottanut, että en kiirehtisi liikaa ja koittaisin olla jännittämättä, ja vaikka rata menikin yllättävän hyvin, olin hiukan liian hätäinen. Tällä kertaa sentään kykenin jälkikäteenkin käymään radan este esteeltä läpi, kun viimeksi meidän hypätessä rataa olin vain jännittänyt niin paljon, että kun opettaja kysyi kommenttejani radasta en kyennyt sanomaan mitään. Loppujen lopuksi olen kyllä suht tyytyväinen suoritukseen ja uskon, että välikokeetkin menevät ihan hyvin.

Tosi tyylikäs piirros, mut siis noi väritetyt osat ois nyt tehtynä

Tiistaina eli tänään olikin sitten taas vuorossa ihanaa lukio-opiskelua... Eipä tapahtunut mitään erikoista, perus tylsä lukiopäivä :D Illalla tosin oli valjaskerho, jossa teen nahkariimua. Vähän tuli mokailtua kun tajusin turpahihnan menneen väärinpäin ja leikkasin yhtä hihnaa ohentaessa sen liian syvälle ja näin ollen leikkasin ~2 cm hihnasta pois. Hups :D Mutta eipä ollut onneksi mitään sen vakavampaa, eikun poskihihnaa ratkomaan sen verran, että saa turpahihnan käännettyä ja pari senttiä lyhentynyt hihna vain taitettiin normaalisti, lyhyys ei haitannut kun hihna joka tapauksessa tulee siitä kaksinkerroin. Mutta vähitellen alkaa olemaan riimu hyvällä mallillaan, onhan siinä jo niska-, turpa- ja toinen poskihihna jo valmiina, ja nyt tuo lyhennetty hihna, joka tulee siihen leukahihnasta turpahihnaan, puoliksi tehtynä. Oikein ahkera jos olen, niin saatampa jopa saada sen riimun tehtyä vielä tämän vuoden puolella! Riimun jälkeen onkin sitten vuorossa länkkärisuitsien teko Sirille, pitäis vissiin joku päivä käydä vähän googlailemassa kivoja malleja nettikaupoista :)


Ainiin, ja perjantaina kotiin mennessä siellä odotti C-ravikortti, wuhuu! Sit eiku heppa jostai alle ja ajelee raveihi. Tai sitten ei... :D

Se olikin sitten pitkä alotus uudituneelle blogille, saas nähä koska tulee kirjotettavaa ens kerralla, varmaanki viimestää ens viikolla, kun on taas viikonloppu pohdittavana ja maanantaina ne välikokeet, jaiks!