Ratsastelua ja fiksailuja

Jahah, meni sitten taas lähes kuukausi ilman blogia. Se on tämä kevät, tulee vietettyä kaikki ylimääräinen aika tallilla tai koirien kanssa tai muuten vain ulkoillen, niin ei vain aika riitä blogille. Viime postauksessa suunniteltiin aktiivista hiittikautta, mutta sen koommin ei olla hiitille eksytty :D Päätin keskittyä kunnolla mahan kuntoon saamiseen ja jätettiin hiitit myöhemmälle. Too onkin nyt syönyt kaikkea mahdollista mahaa tukevaa, kuten maitohappobakteereita ja mahaongelmat eivät olekaan enää vaivanneet. Silti se yhä vain haluaa aamulla heinää ensin, ennen kauroja. Kaurat syödään kyllä viimeistä murusta myöten, mutta heinää pitää saada ensin. Loppukuusta meille tulee ell käymään ja saa kurkata Toon suuhun, josko vika olisikin hampaissa. Too on meinaan viime aikoina roikkunut (etenkin ajaessa) oikeassa ohjassa ja roikkuminen alkoi suunnilleen samaan aikaan ruokanirsoilujen kanssa. Toisaalta suolisto-ongelmiin viittaa se, että vihreää syödessä Too vetää voikukkien luo ja syö niitä melkein enemmän, kuin ruohoa. Voikukkahan auttaa monen muun jutun lisäksi maha- ja suolisto-ongelmissa. Kyllä ne hevoset on fiksuja elukoita, kun tietävät, mitä pitää syödä, että tulee hyvä olo.

Kotona ollaan treenailtu aikalailla normimalliin 3-4 kertaa viikossa. Ajamassa olen käynyt vain kerran ja silloin totesin, että vaikkei reiden arpi ole enää varsinaisesti kipeä, niin koppakärryt tärisee meidän teillä sen verran, ettei tunnu mukavalta. Ratsain ollaan kuitenkin liikuttu aktiivisesti. Sisäinen kouluratsastajanikin on kohottanut päätänsä sen jälkeen, kun tajusin, että olen nyt ratsastellut Toolla yli vuoden - jokohan olisi kenties aika alkaa vaatia siltä jotakin. Asiaa auttoi vielä se, kun eräänä päivänä mentiin kentällä ja Saila oli katsomassa. Kehuskelen kaikille aina, ettei Too ole ratsain kovinkaan lämppärimäinen. Noh, tällä kerralla se nimenomaan oli niin lämppäri - tietty sen kerran, kun on yleisöä :D Mentiin niin pää pilvissä, tahti hukassa ja keskittyminen aivan muualla. Oikea laukka ei tahtonut nousta lainkaan ja perä lensi, kun kaikki kiukutti. Jostain syystä Saila ei halunnut kokeilla Toota sinä päivänä :D Muutaman päivän päästä Too oli huomattavasti rauhallisemmalla tuulella ja Saila uskaltautui kokeilemaan Toota. Hämmästeli sitä, kuinka herkkä Too on pohkeelle ja kommentoi Toon käynnin olevan hassua. Toollahan on jo aika paljon tasapainoa ratsastajan kanssa maastossa mennessä, mutta meidän kenttä on kuitenkin aika raskas kulkea ja kun ei siellä olla vielä paljon menty, ei tasapaino vielä riitä kunnolla edes käynnissä.

Kaverini oli piirtänyt tosi hienon kuvan Toota mallina käyttäen! Kiitos Karoliina Ylönen!

Lämppärimäisen kenttäkäynnin jälkeen aloin ratsastamaan Toota enemmän ajatuksella ja huomasinkin heti muutaman ongelman, mitä meille on kehittynyt huolimattomasti ratsastellessani. Ensimmäinen asia, mihin puutuin, oli se, että Too on heti ampumassa laukalle, kun otan ohjat käteen. Niimpä mentiin yksi kymmenen kilsan lenkki niin, että aina kävellessä keräsin ohjat käteen ja vaadin kävelyä. Kun Too otti yhdenkin rennon käyntiaskeleen, annoin pitkät ohjat ja kehuin. Kun Too muutaman toiston jälkeen hiffasi, ettei ohjien kerääminen tarkoita heti vauhdin lisäystä, pystyin vaatimaan enemmän käyntiaskelia ja kas vain, yhdeksän kilometrin jälkeen löytyi peräänanto! Käynnin työstöä ollaan jatkettu näin nyt joka lenkillä ja peräänanto löytyy kerta kerralta helpommin. Kauaa Too ei vielä jaksa keskittyä ja kantaa itseään, mutta käyntiä pystyy jo työstämäänkin jonkun verran. Laukkaa se olisi yhä tarjoamassa kaikissa kohdissa, jossa ollaan joskus laukattu ja välillä suorana kulkeminen tuottaa ongelmia, kun pitäisi päästä laukkaamaan. Pienin askelin mennään kuitenkin lenkki lenkiltä eteenpäin.

Toinen enemmän keskittymistä vaativa ongelma on se, kun Too nostaa maastossa aina vasemman laukan. Niimpä ollaan nyt keskitytty paljon siihen, että oikea laukkakin nousisi. Siinä sivussa ollaan opeteltu raviväistöjä, koska oikea laukka nousee parhaiten silloin, kun väistätän takapäätä oikealle. Pikkuhiljaa Too onkin tajunnut, että myös oikeaa laukkaa voi mennä, mutta valitsee silti mieluiten vasemman laukan. Oikea laukka on vielä huomattavasti tasapainottomampi ja siinä missä vasenta laukkaa voi jo työstää varsin lyhyeksi tahdin rikkoutumatta, menee oikea laukka heti nelitahtiseksi räpellykseksi jos sitä yrittää lyhentää. Niimpä ollaan lähinnä keskitytty siihen, että laukka tosiaan nousee ja jatkuu oikeana. Too on vielä aika ovela vaihtamaan laukan salaa kesken kaiken vasemmaksi, kun saa riittävän kovan vauhdin päälle. Mutta eiköhän se siitä, lenkki lenkiltä oikea laukkakin nousee helpommin.

Kolmas ongelma meillä on se, kun laukasta alaspäin siirtymiset tapahtuvat varsin töksähtäen ja viime aikoina vielä kaiken lisäksi viimeinen askel tapahtuu niin, että Too pomppaa ylös pysähtyen seinään ja jatkaa sitten tyytyväisenä käynnissä. Sillä välin kuski kiittelee sitä, että hevonen vielä kulkee laukassa pää ylhäällä, jolloin saa kaulasta  ranteet paukkuen kiinni vauhdin stopatessa. Tämäkin johtuu vain kuskin huolimattomuudesta, jokainen siirtyminen täytyy ratsastaa huolellisesti, jolloin saadaan oikein siistit siirtymät. Mukavaa, mun hevonen ei vielä paljoa osaa ratsain ja silti se on jo niin vaativa ratsastaa, ettei anna mitään ilmaiseksi :D

Näissä ongelmissa meille onkin riittänyt puuhaa, pari kolme kertaa viikossa mennään maastossa näihin ongelmakohtiin pureutuen ja kerran viikossa pyrin ratsastamaan kentällä, jotta Too oppisi pikkuhiljaa sielläkin liikkumaan. Kentällä mennään tyylillä askellajit siististi läpi ja hyvään pätkään lopetus. Pyrin pitämään kentällä ratsastukset lyhyenä, 20-30 min maksimissaan, ettei Toon motivaatio mene. Toistaiseksi se vaikuttaa oikein tyytyväiseltä joka kerta, kun kentälle suunnataan ja suorittaa tyytyväisenä annetut tehtävät. Peräänantokin löytyy jo pieninä pätkinä käynnissä, kyllä se tästä!

Kanta poikki ja sikaflexiä täytteeksi :)

Kengityksissäkin ollaan otettu oikein tiukka linja ja tällä hetkellä Too kengitetään kolmen viikon välein, jotta saataisiin meidän vej pukinkavio kuriin. Takakaviotkin ovat vaatineet hieman enemmän korjailua, kun ensin vtj ja seuraavassa välissä myös otj oli levahtanut kasvamaan kannalta väärään suuntaan. Joka kerta kengityksen jälkeen Too on liikkunut huomattavasti paremmin ja vtj oli jo yhdessä kengitysvälissä lähtenyt pikkuhiljaa kasvamaan oikeaan suuntaan, joten uskallettiin eilen napata otj kantakin poikki siitä kohtaa, josta se lähtee kasvamaan väärään suuntaan. Taakse laitettiin nyt leveämmät kengät, jotta kavio saisi enemmän tukea. Eteen laitettiin välipohjat, kun Too tuppaa arkomaan etusia aina kiven päälle astuessaan. Viikonlopun aikana meinasin hieroa Toon pitkästä aikaa ihan kokonaan läpi, ristiselkä, lavat ja takapolvet ovat hieman päässeet jumiutumaan, kun Too on alkanut käyttää uusia liikeratoja. Ensi viikolle Satu lupaili tulla tekemään OTE-käsittelyn Toolle. Hiittejä katsellaan sitten kesäkuun puolella, kun hampaat on tsekattu.