Mistä kaikki alkoi?

Hevosharrastuksen aloituksesta piti äiti huolen. Äiti on ollut hevostyttö pienestä pitäen ja omistanut kaksi hevostakin. Niimpä oli luonnollista, että minut istutettiin ponin selkään heti, kun osasin istua. Ensimmäiset ratsuni taisivat olla kimo shettis tamma Senni ja ruunikko russ tamma Milla. Myös äitin kaverin hevosten Jokken ja Pikken sekä kylällä asuvien Eroksen ja Midin selässä pääsin istumaan jo pienenä. Oikeastaan lähes jokaisen vastaan tulleen hevosen selkään äiti nosti minut istumaan, onko se siis ihme, että hevoskärpänen on purrut jo pienenä?

Minä ja serkkuni rp-r Jokken selässä v. 1996 eli olin tässä 2-v.

Minä ja äiti sh-r Pikken selässä v. 1996

Kylällä asuneen Eros-hepan selässä v. 1997 eli 3-v.

Vuonna 2001 aloin sitten jo itsekin vinkumaan hevosen selkään, joten oli ratsastustuntien aika. Hopean talli järjesti syyslomalla kolmen päivän kurssin, jossa pääsin ekaa kertaa ratsastustunneille. Ratsuinani oli torinhevos-ruuna Mikko, shettis-ruuna Toffo sekä risteytysponi Humpty. Muistan olleeni kurssista ihan innoissani, mutta äiti ei vielä siinä vaiheessa suostunut säännöllisiin ratsastustunteihin.

Rp-r Humpty v. 2001, minä 7-v

Torinh-r Mikko v. 2001

2002 pääsin jälleen syyslomalla kolmen päivän kurssille, tällä kertaa Hersbyn tallille Sipooseen. Siskoni Jenni oli myös tällä kurssilla mukana ja kurssin jälkeen aloimme yhdessä vinkua ratsastustunneille pääsyä, joten äiti joutui lopulta taipumaan. Äitin mielestä Hersbyn hevoset oli Jennille vielä liian isoja, joten tunnit varattiin vain minulle. Kaverini vanhemmat kertoivat pian sen jälkeen Karlvikin ponitallista Landbossa, jossa Jenni kävi ratsastamassa pari tuntia. Suloiset ponit nähdessäni minäkin halusin mielummin ponitallille ratsastamaan, joten peruttiin vakitunti Hersbystä ja aloimme ratsastamaan kerran viikossa tunneilla Karlvikin ponitallilla.

Laima-tamma Hersbystä v. 2002

Ensimmäinen lempparini Karlvikista, rp-r Fiat, vuosi 2002 ja minä 8-v.

Toinen lempparini oli welsh-r Eetu, tämä kuva v. 2003 ja minä 9-v.

Karlvikissa ratsastaessamme käytiin myös silloin tällöin ratsastelemassa tuttumme Ellun hevosilla. Ensin hevoset asuivat Mattaksen tallilla Sipoossa ja muuttivat myöhemmin Pornaisiin Kumpumäkeen. Kumpumäessä saatiin myös vuokrata shettis-ruuna Möhkistä. Vuonna 2005 aloimme pohtimaan hevostallille siirtymistä, Karlvikissa kun oli vain poneja. Jenni oli kovasti ajatusta vastaan, mutta minä halusin jo siirtyä hevosiin. Niimpä vaihdoimme ratsastamaan Kumpumäelle.

Ellun tässä 3-v. ori Haka Hakkinen, itse olen kuvassa 11 tai 12 v.

Minä, pikkusiskoni ja shet-r Möhkis. Olen kuvassa 10-12-v.?

Kumpumäellä rakastuin ensimmäiseen lämppäriin, vasemmalla olevaan Tsemppiin. Myös oikealla oleva eestinh.-r Roope oli suosikkejani

Siskokset v. 2008. Minä Sirin selässä ja Jenni Sirin laidunkaverin Mussen.

Sh-t Vauhti ratsastustunnilla v. 2008

Sh-r Piko v. 2009

Vuonna 2008 naapurimme hankki hevosen, lv-tamma Ronjan, jota aloin hoitamaan ja ratsastamaan. Ronja oli ensimmäinen hevonen, jota pääsin ratsastamaan lähes päivittäin ja ratsastustaitoni menikin huimasti eteenpäin (vaikka nyt kuvia katsoessa ei siltä tunnu...). Hoidin päivittäin Ronjan karsinan siivouksen, ruokinnan ja liikutuksen. Omistaja hoiti tarhauksen ja aamu- sekä iltaruokinnan, muuten hevosen hoito oli aikalailla minun vastuulla. Äiti ei antanut ratsastaa Ronjalla yksin maastossa, joten yleisimmin ratsastelin kaltevalla pellolla. Välillä oli kausia, kun pelto oli niin liukas, ettei siinä voinut ratsastaa, jolloin hoidin liikutuksen maastakäsin kävellen. Keväällä 2009 Ronja muutti kuitenkin Myrskylään ja meidän tarina päättyi siihen. Samoihin aikoihin päätimme myös lopettaa Kumpumäellä ratsastuksen, koska tuntui, ettei siellä enää kehittynyt ratsastajana.

Minä ja Ronja Myrskylässä Hallilan tallilla keväällä 2009, itse olen kuvassa 15-v.

2009 kesä olikin hevosetonta aikaa, muutaman kerran taisin käydä Ellun Sirillä ratsastamassa. Syksyllä löydettiin Sipoosta Stall Nybacka ja päätin alkaa ratsastaa siellä. Nybackan hevoset olivatkin hurjan paljon laadukkaampia, kuin aiemmissa ratsastuskouluissa ja opetuksen tasokin oli ihan eri. Nybackassa ratsastin vain pari kuukautta, mutta opin sitäkin enemmän.

Pv-r Martini

Pv-r Prometejs

Pv-r Randons

Suurin syy tunneilla käymisen lopettamiseen Nybackassa oli se, kun äiti ei halunnut ajaa pimeässä Öljytietä pitkin tallille. Toinen syy oli se, että aloin syksyllä liikuttamaan Ellun Siriä sen muuttaessa Ilolaan nykyiselle tallillemme. Aluksi kävin tallilla muutaman kerran viikossa, mutta pian se muuttui siihen, että lähes joka päivä tuli käytyä tallilla. Sirin kanssa tuli puuhailtua monipuolisesti niin maastossa kuin kentälläkin, mutta maastoilut loppuivat siihen, kun se kerran kuskasi minut kotiin ja viskasi matkalla ojaan. Sovittiin Ellun kanssa, että jätetään yksin maastoilut siihen, koska Siri osaa olla varsin arvaamaton. Niimpä keskityttiin kentällä pyörimiseen ja ratsastustaitoni koheni taas huimasti.

Minä ja Siri syksyllä 2009

Minä ja Siri kevät 2010

Keväällä 2010 tallin omistaja Maria kysyi, haluaisinko alkaa kesällä vuokraamaan hänen Goldi-tammaansa ja pian sovittiinkin, että Goldi lähtee Sirin kaveriksi laitumelle Pornaisiin ja minä maksan ylläpidon. Niimpä sain ensimmäisen ylläpitohevoseni. Goldin kanssa maastoiltiin ahkerasti koko kesä ja kasvatettiin kuntoa. Laukkaa uskalsin ottaa vasta syksyllä, käynti ja ravi riittivät oikein hyvin. Goldin myötä sain paljon rohkeutta maastoilla yksikseni. Sirin kotiin kuskaus sai minut vähän pelkäämään maastoilua, mutta Goldi palautti maastoilu innostukseni.

Minä ja Goldi lähikentällä Pornaisissa

Minä ja Goldi maastoon lähdössä

Minä ja Goldi maastossa

Syksyllä 2010 lähdin Harjuun opiskelemaan ja Goldi muutti takaisin Ilolaan. Sovittiin Marian kanssa, että jatkan vielä viikonloppuisin ja lomilla Goldin vuokraajana. Harjussa pääsin ratsastamaan paljon erilaisia hevosia ja vaikka tuntui, ettei ratsastustunteja ollut kovinkaan paljon, kehitystä tapahtui.
Kesällä 2011 Goldi varsoi Toon ja kesä oli taas hieman heppavapaata, kun en ketään hevosta säännöllisesti ratsastanut. Syksyllä aloin taas liikuttelemaan Siriä ja Goldi jäi. Siriä liikuttelinkin kevääseen 2014 asti ja 2011 liikutettavaksi liittyi myös Kaste. 2014 syksyllä mukaan tuli myös Vaavi. Kesällä 2014 vanhat liikutettavat jäivät pois ja Too tuli tilalle. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, tosin nyt Too on kaiken lisäksi eka oma hevonen <3

Goldi 2011

Siri 2013

Kaste 2014

Vaavi 2014

Conn-r Shanachie Harjussa esteloppukokeissa

Pv-t Adelheid Harjussa koululoppukokeissa

Rp-r Bacardi Harjussa

FWB-r Pee-Peen White Waltz Harjussa

Conn-r Shanachie Harjussa

Sh-r Tähti-Vekkuli Harjussa estevälikokeissa

Ravitouhut tulivat mukaan Harjussa ollessani. Ajotunneilla olin harvoja, jotka olivat aina innoissaan lähdössä ajolenkille, vaikka ratsupuolelle olinkin suuntautunut. Harjussa tuli myös mahdollisuus suorittaa C-ajolupa, johon ilmoittauduin innoissani mukaan. Kastetta valmennettiin raviura tähtäimessä, joten sitä myötä ravitouhut alkoivat kiinnostaa vielä enemmän. En kuitenkaan vielä lukenut kuuluvani ravi-ihmisiin, olin enemmän ratsuihminen, joka on kiinnostunut ravitouhuista. Toon myötä olen hurahtanut ravitouhuihin entisestään ja olen tehnyt täydellisen takin käännön. Ratsastelen yhä mielelläni silloin tällöin, mutta ravitouhut ovat nyt lähinnä sydäntäni.

Lv-o Poivre Montagne ajotunnilla Harjussa

Lv-r Sugre Montagne korttikurssilla Harjussa

Eka ravistartti: Loviisassa kesällä 2014, ajokkina gr-r Ahonlaidan Laamanni

Neljäs (ja tällä hetkellä viimeisin) startti: Porvoossa syksyllä 2014, ajokkina gr-r Ahonlaidan Lakeija

Ja loppuun vielä oma mussukkani ravitreenissä 12/2014

Sellainen on minun hevoshistoriani. Hevosia on tullut ja mennyt, vihdoin on myös oma heppa. Takki on kääntynyt ja sisäinen ratsupelle on tainnutettu ja ravitouhut ovat vetäisseet minut mukaansa. Pitkä matka on menty ratsastuskouluajoista ravitouhuihin ja toivottavasti on vielä pitkä matka edessä ravitouhuja harrastellessa ja tulevaisuudessa hevosista löytyy myös ammattini :)

Kerro sinäkin omasta hevoshistoriastasi ja osallistu Blogitallin viikon blogihaasteeseen. Osallistumisohjeet löydät täältä.

Haaste: 20 faktaa hevosistani

Too ja Roo
Kesä 2014

Jenni haastoi minut kertomaan 20 hauskaa faktaa hevosistani.
Omia ei ole, mutta Toon ja Roon kanssa tulee touhuttua niin paljon, että eiköhän niistä äkkiä keksi 20 faktaa.
Tässä siis 10 faktaa Toosta ja 10 Roosta.

Toon epämääräistä päänheittelyä ja kuolainten mukeltamista
© Jenni Wallin
Kesä 2014

Too:

1. Too tylsistyy helposti ja alkaa tylsistyessään usein heiluttamaan päätään ylös alas nopeasti. Ei mitään isoa liikettä, ainoastaan niska liikkuu noin 10 cm ylös alas. Ilme vielä keskittynyt ja korvat luimussa ja tätä saattaa jatkua kymmenenkin minuuttia putkeen. Useimmiten tätä tapahtuu tarhassa, mutta silloin tällöin myös esim. porkkanoita kerjätessä. Toon emä Goldi teki kanssa jotain vastaavaa liikettä tylsistyessään, en tiedä onko Too oppinut sen emältään vai keksinyt ihan itse.

2. Tylsistyminen/turhautuminen näkyy myös usein pään heittelynä. Ei mitään pientä heittelyä, vaan lämppäreille tyypillistä isoa liikettä, jossa koko pää käy ylösalaisin. Ajaessa pään heittely ei kauheasti haittaa, mutta selästä käsin pään liike on sen verran suuri, että saa kyllä pitää tiukasti kiinni, ettei ohjat lennä kädestä.

3. Too on selkeästi päättänyt, että minä olen sen ihminen ja en saisi koskeakaan muihin hevosiin. Nykyään se on jo hieman tottunut siihen, kun olen tallilla töissä ja muitakin hevosia tulee käsiteltyä. Silti se katsoo aina niin loukkaantuneena, jos esim. otan jonkun muun hevosen tarhasta ennen sitä. Saati jos menen esim. ajamaan Roon ennen sitä. Joskus olen yrittänyt livahtaa tallille moikkaamatta Toota ensin ja sen seurauksena olen taluttanut talliin hevosen, jolla ei ole hetkeäkään neljä jalkaa maassa, kun kiukuttaa niin kovasti.

4. Too osaa olla aika vaativa, se on niin tottunut siihen, että saa aina porkkanan ensimmäiseksi, kun alan harjaamaan sitä, ettei se anna tehdä mitään, ennen kun on saanut porkkanansa. Jos porkkana on unohtunut, ei se pysy hetkeäkään paikallaan ja kuopii vain kiukkuisena, että jotain on unohtunut. Porkkanan saatuaan se seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii harjauksesta.

5. Kun olen lähdössä Toon kanssa ajolenkille ja kerään ohjat käteeni, ennen kun päästän sen irti naruista, on sen pakko vetää ohjat löysälle heti kiristettyäni ne. Monesti naureskelenkin, että miksiköhän edes vaivaudun keräämään ohjat tuntumalle, kun Too kuitenkin samantien nykäisee ne löysäksi :D

6. Aina, kun pyydän Toolta ajolenkillä vauhtia, nousee häntä samantien suoraksi. Täytyyhän se häntä nostaa ilmaan, ettei turhaan hidasta menoa :D

7. Jos Too näkee maassa esim. kottikärryistä varisseita heinänkorsia, on sen pakko pysähtyä syömään ne pois, eihän pihaa voi jättää sotkuiseksi!

8. Too on pienestä pitäen oppinut saavansa huomiota kuopimalla. Hölmö hevonen aina pihatossa asuessaan kuopi aidan vieressä ja jäi lankoihin kiinni. Tottakai se piti mennä aina pelastamaan langoista, ja huomionhakuinen Too keksi nopeasti, että ihminen tulee luokse, kun kuopii. Nykyisin kuopiminen on onneksi vähentynyt todella paljon ja enää Too kuopii yrittäessään komentaa ihmistä toimimaan nopeammin. Silloinkin kuopiminen loppuu yleensä ärähtäessäni tai mulkaistessani Toota.

9. Suitsiessa Toolla on aina omat leikkinsä. Kun riimun laittaa kaulalle, Too yrittää aina väistellä ja nostaa päätänsä, kunnes saan sen pään napattua kiinni. Kuolaimia ei voi koskaan ottaa suoraan suuhun, vaan pitää ensin vähän aikaa esittää, ettei hampaita voi avata. Hetken päästä se kuitenkin ottaa kuolaimet oikein nätisti suuhunsa. Kuolaimien kanssa on aina pakko leikkiä, kun odottaa hidasta ihmistä. Käytävällä on aina kunnon lätäkkö, kun Too kuolaa porkkanakuolaa mupeltaessaan kuolaimia.

10. Too on luonteeltaan melko itsepäinen. Tarhassakin se väistää ylempiarvoista (Roota) vasta, kun huomaa, että Roo on oikeasti tosissaan. Siitä johtuen Too on usein naarmuilla, melkein päivittäin löytyy jokin uusi naarmu. Itsepäisyys näkyy myös ajaessa, jos Too päättää esim. jumittaa paikallaan (jota ei nykyisin enää tee, mutta aloittaessani sen kanssa se jumitteli aina välillä) täytyy sille osata olla tiukkana, tai mitään ei tapahdu.

Turhaantunutta potkimista
Talvi 2014

Roo:

1. Roo pelkää kaikkea vähänkään epäilyttävän näköistä. Esim. jos lumisella/jäisellä tiellä on veden sulattama railo, ei siitä Roon kanssa ihan helposti mennä yli. Viime keväänä Maria oli yrittänyt useasti erään ison lätäkön kohdalla olevan railon yli, mutta oli joka kerta joutunut luovuttamaan, kun Roo ei ollut yksinkertaisesti suostunut menemään yli. Ratsain liikkuessa riittää, että tien vieressä on esim. kaatunut puu ja Roo on heti valmiina kääntymään ympäri, eihän sitä tiedä, jos se vaikka hyökkää kimppuun. Tallin pihalla olevat pressuilla peitetyt heinäpaalitkin tuottavat usein Roolle sydämen tykytystä ja jonkun kerran Roo on tallissa tuijottamaan järkyttyneesti puhisten jonkun karsinan ovessa roikkuvaa loimea.

2. Roo inhoaa harjausta. Se on oppinut sietämään sitä (käytävällä, kun ei pääse pakoon. Karsinassa on turha yrittää...), mutta ilmoittaa kyllä selkästi takakaviota nostamalla aina, jos harjaa ikävästä kohdasta tai liian kovaa. Pehmeällä harjalla harjaus on ihan okei, mutta kaikki pöläriä kovemmat harjat ovat ihan kamalia.

3. Useimmat lämppärit ravaavat pää ylhäällä, mutta Roo kulkee useimmiten kaula kaarella. Etenkin kuumuessaan se juoksee turpa rinnassa ja ei meinaa henki kulkea, kun pitää juosta kaula rutussa. Ratsain on tietenkin parempi, kun se menee automaattisesti pää alhaalla ja useimmiten hakeutuu peräänantoonkin miltei itsestään.

4. Roo on luonteeltaan melko orimainen, vaikka tammamaisiakin piirteitä löytyy. Sillä on todella möreä ääni ja se hörisee orimaisesti aina yksin ollessaan, kun näkee toisen hevosen. Roo pyrkii aina laumansa pomoksi ja ei ainakaan alennu lauman alimmaiseksi. Se puolustaa omaa laumaansa muilta hevosilta, esim. jos naapuritarhan hevonen ajaa Toon aidalta pois, niin hetken päästä Roo tulee ajamaan kiusaajan pois.

5. Ennen kun aloin liikuttamaan Roota, ei sitä ollut ajanut säännöllisesti muut, kuin Maria ja Roo olikin alkuun hyvin ihmeissään kuskin vaihtumisesta. Esim. melassivettä se ei suostunut alkuun juomaan minun tarjoamanani puolta ämpäriä enempää. Nykyään koko ämpäri menee tuosta vain. Myös ne kerrat, kun Jenni on ajanut Roota ja tarjonnut sille melassivettä, niin Roo on ollut haluton juomaan. Mikälie juttu siinäkin on, että vain "oman" ihmisen tarjoamana voi juoda.

6. Mielestäni ikävin piirre Roossa on se, kun sen täytyy aina vesariin mennessä testata, pääseekö ryntäämään sieltä samantien pois. Todella ikävää, jos ei osaa olla varautunut, koska se juoksee vaikka yli. Ja tätä on aina yritettävä kerran, vaikka esim. kurakautena vesarissa käydään päivittäin pesemässä jalat. Ja kerran jälkeen ei enää yritä sitä. Välillä se yrittää samaa myös käytävällä kääntyessä ennen, kun saa sen naruihin kiinni. Kuolaimet suussa ei ikinä yritä tätä, vaikka oltaisiin ekaa kertaa sinä päivänä menossa vesariin, riimussa yrittää joka kerta.

7. Roo on täysin erilainen ratsain ja ajaen. Ajaessa se menee tasaisen varmasti ja melko automaattisesti, kyselee aina koska saa mennä kovaa ja joko tässä siirrytään käyntiin. Ratsain se näkee metsässä mörköjä ja ehdottelee kotiin kääntymistä jatkuvasti. Jos ei ole hereillä, saattaa se myös kiepsahtaa varoittamatta ympäri. Olen todennut parhaimmaksi höpistä Roolle koko ratsulenkin ajan, silloin se pysyy hieman rauhallisempana ja tulee itsekin pysyttyä hereillä, kun juttelee ratsulleen. Roo on ilmeisesti jo niin tottunut höpinääni, että korvat alkavat heti kääntyillä hermostuneesti, jos unohdun hiljaa omiin ajatuksiini. Ajaessa Roo ei pahemmin perusta höpinöistäni, tärkeimmät "hooo, ptruuu" ja "no niin, *maiskutus*" riittävät.

8. Roolla on aina hurjan kiire aamulla tarhaan ja se useimmiten "pukee itse" riimunsa päähän. Eli kun ottaa vain riimun käteen, niin Roo jo työntää päänsä riimuun ja on jo menossa, kun ihminen laittaa vasta riimun lukkoa kiinni.

9. Kun Roolta ottaa ajolenkin jälkeen kärryt perästä, kääntyy se heti ympäri niin paljon, kuin naru antaa myöden. Seinää on vissiin niin tylsä tuijotella ja voihan sieltä pihalta varmaan hyökätä joku mörkö takaapäin syömään pahaa aavistamattoman Roon, ellei käänny katsomaan.

10. Kun Roo on kiukkuinen tai turhautunut, alkaa se potkia vuorotellen molemmilla takajaloilla taaksepäin. Tätä se tekee tarhassa ollessaan ja usein juuri sen jälkeen, kun on ensin juoksennellut jonkin aikaa. Se vain pysähtyy ja alkaa potkimaan.

Roo suojelee laumaansa (Too ja Weeko), eikä päästä Gibbeä häiritsemään
Kevät 2014

Olipas yllättävän helppoa keksiä faktoja, tuntuu että vielä paljon jäi kertomatta, sen verran persoonallisia hevosia ovat molemmat. Vähän sai toki mietiskellä, kun moni näistä asioista on jo niin arkipäivää itselle :D

Persoonallisia faktoja voisi olla kiva lukea myös blogeista Arvonherra, mä taidan olla ponipoika... ja Jillan blogi. Eli 20 faktaa hevosistanne. Faktojen määrää voi tarvittaessa fiksailla sopivammaksi, jos 20 tuntuu hankalalta luvulta :D

Minun tallirutiinini

Blogitallin tämän viikkoinen haaste vaikutti toteuttamisen arvoiselta, joten tänään onkin kännykkäkamera räpsynyt ahkerasti tallipäivän ajan. Kuka vain voi osallistua haasteeseen, lue ohjeet täältä.

Minun tallirutiineihini kuuluu useimmiten myös tallitöiden tekeminen, joten tässä postauksessa kuvaan tavallisen tallipäiväni.

Tallipäivänä alkaa yleensä klo 9 aikoihin. Tallinomistaja Maria antaa hevosille aamuheinät ja -kaurat 8 aikaan, eli hänen ollessa poissa tallipäiväni alkaa jo klo 8.

Ensitöikseni vien aina poneille kaksi ämpäriä lämmintä vettä ulkokarsinaansa. Jos on pakkasta niin paljon, että kuppi on jäässä, saa vesi olla niin kuumaa, kuin hanasta tulee, että jää sulaa.

Seuraavaksi käyn avaamassa pihaton oven, jotta Gibbe ja Weeko pääsevät ulos. Meidän tallilla pihattohevoset ovat aina yön suljetun oven takana pihatossa sisällä turvallisuus syistä. Aikoinaan, kun pihattolaiset saivat olla yötä päivää ulkona, oli joku lauma joskus lähtenyt yölenkille Loviisantielle.

Koska tallissa hevosilla oli vielä heinät kesken, päätän odotellessa käydä siivoamassa pihaton. Jos hevoset ovat jo syöneet minun tullessani, pihaton siivous jää viimeiseksi ennen taukoa. Pihatossa on kuivikkeena turve ja sieltä siivotaan päivittäin kakat pois. Joskus kuivikkeena oli olki ja sitä laitettiin aina lisää ja tyhjennettiin keväällä, mutta se oli hieman hankalaa, kun tyhjennystä varten piti aina purkaa etuseinä kokonaan pois, että traktori mahtui sisään. Pihatossa on tällä hetkellä vain kaksi hevosta, mutta ne saavat vuorokauden aikana kottikärryllisen lantaa. Onhan niillä tietenkin vapaa heinä ja ne ovatkin kovia syömään.

Pihaton siivottuani kurkkaan talliin, jossa hevoset ovat pikkuhiljaa syöneet heinänsä. Niimpä on aika viedä hevoset tarhoihin. Yöllä oli pakkasta, mutta ei riittävästi, että tarhojen pohjat olisivat jäätyneet. Hevoset ovat haluttomia menemään puoliksi jäätyneisiin kuratarhoihin, mutta ei auta, kuin elää sään mukaan. Toivottavasti pian tulisi kunnon pakkaset ja lunta, jotta tarhatkin menisi tasaisiksi ja hevoset innostuisivat liikkumaankin.

Sitten onkin vuorossa karsinoiden siivous ja kuivitus. Karsinoissakin on kuivikkeena turve. Meillä on tapana siivota karsinat niitä varsinaisesti kääntämättä, kakat ja pissat tietenkin otetaan pois, mutta joka nurkkaa ei käännetä ympäri. Melkein kaikki hevoset ovat niin siistejä, että niillä on selkeä vessapaikka karsinassa, vain kolme kahdestatoista on sellaisia, että ruikkivat vähän miten sattuu (Too on yksi näistä kolmesta...). Talli on siis nopeasti siivottu, kaksistaan siivoamiseen menee reilu tunti, yksinään reilu kaksi tuntia. Tallin jälkeen on vielä ponien ulkokarsina, joka siivotaan samalla periaatteella, kuin pihattokin.

Seuraavaksi jaetaan päiväheinät, lakaistaan käytävä ja tiputetaan vintiltä heinää iltaa ja aamua varten. Viimeiseksi laitetaan päivärehut turpoamaan iltapäivää varten. Hevoset saavat aina aamulla ja illalla kauraa ja päivällä omia rehujaan, jos eivät syö pelkkää kauraa. Tietenkin kaurattomat saavat omia myslejään joka ruokinnalla, tällä hetkellä kaurattomia on kuitenkin vain Ria ja ponit.

Sitten onkin hommat tehty ja on kahvitauon paikka. Kello on noin 12. Tallityöt on siis tässä vaiheessa tehty, iltapäivällä on enää hevosten sisään ottaminen ja ruokinta.

Tauon jälkeen onkin aika hakea Too sisälle. Ensimmäiseksi se pääsee jalkapesulle, jonka jälkeen tietenkin pakollinen namituokio.

Sitten harjaamaan. Too oli tänään melko siisti, joten tein vain perusharjauksen. Ensin kurkin kaviot ja kiristelin hokit (tästä ei kuvia, koska Toon kanssa kavioiden nostelu ei ole aina itsestäänselvää). Harjauksen aloitan magic brushilla, jolla harjaan koko hevosen päätä ja jalkoja lukuunottamatta. Seuraavaksi käytän punaista karheaa (?) harjaa, jolla harjaan myös jalat. Sitten selvitän harjan ja hännän. Toolla on käytössä tuollainen ihmisten harja, jolla saa ihan kätsysti tukan selväksi. Viimeiseksi harjaan koko hevosen päätä myöten pehmeällä harjalla.

Jos Too on käynyt piehtaroimassa, on harjauksessa tietenkin mukana kumisuka ja pari eri pölyharjaa.

Sitten valjaat selkään ja suitset päähän. Kuskille kypärä päähän, vähän enemmän vaatetta päälle, vikat selfiet ja sitten menoksi!

Suulissa kärryt perään, kuskille lasit päähän ja ohjat käteen ja sitten lenkille.

Sää on mitä mainioin, aurinkokin pilkahtelee pilvien takaa. Edellisen päivän sateet ja yön pakkaset eivät olleet hyvä juttu tietä ajatellen. Tie on todella koppurainen ja epätasainen, joten mennään vain kevyesti. Päätän kuitenkin nätistä säästä johtuen mennä pitkän lenkin, kun tien takia ei vauhtia voinut ottaa. Matkaa kertyikin n. 12 km. Yleensä meidän lenkit ovat pituudeltaan 8-10 km.

Kotona kärryt pois, talliin ja valjaat pois. Yleensä pesen Toon lenkin jälkeen, mutta nyt Too oli kuivunut kävellessä niin hyvin, että harjaus ja loimitus sai riittää tällä kertaa. Too saa aina lenkin jälkeen ämpärillisen melassivettä ja se maistuukin Toolle aina hyvin. Se koskaan malttaisi odottaa "limppariaan" ja heti ämpärin nähtyään alkaa hirveä kuopiminen. Vähän olen saanut sitä kitkettyä pois alkuajoista, mutta heti kun katoan rehukäytävälle annostelemaan melassia, alkaa yleensä kuopiminen.

Melassin jälkeen Too pääsee karsinaan syömään ja heitän sille yleensä pari palkkaporkkanaa kuppiin. Sitten siivoan tavarat paikoilleen ja kirjoitan Toon vihkoon. Tämä vihko on pikainen tee-se-itse -väkerrys, joka on kohta jo täynnäkin. Uusi, hienompi vihko on kuitenkin jo tilattu joululahjaksi.

Puoli neljän aikoihin alan ottaa hevosia sisälle. Koska tarhat ovat vielä kuraisia, täytyy hevosten jalat pestä. Tarhat on onneksi hyvin hiekkapitoista mutaa, joten jalkojen pesu sujuu nopeasti.

Kun kaikki hevoset on sisällä ja jalat pesty, on aika antaa hevosille rehut.

Kun rehut on syöty, jaan vielä porkkanat. Hevoset saa päivittäin "kourallisen" porkkanoita, kun paikallinen porkkanamies tuo säkit ihan tallille asti. Ennen lähtöäni otan Toolta loimen pois ja harjaan sen pikaisesti läpi. Annan vielä heinää niille hevosille, jotka ovat tulleet sisälle aiemmin ja syöneet jo päiväheinänsä. Tarkistan, että kaikkien ovet ovat varmasti kiinni ja sammutan valot.

Yleensä lähden tallilta 16 aikoihin, tänään meni vähän pidempään, kun halusin ottaa Toolta loimen pois ennen lähtöäni ja hengailin tallilla vähän pidempään.