Haaste: 20 faktaa hevosistani

Too ja Roo
Kesä 2014

Jenni haastoi minut kertomaan 20 hauskaa faktaa hevosistani.
Omia ei ole, mutta Toon ja Roon kanssa tulee touhuttua niin paljon, että eiköhän niistä äkkiä keksi 20 faktaa.
Tässä siis 10 faktaa Toosta ja 10 Roosta.

Toon epämääräistä päänheittelyä ja kuolainten mukeltamista
© Jenni Wallin
Kesä 2014

Too:

1. Too tylsistyy helposti ja alkaa tylsistyessään usein heiluttamaan päätään ylös alas nopeasti. Ei mitään isoa liikettä, ainoastaan niska liikkuu noin 10 cm ylös alas. Ilme vielä keskittynyt ja korvat luimussa ja tätä saattaa jatkua kymmenenkin minuuttia putkeen. Useimmiten tätä tapahtuu tarhassa, mutta silloin tällöin myös esim. porkkanoita kerjätessä. Toon emä Goldi teki kanssa jotain vastaavaa liikettä tylsistyessään, en tiedä onko Too oppinut sen emältään vai keksinyt ihan itse.

2. Tylsistyminen/turhautuminen näkyy myös usein pään heittelynä. Ei mitään pientä heittelyä, vaan lämppäreille tyypillistä isoa liikettä, jossa koko pää käy ylösalaisin. Ajaessa pään heittely ei kauheasti haittaa, mutta selästä käsin pään liike on sen verran suuri, että saa kyllä pitää tiukasti kiinni, ettei ohjat lennä kädestä.

3. Too on selkeästi päättänyt, että minä olen sen ihminen ja en saisi koskeakaan muihin hevosiin. Nykyään se on jo hieman tottunut siihen, kun olen tallilla töissä ja muitakin hevosia tulee käsiteltyä. Silti se katsoo aina niin loukkaantuneena, jos esim. otan jonkun muun hevosen tarhasta ennen sitä. Saati jos menen esim. ajamaan Roon ennen sitä. Joskus olen yrittänyt livahtaa tallille moikkaamatta Toota ensin ja sen seurauksena olen taluttanut talliin hevosen, jolla ei ole hetkeäkään neljä jalkaa maassa, kun kiukuttaa niin kovasti.

4. Too osaa olla aika vaativa, se on niin tottunut siihen, että saa aina porkkanan ensimmäiseksi, kun alan harjaamaan sitä, ettei se anna tehdä mitään, ennen kun on saanut porkkanansa. Jos porkkana on unohtunut, ei se pysy hetkeäkään paikallaan ja kuopii vain kiukkuisena, että jotain on unohtunut. Porkkanan saatuaan se seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii harjauksesta.

5. Kun olen lähdössä Toon kanssa ajolenkille ja kerään ohjat käteeni, ennen kun päästän sen irti naruista, on sen pakko vetää ohjat löysälle heti kiristettyäni ne. Monesti naureskelenkin, että miksiköhän edes vaivaudun keräämään ohjat tuntumalle, kun Too kuitenkin samantien nykäisee ne löysäksi :D

6. Aina, kun pyydän Toolta ajolenkillä vauhtia, nousee häntä samantien suoraksi. Täytyyhän se häntä nostaa ilmaan, ettei turhaan hidasta menoa :D

7. Jos Too näkee maassa esim. kottikärryistä varisseita heinänkorsia, on sen pakko pysähtyä syömään ne pois, eihän pihaa voi jättää sotkuiseksi!

8. Too on pienestä pitäen oppinut saavansa huomiota kuopimalla. Hölmö hevonen aina pihatossa asuessaan kuopi aidan vieressä ja jäi lankoihin kiinni. Tottakai se piti mennä aina pelastamaan langoista, ja huomionhakuinen Too keksi nopeasti, että ihminen tulee luokse, kun kuopii. Nykyisin kuopiminen on onneksi vähentynyt todella paljon ja enää Too kuopii yrittäessään komentaa ihmistä toimimaan nopeammin. Silloinkin kuopiminen loppuu yleensä ärähtäessäni tai mulkaistessani Toota.

9. Suitsiessa Toolla on aina omat leikkinsä. Kun riimun laittaa kaulalle, Too yrittää aina väistellä ja nostaa päätänsä, kunnes saan sen pään napattua kiinni. Kuolaimia ei voi koskaan ottaa suoraan suuhun, vaan pitää ensin vähän aikaa esittää, ettei hampaita voi avata. Hetken päästä se kuitenkin ottaa kuolaimet oikein nätisti suuhunsa. Kuolaimien kanssa on aina pakko leikkiä, kun odottaa hidasta ihmistä. Käytävällä on aina kunnon lätäkkö, kun Too kuolaa porkkanakuolaa mupeltaessaan kuolaimia.

10. Too on luonteeltaan melko itsepäinen. Tarhassakin se väistää ylempiarvoista (Roota) vasta, kun huomaa, että Roo on oikeasti tosissaan. Siitä johtuen Too on usein naarmuilla, melkein päivittäin löytyy jokin uusi naarmu. Itsepäisyys näkyy myös ajaessa, jos Too päättää esim. jumittaa paikallaan (jota ei nykyisin enää tee, mutta aloittaessani sen kanssa se jumitteli aina välillä) täytyy sille osata olla tiukkana, tai mitään ei tapahdu.

Turhaantunutta potkimista
Talvi 2014

Roo:

1. Roo pelkää kaikkea vähänkään epäilyttävän näköistä. Esim. jos lumisella/jäisellä tiellä on veden sulattama railo, ei siitä Roon kanssa ihan helposti mennä yli. Viime keväänä Maria oli yrittänyt useasti erään ison lätäkön kohdalla olevan railon yli, mutta oli joka kerta joutunut luovuttamaan, kun Roo ei ollut yksinkertaisesti suostunut menemään yli. Ratsain liikkuessa riittää, että tien vieressä on esim. kaatunut puu ja Roo on heti valmiina kääntymään ympäri, eihän sitä tiedä, jos se vaikka hyökkää kimppuun. Tallin pihalla olevat pressuilla peitetyt heinäpaalitkin tuottavat usein Roolle sydämen tykytystä ja jonkun kerran Roo on tallissa tuijottamaan järkyttyneesti puhisten jonkun karsinan ovessa roikkuvaa loimea.

2. Roo inhoaa harjausta. Se on oppinut sietämään sitä (käytävällä, kun ei pääse pakoon. Karsinassa on turha yrittää...), mutta ilmoittaa kyllä selkästi takakaviota nostamalla aina, jos harjaa ikävästä kohdasta tai liian kovaa. Pehmeällä harjalla harjaus on ihan okei, mutta kaikki pöläriä kovemmat harjat ovat ihan kamalia.

3. Useimmat lämppärit ravaavat pää ylhäällä, mutta Roo kulkee useimmiten kaula kaarella. Etenkin kuumuessaan se juoksee turpa rinnassa ja ei meinaa henki kulkea, kun pitää juosta kaula rutussa. Ratsain on tietenkin parempi, kun se menee automaattisesti pää alhaalla ja useimmiten hakeutuu peräänantoonkin miltei itsestään.

4. Roo on luonteeltaan melko orimainen, vaikka tammamaisiakin piirteitä löytyy. Sillä on todella möreä ääni ja se hörisee orimaisesti aina yksin ollessaan, kun näkee toisen hevosen. Roo pyrkii aina laumansa pomoksi ja ei ainakaan alennu lauman alimmaiseksi. Se puolustaa omaa laumaansa muilta hevosilta, esim. jos naapuritarhan hevonen ajaa Toon aidalta pois, niin hetken päästä Roo tulee ajamaan kiusaajan pois.

5. Ennen kun aloin liikuttamaan Roota, ei sitä ollut ajanut säännöllisesti muut, kuin Maria ja Roo olikin alkuun hyvin ihmeissään kuskin vaihtumisesta. Esim. melassivettä se ei suostunut alkuun juomaan minun tarjoamanani puolta ämpäriä enempää. Nykyään koko ämpäri menee tuosta vain. Myös ne kerrat, kun Jenni on ajanut Roota ja tarjonnut sille melassivettä, niin Roo on ollut haluton juomaan. Mikälie juttu siinäkin on, että vain "oman" ihmisen tarjoamana voi juoda.

6. Mielestäni ikävin piirre Roossa on se, kun sen täytyy aina vesariin mennessä testata, pääseekö ryntäämään sieltä samantien pois. Todella ikävää, jos ei osaa olla varautunut, koska se juoksee vaikka yli. Ja tätä on aina yritettävä kerran, vaikka esim. kurakautena vesarissa käydään päivittäin pesemässä jalat. Ja kerran jälkeen ei enää yritä sitä. Välillä se yrittää samaa myös käytävällä kääntyessä ennen, kun saa sen naruihin kiinni. Kuolaimet suussa ei ikinä yritä tätä, vaikka oltaisiin ekaa kertaa sinä päivänä menossa vesariin, riimussa yrittää joka kerta.

7. Roo on täysin erilainen ratsain ja ajaen. Ajaessa se menee tasaisen varmasti ja melko automaattisesti, kyselee aina koska saa mennä kovaa ja joko tässä siirrytään käyntiin. Ratsain se näkee metsässä mörköjä ja ehdottelee kotiin kääntymistä jatkuvasti. Jos ei ole hereillä, saattaa se myös kiepsahtaa varoittamatta ympäri. Olen todennut parhaimmaksi höpistä Roolle koko ratsulenkin ajan, silloin se pysyy hieman rauhallisempana ja tulee itsekin pysyttyä hereillä, kun juttelee ratsulleen. Roo on ilmeisesti jo niin tottunut höpinääni, että korvat alkavat heti kääntyillä hermostuneesti, jos unohdun hiljaa omiin ajatuksiini. Ajaessa Roo ei pahemmin perusta höpinöistäni, tärkeimmät "hooo, ptruuu" ja "no niin, *maiskutus*" riittävät.

8. Roolla on aina hurjan kiire aamulla tarhaan ja se useimmiten "pukee itse" riimunsa päähän. Eli kun ottaa vain riimun käteen, niin Roo jo työntää päänsä riimuun ja on jo menossa, kun ihminen laittaa vasta riimun lukkoa kiinni.

9. Kun Roolta ottaa ajolenkin jälkeen kärryt perästä, kääntyy se heti ympäri niin paljon, kuin naru antaa myöden. Seinää on vissiin niin tylsä tuijotella ja voihan sieltä pihalta varmaan hyökätä joku mörkö takaapäin syömään pahaa aavistamattoman Roon, ellei käänny katsomaan.

10. Kun Roo on kiukkuinen tai turhautunut, alkaa se potkia vuorotellen molemmilla takajaloilla taaksepäin. Tätä se tekee tarhassa ollessaan ja usein juuri sen jälkeen, kun on ensin juoksennellut jonkin aikaa. Se vain pysähtyy ja alkaa potkimaan.

Roo suojelee laumaansa (Too ja Weeko), eikä päästä Gibbeä häiritsemään
Kevät 2014

Olipas yllättävän helppoa keksiä faktoja, tuntuu että vielä paljon jäi kertomatta, sen verran persoonallisia hevosia ovat molemmat. Vähän sai toki mietiskellä, kun moni näistä asioista on jo niin arkipäivää itselle :D

Persoonallisia faktoja voisi olla kiva lukea myös blogeista Arvonherra, mä taidan olla ponipoika... ja Jillan blogi. Eli 20 faktaa hevosistanne. Faktojen määrää voi tarvittaessa fiksailla sopivammaksi, jos 20 tuntuu hankalalta luvulta :D