Too Precious: syyskuuta 2014

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Porvoon koiranäyttelyt 14.09.2014

Viime viikonloppuna Porvoossa järjestettiin perinteen mukaisesti kansainväliset koiranäyttelyt. Sunnuntaina oli spitzien arvostelu ja Pirkolla (Kennel Cadinan, Nanan, Dinan ja Lunan kasvattaja) oli pari koiraa siellä, joten päätin lähteä kuvailemaan kleinspitz-kehään. Äiti päätti lähteä mukaan ja otettiin Luna mukaan turistiksi, sillä kun on nyt kaikki rokotuksetkin ja tottuupahan näyttelyhärdelliin. Ja hyvinhän se Luna käyttäytyi, alkuun oli ihan peloissaan ja upotti kyntensä mun olkapäähän, mutta lopussa otti jo ihan rennosti ja torkkuili uuden ajokoira-kaverinsa vieressä :)

Kuvaaminen oli sinänsä melko haastavaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja etenkin mustien koirien valotus oli todella vaikeaa. Myös esittäjien varjot tuntuivat koko ajan olevan edessä. Kameran eteen eksyi vain 7 koiraa, jonka jälkeen luovutin, kun polvetkaan eivät kestäneet kyykyssä kuvaamista. Muutama ihan hyvä kuva tuli otettua, mutta tarvitsen selkeästi vielä harjoitusta tuossa koiranäyttelyissä kuvaamisessa. Tai tiedä sitten, olenko vain ihan liian perfektionisti :D

Cadinan Iki Ihana

Cadinan Okei
(Dinan veli samasta pentueesta, hurjan karvainen ja pikkuinen, mutta kyllä siellä näkyi paljon samoja ilmeitä)

Cadinan Okei

Famolas Ares

Tirhan Double Vision

Tirhan Shine A Light

Tirhan Ultra Shock

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Zoko ja Manni hiitillä

Viime torstaille Jenni oli sopinut hiittipäiväksi meille Mannin lainaan, jotta saatiin Zokolle kaveri radalle näyttämään, kuinka käyttäydytään. Automatkalla Manni näytti kylläkin hieman huonoa esimerkkiä, kun hankasi koko matkan takamustaan takapuomiin ja koko koppi heitteli. Perillä todettiinkin Mannin hanganneen lautasten päältä ihon rikki asti. Tai ei rikki, mutta karvat pois ja iho punoitti. Ei kuitenkaan auttanut, onneksi ei saanut ihoa rikki asti.

Lähdettiin liikkeelle ja Manni oli ihan intona. Zoko ei välittänyt Mannista tuon taivaallista, mutta Manni oli ihan sen tuntuinen, että esitteli innoissaan Zokolle, kuinka radalla käyttäydytään. Mentiin kaksi kierrosta hölkkää, jonka jälkeen Zokolle laitettiin sekki kiinni ja otettiin volttiharjoituksia. Manni painoi kunnolla ohjalle ja olisi vain tahtonut juosta volttaamisen sijasta. Saatiin kuitenkin suht onnistuneet voltit ja päästiin liikkeelle. Mannilla oli kunnon "I got this shit"-ilme ja se pinkoi menemään niin pätevänä :D Ajettiin 2100m ja Manni meni ihan hyvin ja pysyi vielä Zokon perässä.

"Mä kyl osaan, älä ny pidätä koko ajan, ku mä tiiän et tähä suuntaan pitää juosta!"
© Arja Wallin

Käveltiin hetki ja otettiin uudestaan volttilähtö 2100 paalulta. Ajettiin vain 1100m ja hölkkäiltiin sitten 1600m paalulle, josta otettiin viimeinen volttilähtö. Zoko ei ihan hiffannut, että takasuorallakin voi voltata ja teki vähän omia kuvioita, joten jouduttiin volttaamaan vähän pitempään. Päästiin kuitenkin lopulta liikkeelle. Jenni otti Zokolla vähän reippaampaa pätkää. Manni ei oikein pysynyt ravilla perässä, mutta koska Mannin ravurin päivät on ohi, päätin antaa sen laukata. Manni oli alkuun hämmentynyt, kun en pyytänytkään laukkaa alas ja tiputti itse raville. Pian se kuitenkin huomasi pysyvänsä paremmin perässä laukalla ja laukkasi ihan onnessaan melkein koko kierroksen. 1600 m jälkeen käännyttiin ympäri ja käveltiin puoli kierrosta.

Hyvin meni hiitti, Zokoa vartenhan siellä hiitattiin ja Manni hoiti hiittikaverin hommat ihan hyvin. Zoko ei koko hiitin aikana kertaakaan laukannut, ei edes hapuillut, edes silloin, kun Manni tuli laukalla vieressä/perässä/ohi. Mannikin oli niin rauhallinen ja tyytyväinen ja matkusti kotimatkan ihan rauhassa.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Valokuvauspainotteinen työpäivä tallilla

Taas on kiirettä pitänyt niin paljon, että blogi on jäänyt taka-alalle. Toissa sunnuntaina eli 31.8. hengailtiin Jennin kanssa koko päivä tallilla, kun olin töissä ylätallissa. Tallityöt saatiin tietenkin hujauksessa tehtyä ja ehdittiin Mariaakin auttaa alatallin kanssa. Sitten olikin koko päivä aikaa keksiä tekemistä, kun halusin pitää hevoset neljään asti ulkona. Onneksi sattui kamera mukaan, niin päästiin kaikessa rauhassa kuvailemaan Zokoa ja Toota. Maria pyysi ottamaan myös Weekosta 1-vuotiskuvat, kun siitä ei ole kunnon rakennekuvia otettu.

Otettiin Zoko vuoroon ensimmäiseksi, kun Jenni halusi taas kuun lopun kunniaksi ottaa rakennekuvat, että pääsee seuraamaan Zokon kehitystä. Jenni hankki myös Zokolle uuden suloisen prinsessaloimen jokin aika sitten ja täytyihän sekin kuvata, kun mätsää täydellisesti Zokon blingiriimuun ;) Loppuun Jenni vielä juoksutti ja hypytti Zokoa. Zoko ei ollut kovin innoissaan liinassa hyppäämisestä ja Jenni sitten keksikin yrittää selästä käsin. Eikun kypärä päähän ja menoksi! Ja tietenkin perinteen mukaisesti ilman satulaa ekat hypyt :D Poni innostuikin äkkiä touhusta ja hyppäsi niin hienosti! Vähän oli ponnistuksissa huomattavissa pientä haparointia, kun ei poni oikein tiennyt, miten jalkansa asettaa ponnistukseen. Hyvällä tyylillä kuitenkin räpiköi esteet yli :D Lisää kuvia Zokosta voit katsoa täältä!

Prinsessaponi!

On se kyllä magee!

Zokon jälkeen alettiin puunaamaan Weekoa edustuskuntoon ja hämmästeltiinkin sen fiksua käytöstä ja paksua tukkaa! Weekohan on Toon täyssisko ja vaikka Toollakin on ihan kivasti tukkaa, olin ihan hämmästyksissäni, kun Weekolla sitä tukkaa oli vähintään puolet enemmän. Ja onhan se ihan hauskan näköistä, kun aurinko on polttanut Weekolle hienon liukuvärjäyksen :) Jenni asetteli Weekon seisomaan ja Weeko oli oikein kiltisti ja osasi hienosti poseerata. Niimpä pikaisesti räpsittiin kuvat ja palautettiin Weeko Gibben kaveriksi pihattoon. Lisää kuvia Weekosta täällä!

On siinä kyllä paljon samaa näköä Toon kanssa

Sitten olikin Tootsy-Toon vuoro. Jenni halusi asetella Toonkin rakennekuvaan, oli kuulemma saanut tarpeekseen siitä, kun aina tuli valitusta, kun en ollut tyytyväinen rakennekuviin, joita Jenni on ottanut :D Noh, nyt tuli ainakin niin hienot kuvat, että tallilaisiltakin on tullut hämmästelyjä, kuinka hienoja kuvia on saatu. Jenni tosin valitti, että Weekoakin oli helpompi asetella seisomaan, kun Too oli hieman haluttomampi toimimaan ja tuijotteli vain mun suuntaan hämmästellen, miksi olen kameran takana, enkä hänen luonaan <3

"Mitä sä siellä kameran takana kyykit?!?"

Rakennekuvien jälkeen oli tietenkin pakko ottaa muutamat yhteisposeerauksetkin Toon kanssa, joten Jenni pääsi hetkeksi kameran taakse. Perinteisten yhteismöllötysten lisäksi yritettiin keksiä muitakin kuvakulmia, mm. pusukuvaa, mutta Too ei ihan hiffannut moisia hassutuksia ja näytti pusukuvissa lähinnä hölmistyneeltä :D

Poseerausten jälkeen aloin arpomaan, mitä Too pääsisi tekemään noin niin kuin töiden puolesta ja kun Jenni ei oikein innostunut lähtemään mukaan ajolenkille kuvailemaan, päädyin sitten irtojuoksuttamaan Toon. Muutaman kierroksen jaksoin Toon perässä juosta, mutta saappaat jalassa se ei ollut helpoin tehtävä, joten Jenni tarjoutui vaihtamaan rooleja. Niimpä pääsin harvinaisesti kameran taakse kuvaamaan "omaa" heppaani liikkeessä :) Toohan ei ole helpoin juoksutettava, sillä se ei taatusti liiku mihinkään, jos sitä ei ole koko ajan komentamassa eteen (mitä se ei kyllä ole ajaessa, mikä on sinänsä hassua), joten Jenni joutui ihan kunnolla töihin. Itse keskityin räpsimään Toosta mahdollisimman paljon kuvia, josko sieltä edes yksi näyttäisi jotenkin lennokkaalta. Jälkeenpäin katsottuna hämmästyinkin, kuinka lennokkaalta se kuvissa näyttikään, sillä todellisuudessa se ei tosiaan ollut kovin innoissaan liikkumassa. Kovin kauaa ei jaksettu rääkätä ~~Toota~~ Jenniä, joten Toolle tuli helppo päivä.

Ihan hyvä laukka sillä ravuriksi on :D

Mutta kyllä sitä liikettä ravistakin löytyy!

Laitumelle viedessä Too osasi niin nätisti pyytää, josko saisi jäädä hetkeksi laitumen ulkopuolelle (aidatulle alueelle) syömään, kun siellä olisi niin paljon parempaa ruohoa. Yleensä syöttelen sitä hetken narussa, mutta tällä kertaa päätin päästää sen irti ja antaa rauhassa syödä niin kauan, kun se halusi. Too oli niin tyytyväinen, eikä hinkunut kavereidenkaan luo, joten sai puolisen tuntia syödä parempaa ruohoa. Muutamaan kertaan se tuli mun luo kyselemään, saako hän tosiaan näin pitkään syödä. Lopulta se meni oman laitumensa portille kuopimaan ja tuijottelemaan vesisaaveja, joten päästin sen juomaan ja sitten se saikin mennä kavereidensa joukkoon. On se kyllä niin symppis <3

Sivut