Lauantai 12.3.2016

Lauantaina pidettiin Jennin kanssa kuvauspäivä. Arvoin pitkään, mikä olisi päivän liikutusmuoto ja totesin Jennille, että olisi kiva saada jotain irtojuoksutuskuvia, mutta tuskimpa se Too siellä yksinään intoutuu juoksemaan. Jenni sitten heitti, että mitäs jos laitetaan Zoko ja Too yhdessä juoksemaan laitumelle.

Tuutikkia ei pahemmin poni kiinnostanut, kun oli mahdollisuus päästä piehtaroimaan :D

"Poni?!?"

"Tulisit nyt vähän juoksemaan mun kanssa"

"OMG, nyt se seuraa mua!"

"Juostaas nyt"

"Pistäs nyt vähä vauhtia tylsimys"

"OMG OMG OMG, mä potkasin sitä kohti!"

"Okei, ehk se on iha kiva tyyppi"

"Jaha, nyt sä sit lähet kisaamaan mun kanssa?"

"Okei, mut mä sit voitan!"

"Hitto, sehä onki nopee"

"Pakko voittaa tää kisa!"

"Mite näin pitkät koivet ois tarkotus mahduttaa kropan alle"

"Näinhän se tehdään"

"Osaan mä lentääkin!"

"Mitäs tuijotat, tää on mun kamu nyt"

"Ja taas mennään"

"Mitä sä kamu suunnittelet?"

"Heei, aita lähestyy, pitäskö hidastaa?!?"

Ja tämän jälkeen Zoko loikkasi portista yli ja pienen harkinnan jälkeen Too loikkasi perässä hajottaen koko portin. Niimpä niin, näiden kahden yhteisirtojuoksutukset päättyvät aina näin :D Noh, tyypit juoksi suoraan tyhjään tarhaan, jossa Zoko antoi heti Jennille kiinni. Too keräsi sen verran kierroksia, että hölkkäili hirveästi pöristen monta kierrosta tarhaa ympäri, ennen kun antoi kiinni. Hassu tyttö <3 Vein Toon hetkeksi karsinaan rauhoittumaan ja räpsittiin muutamat poseerauskuvat Jennistä ja Zokosta (niitä voi käydä ihailemassa Zokon blogissa). Sitten heitin Toolle länkkäkamat päälle ja lähdettiin vielä vähän ratsastelemaan laitumelle.

Suojat ja kuski ihan eri sävyä, hups :D
© Jenni Wallin

Urbaani-hevonen, graffitit taustalla ja kaikki :D
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Montaa spurttia ei otettu, kun Too spurttaili jo ponin kanssa. Hoidin Toon pois ja hain vielä Roon. Laiskuuttani päätin kokeilla ilman satulaa menoa. Pyrstöni oli jo valmiiksi hellänä torstaisesta 10 km ratsulenkistä länkkärillä, joten ajattelin ilman satulaa menon olevan mukavampi vaihtoehto. Olinhan mennyt Roolla ennenkin ilman satulaa ja ihan nätisti se meni.

Käynnissä vielä kaikki hyvin, iloinen heppa ja kuski
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Eka ravipätkäkin meni ihan fine...
© Jenni Wallin

Sitten koitettiin laukkaa ja kävi näin...
© Jenni Wallin

Heppa karkasi yläpihalle. Ei kun heppa kiinni ja takaisin laitsalle, tällä kertaa lohkoon, jossa portti on ehjä
© Jenni Wallin

Sitten Roolla napsahti päässä ja se vain kiskoi ohjat multa kädestä...
© Jenni Wallin

Nousin ylös ja tunsin reidessä, että nyt tuli kaviosta. Päällimmäiset housut oli revenneet, pitkikset ei, mutta verta näkyi tulevan. Huikkasin Jennille, että nyt tuli kaviosta ja tämä taisi nyt olla tässä. Jenni vei Roon pois ja itse nilkutin vessaan katsomaan, millainen haava reidestä löytyy. Vessassa vedin housut alas, näin haavan, yök, vedin housut ylös ja lähdin nilkuttamaan takaisin pihalle, jossa totesin, että nyt lähdetään päivystykseen. Jenni totesi, että pitäisikö olla jotain paperia, jos se haava kerta vuotaa. Totta, totesin ja Jenni juoksi hakemaan tukon talouspaperia. Sitten eikun sairaalaa kohti. Pääsin onneksi aika nopeasti tikattavaksi ja lääkäri ja hoitaja olivat oikein mukavia. Haava ei särkenyt paljoakaan ja totesivatkin, että iho on vielä shokissa. 9 tikkiä ja lääkäri kirjoitti 1000mg Panadolia ja 600mg Buranaa, "koska mulla on niin vaarallinen harrastus, niin on hyvä olla särkylääkkeitä kotona" :D

Haava oli onneksi vain rasvakudoksessa, fasciatkin oli ihan ehjät. Pahemminkin olisi voinut käydä, tuuria matkassa siis.

Nyt onkin sitten tullut vietettyä saikkua kotosalla. Kävely on hieman ontuvaa vielä, lähinnä sen takia, että reiden takaosassa on mustelmia, jotka turvottelee sen verran, ettei normaali kävely onnistu. Itse haava ei ole särkenyt ekan päivän jälkeen, kävellessä saatan tuntea tikit, jos astun vahingossa tietyllä tapaa. Koiria saa tietty olla koko ajan komentamassa, etteivät hypi vasten. Luna tuntuu olevan fiksuin tässä asiassa, se saattaa sohvalla istuessani hypätä viereen ja alkaa haistelemaan reittäni, että "tuossako se pipi on?" <3 Mutta eiköhän se tästä, tekevälle sattuu.

Autokin tosiaan lähti korjaamolle, niin eipä tarvitse senkään vertaa jalkaa rasittaa, että autolla ajelisi... :/

Virtaa riittää

Saikut on nyt saikkuiltu ja pikkuhiljaa palaillaan taas normi liikuntaan. Ollaan nyt menty muutama lenkki ratsain ja aina ennen ja jälkeen lenkin olen kovasti seuraillut, miltä lihasvamma näyttää. Selkeästi se on mennyt parempaan päin, enää Too ei arista siihen koskettaessa ja se ei tunnu lämpimämmältä, kuin mikään muukaan kohta. Ekalla lenkillä otj tuntui hieman jäykemmältä alkuun, mutta vertyi kyllä. Too on nyt joutunut olemaan Roon kanssa viikon pikkutarhassa, jossa eivät mahdu oikein juoksemaan, kun Roon jänne alkoi taas viime hiitillä turvotella kompuroinnin jälkeen. Niimpä mulla olikin keskiviikkona viikon seisomisen jälkeen varsin virkeä hevonen alla. Käytiin kävelemässä sänkkäri ympäri ja todettiin sen olevan vielä liian pehmeä käyntiä kovempaa mentäväksi. Too oli kyllä kovasti eri mieltä ja ottikin itsekseen pätkän ravia ja pukitellen yritti laukkaankin päästä. Palattiin tielle ja otettiin sitten vähän tunnustellen ravia ja laukkaakin. Laukassa meillä oli kyllä jarrut täysin hukassa ja tultiin pätkä melko reippaasti. Too onneksi kyllä pysähtyy aina pyytäessä, vaikkei vauhtia välttämättä pysty säätelemään. Oli kyllä niin tyytyväinen hevonen lenkin jälkeen, kun pääsi vähän jalkojaan oikomaan.

Too olisi kovasti tahtonut mennä kovempaa sänkkärillä

Eilen torstaina (15.10.) lähdettiin maastoon Jennin ja Zokon sekä Sadun ja Arielin kanssa. Mentiin oikein pitkä 1,5h lenkki. Toota tuppasi vähän kiukuttamaan, kun laukata olisi pitänyt, muttei muiden perässä oikein mahtunut. En kuitenkaan halunnut mennä ensimmäisenä, kun Too on vielä sen verran intona laukkailuista, etten voi taata liikkeen suuntautuvan välttämättä eteenpäin :D Etenkin nyt saikun jälkeen, kun on vähän virtaa kertynyt. Ehkä ensi lenkillä sitten. Ja nyt täytyy kyllä ehdottomasti ottaa laukan lyhennys -harjoitukset ohjelmaan, sillä tällä hetkellä laukat tuntuvat ampuvan aika vauhdilla eteen (+ kaikkiin muihin suuntiin), eikä jarruista tosiaan ole tietoakaan. Lenkki oli kuitenkin oikein kiva ja Tookin pääsi ensimmäistä kertaa näin pitkälle lenkille ratsain.

Ryhmä rämä maastossa :D

Kaivoin muuten esille kypäräkamerani (Bullet HD LITE) ja viritin sen kypärään näiden kahden lenkin ajaksi. Kameran kanssa on vain nyt ollut vähän ongelmia, kun kortille pitäisi mahtua 160 min videota ja akunkin pitäisi kestää 125 min. Jostain syystä kamera oli kuitenkin molemmilla kerroilla lopettanut kuvauksen jo puolen tunnin päästä. Täytyy vähän tutkia, missä on vika. Postauksessa on nyt vain parit kuvakaappaukset molemmilta lenkeiltä, videota en nyt jaksa alkaa editoimaan, kun tulisi vähän yksitoikkoinen video :D Täytyisi varmaankin suunnata sänkkärille joku pakkasaamu kuvaajan kanssa, niin saisi vähän syksyisiä kuvia blogin puolelle :)

Kännykkäkuvia

Aika rientää ja blogi jää unholaan. Kännykkä kun kulkee kaikkialla mukana ja sen kamera on useammin käytössä, kun nurkassa pölyttyvä Nikon, niin tehdäänpä kurkistus viime aikojen touhuihin kännykkäkuvien muodossa :)

Eilen tuli täyteen puoli vuotta hevosenomistajana, kyllä aika lentää! Sen kunniaksi ihana siskoni maalasi oman näkemyksensä minusta ja Toosta :D
Kiitos taiteilijalle, Laura Wallinille!

Too on liikkunut tänä kesänä tosi paljon ratsain, koppakärryt on valjastettu perään vain pari hassua kertaa kuluneen 1,5 kk:n aikana

Viimein löytyi Toolle omistajan tarkan seulan läpäisevä satulahuopa, itsehän olen aina "vihannut" pinkkiä ja kaikkia sen sävyjä, mutta tällainen hieman liilahtava pinkki sopii Toolle niin hyvin, että olen jopa alkanut pitää siitä :D

Huovan lisäksi varustukseen kuuluu luonnollisesti samaa sävyä otsapanta ja suojat, tällä varustuksella kelpaa painella pitkin metsiä, ihmisten ilmoille (=raviradalle) meillä on sitten vähän vähemmän tyttömäinen varustus :D

Otin myös viimein käyttöön itse tekemäni nahkariimun, johon tilasin vielä nimilaatan, jotta meillä on varmasti asiallinen edustusriimu!

Maria osti Roolle omat lännensuitset, jotta Roon western-look on mahdollisimman aito :D

... ja Hööksistä löytyi hienot tarjous-suitset täydentämään myös Toon western-lookkia!

Ratsuilujen ohessa ollaan tietenkin käyty myös radalla harjoittamassa todellista ammattia. Maria on hoitanut Roon hiitit itse, lukuun ottamatta yhtä kertaa, kun pääsin mukaan Lakin kuskin, Truden lomaillessa. Too on harjoitellut Kasteen kanssa ja kehitystäkin on havaittavissa. Kaste vain alkaa olemaan turhan hidas kaveri Toolle, Too kun on saanut runsaasti vauhtikestävyyttä, vaikkei kovaa olla ajettukaan.

Roo ja Laki ovat päässeet myös pari kertaa laukkalenkille yhdessä mun ja Jennin ratsastamina. Jenni osti itselleen montè-satulan ja onkin testannut sitä molempien heppojen kanssa. Länkkäkamat on sitten olleet aina toisella käytössä. Täytyy vielä oikein mainita, kuinka hassua oli ratsastaa Lakilla, se kun on niin hurjan pieni kokoinen, mutta liikettä löytyy kuitenkin ravurilta ihan kiitettävästi :D

Myös Jennin pikku-riiviöille olen saanut toimia lainakuskina. Kesäkuun lopussa sain ohjastaa Zokoa harkkareissa ja hiiteillä olen saanut ajella vuorotellen molempia poneja. Jennin ollessa Zokon kanssa leirillä, sain myös komennuksen ajaa Rollalla lenkki ihan kotimaastoissa.  Heinäkuun lopussa koitti molempien ponien eka startti Orimattilassa. Jenni ajoi molemmat ponit, itse toimin apukäsinä ja kameramiehenä. Kurkkaa toki Jennin blogiin lukeaksesi lisää näistä poneista.

Myös pikkusisko-Weeko on päässyt aloittamaan ajotreenit ihan säännöllisesti. Jennin kanssa ajellaan sitä, mitä muilta hommiltamme ehdimme, tavoitteena 3-4 kertaa viikossa. Weeko on onneksi yhtä fiksu, kun siskonsakin ja toimii ajaessa loistavasti.

Viime viikon Too sai vietellä lomaa, koska itse olin Savonlinnassa ihailemassa näitä maisemia :)

Koirien kanssa ollaan ahkerasti kierretty näyttelyitä tänä kesänä. Lue lisää Halihauvat-blogista

Eiliseltä ratsastukselta saatiin pitkästä aikaa kuvamateriaaliakin, kun äiti oli kuvaamassa. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan. Tämä kuva ei kuitenkaan ole äitin kuvaama, vaan Maria nappasi sen meistä ennen kentälle menoa :)

Tällaista siis meille kuuluu. Päivät menevät niin tehokkaasti tallilla, hiitillä tai hevoshierontakeikoilla, että iltaisin istahtaa mielummin katsomaan Netflixiä, kun käyttämään aivojaan ja suotamaan jotain tekstiä blogiin :D Koitan nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja ehtiä päivitellä tänne hieman useammin. Eihän tämä nyt loppujen lopuksi kuitenkaan niin hankalaa ole :D