Riihimäen harjoitusravit 26.7.2016

© Jenni Wallin

Tiistaina 26.7. pyörähdettiin jälleen Riksussa harkkareissa. Edeltävänä perjantaina hiitillä ravi oli hieman epämääräistä, kun Too oli aiemmin viikolla tiputtanut oikeasta etusestaan kengän ja kuluttanut kavion huomattavasti toista etusta matalemmaksi. Kengitys venyi samaisen tiistain aamupäivälle, joten en päässyt valmistelemaan Toota lainkaan ennen harkkareita. Hieman jännitti, miten ravi kulkee. Kengityksen jälkeen päästin Toon laitsalle ja maiskautin, josko se lähtisi ravilla. Too vinkaisi, nosti laukan ja toisessa päässä laidunta siirtyi suoraan käyntiin. Jes, kiitos Too :D

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Ilmoitin Toon tällä kertaa 1.25-sarjaan, jottei loppusuoralla tarvitse pidellä, kuten edellisissä harkkareissa. Päätin myös testata, kuinka Too juoksee sekin kanssa, kun en sillä koskaan ole sekkiä käyttänyt. Lämmityksessä Too menikin ihan hyvin, mutta starttiin sekki meni turhan kireälle. Olen ostanut liukusekkini käytettynä ja sen reiät ovat näköjään turhan kuluneet käyttöä varten, joten kärryiltä käsin en saanut sekkiä löysättyä. Ei siis auttanut, kun katsoa, miten käy. Volttaus ja liikkeelle lähtö menivät hyvin, mutta edelliskerran ohjaan tukeutuminen puuttui. Too pysyi joukon mukana, mutta ekassa kurvissa tuli laukka, joka meni aika pitkäksi ja jäätiin porukasta. En tiedä mikä laukan aiheutti, oliko se muiden heittämä hiekka vai turhan tiukka sekki vai vapaa viikonloppu vaiko ihan vain tähtien asento. Kun sain laukan alas, olivat muut jo takasuoran lopussa. Too tsemppasi tosi hienosti, eikä lannistunut, vaikka muut olivat kaukana. Etenkin loppusuoran se tuli tosi hyvin, nosti vain hännän pystyyn ja juoksi oikein tosissaan. Maaliin tulon jälkeen kuulutettiin, että me mentiin Toon kanssa ihanneajassa eli 1.25 min/km.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Olin oikein tyytyväinen Toon suoritukseen, vaikkei kaikki mennytkään nappiin. Too oli tällä kertaa huomattavasti rauhallisempi varikkoalueella, mutta se jokin viimeinen paine siltä puuttui lähdössä. Kotimatkalla suunnittelin jo ilmoittavani Toon koelähtöön, mutta yön yli nukuttuani päätin kuitenkin, että käydään vielä yhdet harkkarit. Elikkä 9.8. suunnataan jälleen Riksuun katsomaan, josko tähtien asennot olisivat tällä kertaa meille suotuisammat.

Lauantai 12.3.2016

Lauantaina pidettiin Jennin kanssa kuvauspäivä. Arvoin pitkään, mikä olisi päivän liikutusmuoto ja totesin Jennille, että olisi kiva saada jotain irtojuoksutuskuvia, mutta tuskimpa se Too siellä yksinään intoutuu juoksemaan. Jenni sitten heitti, että mitäs jos laitetaan Zoko ja Too yhdessä juoksemaan laitumelle.

Tuutikkia ei pahemmin poni kiinnostanut, kun oli mahdollisuus päästä piehtaroimaan :D

"Poni?!?"

"Tulisit nyt vähän juoksemaan mun kanssa"

"OMG, nyt se seuraa mua!"

"Juostaas nyt"

"Pistäs nyt vähä vauhtia tylsimys"

"OMG OMG OMG, mä potkasin sitä kohti!"

"Okei, ehk se on iha kiva tyyppi"

"Jaha, nyt sä sit lähet kisaamaan mun kanssa?"

"Okei, mut mä sit voitan!"

"Hitto, sehä onki nopee"

"Pakko voittaa tää kisa!"

"Mite näin pitkät koivet ois tarkotus mahduttaa kropan alle"

"Näinhän se tehdään"

"Osaan mä lentääkin!"

"Mitäs tuijotat, tää on mun kamu nyt"

"Ja taas mennään"

"Mitä sä kamu suunnittelet?"

"Heei, aita lähestyy, pitäskö hidastaa?!?"

Ja tämän jälkeen Zoko loikkasi portista yli ja pienen harkinnan jälkeen Too loikkasi perässä hajottaen koko portin. Niimpä niin, näiden kahden yhteisirtojuoksutukset päättyvät aina näin :D Noh, tyypit juoksi suoraan tyhjään tarhaan, jossa Zoko antoi heti Jennille kiinni. Too keräsi sen verran kierroksia, että hölkkäili hirveästi pöristen monta kierrosta tarhaa ympäri, ennen kun antoi kiinni. Hassu tyttö <3 Vein Toon hetkeksi karsinaan rauhoittumaan ja räpsittiin muutamat poseerauskuvat Jennistä ja Zokosta (niitä voi käydä ihailemassa Zokon blogissa). Sitten heitin Toolle länkkäkamat päälle ja lähdettiin vielä vähän ratsastelemaan laitumelle.

Suojat ja kuski ihan eri sävyä, hups :D
© Jenni Wallin

Urbaani-hevonen, graffitit taustalla ja kaikki :D
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Montaa spurttia ei otettu, kun Too spurttaili jo ponin kanssa. Hoidin Toon pois ja hain vielä Roon. Laiskuuttani päätin kokeilla ilman satulaa menoa. Pyrstöni oli jo valmiiksi hellänä torstaisesta 10 km ratsulenkistä länkkärillä, joten ajattelin ilman satulaa menon olevan mukavampi vaihtoehto. Olinhan mennyt Roolla ennenkin ilman satulaa ja ihan nätisti se meni.

Käynnissä vielä kaikki hyvin, iloinen heppa ja kuski
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Eka ravipätkäkin meni ihan fine...
© Jenni Wallin

Sitten koitettiin laukkaa ja kävi näin...
© Jenni Wallin

Heppa karkasi yläpihalle. Ei kun heppa kiinni ja takaisin laitsalle, tällä kertaa lohkoon, jossa portti on ehjä
© Jenni Wallin

Sitten Roolla napsahti päässä ja se vain kiskoi ohjat multa kädestä...
© Jenni Wallin

Nousin ylös ja tunsin reidessä, että nyt tuli kaviosta. Päällimmäiset housut oli revenneet, pitkikset ei, mutta verta näkyi tulevan. Huikkasin Jennille, että nyt tuli kaviosta ja tämä taisi nyt olla tässä. Jenni vei Roon pois ja itse nilkutin vessaan katsomaan, millainen haava reidestä löytyy. Vessassa vedin housut alas, näin haavan, yök, vedin housut ylös ja lähdin nilkuttamaan takaisin pihalle, jossa totesin, että nyt lähdetään päivystykseen. Jenni totesi, että pitäisikö olla jotain paperia, jos se haava kerta vuotaa. Totta, totesin ja Jenni juoksi hakemaan tukon talouspaperia. Sitten eikun sairaalaa kohti. Pääsin onneksi aika nopeasti tikattavaksi ja lääkäri ja hoitaja olivat oikein mukavia. Haava ei särkenyt paljoakaan ja totesivatkin, että iho on vielä shokissa. 9 tikkiä ja lääkäri kirjoitti 1000mg Panadolia ja 600mg Buranaa, "koska mulla on niin vaarallinen harrastus, niin on hyvä olla särkylääkkeitä kotona" :D

Haava oli onneksi vain rasvakudoksessa, fasciatkin oli ihan ehjät. Pahemminkin olisi voinut käydä, tuuria matkassa siis.

Nyt onkin sitten tullut vietettyä saikkua kotosalla. Kävely on hieman ontuvaa vielä, lähinnä sen takia, että reiden takaosassa on mustelmia, jotka turvottelee sen verran, ettei normaali kävely onnistu. Itse haava ei ole särkenyt ekan päivän jälkeen, kävellessä saatan tuntea tikit, jos astun vahingossa tietyllä tapaa. Koiria saa tietty olla koko ajan komentamassa, etteivät hypi vasten. Luna tuntuu olevan fiksuin tässä asiassa, se saattaa sohvalla istuessani hypätä viereen ja alkaa haistelemaan reittäni, että "tuossako se pipi on?" <3 Mutta eiköhän se tästä, tekevälle sattuu.

Autokin tosiaan lähti korjaamolle, niin eipä tarvitse senkään vertaa jalkaa rasittaa, että autolla ajelisi... :/

Saikkua kuskille

© Jenni Wallin 02/2016

Kylläpä tämä aika nyt hujahtaa nopeasti. Viime postauksen lopussa mainitsinkin flunssan iskeneen ja se iskikin sitten ihan kunnolla. Olin koko viikon ihan vuoteenomana, sen verran voimattomaksi kaikki räkä, yskä ja alilämpö veti. Keskiviikkona 2.3. pyysin Jennin liikuttamaan Toon, ettei Toon ihan koko viikkoa tarvitse lomailla. Too oli kuulemma painanut kädelle ja kuskannut Jenniä hieman turhan kovaa koko lenkin. Mikähän siinäkin on, mun kanssa kun Too ei ikinä paina kädelle :O

Flunssasta huolimatta Helsinki Horse Fairissa oli käytävä, mukaan tarttui riimu, uusi kaulakappaleellinen fleeceloimi,
satulavyö (joka osoittautui liian lyhyeksi...), liina, delta sekä pari harjaa :)

Viikonloppuna 5.-6.3. flunssa ei ollut vielä täysin hellittänyt, mutta halusin silti tehdä tallin. Onneksi oli paljon apureita, lauantaina olin ihan voimaton kolmen karsinan jälkeen. Käytiin kuitenkin iltapäivällä Toon kanssa ajolenkillä ja Too tuntui hurjan hyvältä! Sunnuntaina en väsynyt tallitöistä ihan yhtä paljon, joten koko päivän meninkin sata lasissa :D Toon liikunnaksikin valitsin paljoa ajattelematta ratsastuksen. Noh, lähdettiin pellolle ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen meinasin yskiä keuhkot hajalle. Tiellä kävellessämme Jessica tuli vastaan ja naureskelikin, että kuuli kyllä, kun siirryttiin käyntiin Toon kanssa. Meinasin kävellä vain loppukäynnit, mutta Too keräsi sen verran pöllövirtaa Jessicasta ja Milosta, että käytiin vielä ottamassa toinen laukkaspurtti (ja uusi yskäkohtaus kuskille). Loppukäynnit kävelin maastakäsin, kun Too tiputti putsinsa pellolle ja ne piti käydä noukkimassa talteen. Illalla kotona simahdin jo kuuden jälkeen, joten ehkä vähän turhan raju tallipäivä puolikuntoisena :D

Lauantain ajolenkiltä

Seuraava lenkki mentiin Toon kanssa tiistaina 8.3. ja suosiolla lähdin liikenteeseen ajaen. Too tuntui jälleen pirun hyvältä! Mentiin oikein pitkä lenkki sekä auratulla että auraamattomalla tiellä. Kilometrejä taisi kertyä 15. Annoin Toon päättää itse vauhdin ja melko reipasta vauhtia edettiinkin.
Torstaina 10.3. olin taas tekemässä tallia ja Too pääsi taas ajolenkille. Mentiin reipas lenkki auratulla tiellä. Tie ei ollut aivan priimakunnossa, mutta Too otti tosi hyviä pätkiä. Weeko lähti liikkeeelle samaan aikaan ja nähtiinkin Weeko moneen otteeseen lenkin aikana, mikä sai aina Toon ottamaan uuden vaihteen päälle. Ja kyllä tuntui heppa niin hyvältä!
Torstaina kävin myös Roon kanssa lenkillä, mentiin 10 km ratsain. Roo ei ollut pitkään aikaan käynyt sillä suunnalla ja maisema olikin muuttunut, kun ovat kaataneet puita. Vähän oli jännää, mutta hurjan rohkeasti neiti uskalsi mennä. Kotiin päin annoin Roon ottaa pätkän laukkaa ja kyllä vauhtia riitti. Pätkän jälkeen Roo oli hämmentyneen näköinen, kun puhalsi niin paljon, se selkeästi hämmästeli, miksi ei jaksa niin paljon, kuin aiemmin. Rassukka, kyllä se kunto nyt vähän putoaa usean kuukauden saikun aikana.

Kuvassa uusi riimu ja loimi :)

Lauantaina 12.3. Jenni halusi pitää kuvauspäivän, josta teen oman postauksensa. Lyhyt yhteenveto: 3/3 liikutettavaa karkasivat, tipuin selästä kahdesti ja päivä päättyi päivystykseen. Roon kanssa kävi siis vähän hassusti: tipuin ja Roo sattui sitten ponnistamaan vauhtia mun reidestä. Hokkikengällä tuli aika ikävän näköinen haava, joka tikattiin yhdeksällä tikillä ja nyt täytyy sitten ottaa vähän iisimmin, että haava pääsee paranemaan rauhassa.

En suosittele ottamaan osumaa hokkikengän kanssa...

Autokin päätti pitää huolen siitä, etten vahingossakaan rasita jalkaa liikaa.
Eilen odotti tällainen ilmoitus autossa ja käsijarru ei suostu millään lähtemään pois päältä. PRKL!

Reeniä reeniä

© Jenni Wallin

Eilisen hankilaukan jäljiltä olin ajatellut ajaa Toon kanssa tänään hieman kevyemmän hölkkälenkin. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun Jenni halusi tulla mukaan kuvailemaan. Ajettiinkin vähän vetoja edes takaisin Jennin kuvaillessa tien poskessa. Too ei ollut aivan parhaimmillaan, varmaankin juuri edellispäivän hankitreenin jäljiltä. Se kulki melko vinossa vasemmalle ja vaati normaalia enemmän tukea kuolaimelta. Heti jos en tukenut kunnolla, tuli laukkoja. Hyviä pätkiä kuitenkin tuli useita ja kaiken kaikkiaan oikein hyvä lenkki, vaikkei priimakunnossa oltukaan.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Isosisko Roo pääsi myös tänään ajolenkille ja oli niin onnessaan kun pääsi vähän hölkkäilemään!
Kotiin päin vauhtia olisi riittänyt enemmänkin, mutta nätisti pysyi Roo hanskassa :)

Nyt olisikin Toolle luvassa pari vapaapäivää näin rankan treeniviikonlopun perään. Allekirjoittaneelle iski pe-la yönä hirveä flunssa ja kaksi päivää tallintekoa puolikuntoisena eivät ole ainakaan helpottaneet asiaa :D Ei kai se auta kun lepäillä ja syventyä koulumateriaaleihin, josko sitä jossain vaiheessa saisi päntättyä niin paljon, että saisi sen loppukokeenkin tehtyä alta pois.