Saikkua pukkaa

Pikku-Too hukkuu heinikkoon <3

Hei taas, pitkästä aikaa. Eipä ole mitään kovin kummoista tapahtunut viime aikoina, joten blogiin kirjoittelukin on jäänyt. Too saikkuilee, joten hiiteistä ei vieläkään ole tarvinnut haaveilla. Ekojen pakkasten aikoihin se alkoi arkoa etujalkojaan ihan kunnolla. Se on aiemminkin lenkeillä silloin tällöin onnahtanut kolmisen askelta ja sitten ei mitään. Meillä on melko kiviset tiet, joten arvelin sen johtuvan vain kivistä ja aroista kavionpohjista. Pakkasten aikaan se kuitenkin alkoi ontua enemmän ja yhtenäkin päivänä meinasin juoksuttaa sitä irtona kentällä, mutta lopetettiin hyvin lyhyeen, kun vasemman etusen liike oli niin epäpuhdasta. Tämän jälkeen se on monena aamuna karsinasta otettaessa saattanut ottaa kolme askelta ihan kunnolla ontuen ja sen jälkeen kävellyt ihan normaalisti. Joinain päivinä ei ole mitään arkomista, toisina enemmän ja toisina vähemmän. Alkuun arkominen oli vain vasemmassa etusessa, mutta nyt se on vuorotellut molempia etusia.

Niimpä viimeisen parin viikon liikunnat ollaan hoidettu käynnissä. Toolla ei hermo kestä seistä mitään tekemättä, joten pakko on ollut aina jotain tekemistä keksiä. Enimmäkseen ollaan käyty kävelyillä maastakäsin ja Too on saanut matkalla maistella syksyn viimeisiä ruohonkorsia. Meillä on ollut ihan kivaa, vaikka ajopuuhista tykätään molemmat enemmän.

Viime lauantaina (1.11.) oli niin nätti sää, etten voinut vastustaa kiusausta valjastaa Too kärryjen eteen ja lähteä lenkille, asenteena tietenkin, että katsotaan mennäänkö vain käyntiä vai uskaltaako ottaa ravia. Päätin suunnata ensin pellolle katsomaan, josko siellä voisi mennä, vai onko liian mutaista. Too lähti heti innoissaan raviin ja koska ravi oli puhdasta, annoin sen ravata. Pelto oli vähän turhan pehmeä, joten ei menty siellä kauaa, vaan suunnattiin tielle. Yleensä Too yrittää vihjata, josko käännyttäisiin mielummin kotiin päin, mutta nyt oli vissiin riittävän pitkä ajotauko takana, kun se kääntyi oikein mielellään jatkamaan lenkkiä. Otettiin pian tielläkin ravia, kun Too ei arkonut kavioita. Kotiin tullessa Too innostui ottamaan vauhtiakin, eikä arkomisesta ollut tietoakaan. Yhtä hyvää ravi ei ollut, kuin mitä se aiemmin on ollut, mutta mitään isompaa ontumista ei ollut havaittavissa. Juuri ennen tallia Too onnahti kerran astuessaan kiven päälle, muuten se meni koko lenkin puhtaasti. Toosta oikein huokui onnellisuus ja tyytyväisyys, kun pääsi pitkästä aikaa lenkille <3

Sunnuntain ja maanantain Too on nyt saanut pitää vapaata, huomenna täytyy katsoa, mitä tehdään. En ole vielä päättänyt, miten tästä nyt edetään, todennäköisesti mennään vielä ainakin tämä viikko kevyellä liikunnalla ja katsellaan, josko etusten arkomiset jäisivät kokonaan pois, ennen kun palataan normi liikutukseen. Too on kyllä aiheuttanut mulle ja omistajalle harmaita hiuksia, kun ollaan arvuuteltu, mikä sillä voisi olla. Olisiko vain kasvukipuja, vai olisiko sillä vain niin arat kavion pohjat, että pitäisi laittaa pohjalliset? Vai johtuuko vain Toon kuopimisvimmasta, onko se täräyttänyt jalkansa kuopiessaan ja sitä varoessaan saanut molemmat etuset jumiin? Arvauksia riittää, päädyttiin nyt kuitenkin siihen, että katsotaan ensin, josko se paranisi pelkällä saikulla. Eli näillä mennään. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, säät ovat olleet niin harmaita tai vaihtoehtoisesti Too on ollut piehtarointien jälkeen niin kurainen, ettei harjaamalla ole saanut kuvauskuntoon :D Ylläoleva kuva oli pakko ikuistaa, kun löydettiin eräällä kävelyllä korkeampi heinikko, kuin Too :)