Lauantaina (11.10.) Jenni tuli mukaan, kun lähdin Toon kanssa ajolenkille. Otin piiskankin mukaan, kun Too on esittänyt vähän kuuroa eteenpäin ajaville avuille viime aikoina. Pari piiskan huomautusta riittikin siihen, että Too oli oikein meneväinen ja suorastaan painoi kädelle. Otettiin muutama reippaampikin pätkä, vaikka Toon askel näyttikin omaan silmään hieman normaalia jäykemmältä. Kovemmassa vauhdissa eroa ei kuitenkaan huomannut. Toolla on ollut molemmissa takasissa vuorotellen jotain pieniä naarmuja/kolhuja ja jalat ovat niistä turvotelleet. Lenkin jälkeen nesteet on kuitenkin lähteneet, joten en nyt pahemmin huolestunut. Viimeisessä pätkässä huomasi Toon jo hieman väsyneen, otettiin kuitenkin aiemmat vedot loivassa mäessä ja sillä ei vielä kunto riitä kovaan vauhtiin pitkiä pätkiä, joten viimeinen veto tultiin jo vähän hiljempaa ja kotimatka mentiin käynnissä ja hölkässä, jossa Too palautui nopeasti ja oli kotipihassa jo lähes kuiva hiestä.
Jenni kuvasi siis pelkkää videota ja teki tällaisen kivan koosteen:
Seuraava liikutus maanantaina olikin sitten kevyt irtojuoksutus kentällä ja Too ei kyllä keskittynyt lainkaan. Mutta kyllä tuli niin hienoa ja puhdasta liitoravia häntä pystyssä, kun Too vähän keräsi paineita, kun kyttäsi ohi kulkevaa naista lastenvaunujen kanssa. Lopuksi Too alkoi hieman keskittyä muhunkin ja tuli heti luo, kun käännyin selin.
Viime tiistain ratakäynnistä ei tullut mitään, kun Too piti kengittää, kun onnistui jättämään etukenkänsä valjastuspaikan kynnyksen alle ja vääntämään sen kieroksi. Keskiviikkona Lasse kengittikin Toon etupään ja suunniteltiin seuraavaa ratakäyntiä seuraavan viikon tiistaille. Päätettiin kuitenkin lykätä sitä vielä loppuviikkoon, kun Too on nyt kuitenkin vielä hieman turvotellut niitä takasiaan. Kun se nyt ei keksisi enää uusia haavoja/vammoja, niin jos vaikka tällä kertaa päästäisiin radalle saakka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti