2016 häämöttää jo, joten on aika muistella vuotta 2015. 2015 oli hyvä vuosi, tulihan minusta viimein hevosenomistaja! Saikulla oltiin aika useasti, mutta huimia harppauksiakin otettiin eteenpäin. Toosta tuli ratsu ja hiitillekin päästiin. Kilpailukuntoon ei kuitenkaan ehditty vielä tänä kesänä. Nyt vain tiukka treeni talven ajan ja keväällä ankara hiittiputki ja radoille!
Tammikuu
Tammikuussa treenailtiin Toon kanssa ajaen kelien mukaan. Jouduin ottamaan Toolta takakengät pois ja jäätikkökelien iskiessä hoidettiin liikutukset pääosin pellolla. Pyrin kulkemaan ajolenkit hieman reippaammassa tahdissa ja ottamaan ihan reippaita vetojakin. Too tuntui lenkki lenkiltä paremmalta, vaikka sähläsikin jalat naarmuille. Aloin siis suojittamaan Toota, että jalat pysyisivät ehjempinä. Käytiin pariin kertaan myös lenkillä yhdessä Roon kanssa, mitkä sujuivat oikein hyvin, vaikkei Too aiemmin ollutkaan koskaan mennyt kaverin kanssa.
Too pääsi alkuvuodesta muuttamaan toiseen karsinaan, jossa sen hermostunut käytös rauhoittui välittömästi. Edellisessä karsinassa Too stressasi ja tappeli naapurin kanssa aina ruokinta-aikaan, uudessa karsinassa tallin keskellä Roon vieressä se lopetti hölmöilyt ja on tähän päivään saakka viihtynyt erinomaisesti.
Tammikuussa aloin myös tutustuttamaan Toota pikkuhiljaa ratsastuksen saloihin. Ensin kävin kyydissä käytävällä Toon seisoessa naruissa kiinni. Pian mentiin eka pätkä kävellen selästä käsi erään tallilaisen taluttamana. Seuraavalla kerralla mentiin jo pidemmälle ja taluttaja päästi meidät irti. Otettiin jopa pätkä raviakin. Ennen kuun vaihdetta ehdittiin käydä yksi lenkki Zokon ja Rollan perässä. Käännyttiin kotiin ennen poneja, kun Too alkoi väsyä, joten tultiin sitten kotimatka ihan kaksistaan. Näin helppoako se hevosen sisäänratsastus on? :D
Myös Roon kanssa kävin ajolenkeillä aina, kun päivänvaloa riitti Roollekin. Myös ratsain liikuttiin jonkin verran ja puolivahingossa otettiin ekat laukatkin.
Blogin puolelle kirjoittelin pari erikoispostaustakin tammikuussa. Ensin aloitin postaussarjan Tarinoita Tuutikista, jossa kerron Toon taustoista. Ensimmäisessä osassa kerroin Toon vanhemmista ja historiastani Toon emän kanssa. Toisena erikoispostauksena vastasin Jennin haasteeseen ja kirjoitin 20 faktaa Toosta ja Roosta.
Helmikuu
Helmikuussa Too oli saikulla. Ensin se polki jalkaansa haavan, jota turvotteli ja arkoi, joten en raaskinut lähteä lenkille. Ja onneksi en lähtenyt, koska seuraavana päivänä Toolle nousi 41 asteen kuume. Kuume kesti useamman päivän, onneksi lämpö sentään laski parin päivän jälkeen 39 asteeseen ja siitä parin päivän jälkeen normitasolle. Too sai kuitenkin rauhassa toipua kuumeestaan, joten koko kuukausi oltiin saikulla.
© Jenni Wallin |
11.2. koitti ilonpäivä, kun sovittiin Marian kanssa kaupoista ja Too siirtyi minun omistukseeni! Samalla blogi tarvitsi täyden remontin lähtien nimestä. Something Borrowed muuttui nykyiseksi nimeksi Too Precious.
© Jenni Wallin |
Roota liikuttelin helmikuussa ahkerasti Toon saikkuillessa. Liikuttiin sekä ajaen että ratsain. Ratsain valmennusohjelmaan otettiin laukkavedot hangessa. Jenni kävi meitä kerran kuvailemassakin, kun mentiin laukkavetoja pellolla.
Myös Weekolle saatiin järjestettyä aikaa Toon saikkuillessa. Niimpä myös Weeko sai Jennin ja mun toimesta kärryt ekat kerrat peräänsä. Weekohan käyttäytyi oikein mallikkaasti ja oli niin ylpeä päästessään eka luokalle!
Erikoispostauksina helmikuussa ilmestyi Tarinoita Tuutikista sarjan toinen osa, jossa esittelin kuvia ja videoita sekä muutamia muistoja Toon varsa-ajoista. Erikoispostauksena voinee pitää myös talvista kuvapostausta, jossa esiintyi muita tallin hevosia, kuin blogin päätähdet. Vastasin myös Blogitallin haasteeseen, jossa piti kertoa Mistä kaikki alkoi?
Maaliskuu
Maaliskuussa lopeteltiin saikut ja palailtiin normiliikuntaan. Virtaa Toolle olikin kertynyt ja eka lenkki menikin hieman turhankin reippaasti. Niimpä seuraavana päivänä Too pääsi Roon kanssa laitumelle purkamaan ylimääräiset energiansa. Virtaa riittikin ja kuvamateriaaliakaan ei tullut otettua, kun hirvitti seurata vierestä toisten sinkoilua. Seuraavat lenkit menikin rauhallisemmin ja päästiin palailemaan normi arkeen.
Helmikuussa aloitin hevoshierojan koulutuksen ELK Weterissä ja maaliskuussa hieroinkin Toon kahdesti ja Roon kertaalleen.
Maaliskuussa tuli käväistyä joka vuotiseen tapaan Helsinki Horse Fairissa ja sieltä tarttuikin iso kasa tavaraa Toolle. Muutenkin maaliskuussa tuli shoppailtua enempi omia tavaroita Toolle.
© Jenni Wallin |
Loppukuusta säät olivat tosi vaihtelevia ja heppojen liikutus jäi tosi vähälle. Roo on tosi tarkka pohjista, joten etenkin sen liikutukset kärsivät. Toon kanssa mentiin kevyesti pohjat huomioon ottaen. Pariin kertaan käytiin kentälläkin harjoittelemassa ratsujuttuja ja yhdellä kerralla Jenni näpsi meistä kuviakin. Too kulki kuitenkin silloin hieman epäpuhtaasti ja jäin seurailemaan tilannetta.
Maaliskuussa huomasin Toon laihtuneen hieman ja päätin alkaa syöttää sille kauran ohessa toista rehua, jolla se saisi hieman massaa. Paikallisessa hevostarvikeliike Ridaajassa Saaga suositteli Havensin Derby-Compactia, joka antaa hieman energiaa ja massaa. Samaa rehua Too on syönyt maaliskuusta asti ja meille se on osoittautunut oikein hyväksi rehuksi kauran ohella.
Tarinoita Tuutikista -sarjan kolmas osa edusti tämän kuun erikoispostauksia ja se sisälsi kuvia ja tarinoita 1-vuotiaasta Toosta.
Huhtikuu
© Jenni Wallin |
Huhtikuussa blogi pääsi unohtumaan ja kuulumisia tuli kirjattua vain alkukuusta. Ja mitäs muutakaan, kuin saikkua taas. Syynä tällä kertaa oikean lavan lihaskalvovaurio. Too sai viettää viikon lomaa liikutuksista ja kun jalka ei enää töksynyt, palailtiin takaisin normiarkeen.
Huhtikuussa ostin Facebookin kirppiksen kautta Toolle omat valjaat ja kärryt, jotka pääsivät heti käyttöön. Toolla oli alkuun saikun jälkeen ravi hieman hukassa, mikä johtui luultavasti uusista varusteista, kesäkengistä ja ehkäpä kasvustakin. Piakkoin ravi kuitenkin löytyi ja Too alkoi tuntua paremmalta, kuin aiemmin. Etenkin, kun aloin suojitamaan Toota ahkerammin. Alettiin pikkuhiljaa ajaa enemmän vauhtivetoja ja haaveilla hiitille pääsystä.
© Jenni Wallin |
Roon kanssa jätettiin ratsuhommat tauolle, koska sen selkä kipeytyi lainasatulasta niin pahasti, ettei tarvinnut kuin pitää käsiä selän päällä, kun Roo aloitti hirveän potkimisen. Satulan pois jättämisen ja hieronnan avulla saatiin selkä taas kuntoon ja alettiin Roonkin kanssa haaveilemaan hiitille pääsystä.
Weekokin pääsi huhtikuussa ahkerasti lenkille, kun jäätikkökelit loppuivat. Haettiin rutiinia ja pyrittiin käymään lenkillä vähintään kerran viikossa. Toistaiseksi käytiin vielä Jennin kanssa yhdessä lenkillä, jotta toinen pääsi tarvittaessa pääpuoleen auttamaan jännissä kohdissa. Joita ei kyllä kovin montaa tullut, sen verran fiksu tyttö Weeko on.
Toukokuu
© Jenni Wallin |
Toukokuussakaan ei bloggausinto ollut huipussaan; yksi postaus alkukuusta summaamaan huhtikuuta ja toinen loppukuusta päivittelyä toukokuun touhuista. Toukokuussa päädyttiin vahingossa ostamaan meille oma satula, kun äitin tuttu möi hevoskamojaan pois ja satula sattui istumaan Toolle. Myös muuta pikkutavaraa tuli shoppailtua Toolle, mm. pari otsapantaa yms.
Treenit sujuivat Toon kanssa oikein hyvin ja alettiin tosissaan ajamaan hieman vauhtiakin meidän hiittisuoralla. Too tuntui lenkeillä hyvältä ja palautui nopeasti. Hiitille hinguttiin kovasti. Loppukuusta saatiin satula toppauksesta ja sitä tuli muutamaan kertaan testailtua. Too oli oikein fiksuna maastossa ja nosti kaverin perässä ekat laukatkin puolivahingossa.
© Ida Tigerstedt |
Rookin pääsi ahkerasti ajolenkeille + lainattiin rungotonta satulaa ja käytiin jokunen ratsulenkkikin. Roo pääsi loppukuusta hiitillekin ja meni siellä oikein hienosti.
© Jessica Hoffman |
Loppukuusta ostettiin myös viiden tallilaisen kanssa kimpassa lännensatula, joten nyt mulla on mun ravurille satuloita oikein kaksin verroin :D Roolle satula sopii erityisen hyvin ja ei ole sen selkääkään kipeyttänyt. Sovittiinkin hiitin jälkeen Marian kanssa, että Roon valmennukset hoidetaan nyt kesällä ratsain kotona ja ajaen hiitillä.
Kesäkuu
© Jenni Wallin |
Kesäkuussa koitti viimein päivä, kun Tookin pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hiitille. Hurjan hienosti neiti käyttäytyi, eikä tosiaan olisi uskonut ekaksi hiitiksi. Jenni oli mukana kuvaamassa. Seuraava hiitti koitti heti seuraavalla viikolla ja Too käyttäytyi yhtä hienosti toisellakin kerralla.
© Jenni Wallin |
Rookin pääsi hiitille toistamiseen ja eiköhän sen ravi hajonnut taas käsiin, kuten se teki viime kesänäkin. Masentuneina palattiin kotiin ja Maria oli jo lähellä luopua toivosta. Kengittäjän kehotti vielä kokeilemaan parempaa suojitusta Roolle ja käytiin vielä kertaalleen kokeilemassa. Ekan hiitin Roo meni yhtä huonoa könkkäravia, mutta toiselle hiitille se löysi rytmin ja on sen jälkeen mennytkin oikein hienoa ravia. Toivo heräsi ja päätettiin pitää ahkera hiittiputki päällä ja tähdätä syksyksi starttiin.
Kotona liikuttiin hiittien välissä kevyemmin molempien hevosten kanssa. Roon kanssa mentiin kevyitä laukkavetoja ratsain, Toon kanssa kevyitä lenkkejä ratsain ja ajaen.
Juhannuksen tienoilla Too sai jäädä pariksi viikoksi täysin lomalle meidän suunnatessa Savonlinnaan mökille Juhannuksen viettoon. Roo kävi sillä aikaa kahdesti Marian kanssa hiitillä, muuten sekin vietti kevyempää jaksoa laitumella.
Kesäloman jälkeen palailtiin normitreeniin virkeän Toon kanssa ja suunniteltiin lisää hiittejä molemmille hevosille.
Heinäkuu
© Jenni Wallin |
Heinäkuussa hiittailtiin ahkerasti, 2.7. hiitille saatiin jopa Jenni kuvaajaksi mukaan. Kotitreenit sujuivat enimmäkseen ratsain, kun täytyyhän satuloita käyttää, kun ne tuli ostettuakin. Myös äitin sain ylipuhuttua Toon selkään heinäkuussa, äitin, joka vannoi edellisen kerran ratsastettuaan Sirillä kuusi vuotta sitten, ettei enää ikinä nouse hevosen selkään. Noh, kesällä äiti ratsasti Toolla toisenkin kerran ja kummasti hullut puheet siitä, ettei enää toiste ratsastaisi ovat jääneet pois ;)
© Arja Wallin |
Roo hiittaili pääasiassa Marian toimesta. Ratsulenkit kotona olivat tietenkin edelleen mun homma. Roo meni hiitti hiitiltä eteenpäin ja Maria oli onnensa kukkuloilla, kun hevonen osasi vihdoin ravata vuosien takkuilun jälkeen.
Elokuu
Elokuun alussa Too sai taas viettää viikon loman, kun piipahdettiin toistamiseen mökkeilemässä Savonlinnassa. Loppu elokuu menikin sitten aika lailla aamusta iltaan hevostellessa; tallitöitä, hevosten liikuttelua ja ahkerasti kiertelin muillakin talleilla hieromassa hevosia. Raveissakin tuli muutamaan otteeseen käytyä, kun Jenni starttasi Zokolla ja Rollalla.
© Arja Wallin |
Too treenaili elokuussa enimmäkseen kotona, pääosin liikuttiin ratsain, silloin tällöin myös kärryjen edessä. 11.8. tuli puolivuotta täyteen siitä, kun ostin Toon ja sen päivän ratsastuksista äiti räpsi hieman kuviakin. Kaverinikin kävi ratsastamassa Toolla kahden vuoden ratsastustauon jälkeen. Muuten meni hyvin, mutta satula kierähti ympäri ja kaverini joutui satuloimaan Toon uusiksi keskellä metsää. Too on onneksi sen verran järkevä tapaus, että tämä onnistui täysin mutkattomasti. Mun ratsuna ollut Silli keräsi siitä enemmän painetta, kun pitikin vain paikoillaan odottaa Toota.
Roo sen sijaan sai saikkuilla loppukuun, se heitti hiitillä kengän jalastaan ja onnistui kompuroimaan niin, että oej jänne oli reagoinut. Ts jänteen ympärillä oli turvotusta, itse jänne tuntui melko normaalilta. Kengittäjän kanssa pohdittiinkin, josko se olisikin vain kunnon mustelma. Roo sai kuitenkin laidunlomailla ja parannella jalkaansa rauhassa.
Weekon kanssa alettiin heinäkuussa ajelemaan ilman apukuskia ja ajettiin siis Jennin kanssa vuorotellen sillä. Weeko meni hurjin harppauksin eteenpäin ja alkoi vaikuttaa oikein fiksulta ravurin alulta.
© Arja Wallin |
Loppukuusta aloitettiin Toon kanssa taas hiitiputki ja 24.8. hiitille sain ylipuhuttua äitin kameramieheksi. Samaisessa postauksessa pohdiskelin myös sanontaa suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sillä Toon hieronnat olivat auttamatta jääneet välistä hieroessani niin ahkerasti muita hevosia. 21.8. sain kuitenkin järjestettyä aikaa Toon hieromiselle ja se olikin melko jumissa edellisen hiitin jäljiltä. Hieronnan jälkeisenä päivänä Too hämmästytti jälleen kerran järkevyydellään lähtiessäni hetken mielijohteesta maastoon ilman satulaa ja pelkällä riimulla (+shortsit jalassa). Too käyttäytyi täysin mallikelpoisesti ja parit ravitkin otettiin.
Syyskuu
© Arja Wallin |
Syyskuussa hiitit taas jäivät, kun koppien kanssa oli säätöjä. Niimpä treenailtiin kotona. Ajaessa mentiin reippaita vetoja ja huomasi selkeästi, että kuntoa on tullut reilusti lisää. Laukat olivat aina alkulenkistä hieman pinnalla, ennen kun Too hiffasi, ettei ajaessa laukkailla. Ratsain oltiin nimittäin otettu laukat mukaan ohjelmaan ja Toohan oikein innostui, kun sai luvan kanssa laukkailla. Onneksi ajaessa laukat tulee helposti alas ja ovat pinnassakin vain ekalla vedolla.
Loppukuusta ehdittiin vuoroin saikkuilla, palailla saikulta ja saikkuilla taas. Toolta löytyi lihasvamma oikean takajalan yläosasta ja sitä koitettiin sitten parannella. Harmittavasti Too oli ehtinyt kehittää uuden liikeradan jalalle ja kiertää otj polvesta lähtien sisäänpäin.
Roo palaili syyskuussa takaisin kuvioihin ja hiittaili ahkerasti. Saikun jäljiltä Roo tuntui hiiteillä paremmalta kuin koskaan ja jälleen uudella innolla valmenneltiin Roota startit tähtäimessä.
Weeko sai syyskuussa ihan oman ihmisensä, joka alkoi ajaa Weekoa 3-4 kertaa viikossa. Itse kävin/käyn vielä silloin tällöin välissä ajamassa Weekon ja tarkastelemassa, kuinka on treenit edenneet. Tytöt ovat tulleet hienosti toimeen keskenään, vaikkei liikuttajatytöllä varsinaisesti olekaan kokemusta hevosten ajosta ennen Weekoa. Onneksi Weeko on sen verran fiksu, että se on oikein oivallinen ensi-ajokki :)
Lokakuu
Lokakuussa palailtiin Toon kanssa pikkuhiljaa normiliikuntaan ja virtaa riitti. Liikuttiin aika paljon ratsain ja tehtiin laukkatreeniä. Käytiin yhteismaastossakin Jennin ja Zokon sekä Sadun ja Arielin kanssa. Tulipa kertaalleen testattua sekin, että pysyy se Too vähemmälläkin varustuksella hanskassa. Ilman satulaa ja pelkällä riimulla oltiin liikenteessä ja Too keräsi hieman turhan paljon painetta, kun takaa tuli auto ja toinen hevonen ravilla. Liike suuntautui vähän joka suuntaan, mutta siitä huolimatta pysyin kyydissä ja suunnilleen pysyi hevonenkin hanskassa. Mitä sitä turhaan rautaa laittamaan suuhun, kun pelkällä riimullakin pysyy hanskassa :D
19.10. Niina Grönqvist kävi hieromassa Toon. Niina keskittyy hoidossaan lihaskalvojen venytykseen käyttäen menetelmänä mm. O.T.E.-hierontaa. Lihasvaurioita Niina löysi otj reidestä, jonka vuoksi syyskuussa saikkuiltiin. Myös alkuvuoden lihaskalvovaurio oikeassa lavassa paljastui oikeaksi diagnoosiksi, kun Niina löysi sieltäkin vanhan revähdyksen. Myös vas takareidestä löytyi pieni lihasvaurio. Kireyttä kalvoissa oli lapojen alueella, kylkiväleissä, ristiselässä ja lautasilla. Etujalkojen ojentajien lihasmassa oli kasvanut kalvoja nopeammin ja myös sieltä löytyi kireyttä. Oli kyllä ihan kiva kuulla ammattilaisen mielipide Toon lihaksistosta ja saada lihaskalvot kunnolla auki. Oma hierontakin on ollut helpompaa, kun ei ole lihaskalvot niin kireinä.
© Jenni Wallin |
Roon hiittiputki loppui lyhyeen, kun se yhden superhyvin menneen hiitin päätteeksi kompuroi omiin jalkoihinsa ja oej jänne reagoi taas. Tällä kertaa pahemmin, kuin viimeksi. Niimpä Roo jäi jälleen saikulle ja päätettiin yrittää ensi vuonna uudelleen. Mikäli jänne ei kestä kevään hiittejä, saa Roo jäädä eläkkeelle ja tehdä Marialle uuden varsan. Roohan on Marian oma kasvatti kolmannessa polvessa ja muutenkin Marian lempilapsi, joten täytyyhän sille vielä varsa suoda.
Marraskuu
Marraskuussa maastoiltiin paljon ratsain ja treenailtiin hieman laukan lyhentämistä sekä niinkin yksinkertaista asiaa, kuin ravi. Se kun on Toolle ihan mahdoton askellaji ratsain, kun laukka on niin hurjan kivaa, ettei ravia malttaisi ollenkaan mennä. Ajolenkkejä mentiin ihan vain muutama ja Too tuntui vuoroin hyvältä ja huonolta. Huonolle lenkillekin selvisi kyllä syy, kun kärryjen aisat oli vääntyneet ihan vinoiksi ja Too rassukka joutui vetämään ihan vänkyröitä kärryjä. Aisat saatiin onneksi suoristettua ja heti oli seuraavalla lenkillä parempi hevonen. Marraskuussa alkoi myös oikein kunnon sadekelit ja tarhat menivät ihan mutavelliksi. Valittelin syysmasennusta ja haaveilin pakkasista ja lumesta. Pohdiskeltiin myös satulan sopivuutta, kun Too oli hieroessa hieman eri kohdasta selkää jumissa, kuin yleensä.
Roo vietteli saikkua, mitä se ei kyllä itse ymmärtänyt. Jalka ehti jo mennä parempaan päin, mutta päivittäiset riehumiset tarhassa eivät tehneet reagoineelle jänteelle hyvää ja enää ei tarvinnut arvailla, onko kyseessä jännevamma vai ei. Maria alkoi hoitaa jännettä hieman enemmän ja koitettiin pitää huolta, ettei Roo pääse tarhassa turhia riehumaan. Pikkuhiljaa jänne alkoikin näyttää paremmalta.
Joulukuu
© Arja Wallin |
Joulukuu aloitettiin blogin puolella oikein huolellisella valituspostauksella, jonka mukaan kaikki oli päin mäntyä. Jatkuva sade ja mutatarhat, jonne edes hevoset eivät mielellään halunneet, masensivat ja siihen päälle vielä Toon otj jalan epäpuhdas liike, epätasaisesti kehittyneet takaosan lihakset sekä ratsastuksen pukittelut vetivät minut hetkellisesti epätoivon partaalle. Päätin jättää Toon hetkeksi lomalle mietiskelemään. Samaan syssyyn hoidettiin rokotuksetkin kuntoon. Pakkasia ja lunta odoteltiin edelleen.
Toivoteltiin hyvät joulut viime vuotisella kuvalla höystettynä. Loppuvuosi menikin sitten oikein huolella saikkuillessa. Otj lihasvammaa hoidin joululahja-laserilla ja se saatiinkin päällisin puolin kuntoon. Vtj vuohisen haavat rupesivat kuitenkin kiukkuamaan, mutalöllötarhoissa seisomisen ansiosta. Kaiken kukkuraksi Too heitti kenkänsä jalastaan ja pakkaskelien myötä Too arkoi kovia pohjia.
Toivoteltiin hyvät joulut viime vuotisella kuvalla höystettynä. Loppuvuosi menikin sitten oikein huolella saikkuillessa. Otj lihasvammaa hoidin joululahja-laserilla ja se saatiinkin päällisin puolin kuntoon. Vtj vuohisen haavat rupesivat kuitenkin kiukkuamaan, mutalöllötarhoissa seisomisen ansiosta. Kaiken kukkuraksi Too heitti kenkänsä jalastaan ja pakkaskelien myötä Too arkoi kovia pohjia.