sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Saikulla

Postauksen kuvat viime vuoden marraskuulta

Jaa, että mitä meille kuuluu? No saikkua taas vaihteeksi. Rokotusloman aikana Toon vtj vuohisessa olevat haavat päättivät räjähtää käsiin. Jalka turposi tukiksi ja kuumotteli reilusti, imppariksi siis veti. Siinä otj lihasvammaa laseroidessa päätin testata, josko laser tehoaisi imppariinkin, sen kun pitäisi poistaa tulehduksia. 5 min laseroin Toon riuhtoessa jalkaa ja pesin haavan. Seuraavana päivänä jalka oli puolet ohuempi ja ei lämpöillyt ylimääräistä. Pari päivää Too kuitenkin ontui jalkaa. Laserointia olen nyt jatkanut lähes päivittäin. Jalka ei enää turvottele läheskään niin paljon, eikä ole lämpimämpi, kuin muutkaan jalat. Kipein haava kuitenkin vuotaa ja koko jalka haiskahtaa. Eilen pesinkin jalan Hexocililla ja tänään se ei haissut yhtä pahalle. Koulua varten tehty ratamoöljyuute pääsi nyt testiin, saa nähdä onko siitä hyötyä. Aiemmat haavat olen saanut parantumaan Cothivetiä ja Helosania tarpeen mukaan vuorotellen, mutta Too kun sattuu olemaan sählä, jolla noita haavoja tuppaa tulemaan, on Cothivet päässyt loppumaan. Pitää käydä ostamassa uusi pullo, jos ei ratamoöljy auta.

Toon pukkiloikat ovat hieman kehittyneet viime vuodesta, perä lentää puolet korkeammalle ja pomput suuntautuvat useampaan ilmansuuntaan :D

Too on siis lomaillut ja virtaa riittää. Viime viikonloppuna Toon pöllöilyt menivät sille tasolle, että päätin päästää sen kentälle juoksemaan virtansa pois. Eija toi Weekon juoksemaan samaan aikaan ja tytöt käyttivätkin tilaisuuden heti hyväkseen. Vauhtia riitti ja perä ja keula lentelivät molemmilla aika tahtia. Too hajotti molemmat putsinsa riehuessaan, eivätpä olleet turhaan jalassa. Lomailu on jatkunut siitäkin syystä, kun Too oli tarkoitus kengittää viime viikolla, mutta kengittäjä tekikin oharit, eikä hänestä ole sen koommin kuulunut mitään. Noh, joulukiireet. Eipä muuten, mutta tarhat on olleet jo pitkään siinä kunnossa, että itsekin jos joutuu hevosia hakemaan pidemmältä tarhasta, niin saa olla kiskomassa saappaita irti mudasta kaksin käsin. Eipä siis ihmekään, että hevosillakin kengät löystyy. Toolla kilisee jo kaikki kengät ja vtj on jo katkennut ja puolikas on vielä jalassa. Eipä sitä sieltä poiskaan saa, kun neiti ei vapaaehtoisesti antaisi edes pestä haavoja, saati sitten että pitäisi jalkaa riuhtomatta ylhäällä kengän puolikkaan irroituksen ajan. Olkoon siis kolme ja puoli kenkäisenä... Onpahan hyvä syy jatkaa saikkua vielä ensi vuoden puolelle.

Askelkin on viime vuotta lennokkaampi tänä päivänä :D

Laserista tulikin jo puhetta. Äiti ja pikkusiskoni Laura sponsoroivat joululahjaksi minulle Handy Cure laserin. Koulussa opettaja suositteli tämän laserin hankkimista, koska kyseessä on kotikäyttöön kehitetty täysin turvallinen, matalatehoinen laser. Myös hinnaltaan tämä muutaman satasen maksava laser on hevoskäytössä lompakkoystävällisempi, kuin useamman tuhannen maksavat laserit. MediVendon esite kertoo Handy Curesta näin: "Handy Cure hoito kiihdyttää vaurioituneen kudoksen paranemisprosessia, edistää uusien solujen muodostumista ja parantaa verenkiertoa pienissä verisuonissa." "Handy Cure on ladattava helppokäyttöinen laite, joka yhdistää hoidossa matalatehoisen lasersäteilyn, sykkivän infrapunasäteilyn, näkyvän punaisen valon ja staattisen magneettisen säteilyn." Toisin sanoen Handy Cure on tehokas hoitokeino kaikkiin kiputiloihin. Hierontakoulun projektihevoselleni suositeltiin laseria klinikalla ja omistajan vuokrattua laserin ja hoidettua hevostaan sillä parin viikon ajan, ero oli hieroessa valtava. Ennen sitä suhtauduin laseriin hieman skeptisesti, mutta tämän jälkeen päätin hankkia Handy Curen itselleni. Äitin ja Lauran joululahjasponssauksella raaskin tilata omani ebaysta. Suomessa Handy Curea maahantuo ja edustaa MediVendo ja hintaa laitteella on 399€.



Handy Cure on nyt ollut käytössäni vajaat kolme viikkoa. Meidän tallilta koekaniineiksi ovat päässeet Toon lisäksi Roon jännevamma ja Ellan lihasrevähdys. Kaikkien kolmen kohdalla edistystä on tapahtunut hurjasti. Handy Curea suositellaan käytettäväksi kolmen viikon jaksoissa, vaikkakin hoidon voi lopettaa jo oireiden loputtuakin. Ellan hoito loppui kahden viikon jälkeen ponin muuttaessa keski-Suomeen, mutta jo kahdessa viikossa ero oli valtava. Ella reväytti noin kuukausi sitten rintalihaksensa hyppiessään ruokakuppiinsa seisomaan (shettikset... Ei riitä että karsinan ovi madallettiin sellaiseksi, että näkevät ovesta yli, vaan pitää hypätä kuppiin seisomaan, että näkisi paremmin...). Poni oli aivan kolmijalkainen, eikä varannut seisoessakaan painoa kipeälle jalalle. Jo parin päivän laseroinnin jälkeen ontuminen loppui ja kahden viikon aikana revähtänyt lihas parani huomattavasti. Hyvä kokemus siis. Roon jännevammakin on selkeästi parantunut nopeammin ja jänne alkaa jo muistuttaa tervettä jännettä. Toon otj revähdys on myös parantunut huomattavasti ja kuten aiemmin tuli jo mainittua, sain impparin laukeamaan vtj. Myös hevosia hieroessa olen käyttänyt laseria sitkeiden jumien avauksessa ja laserin avulla olen saanut huomattavasti nopeammin jumit auki.

02/2015, Ella, Rolla ja Zoko

Oma ranteenikin on päässyt koekaniiniksi, se kun tuppaa hieroessa hieman ylirasittumaan. Ranteen alkaessa särkeä, annan yhden 5 min hoidon laseria ranteeseen. Jokaisen keho reagoi laseriin yksilöllisesti, oma ranteeni alkaa aina hoidon jälkeen "kuplimaan" verenkierron lisääntyessä. Rannetta särkee tunnin-puolitoista tuntia, jonka jälkeen särky loppuu ja ranne tuntuu huomattavasti paremmalta. Yhden hoidon jälkeen ranne on monta päivää parempi, joten oma kokemuksenikaan laitteesta ei ole lainkaan huono. Vielä kun muistaisi itseään hoitaa yhtä paljon, kun hevosia, niin voisi ranne tulla pysyvästi kuntoon.

Kyllä on Weeko ollut viime vuonna pieni, nykyäänhän Weekon säkäkorkeus on enää 5 cm Toota matalampi...

Johan tuli mainospuhe :D Pääpointti on, että olen todella tyytyväinen laseriin ja jos joku harkitsee sen ostamista, niin suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti