Hieman pidempi sairasloma

Heissan! Melkein puoli vuotta kulunut viime postauksesta, mutta täällä ollaan taas. Viime postauksessa oltiin harkkareissa toukokuun lopussa. Tämän jälkeen ehdittiin muistaakseni pari kertaa käydä hiitillä ja Too tuntui kerta kerralta paremmalta. Niin hyvältä, että rohkaistuin jopa avaamaan Kilpailukutsut-lehden ja vilkuilemaan sopivaa starttia.

Torstaina 8.6. Toolla oli ollut öljykääreet yön yli takasissa, jotta saataisiin ruvet pehmitettyä ja hoidettua pois. Päätin jättää kääreet vielä päiväksi jalkoihin, nehän seisoskelee kuitenkin koko päivän tarhassa. No eipä tällä kertaa. Tytöt sai kunnon hepulit ja vetivät puolisen tuntia rallia tarhassa, aidat vaan tutisi, kun pukkipotkut osuivat lankkuihin. Kun tammat viimein rauhoittuivat, menin tarhaan keräilemään pintelin riekaleita ja purkamaan loput pintelinraadot Toon jaloista pois. Vasemmassa etusessa näkyi verta ja nopeasti paikallistin haavan polven yläpuolella jalan sisäpuolella. Nappasin Toon sisälle ja pesin ja kylmäilin haavaa. Too sai muutaman päivän vapaata, kun haava turvotteli hieman. Haava todennäköisimmin tullut potkusta ja seuraavat pari päivää Too väisti aivan liioitellusti Roota, joten päättelisin siksi Roon syylliseksi, vaikkei sillä sinänsä mitään merkitystä olekaan.

Sunnuntaina lähdettiin ekan kerran lenkille ja Too meni mielellään, vaikka tuntuikin hieman jäykähköltä. Päättelin haavan häiritsevän vielä liikettä, vaikka se näyttikin lähteneen parantumaan hyvin. Maanantaina saatiin ratsastuskentän laajennusprojekti siihen pisteeseen, että kenttälle pääsi ratsastamaan, joten täytyihän "uusi" kenttä mennä testaamaan. (Kentän laajennus onnistui muuten ihan huippuhyvin, ei lainkaan huomaa missä vanha kenttä loppuu ja uusi alkaa!) Too tuntui aavistuksen jäykältä, mutta pistin sen jännityksen piikkiin, kun ympäristö näytti erilaiselta. Keskiviikkona ratsastin seuraavan kerran ja alusta asti vej tuntui hieman kummalliselta. Mitä pidempään ratsastin, sitä enemmän muuttui liike epäpuhtaaksi ja siihen kohtaan lopetettiin, kun ravissa alkoi tulla selkeä ontuma. Muutaman vapaapäivän jälkeen kokeilin vielä kerran viikonloppuna, miten Too liikkuu ja ravissa jalka oli aivan alta pois - vielä pahemmin, kuin keskiviikkona.

Jätin Toon sairaslomalle ja toivoin parasta. Lähdin mukaan Tampereen klinikalle yhden tutun hevosen kanssa ja käytin tilannetta hyväkseni ja kysyin eläinlääkäriltä mielipidettä ja näytin kuvat haavoista. Itse epäilin, josko siellä olisi kuitenkin joku tulehdus haavassa, vaikka haava ei lämpöillyt tai turvottanut erityisemmin. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa käyttää röntgen kuvissa - jalassa saattaisi olla hiusmurtuma. Kotiin päästyäni laitoin heti Porvoon klinikalle sähköpostia ja liitin kuvat mukaan ja kysyin heidän mielipidettään. Siellä oltiin samaa mieltä, rtg-kuviin. Varasin seuraavana päivänä ajan, mutta se meni juhannuksen takia 28.6. asti.

Päiväkänni klinikalla

Röntgen-kuvissa näkyi kaksi pientä hiusmurtumaa olkaluussa. Ylläolevassa kuvassa olen ympyröinyt hiusmurtumat. Klipsu on kuvassa näyttämässä, missä kohtaa haava on. Toipumisaika ainakin 2-4 kk, kuukauden päästä kontrolli. Suositeltiin karsinalepoa tai sairastarhaa, mutta tämän hevosen tuntien en edes harkinnut asiaa. Laitumelle kavereiden kanssa, siellä se on jo rällännyt koko alkukesän, eikä murtumat tuon pahempia. Klinikalta kotiuduttuamme nappasin samantien kengät pois, kun Too olisi pitänyt kengittää lähipäivinä ja totesin, että tuskimpa antaa kengittää kipeää jalkaa.

Koko kesä meni siis laitumella lomaillessa. Kieltämättä mamma käänsi aina katseen pois, kun tammat lähti laitumella Too etunenässä juoksentelemaan. Ekat pari viikkoa jalka oli kyllä selkeästi kipeä, kun Too vältteli juoksemista ja jos joutui juoksemaan, valitsi askellajiksi laukan. Sen jälkeen se rälläsi menemään ihan kun kintussa ei olisi mitään vikaa. Tarkasti jos katsoi, pystyi havaitsemaan pienen nyökkäyksen oej:ssä, mutta jos ei olisi tiennyt, ei olisi varmaan sitäkään huomannut.

7.8. aamulla Too oli kuitenkin mennyt aivan oej ontuen ulos. Illaksi ehdin itse tallille kopeloimaan Toota läpi ja olin löytävinäni jotain selkälihaksesta. Totesin toki silloinkin jo, että selkälihas on voinut vain rasittua ontumisen seurauksena. Muutama päivä seurailtiin tilannetta ja ontuma vain paheni. Too oli jo aika apaattinen ja minä varma siitä, että nyt se on se hiusmurtuma revennyt kunnon murtumaksi. Varasin ajan klinikalle, mutta se meni parin viikon päähän. Onnekseni eräs vanhanajan ravimies näki Toon liikkeen ja totesi heti sen olevan kaviopaise. Olinhan minäkin sitä kavionpohjaa painellut, mutta en ollut löytänyt. Paise ei ollut iso ja ei vielä kovin paha, joten saatiin se avattua ja aloitin metacam-kuurin. Seuraavana viikonloppuna ajeltiin eräälle lähitallille sairaskengitykseen, jossa Too sai jotain antiseptista ainetta+täytteet+välipohjat ratsukenkien kera etusiinsa.

Tältä näytti armas hevoseni pari minuuttia ennen lähtöä kengitettäväksi ;D Ja samalta näytti myös ennen klinikalle lähtöä. Miksi aina kun pitäisi ihmisten ilmoille lähteä, on vastassa harma hevonen!?!

23.8. mentiin toiveikkaana klinikalle kontrolliröntgaukseen. Murtumat olivat lähteneet hyvin parantumaan, mutta olivat vielä selvästi havaittavissa. Kovin jaksoivat molemmat ellit hämmästellä, kuinka hyvin jalka oli lähtenyt parantumaan, vaikka Too on ollut laitumella. "Kai mä voin nyt kirjoittaa tähän paperillekin ohjeeksi, että laitumelle vain, kun se siellä kerta noin hyvin on lähtenyt parantumaan" totesi lääkäri. Liikutuslupaa ei vielä saatu, mikä tietenkin harmitti, kun olin jo toiveikas, että kai se nyt olisi jo melkein kolmessa kuukaudessa parantunut.

Onneksi tallilla keksii aina tekemistä, vaikka oma heppa olisi saikulla. Tässä yhden iltapäivän projekti. Kuinka paljon voi yhdellä hevosella olla nahkavarusteita?!? (Vastaus: vielä enemmän, kuin kuvassa näkyvät)

Niimpä jatkettiin samaan malliin. Too saikkuili ja mamma keksi muuta puuhaa. Heti ensimmäisen klinikkareissun jälkeen aloin liikuttelemaan pari kertaa viikossa vanhaa tuttua, sh-tamma Korven Kastetta. Kaste oli enemmän ja vähemmän ahkerassa hiittivalmennuksessa koko kesän, mutta välipäivinä mä jumppailin sitä aikatauluni puitteissa ratsain tavoitellen suoruutta. Lähtötilanne oli se, että hevonen kulki suoralla uralla aivan mutkalla ja kaarteissa vielä pahemmin. Näin viiden kuukauden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa vinon hevosen saa jo suht helposti korjattua suorahkoksi ja voltilla saadaan yksittäisiä askelia myös rungosta taipuen. Suurin apu suoruuden harjoitteluun saatiin kyllä kaveriltani Sadulta, joka opiskelee ratsastuksenohjaajaksi ja on käynyt pitämässä meille tunteja. Kummasti se hevonen alkaa toimimaan kun osaa antaa sille ohjeita, jotka se ymmärtää. Kaste on kyllä ihan hauska tyyppi ja nyt kun ollaan löydetty yhteinen kieli, on kaikki vielä huomattavasti helpompaa ja kivempaa.

Sh-t Korven Kaste 10/2017

Toinenkin projekti piti loppukesän ja syksyn minua kiireisenä, nimittäin 1.9. alkaen musta tuli tallinpitäjä! Vuokrasin Marialta ylätallin kuusi karsinaa omaan käyttööni, niin josko siitä vaikka jäisi jotain rahaa taskuunkin, kun kaikki päivät tallilla kuitenkin hengailen. Pitkälle ei siis muutettu, ihan vain tallipihan toiselle puolelle :D
Loppukesä ja alkusyksy menikin aikalailla pientä pintaremonttia tehden, jotta saan tallista oman näköiseni ja lopputulokseen olen aika tyytyväinen. Vielä olisi muutama juttu to-do-listalla, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Vas ennen ja oik jälkeen

Ennen vs jälkeen

Ennen vs jälkeen
(tosin jälkeen kuva otettu ennen kun kaikki tavarapaljous siirtyi sinne, nykyään ei ole ihan noin tyhjää ja siistiä)

Nikkaroin itse loimihyllyn tallin puolelle

Tallissani asuu tällä hetkellä Toon lisäksi Kaste, siskoni poni Zoko sekä muutama uudempi tuttavuus: Ruissi, Kake ja Jessi. Jessi tosin tämän kuun aikana muuttamassa pois ja tilalle tulee Mirre. Hetken aikaa Jessistäkin riitti mulle puuhaa, se nimittäin tuli mulle pohjakuntotreeniin. Jessi on siis 1,5-vuotias lv-tamma, jonka omistaja meni vahingossa ostamaan Ypäjän varsahuutokaupasta. Alunperin oli puhe, että Jessi jää koko talveksi mulle treeniin, mutta nyt omistaja haluaa viedä sen Italiaan tuttunsa treenaukseen, jotta varsa saa parhaat mahdolliset lähtökohdat ikäluokkalähtöihin. Mieluusti olisin tämän mukavan pikkuneidin pitänyt pidempään tallissani, mutta tällaista tämä on. Pari kuukautta ehdin sen kanssa touhuta, aluksi aika pitkälti maastakäsin ja eniten harjoiteltiin malttia - neiti kun osaa olla hieman hätäinen. Ajamaankin päästiin apurin kanssa ja hienosti meni. Oikein mukava ja lupaava tyyppi, toivottavasti tulevaisuudessa hänestä vielä kuullaan!

Lv-t Jessie Blackwillow

Ja sitten takaisin Tuutikkiin. 25.10. oli viimeisin kontrolli rtg ja jälleen mentiin toiveikkaana, josko terveen paperit saataisiin mukaan. Onhan tapahtuneesta jo melkein viisi kuukautta. Noh, terveen paperit jäi odottamaan vielä seuraavaa kertaa, mutta saatiin sentään liikutuslupa. Yhdestä kuvakulmasta oli vielä juuri ja juuri havaittavissa hennot tummentumat, joten otetaan mielummin varman päälle ja edetään vielä rauhassa, ettei tässä kohtaa enää tapahdu mitään takapakkeja. Käyntiä ja kevyttä hölkkää saa mennä selästä tai kärryiltä jalkaa tarkkaillen. Vuodenvaihteen jälkeen seuraava  ja toivottavasti viimeinen kontrolli, jos ei mitään muuta ilmene.

Ja voi kyllä voi pieni hevonen olla onnellinen viiden kuukauden tauon jälkeen, kun mamma heittää satulan selkään ja lähdetään lenkille <3 Ja entäs mamma sitten! Ei paljoa sade haitannut ekan lenkin aikana, kun sai istua oman tutun ja turvallisen hevosen selässä vailla huolen häivää. Loppupäivä menikin ihan vaaleanpunaiset lasit silmillä pää pilvissä leijuen *sydänsilmäemoji*
Kovin pitkiä lenkkejä ei olla menty ja pääosin ollaan pysytty käyntivauhdissa. Pisin lenkki on tainnut olla viitisen kilometriä. Kaiken lisäksi Too sai jonkun syyspöpön, joka aiheutti räkäisyyttä ja yskimistä, joten senkin takia ollaan ihan hissukseen menty. Jalka ei ole reagoinut mitenkään, vaikka joka lenkin jälkeen sitä puolihysteerisenä kopeloinkin.
Ainoa, mikä tällä hetkellä aiheuttaa meille hieman päänvaivaa on tuo meidän metsätie, jolle tehtiin kesällä remontti. Muuten tie on ihan tosi hyvä, niin tasainen ja kuopaton, mutta pintamateriaaliksi on ajettu ekan parin kilsan matkalle aika terävää soraa, joka ainakin omalla hienostoneidilläni aiheuttaa niiailua - hänellä kun on niin herkät kavionpohjat etusissa. Viime kengityksessä laitettiin välipohjat ihan sitä varten, että suojaisivat hieman, mutta ei mennyt kauaa, kun Too arkoi niidenkin kanssa ja tajusin välipohjien väliin menevän niin paljon mutaa ja pikkukiviä, että ne painoivat kavionpohjaa. Niimpä otin pohjalliset pois ja nyt olen koittanut keksiä kaiken maailman niksipirkkoja, millä suojata herkät kavionpohjat. Vielä ei ole täydellistä ratkaisua löytynyt, joten mietintämyssy on tiukasti päässä.

Tällaista siis kuuluu meidän arkeen. Kesä meni ohi ja koelähtö umpeen, joten ei kun uutta yritystä ensi kesälle. Jos vaikka meilläkin onni kääntyisi ja ei tulisi enää takapakkeja. Nyt on motivaatiot kohdillaan niin hevosella, kuin omistajallakin. Vielä kun saataisiin nuo kelit kohdilleen, tämä ainainen vesisade ja muta saisi jo pikkuhiljaa riittää. Lumestakaan ei osaa nauttia, kun katselee säätiedotusta, joka näyttää aina lumisateen jälkeiselle päivälle +5 ja vesisadetta. Ei tosiaan elellä sitä mukavinta vuodenaikaa tallinpitäjän näkökulmasta. Eikä kyllä hevoshierojankaan, omistajan epätoivoisesta hevosen mudasta puhdistamisesta märkää hevosta kun on niin mukava hieroa :D

Tähän ei vielä sentään olla ryhdytty. Vielä... :D

Alkuvuoden saikkuilut

© Nea Koivisto 11.2.2017

Eipä ole meikäläistä taas hetkeen näkynyt bloggerin ääressä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikös? Aloitetaanpa siis tapahtumien kertaus ihan aikajärjestyksessä.

Alkuvuodesta siis jätettiin ratsujutut hieman vähemmälle ja keskityttiin enempi ajohommiin. Kelit oli tosi hankalia, kun ne sahasivat jatkuvasti pakkaskelistä tilsakelin kautta jäätikköön ja taas tilsakeliin. Välillä oli vitsit vähissä, kun tilsaa tuli tilsakumeista huolimatta ja pitkätkään hokit ei yltäneet tilsojen takia jäätikköön asti. Jotenkin me silti aina selvittiin hengissä ja treenejä ei pahemmin suunniteltu etukäteen, vaan katseltiin päivän kelin mukaan. Niinä päivinä, kun päästiin treenaamaan kunnolla, meni Too huimin harppauksin eteenpäin ja en olisi millään malttanut odottaa kevättä, että päästään aloittamaan hiittikausi. Menin vielä hölmönä ääneen paljastamaan suunnitelmani: maaliskuun alusta lähtien kahdesti viikossa hiitille ja huhtikuun lopussa starttiin, Lappeessa olisi sopiva sarjakin Toolle.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Noh, niinhän siinä kävi, että Too lähti tiputtamaan lihaksiaan, alkoi syödä kauroja huonosti ja laihtui silmissä. Ei nyt mitenkään sairaalloisen laihaksi, mutta kuitenkin selkeästi laihtui. Aluksi en jaksanut huolestua kovin paljon - olihan raspauksesta jo puoli vuotta ja aiemminkin Too on piikkien takia lakannut syömästä kauraa. Helmikuun alussa olisi Estola tullut tallille raspaamaan, mutta päätin tilata Toolle ajan Porvoon hevosklinikalle hieman tarkempaan hammastutkimukseen.

17.2. saatiin klinikalle aika ja eiköhän juuri sille aamulle sattunut oikein kunnon jäätikkökeli. Kitkarenkaat ja peilijää eivät oikein sovi yhteen, joten lainasin Marialta autoa. Jokunen kirosana kyllä pääsi sitäkin kopin eteen peruutellessa, kun ei meinannut nastarenkaiden kanssakaan autoa saada kopin eteen. Hetken jo mietin, paljonko myöhästyttäisiin, jos lähtisin nyt taluttamaan Toota klinikalle. Lopulta sain kuitenkin auton paikoilleen ja ei kun klinikalle. Too käyttäytyi oikein hienosti, mitä nyt omaan tapaansa hieman sähläsi. Eivätkä ellit uskoneet, kun sanoin, että tarvitsee yleensä tupla-annoksen rauhoittavaa. Niimpä joutuivat lisäämään sitä varmaan ainakin kuusi kertaa. Ennen hammastutkimusta ihmeteltiin Toon takajalkojen rupia, joista meinasin otattaa näytteet, josko saataisiin joku täsmä ab-kuuri tms, jolla ruvet saataisiin kuriin. Ruvet olivat kuitenkin sen verran hyvin parantuneessa tilassa, että todettiin yhdessä ell Heini Koskisen kanssa, että otetaan näytteet mielummin joskus toiste, jos ruvet vielä räjähtävät kukkimaan. Heini nappasi pyynnöstäni Toosta verikokeet, jotta nähtiin, ettei Toolla ole mitään virusta päällä ja että ruokinta on suht kohdillaan. Kaikki arvot olivat normeja, joten sieltä ei löytynyt syytä lihasten häviämiseen. Seuraavaksi oli vuorossa hammastarkastus. Heini kävi Leena Karman ohjauksessa Toon hampaat läpi endoskoopilla. Jokunen hammas ei ollut vielä täysin puhjennut ylös asti ja muutama pieni diasteeman alku sekä kiillevaurio, joille ei ollut tarvetta erikoistoimenpiteisiin, kunhan seurailee silloin tällöin, mihin kehittyvät. Ei kun laskun maksu ja heppa takaisin kotiin.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Klinikan jälkeen Too lakkasi syömästä mysliäkin, alkoi kiukutella mahastaan ja meni vain huonommin ja huonommin ajolenkeillä. Lopulta päätin luovuttaa ja jätin sen tauolle. Mielessä kummitteli Heinin ehdotukset mahdollisesta mahahaavasta, eikä Googlettaminen ainakaan helpottanut oloa - Toolta kun tunnistin karvan kiillottomuutta lukuunottamatta kaikki mahahaavan oireet. Jätettiin kaurat hetkeksi kokonaan pois ja vaihdoin Toolle uuden myslin (Lexa Vitalmix Sport) sekä lisäsin ruokintaan Racing Mashin. Mash tuntui maistuvan niin hyvin, että sain lisättyä joukkoon kaiken maailman mahan toimintaan vaikuttavia yrttejä yms ja kaikki meni alas. Jo parin päivän loman jälkeen Toolle alkoi taas ruoka maistua ja totesin, että tuskimpa mahahaava näin nopeasti parantuisi. Viikon pidin Toota tauolla ja kannoin sen eteen varmaan puolet normaalia enemmän heinää, jonka tuloksena Too alkoi taas pyöristyä normimittoihinsa.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Palailtiin taas pikkuhiljaa normiliikuntaan, mutta pohjien takia hoidettiin liikutukset lähinnä ratsain. Too tuntui ihan hyvältä ja suoritti mielellään, mutta aina liikutuksen jälkeisenä päivänä oli tosi kipeä vasemman kupeen alueelta. Pahimpina päivinä ei tarvinnut, kuin käsi osua kupeeseen, niin sai jo väistää potkua - ei tosiaankaan Toolle normaalia käytöstä. Koitin itse hieroa pinkeitä mahan lihaksia auki ja Satu kävi tekemässä OTE-hierontaa, mutta vaikka yhdessä pohdittiin, ei keksitty, missä vika on. 24.3. päätin jättää Toon taas tauolle toivoen, että mikä ikinä siinä vikana on, menisi itselleen ohitse. Kirosin rahattomuuttani ja koin olevani todella huono hevosenomistaja. Onneksi Too piti huolen omatunnostani ja piehtaroi itsensä päivittäin kunnon kurakerrokseen, jonka harjaamisessa meni aina vähintään puoli tuntia. Tulipa siis aina vähintään sen verran vietettyä laatuaikaa hevoseni kanssa.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Huhtikuussa tuskailin kaiken lisäksi sitä, kun Toon normaalisti neljän viikon kengitysväli oli jo venynyt kahdeksaan viikkoon. Liike oli kaukana puhtaasta, kun Too könkkäsi menemään pukinkavionsa kanssa, mutta kun kengittäjä on saikulla ja varakengittäjäkin ensin reissussa ja siihen päälle mahataudissa, niin enpä keksinyt muuta ensiapua, kun nykäistä kengät pois. Lopulta saatiin 12.4. kesäpopot alle ja kaviot joten kuten oikein päin.

13.4. olin kutsunut fysioterapeutti Jonna Pråhl-Niemisen hoitamaan Toota, josko hän löytäisi jotain hoidettavaa, jolla saataisiin Too taas kohti normaalia liikutusta. Käytiin läpi koko tilanne lihasten tiputuksesta hammashommiin, kiimasta mahahaavaepäilyyn ja Toon vinouteen. Jonna katsoi Toon liikettä ja kiinnitti huomiota etupäähän ja siihen, että Too ei nosta lapojaan ylös. Lähemmällä tarkastelulla todettiin lapojen yläpuolella olevien lihasten olevan täysin eriparia, samoin kuin rintalihakset ryntäissä. Niimpä niin, ensimmäinen asia, minkä rekisteröin kun Too alkoi tiputtaa lihaksia, oli se, että lavat näyttää selästä katsottuna oudoilta. Olisipa se ajatus tullut hieman lähemmäs pinnalle, mutta omaan hevoseen vain jotenkin sokeutuu. Kupeen alueen lihasjännitystä Jonna ei pitänyt huolestuttavana, vaan antoi jumppaohjeeksi kävellä maastakäsin alamäkiä ja kääntää Toon päätä vasemmalle, jotta paino väkisinkin menee oikealle lavalle ja se joutuu aktivoimaan ja nostamaan lapaa ylös. Tietenkin jumpat tehdään myös pää oikealle, jotta molempien puolien lihakset saavat yhtä paljon aktivointia. Myös mahan/rintakehän aluetta raaputtamalla voitiin jumpata ihan käytävällä seistessä lapojen nostamista.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Viikon verran jumppailtiin reippaana maasta käsin ja lihakset tasottuivat silmissä. Kun pelkkä pää vinossa kävely alkoi tuntua turhan helpolta, lisäsin mukaan hitaasti aktiivisena kävelyn. joka pienellä harjoittelulla alkoi sekin sujua oikein hyvin. Too on niin ihanan yritteliäs ja oikein imee kehuja, jolloin se on tosi helppo motivoida harjoittelemaan uutta. Mitä enempi lihakset tasoittuivat, sitä suurempi hinku tuli nousta jo selkään, olihan siitä jo kuukausi, kun viimeksi olin Toolla ratsastanut. 21.4. toin eräältä asiakkaaltani pari satulaa meidän tallille sovitukseen ja käytin toisen Toonkin selässä. Satula ei asettunut ihan täydellisesti Toon selkään, mutta päätin silti ratsastaa ekan ratsastuksen sillä. Ennen lomaa Too ei kyennyt kulkemaan kentällä suorassa, vaan punki oikeassa kierroksessa pohjetta vasten ja kaatui sisälle. Lisäksi satulaa sai olla koko ajan polkemassa suoraksi, kun se tuppasi valua oikealle. Nyt loman ja jumppien jälkeen Too kulki suorana, mutta satula valui vasemmalle. Kovin rankasti en ratsastanut, vaan menin vain askellajit läpi. Ja voi sitä riemua, kun Too pääsi pitkästä aikaa laukkaamaan. Jarrut oli aivan hukassa, mutta neiti oli niin onnellinen, etten voinut kuin nauraa selässä.

© Nea Koivisto 11.2.2017

Seuraavana päivänä ratsastin meidän omalla satulalla ja Too kyllä yritti kovasti, mutta oli selkeästi edellispäivää huonompi. Ulkoetujalka jotenkin töksähti aina ympyrällä mennessä ja Too ei kyennyt taipumaan. Rupesin katsomaan satulaa hieman tarkemmin ja totesin sen olevan edestä liian kapea, jolloin se painaa selkälihakseen, joka on suoraan yhteydessä etujalkaan -> etujalan liikerata lyhenee. Seuraavana päivänä sovittelin muiden tallilaisten satuloita ja Wanen satula istuikin Toolle aika hyvin. Hieman oli turhan väljä edestä, mutta romaanin kanssa oikein hyvä. Ratsastin sitten Toon Wanen satulalla ja vaikka satuttiin kentälle juuri silloin, kun taivas lykkäsi niskaan kunnon kaato-vesi/rae kuuron, ei se haitannut lainkaan, koska Too liikkui niin rentona ja peräänannossa tyytyväisenä, ettei ollut epäilystäkään, etteikö satulalla olisi merkitystä. Kotona pistin siis ensitöikseni kirppiksille meidän satulan myyntiin. Kirsi lupasi, että Wanen satulaa saa lainailla, joten mitään kiirettä en nyt aio pitää uuden satulan oston kanssa. Ensin pitää saada nuo vanhat pois nurkista. Eli jos jollain on tarvetta Mustangin yleissatulalle (hp. 250€) tai Passier Papillon yleis/estesatulalle (hp. 550€), niin laita vaikka sähköpostia wallinheidi@gmail.com. Molemmat ovat suoraan, leveähköön selkään ja penkkien koko 17". Passierissa on avoin säkätila, Mustangissa hieman vähemmän säkätilaa. Lisäkuvia ja -tietoja saa sähköpostilla.

Vas Mustang ja oik Passier

Pari viikkoa ollaan nyt harrasteltu taas ratsuna olemista ja lihasta on tullut kivasti lisää. Hieman ollaan vinossa kuljettu, mutta Too on mennyt hirveästi eteenpäin ratsuna ja eiköhän me saada nämä nykyiset pienet lihas epäsymmetriat jumpattua pian pois. Tänään kävi Jonna toistamiseen katsomassa Toon läpi ja totesi, ettei löytänyt mitään isompaa. Ulkokiertäjät oli hieman jumissa ja lihasta tarvitsisi lisää takapäähän. Jatketaan samoilla jumppaohjeilla ja lisäksi otetaan taas kumppari käyttöön ja tehdään hieman väistöjä ja hidasta käyntiä, että saadaan lihaksia kerättyä oikeaan paikkaan. Ajohommiakin oikein suositteli, joten eiköhän me pikkuhiljaa aleta suunnittelemaan hiittikauden avausta. Josko se aurinko nyt paistaisi tänne risukasaankin ja saisi toki muuallekin paistaa - tämä on ihan syvältä tälläinen toukokuun +2 asteen lumisadekeli, murr!

© Nea Koivisto 11.2.2017

Postauksen kuvituskuvina meidän vuosipäiväkuvat 11.2. Aika menee kyllä ihan hullua vauhtia, joko siitä muka on jo yli kaksi vuotta, kun Marian kanssa lyötiin kättä päälle ja Tuutikki vaihtoi omistajaa. Vaikka neiti aiheuttaa huolta ja harmaita hiuksia, niin päivääkään en ole katunut sen ostoa <3

Saikkua kuskille

© Jenni Wallin 02/2016

Kylläpä tämä aika nyt hujahtaa nopeasti. Viime postauksen lopussa mainitsinkin flunssan iskeneen ja se iskikin sitten ihan kunnolla. Olin koko viikon ihan vuoteenomana, sen verran voimattomaksi kaikki räkä, yskä ja alilämpö veti. Keskiviikkona 2.3. pyysin Jennin liikuttamaan Toon, ettei Toon ihan koko viikkoa tarvitse lomailla. Too oli kuulemma painanut kädelle ja kuskannut Jenniä hieman turhan kovaa koko lenkin. Mikähän siinäkin on, mun kanssa kun Too ei ikinä paina kädelle :O

Flunssasta huolimatta Helsinki Horse Fairissa oli käytävä, mukaan tarttui riimu, uusi kaulakappaleellinen fleeceloimi,
satulavyö (joka osoittautui liian lyhyeksi...), liina, delta sekä pari harjaa :)

Viikonloppuna 5.-6.3. flunssa ei ollut vielä täysin hellittänyt, mutta halusin silti tehdä tallin. Onneksi oli paljon apureita, lauantaina olin ihan voimaton kolmen karsinan jälkeen. Käytiin kuitenkin iltapäivällä Toon kanssa ajolenkillä ja Too tuntui hurjan hyvältä! Sunnuntaina en väsynyt tallitöistä ihan yhtä paljon, joten koko päivän meninkin sata lasissa :D Toon liikunnaksikin valitsin paljoa ajattelematta ratsastuksen. Noh, lähdettiin pellolle ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen meinasin yskiä keuhkot hajalle. Tiellä kävellessämme Jessica tuli vastaan ja naureskelikin, että kuuli kyllä, kun siirryttiin käyntiin Toon kanssa. Meinasin kävellä vain loppukäynnit, mutta Too keräsi sen verran pöllövirtaa Jessicasta ja Milosta, että käytiin vielä ottamassa toinen laukkaspurtti (ja uusi yskäkohtaus kuskille). Loppukäynnit kävelin maastakäsin, kun Too tiputti putsinsa pellolle ja ne piti käydä noukkimassa talteen. Illalla kotona simahdin jo kuuden jälkeen, joten ehkä vähän turhan raju tallipäivä puolikuntoisena :D

Lauantain ajolenkiltä

Seuraava lenkki mentiin Toon kanssa tiistaina 8.3. ja suosiolla lähdin liikenteeseen ajaen. Too tuntui jälleen pirun hyvältä! Mentiin oikein pitkä lenkki sekä auratulla että auraamattomalla tiellä. Kilometrejä taisi kertyä 15. Annoin Toon päättää itse vauhdin ja melko reipasta vauhtia edettiinkin.
Torstaina 10.3. olin taas tekemässä tallia ja Too pääsi taas ajolenkille. Mentiin reipas lenkki auratulla tiellä. Tie ei ollut aivan priimakunnossa, mutta Too otti tosi hyviä pätkiä. Weeko lähti liikkeeelle samaan aikaan ja nähtiinkin Weeko moneen otteeseen lenkin aikana, mikä sai aina Toon ottamaan uuden vaihteen päälle. Ja kyllä tuntui heppa niin hyvältä!
Torstaina kävin myös Roon kanssa lenkillä, mentiin 10 km ratsain. Roo ei ollut pitkään aikaan käynyt sillä suunnalla ja maisema olikin muuttunut, kun ovat kaataneet puita. Vähän oli jännää, mutta hurjan rohkeasti neiti uskalsi mennä. Kotiin päin annoin Roon ottaa pätkän laukkaa ja kyllä vauhtia riitti. Pätkän jälkeen Roo oli hämmentyneen näköinen, kun puhalsi niin paljon, se selkeästi hämmästeli, miksi ei jaksa niin paljon, kuin aiemmin. Rassukka, kyllä se kunto nyt vähän putoaa usean kuukauden saikun aikana.

Kuvassa uusi riimu ja loimi :)

Lauantaina 12.3. Jenni halusi pitää kuvauspäivän, josta teen oman postauksensa. Lyhyt yhteenveto: 3/3 liikutettavaa karkasivat, tipuin selästä kahdesti ja päivä päättyi päivystykseen. Roon kanssa kävi siis vähän hassusti: tipuin ja Roo sattui sitten ponnistamaan vauhtia mun reidestä. Hokkikengällä tuli aika ikävän näköinen haava, joka tikattiin yhdeksällä tikillä ja nyt täytyy sitten ottaa vähän iisimmin, että haava pääsee paranemaan rauhassa.

En suosittele ottamaan osumaa hokkikengän kanssa...

Autokin päätti pitää huolen siitä, etten vahingossakaan rasita jalkaa liikaa.
Eilen odotti tällainen ilmoitus autossa ja käsijarru ei suostu millään lähtemään pois päältä. PRKL!

Kaksituhattakuusitoista

Vuosi vaihtui ja nyt elellään jo toista viikkoa vuodesta 2016. Meillä vuosi vaihtui saikkuillessa ja jouduin hakemaan Toolle antibiootitkin, kun vuohisen haava alkoi vaan menemään pahemmaksi hoitamisesta huolimatta. Onneksi antibiootit vaikuttivat nopeasti ja nyt haava näyttää vihdoin siltä, että alkaa pikkuhiljaa parantua.

Viime tiistaina hain Toolle antibiootit, tänään annoin viimeisen tuubin ja nyt haava on vihdoin kiinni ja parantumaan päin!

Meillekin satoi tänne etelään vihdoin ensilumi vuoden toisena päivänä!

Ja seuraavaksi tulikin hirmupakkaset, joita kesti viikon päivät, hrrrr!

Sisälläkin sai pukeutua pipoon, kaulaliinan, villapaitaan ja -sukkiin. Ja kuuma tee piti lämpimänä.

Hevoshierojan opintoni ovat loppusuoralla, joten opiskeluakin on joutunut harrastamaan :D

Loppiaisena avattiin talliporukalla grillauskausi, eikä lämpimässä kodassa ollut edes kylmä, vaikka ulkona lämpitila oli alle -20 astetta

Viikonloppuna lopetettiin saikku ja palailtiin takaisin töihin. Eka lenkki käytiin -28 asteen pakkasessa ilman satulaa. Toolla oli hurjasti virtaa ja se yritti keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt siirtyä reippaampaan askellajiin. Selvittiin kuitenkin pellon ympäri hengissä. Lauantaina käytiin ajolenkki pellolla Weekon kanssa ja Jennikin saatiin kameran varteen. Enemmän kuvia siltä reissulta tulee seuraavassa postauksessa.

Innokas töihin palaaja

Kyllä oli kiva istua taas pitkästä aikaa oman hepan kärryissä :)

Tänään satoikin reilusti lisää lunta ja en malta odottaa hankilaukkoja! Viikonloppuna koitetaan järjestää taas valokuvaustuokio. Täytyy käyttää tilaisuus hyväksi, kun vihdoin satoi lunta. Koko viime vuoden valokuvausintoni oli ihan jäissä, mutta nyt into on taas palannut. Eli kunhan kelit pysyvät sopivina ja saadaan järjestettyä Jennin kanssa aikataulut sopimaan, pitäisi blogiin ilmestyä lähiaikoina muitakin, kuin kännykkäkuvia.

Saikulla

Postauksen kuvat viime vuoden marraskuulta

Jaa, että mitä meille kuuluu? No saikkua taas vaihteeksi. Rokotusloman aikana Toon vtj vuohisessa olevat haavat päättivät räjähtää käsiin. Jalka turposi tukiksi ja kuumotteli reilusti, imppariksi siis veti. Siinä otj lihasvammaa laseroidessa päätin testata, josko laser tehoaisi imppariinkin, sen kun pitäisi poistaa tulehduksia. 5 min laseroin Toon riuhtoessa jalkaa ja pesin haavan. Seuraavana päivänä jalka oli puolet ohuempi ja ei lämpöillyt ylimääräistä. Pari päivää Too kuitenkin ontui jalkaa. Laserointia olen nyt jatkanut lähes päivittäin. Jalka ei enää turvottele läheskään niin paljon, eikä ole lämpimämpi, kuin muutkaan jalat. Kipein haava kuitenkin vuotaa ja koko jalka haiskahtaa. Eilen pesinkin jalan Hexocililla ja tänään se ei haissut yhtä pahalle. Koulua varten tehty ratamoöljyuute pääsi nyt testiin, saa nähdä onko siitä hyötyä. Aiemmat haavat olen saanut parantumaan Cothivetiä ja Helosania tarpeen mukaan vuorotellen, mutta Too kun sattuu olemaan sählä, jolla noita haavoja tuppaa tulemaan, on Cothivet päässyt loppumaan. Pitää käydä ostamassa uusi pullo, jos ei ratamoöljy auta.

Toon pukkiloikat ovat hieman kehittyneet viime vuodesta, perä lentää puolet korkeammalle ja pomput suuntautuvat useampaan ilmansuuntaan :D

Too on siis lomaillut ja virtaa riittää. Viime viikonloppuna Toon pöllöilyt menivät sille tasolle, että päätin päästää sen kentälle juoksemaan virtansa pois. Eija toi Weekon juoksemaan samaan aikaan ja tytöt käyttivätkin tilaisuuden heti hyväkseen. Vauhtia riitti ja perä ja keula lentelivät molemmilla aika tahtia. Too hajotti molemmat putsinsa riehuessaan, eivätpä olleet turhaan jalassa. Lomailu on jatkunut siitäkin syystä, kun Too oli tarkoitus kengittää viime viikolla, mutta kengittäjä tekikin oharit, eikä hänestä ole sen koommin kuulunut mitään. Noh, joulukiireet. Eipä muuten, mutta tarhat on olleet jo pitkään siinä kunnossa, että itsekin jos joutuu hevosia hakemaan pidemmältä tarhasta, niin saa olla kiskomassa saappaita irti mudasta kaksin käsin. Eipä siis ihmekään, että hevosillakin kengät löystyy. Toolla kilisee jo kaikki kengät ja vtj on jo katkennut ja puolikas on vielä jalassa. Eipä sitä sieltä poiskaan saa, kun neiti ei vapaaehtoisesti antaisi edes pestä haavoja, saati sitten että pitäisi jalkaa riuhtomatta ylhäällä kengän puolikkaan irroituksen ajan. Olkoon siis kolme ja puoli kenkäisenä... Onpahan hyvä syy jatkaa saikkua vielä ensi vuoden puolelle.

Askelkin on viime vuotta lennokkaampi tänä päivänä :D

Laserista tulikin jo puhetta. Äiti ja pikkusiskoni Laura sponsoroivat joululahjaksi minulle Handy Cure laserin. Koulussa opettaja suositteli tämän laserin hankkimista, koska kyseessä on kotikäyttöön kehitetty täysin turvallinen, matalatehoinen laser. Myös hinnaltaan tämä muutaman satasen maksava laser on hevoskäytössä lompakkoystävällisempi, kuin useamman tuhannen maksavat laserit. MediVendon esite kertoo Handy Curesta näin: "Handy Cure hoito kiihdyttää vaurioituneen kudoksen paranemisprosessia, edistää uusien solujen muodostumista ja parantaa verenkiertoa pienissä verisuonissa." "Handy Cure on ladattava helppokäyttöinen laite, joka yhdistää hoidossa matalatehoisen lasersäteilyn, sykkivän infrapunasäteilyn, näkyvän punaisen valon ja staattisen magneettisen säteilyn." Toisin sanoen Handy Cure on tehokas hoitokeino kaikkiin kiputiloihin. Hierontakoulun projektihevoselleni suositeltiin laseria klinikalla ja omistajan vuokrattua laserin ja hoidettua hevostaan sillä parin viikon ajan, ero oli hieroessa valtava. Ennen sitä suhtauduin laseriin hieman skeptisesti, mutta tämän jälkeen päätin hankkia Handy Curen itselleni. Äitin ja Lauran joululahjasponssauksella raaskin tilata omani ebaysta. Suomessa Handy Curea maahantuo ja edustaa MediVendo ja hintaa laitteella on 399€.

Handy Cure on nyt ollut käytössäni vajaat kolme viikkoa. Meidän tallilta koekaniineiksi ovat päässeet Toon lisäksi Roon jännevamma ja Ellan lihasrevähdys. Kaikkien kolmen kohdalla edistystä on tapahtunut hurjasti. Handy Curea suositellaan käytettäväksi kolmen viikon jaksoissa, vaikkakin hoidon voi lopettaa jo oireiden loputtuakin. Ellan hoito loppui kahden viikon jälkeen ponin muuttaessa keski-Suomeen, mutta jo kahdessa viikossa ero oli valtava. Ella reväytti noin kuukausi sitten rintalihaksensa hyppiessään ruokakuppiinsa seisomaan (shettikset... Ei riitä että karsinan ovi madallettiin sellaiseksi, että näkevät ovesta yli, vaan pitää hypätä kuppiin seisomaan, että näkisi paremmin...). Poni oli aivan kolmijalkainen, eikä varannut seisoessakaan painoa kipeälle jalalle. Jo parin päivän laseroinnin jälkeen ontuminen loppui ja kahden viikon aikana revähtänyt lihas parani huomattavasti. Hyvä kokemus siis. Roon jännevammakin on selkeästi parantunut nopeammin ja jänne alkaa jo muistuttaa tervettä jännettä. Toon otj revähdys on myös parantunut huomattavasti ja kuten aiemmin tuli jo mainittua, sain impparin laukeamaan vtj. Myös hevosia hieroessa olen käyttänyt laseria sitkeiden jumien avauksessa ja laserin avulla olen saanut huomattavasti nopeammin jumit auki.

02/2015, Ella, Rolla ja Zoko

Oma ranteenikin on päässyt koekaniiniksi, se kun tuppaa hieroessa hieman ylirasittumaan. Ranteen alkaessa särkeä, annan yhden 5 min hoidon laseria ranteeseen. Jokaisen keho reagoi laseriin yksilöllisesti, oma ranteeni alkaa aina hoidon jälkeen "kuplimaan" verenkierron lisääntyessä. Rannetta särkee tunnin-puolitoista tuntia, jonka jälkeen särky loppuu ja ranne tuntuu huomattavasti paremmalta. Yhden hoidon jälkeen ranne on monta päivää parempi, joten oma kokemuksenikaan laitteesta ei ole lainkaan huono. Vielä kun muistaisi itseään hoitaa yhtä paljon, kun hevosia, niin voisi ranne tulla pysyvästi kuntoon.

Kyllä on Weeko ollut viime vuonna pieni, nykyäänhän Weekon säkäkorkeus on enää 5 cm Toota matalampi...

Johan tuli mainospuhe :D Pääpointti on, että olen todella tyytyväinen laseriin ja jos joku harkitsee sen ostamista, niin suosittelen!