Sekava postaus sekavista fiiliksistä

© Jenni Wallin

Hei taas, pitkästä aikaa! Too on ehtinyt tässä välissä olemaan jo pari viikkoa saikulla, palata töihin ja palata taas saikulle. Taustana täytynee kertoa, että 24.8. hiitin jälkeen huomasin Toon lyöneen juostessaan otj vuohisen ja ruununrajan väliin paikkaan, johon se ei ole aiemmin lyönyt. Sitten meille tuli taukoa hiiteistä koppiongelmien vuoksi. Tilasin kuitenkin meille Hevarista takajalan lyhyet ravisuojat, joissa tulee alaläppä hieman alemmas, josko se suojaisi lyömisiltä. Noh, kaksi ajolenkkiä ehdittiin näiden kanssa käydä kotona, kun lyönnit hajottivat suojan alareunan käyttökelvottomaksi. Epäilin tässä vaiheessa lyömisen johtuvan siitä, kun Toolla on vtj rupia juuri vuohisen kohdalla, mihin suoja tulee. Josko suoja painaa rupia ja Too kehittänyt kokonaan uuden liikeradan väistääkseen painetta. Niimpä Too sai jäädä pariksi viikoksi saikulle parantelemaan rupia. Ruvet parantuivatkin hyvin ja palailtiin pikkuhiljaa takaisin arkeen ratsulenkkien muodossa.

© Jenni Wallin

Viime torstaina (24.8.) lähdettiin sitten kuukauden tauon jälkeen taas hiitille. Lainasin Marialta takajalan putsit, elätellen toiveita, että ne suojaisivat jonkin verran lyömiseltä. Ajoin hiitin meidän uusilla kilpakärryillä, josta näki liikkeet paremmin, kuin koppa- tai hiittikärryistä. Hiitti meni tosi hyvin. Meillä oli kaverina Roo ja Too oli selkeästi paljon myönteisemmällä fiiliksellä, kun pääsi juoksemaan bestiksensä kanssa. Too jaksoi hyvin ja tsemppasi hienosti loppuun saakka. Liikkeitä katsellessa en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Too ravasi kyllä ihan puhtaasti ja hyvää ravia, mutta se käänsi oikeaa takajalkaa todella paljon sisälle. Katoksilla totesinkin jalkoja tarkistaessa, että tällä kertaa oli lyönnit aikalailla pahemmat, kuin edellisellä hiitillä. Jotain pitäisi tehdä.

Hiittireissulta 24.8.

© Jenni Wallin

Annoin Toolle pari päivää aikaa palautua rauhassa hiitistä ja sunnuntaina (27.9.) hieroin sen sitten oikein huolella läpi. Arvelin, että sillä saattaisi olla selässä tai takaosassa jokin jumi, jota väistäessä se joutuu kiertämään jalkaansa. Hieroin Toon oikein huolellisesti ja se nauttikin suuresti hieronnasta. Kireyttä löytyi monestakin paikkaa, mutta oikealla takaosaan päästessäni löysin harmikseni pienen repeämän lihaskalvossa. Noh, se on siis saikkua taas, levossahan nuo lihasvammat paranevat. Onneksi ei ole kuitenkaan mitään vakavampaa, nyt vain otetaan iisisti ja saikkuillaan lihas taas kuntoon.

Toolla lihasvamma punaisen pisteen kohdalla.

On siitä aika muskeli-masa tullut, vaikka koko ajan saikkuillaan/lomaillaan :D
Kuva otettu 26.9.2015

Tässä vertailun vuoksi keväällä otettu rakennekuva.
Kuva otettu 28.5.2015
© Jenni Wallin

Siskot sen sijaan treenaavat ahkerasti. Roo palasi jälleen treeniin ja tuntuu vielä paremmalta, kuin ennen taukoa. Sillä on nyt pari hiittiä alla ja ravi luistaa hienosti. Nyt vain ahkera treeni päälle, josko se nyt pysyisi ehjänä ja pääsisi jopa radoille saakka.

Weeko sai uuden liikuttajan, jolla ei muita hevosia olekaan. Eli Weekokin löysi aivan oman ihmisen. Liikuttaja-tyttö on kuitenkin vielä sen verran kokematon, että täysin ei Weeko ole hänen vastuullaan, vaan silloin tällöin käyn minäkin ajelemassa Weekoa ja arvioimassa, miten on treenit edenneet. Ensimmäiset yhteiset lenkit Weekolla ja uudella liikuttajalla on menneet oikein hyvin, joten eiköhän heistä vielä hyvä pari tule!

Rakennekuva Roosta 26.9.2015

Ja vertailuun keväinen kuva, joka otettu 28.5.2015
© Jenni Wallin

Rakennekuva 2v Weekosta 26.9.2015

Rakennekuva 1v Weekosta 31.8.2014

Hassua, kun Roon ja Weekon harjat on vaihtaneet puolta :D

Vielä pääkuva Weekosta 26.9.2015

... ja Roosta 26.9.2015

Aika lentää ja päivät sekoittuvat

© Arja Wallin

Taas ehti viikkoja vierähtää parikin edellisestä postauksesta. Tuntuu, että päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Olen jatkuvasti sekaisin päivistä ja tuntuu vain, että kalenterin sivuja saa olla jatkuvasti kääntelemässä. Syksykin on salakavalasti saapunut ja tuonut mukanaan inhottavat hirvikärpäset. Too ei onneksi ole täysin helisemässä hirvikärpäsistä, mutta jokaisen lenkin jälkeen saa käydä hännän harjakammalla läpi, etenkin, jos ollaan menty yhtään enemmän käyntiä. Niimpä meidän ohjelmaan on kuulunut ajolenkeillä vetojen ajamista ja ratsain lyhyitä laukkalenkkejä.

© Arja Wallin

Ratsain ollaan taidettu olla useammin liikenteessä. Laukka sinänsä on Toolle vielä vieras askellaji, mutta viime aikoina sekin on selkeästi alkanut hiffaamaan laukan hauskuuden. Too on aina ollut ajaessa todella ravivarma ja ekoja laukkoja ratsain ottaessamme se jäi "laukkaamaan paikoillaan" hämmentyneenä, kuin kysyen "hitsi, tuli laukka. Pitääkö nyt siirtyä takaisin raviin?". Monta laukannostoa saatiin tehdä, että Too hiffasi, että ratsain tosiaan on sallittua laukata. Aiemmin ollaan pidetty laukat vain bonuksena lenkeillä; yksi tai kaksi nostoa jossain välissä, eikä tehdä siitä isoa numeroa. Nyt viimeisimmillä lenkeillämme ollaan menty sillä tyylillä, että laukataan jonkun matkaa, jonka jälkeen kävellään hengitys tasaiseksi ja taas laukataan. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että Too odottaa aina ohjia kerätessä laukka-apuja (ja esittelee pukkeja, jos mamma kehtaakin pyytää ravia). Eräällä lenkillä se keksi hypätä erään koko tien yli menevän lätäkön yli. Kuski oli hypystä jäljessä ja hyppy ei ollut kovinkaan tyylikäs. Kotimatkalla kuski oli paremmin mukana ja tehtiin niin tyylikäs hyppy, että ratsuhevosetkin kalpenevat rinnalla :D Too oikein innostui tästä ja jatkoi loppulenkin ihan eri innolla. Pitäisiköhän siitä sittenkin tehdä (maasto)esteratsu? :D

© Arja Wallin

Ajaen ollaan ajettu paljon vetoja, kun hiititkin on nyt jäissä koppisäätöjen vuoksi. Ja kerta kerralta Too tuntuu vain paremmalta. Se on selkeästi saanut paljon lisää kuntoa ja voimaa. Se jaksaa ihan eri lailla useammankin vedon ilman käyntipausseja ja ravi tuntuu hyvältä. Ja mikä parasta, hevonen tuntuu siltä, että vaikka se yrittää kovasti juosta kovaa, on siellä varastossa vielä paljonkin vauhtia. Laukkoja sillä on nyt tullut tavallista enemmän sen jälkeen, kun otettiin laukka ratsain mukaan. Se antaa kyllä laukat hyvin alas, mutta Too selkeästi tuppaa unohtamaan hetkittäin sen, että laukat olivat sallittuja vain ratsain. Mutta eiköhän se siitä, tähänkin mennessä laukat ovat olleet pinnassa ensimmäisessä vedossa ja sitten jatketaan nätisti ravilla, kun taas muistetaan, että ajaessa mennään ravia.

© Arja Wallin

Roo on vieläkin vietellyt sairaslomaa, vaikkakin jänne on ollut ihan normaali jo jonkin aikaa. Maria kuitenkin suunnitteli piakkoin ottavansa Roonkin jälleen liikutukseen, että näkee reagoiko jänne rasituksesta. Roo on selkeästi jo alkanutkin kaivata jotain toimintaa, se kun tulee monesti laitumella vastaan ja karsinassa koittaa kerjätä huomiota. Yhtenä iltana otin sen harjattavaksi ja puunattavaksi käytävälle ja Roo seisoi niin tyytyväisenä nauttimassa huomiosta. Yleensä se inhoaa kovilla harjoilla harjaamista, mutta tällä kertaa se ei sanonut mitään. Pitkän tovin harjailin ja rapsuttelin sitä ja toinen oli niin tyytyväinen. <3

Pikku-Weeko innoissaan lenkille lähdössä

Weeko treenailee ahkerasti 3-4 krt/vko ajolenkeillä ja menee nopeasti eteenpäin. Olen ottanut sen kanssa pätkittäin vähän hölkkää reippaampaakin ravia. Ei mitään kovia vauhteja, mutta sen verran, että olen pyytänyt selkeästi kovempaa. Ja Weeko menee niin nätisti korvat pystyssä. Melko helposti se tarjoaa vielä laukkoja, mutta on hyvin oppinut antamaan ne alas ja tajuaa selkeästi, että ravi on haluttu askellaji. On se Weekokin oikein hieno tyttö!

P.S. Tuli tuossa ostettua Toolle kilpavaljaat. Eipä niille varmaan vielä tosikäyttöä vähään aikaan ole, mutta saadaanpahan hiiteille vähän asiallisempi varustus :) Niin, ja tuleehan meille ensi viikonloppuna todennäköisesti kilpakärrytkin. 

P.P.S. Vaikka valokuvaus on viime aikoina jäänyt aika tavalla entistä vähäisemmäksi, tulee silti 8 kk tauon jälkeen paperikuvia tilatessa tilattua  muutama  enemmän, mitä voisi kuvitella :D