Kevätjuhlaliikkeitä ja O.T.E.-hierontaa

Too pääsi tänään (19.10.) Niina Grönqvistin käsittelyyn, kun tilasin Niinan availemaan Toon lihaskalvoja. Niina kävi jo pari viikkoa sitten hieromassa Lakia ja Niinan hierontatekniikka näytti todella tehokkaalta. Toollakin kun on noita lihasvammoja, niin päätin pyytää Niinaa hieromaan Toonkin lihaskalvot auki.

Niina löysi Toolta kolme lihasvauriota. Vas reiden takaosassa pieni vaurio, oik etujalan ojentajassa pieni vanhempi revähdys (tämä revähdys vaivasi meitä keväällä, klik) ja oik reidessä hieman isommalla alueella epäsäännöllistä revähdystä (tämä vaivannut meitä viimeisimpänä, klik). Lisäksi kalvot olivat kireänä lapojen etuosissa, ristiselässä ja lautasilla. Niinan mukaan kireys oli tasaisesti molemmilla puolilla, joten Too ei ole liikkunut vinosti. Lisäksi etujalkojen ojentajien kalvot olivat kireänä lihasmassan kasvun tuloksena. Välillä lihasmassa kasvaa niin nopeasti, ettei kalvot ehdi täysin mukaan.

Too oli käsitellessä tapansa mukaan alkuun todella ADHD ja sähläsi kunnolla. Takaosan käsittely kuitenkin rentoutti Toon niin kunnolla, että Too meinasi kokonaan unohtaa seisoa takajaloillaan. Niinakin naureskeli, että nyt alkaa olla jo vähän liiankin rento kaveri. Hieronnan jälkeen Too oli todella tyytyväisen oloinen ja koitti kovasti hieroa Niinaa takaisin. Nyt Too saa pitää pari päivää vapaata ja katsellaan sitten loppuviikosta, miten on kalvojen avaus vaikuttanut.

Suosittelen ehdottomasti Niinaa, hoitaa hevosen huolella läpi ja lihaskalvojen avaus tekee hyvää jokaiselle töitä tekevälle hevoselle!

Ja otsikon mainitsemia kevätjuhlaliikkeitä harrastettiin eilen:

Netistä lainattu kuva

Eilen sunnuntaina (18.10.) meinasin lähteä Toon kanssa ajolenkille katsomaan, vieläkö otj tekee kiertoliikettä. Ajoin ensin kuitenkin Weekon ja metsä oli täynnä hirvimiehiä, joten päätin jättää Toon ajolenkin toiseen kertaan. Sen verran tullut kuitenkin ajosta taukoa, että epäilisin virtaa kertyneen jonkin verran. Niimpä päätin suunnata kentälle ratsain. Satulaa en jaksanut laittaa ja päävehkeinäkin toimi Monty Robertsin käyttämä Dually-riimu. Muutamat väistöt ja parit ravipätkät otettiin, kunnes päätettiin suunnata maastoon, kun iso liuta autoja tuli jo metsästä. Leo sattui lähtemään samaan aikaan ajolenkille ja Toohan alkoi kerätä painetta jo, kun Leo katosi mutkan taakse. Ehdittiin jo kääntyä kotiin päin, kun Leo tulikin hölkällä takaisin päin perässään auto. Too tanssahteli eteenpäin vuoroin poikittaen, vuoroin kevyesti keula hypähdellen ja vuoroin perä lentäen. Suoraan sanottuna pomppuja tuli vähän joka suuntaan. Pysyin kuitenkin kyydissä ja vaikka Too oli hurjan paineissaan, pysyi se hanskassa. Päästiin väistämään sivupolulle, jossa toivoin tilanteen rauhoittuvan. Eipä rauhoittunut. Kaikki edellä mainitut liikkeet toteutettiin uudemman kerran ja hieman korkeampina. Kumma kyllä, en pudonnut ja sain Toon liikkumaan eteenpäin. Pikkuhiljaa Too rauhoittui ja päästiin kotiin ehjin nahoin. Vähän turhan extreme-lenkki, mutta tulipahan todistettua, että Too pysyy hanskassa kuolaimettakin ja allekirjoittanut pysyy hevosensa kyydissä vähän korkeammissakin liikkeissä :D

Virtaa riittää

Saikut on nyt saikkuiltu ja pikkuhiljaa palaillaan taas normi liikuntaan. Ollaan nyt menty muutama lenkki ratsain ja aina ennen ja jälkeen lenkin olen kovasti seuraillut, miltä lihasvamma näyttää. Selkeästi se on mennyt parempaan päin, enää Too ei arista siihen koskettaessa ja se ei tunnu lämpimämmältä, kuin mikään muukaan kohta. Ekalla lenkillä otj tuntui hieman jäykemmältä alkuun, mutta vertyi kyllä. Too on nyt joutunut olemaan Roon kanssa viikon pikkutarhassa, jossa eivät mahdu oikein juoksemaan, kun Roon jänne alkoi taas viime hiitillä turvotella kompuroinnin jälkeen. Niimpä mulla olikin keskiviikkona viikon seisomisen jälkeen varsin virkeä hevonen alla. Käytiin kävelemässä sänkkäri ympäri ja todettiin sen olevan vielä liian pehmeä käyntiä kovempaa mentäväksi. Too oli kyllä kovasti eri mieltä ja ottikin itsekseen pätkän ravia ja pukitellen yritti laukkaankin päästä. Palattiin tielle ja otettiin sitten vähän tunnustellen ravia ja laukkaakin. Laukassa meillä oli kyllä jarrut täysin hukassa ja tultiin pätkä melko reippaasti. Too onneksi kyllä pysähtyy aina pyytäessä, vaikkei vauhtia välttämättä pysty säätelemään. Oli kyllä niin tyytyväinen hevonen lenkin jälkeen, kun pääsi vähän jalkojaan oikomaan.

Too olisi kovasti tahtonut mennä kovempaa sänkkärillä

Eilen torstaina (15.10.) lähdettiin maastoon Jennin ja Zokon sekä Sadun ja Arielin kanssa. Mentiin oikein pitkä 1,5h lenkki. Toota tuppasi vähän kiukuttamaan, kun laukata olisi pitänyt, muttei muiden perässä oikein mahtunut. En kuitenkaan halunnut mennä ensimmäisenä, kun Too on vielä sen verran intona laukkailuista, etten voi taata liikkeen suuntautuvan välttämättä eteenpäin :D Etenkin nyt saikun jälkeen, kun on vähän virtaa kertynyt. Ehkä ensi lenkillä sitten. Ja nyt täytyy kyllä ehdottomasti ottaa laukan lyhennys -harjoitukset ohjelmaan, sillä tällä hetkellä laukat tuntuvat ampuvan aika vauhdilla eteen (+ kaikkiin muihin suuntiin), eikä jarruista tosiaan ole tietoakaan. Lenkki oli kuitenkin oikein kiva ja Tookin pääsi ensimmäistä kertaa näin pitkälle lenkille ratsain.

Ryhmä rämä maastossa :D

Kaivoin muuten esille kypäräkamerani (Bullet HD LITE) ja viritin sen kypärään näiden kahden lenkin ajaksi. Kameran kanssa on vain nyt ollut vähän ongelmia, kun kortille pitäisi mahtua 160 min videota ja akunkin pitäisi kestää 125 min. Jostain syystä kamera oli kuitenkin molemmilla kerroilla lopettanut kuvauksen jo puolen tunnin päästä. Täytyy vähän tutkia, missä on vika. Postauksessa on nyt vain parit kuvakaappaukset molemmilta lenkeiltä, videota en nyt jaksa alkaa editoimaan, kun tulisi vähän yksitoikkoinen video :D Täytyisi varmaankin suunnata sänkkärille joku pakkasaamu kuvaajan kanssa, niin saisi vähän syksyisiä kuvia blogin puolelle :)