Kevätjuhlaliikkeitä ja O.T.E.-hierontaa

Too pääsi tänään (19.10.) Niina Grönqvistin käsittelyyn, kun tilasin Niinan availemaan Toon lihaskalvoja. Niina kävi jo pari viikkoa sitten hieromassa Lakia ja Niinan hierontatekniikka näytti todella tehokkaalta. Toollakin kun on noita lihasvammoja, niin päätin pyytää Niinaa hieromaan Toonkin lihaskalvot auki.

Niina löysi Toolta kolme lihasvauriota. Vas reiden takaosassa pieni vaurio, oik etujalan ojentajassa pieni vanhempi revähdys (tämä revähdys vaivasi meitä keväällä, klik) ja oik reidessä hieman isommalla alueella epäsäännöllistä revähdystä (tämä vaivannut meitä viimeisimpänä, klik). Lisäksi kalvot olivat kireänä lapojen etuosissa, ristiselässä ja lautasilla. Niinan mukaan kireys oli tasaisesti molemmilla puolilla, joten Too ei ole liikkunut vinosti. Lisäksi etujalkojen ojentajien kalvot olivat kireänä lihasmassan kasvun tuloksena. Välillä lihasmassa kasvaa niin nopeasti, ettei kalvot ehdi täysin mukaan.

Too oli käsitellessä tapansa mukaan alkuun todella ADHD ja sähläsi kunnolla. Takaosan käsittely kuitenkin rentoutti Toon niin kunnolla, että Too meinasi kokonaan unohtaa seisoa takajaloillaan. Niinakin naureskeli, että nyt alkaa olla jo vähän liiankin rento kaveri. Hieronnan jälkeen Too oli todella tyytyväisen oloinen ja koitti kovasti hieroa Niinaa takaisin. Nyt Too saa pitää pari päivää vapaata ja katsellaan sitten loppuviikosta, miten on kalvojen avaus vaikuttanut.

Suosittelen ehdottomasti Niinaa, hoitaa hevosen huolella läpi ja lihaskalvojen avaus tekee hyvää jokaiselle töitä tekevälle hevoselle!

Ja otsikon mainitsemia kevätjuhlaliikkeitä harrastettiin eilen:

Netistä lainattu kuva

Eilen sunnuntaina (18.10.) meinasin lähteä Toon kanssa ajolenkille katsomaan, vieläkö otj tekee kiertoliikettä. Ajoin ensin kuitenkin Weekon ja metsä oli täynnä hirvimiehiä, joten päätin jättää Toon ajolenkin toiseen kertaan. Sen verran tullut kuitenkin ajosta taukoa, että epäilisin virtaa kertyneen jonkin verran. Niimpä päätin suunnata kentälle ratsain. Satulaa en jaksanut laittaa ja päävehkeinäkin toimi Monty Robertsin käyttämä Dually-riimu. Muutamat väistöt ja parit ravipätkät otettiin, kunnes päätettiin suunnata maastoon, kun iso liuta autoja tuli jo metsästä. Leo sattui lähtemään samaan aikaan ajolenkille ja Toohan alkoi kerätä painetta jo, kun Leo katosi mutkan taakse. Ehdittiin jo kääntyä kotiin päin, kun Leo tulikin hölkällä takaisin päin perässään auto. Too tanssahteli eteenpäin vuoroin poikittaen, vuoroin kevyesti keula hypähdellen ja vuoroin perä lentäen. Suoraan sanottuna pomppuja tuli vähän joka suuntaan. Pysyin kuitenkin kyydissä ja vaikka Too oli hurjan paineissaan, pysyi se hanskassa. Päästiin väistämään sivupolulle, jossa toivoin tilanteen rauhoittuvan. Eipä rauhoittunut. Kaikki edellä mainitut liikkeet toteutettiin uudemman kerran ja hieman korkeampina. Kumma kyllä, en pudonnut ja sain Toon liikkumaan eteenpäin. Pikkuhiljaa Too rauhoittui ja päästiin kotiin ehjin nahoin. Vähän turhan extreme-lenkki, mutta tulipahan todistettua, että Too pysyy hanskassa kuolaimettakin ja allekirjoittanut pysyy hevosensa kyydissä vähän korkeammissakin liikkeissä :D