Masentava marraskuu

Plaah. Kuten otsikostakin voi päätellä, ei marraskuu kuulu suosikkikuukausiini. Kura, pimeys ja vesikelit, yök. Tulisi edes lunta ja pakkasta, niin maisema hieman piristyisi.

Muualta Suomesta päivitettiin ihania lumimaisemia viikonloppuna.
Meidän tallipiha näytti sunnuntaina tältä :(

Toon kanssa ollaan syysmasennuksesta huolimatta treenattu suht aktiivisesti. Pääosin ollaan liikuttu ratsain, mutta muutama ajolenkkikin on mahtunut joukkoon. Pari viikkoa sitten kävi kengittäjä ja Too sai hokkikengät neljällä hokilla jalkaansa. Ekalle ajolenkille lähdettiin takaraivossa pelko, kuinka paljon Too onnistuu hokkien kanssa sähläämään suojia tai itseään rikki. Onneksi pelko oli aiheeton, aisoissa oli tosi hyvän tuntuinen hevonen ja perille selvittiin vieläpä ehjänä. Tarkoituksena oli mennä kevyt lenkki, mutta Too tuntui niin hyvältä, etten malttanut olla ottamatta muutamia kunnon vetoja. Ja Too tuntui ihan huippu hyvältä!

Välissä oli muutamat ratsulenkit ja vapaat, kunnes tuli seuraava ajokerta. Edellisenä päivänä mentiin samalla reitillä ratsain ja Toon kiukuksi joutui menemään vain kevyttä hölkkää. Ajolenkillä Too otti ihan kummallisia laukkoja ja ravasikin hieman huonon tuntuisesti. Ihmettelin näin suurta eroa edelliseen ajokertaan, mutta ajattelin Toolla olleen vain huono päivä ja liian monta liikunta päivää putkeen. Myöhemmin eräs tallilainen lainasi meidän kärryjä ja huomautti niiden olevan ihan hassussa asennossa. Tarkemmalla tarkastelulla huomattiinkin aisojen olevan ihan vinot ja vänkyrät vähän joka suuntaan. Etenkin aisat olivat vääntyneet potkuremmin kohdalta ylöspäin, joten todennäköisesti ovat vääntyneet jonkun hevosen vähän reilummin pukitellessa. Noh, mikäs siinä, porukalla sitten väännettiin aisat suoraksi ja loppupeleissä niistä taisi tulla vielä suoremmat, kuin mitä ovat ikinä vielä olleet :D

Kun aisatkin tuli suoristettua, niin olihan se lähdettävä kärryjä testaamaan, vaikka varsinaisesti suunnitelmissa olikin ratsumaasto. Too tuntuikin jälleen tosi hyvältä, vaikka pientä vinoutta olikin havaittavissa alkulenkistä. Loppua kohden Too kuitenkin suoristui ja otti tosi hyviä pätkiä.

Ostin Toolle vihdoin oman sadeloimen, kun kirppikseltä löytyi Bucasin kaulakappaleellinen vuoreton loimi juuri meidän värisenä ;)

Ratsumaastoissa ollaan menty melko pitkiä lenkkejä. Olen pyrkinyt valikoimaan mahdollisimman monipuolisia reittejä meille: tiellä, pellolla, poluilla ja umpimetsässä. Suurin osa lenkistä mennään käynnissä, mutta mukaan mahtuu myös reippaita laukkavetoja. Pieniä pätkiä olen myös pyrkinyt ratsastamaan hieman lyhyemmässä laukassa, jotta Too joutuu vähän miettimään, miten jalkansa asettaa. Toota tuppaa usein hieman kiukuttamaaan mamman pidätteet ja pukkeja lentelee, mutta nätisti se yleensä lyhentää askelta ja ottaa ne muutamat pyydetyt askeleet oikein sievää laukkaa. Pikku hiljaa kiukkupukitkin ovat vähentyneet, kun Too on tajunnut, etten yleensä kovin montaa askelta pyydä mennä hitaampaa ja palkaksi se saa aina laukata reippaamminkin.

Toinen asia, mitä ollaan jouduttu ratsain treenaamaan, on ravi. Too on niin innoissaan laukkaamisesta, ettei malttaisi lainkaan ravata. Silloin, kun mamma julmasti vain pyytää sitä ravia, yritetään laukkaa tarjota joka kolmannella askeleella ja perä ja pää lentävät vuorotellen. Hienosti se ainakin osaa kerätä takajalat halutessaan alleen, sen verran mageaa liikettä tulee aina kun se yrittää tarjota laukkoja :D Raviharjoitukset jatkuvat, samoin laukan säätely. Pikku hiljaa saatetaan ujuttaa mukaan myös muutoin pientä kouluratsastuksen tynkää, fiiliksen mukaan.

Too ja gäng :D

Sunnuntaina Too pääsi taas hierontaan, kun tuntui lauantain ratsulenkillä hieman kummalliselta. Se oli hieman jäykähkö ja vähän haluton liikkumaan. Vaikuttavia tekijöitä oli kuitenkin useita: edellispäivän ajolenkki, jännät hirvimiehet, kärryjen kanssa meidät ohittanut Zoko, kentällä tapahtunut alkuverryttely vieraan kuskin kanssa ennen maastoon lähtöä... Ja kuitenkin kotiin käännyttäessä Too muuttui normaalimmaksi. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta itseltään. Hierottaessa jumeja löytyikin selästä normaalia enemmän. Kai se pitää katsella meidän satulaa hieman tarkemmin. Toon lihaksisto on todennäköisesti muuttunut jonkin verran keväästä, jolloin satula topattiin ja sovitettiin. Meillä on onneksi muokattava romaani, jonka kanssa saadaan toivottavasti satula taas sopivammaksi.

Sellaista meille kuuluu. Harjoitukset jatkuvat ja toiveikkaasti odotellaan lunta, pakkasia ja masentavan marraskuun loppua. Kai se pitäisi joku päivä suunnitella kameran tallille raahaustakin, johan näitä kännykkäkuvia on riittänytkin usemampi kuukausi.