 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Eipä ole meikäläistä taas hetkeen näkynyt bloggerin ääressä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikös? Aloitetaanpa siis tapahtumien kertaus ihan aikajärjestyksessä.
Alkuvuodesta siis jätettiin ratsujutut hieman vähemmälle ja keskityttiin enempi ajohommiin. Kelit oli tosi hankalia, kun ne sahasivat jatkuvasti pakkaskelistä tilsakelin kautta jäätikköön ja taas tilsakeliin. Välillä oli vitsit vähissä, kun tilsaa tuli tilsakumeista huolimatta ja pitkätkään hokit ei yltäneet tilsojen takia jäätikköön asti. Jotenkin me silti aina selvittiin hengissä ja treenejä ei pahemmin suunniteltu etukäteen, vaan katseltiin päivän kelin mukaan. Niinä päivinä, kun päästiin treenaamaan kunnolla, meni Too huimin harppauksin eteenpäin ja en olisi millään malttanut odottaa kevättä, että päästään aloittamaan hiittikausi. Menin vielä hölmönä ääneen paljastamaan suunnitelmani: maaliskuun alusta lähtien kahdesti viikossa hiitille ja huhtikuun lopussa starttiin, Lappeessa olisi sopiva sarjakin Toolle.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Noh, niinhän siinä kävi, että Too lähti tiputtamaan lihaksiaan, alkoi syödä kauroja huonosti ja laihtui silmissä. Ei nyt mitenkään sairaalloisen laihaksi, mutta kuitenkin selkeästi laihtui. Aluksi en jaksanut huolestua kovin paljon - olihan raspauksesta jo puoli vuotta ja aiemminkin Too on piikkien takia lakannut syömästä kauraa. Helmikuun alussa olisi Estola tullut tallille raspaamaan, mutta päätin tilata Toolle ajan Porvoon hevosklinikalle hieman tarkempaan hammastutkimukseen.
17.2. saatiin klinikalle aika ja eiköhän juuri sille aamulle sattunut oikein kunnon jäätikkökeli. Kitkarenkaat ja peilijää eivät oikein sovi yhteen, joten lainasin Marialta autoa. Jokunen kirosana kyllä pääsi sitäkin kopin eteen peruutellessa, kun ei meinannut nastarenkaiden kanssakaan autoa saada kopin eteen. Hetken jo mietin, paljonko myöhästyttäisiin, jos lähtisin nyt taluttamaan Toota klinikalle. Lopulta sain kuitenkin auton paikoilleen ja ei kun klinikalle. Too käyttäytyi oikein hienosti, mitä nyt omaan tapaansa hieman sähläsi. Eivätkä ellit uskoneet, kun sanoin, että tarvitsee yleensä tupla-annoksen rauhoittavaa. Niimpä joutuivat lisäämään sitä varmaan ainakin kuusi kertaa. Ennen hammastutkimusta ihmeteltiin Toon takajalkojen rupia, joista meinasin otattaa näytteet, josko saataisiin joku täsmä ab-kuuri tms, jolla ruvet saataisiin kuriin. Ruvet olivat kuitenkin sen verran hyvin parantuneessa tilassa, että todettiin yhdessä ell Heini Koskisen kanssa, että otetaan näytteet mielummin joskus toiste, jos ruvet vielä räjähtävät kukkimaan. Heini nappasi pyynnöstäni Toosta verikokeet, jotta nähtiin, ettei Toolla ole mitään virusta päällä ja että ruokinta on suht kohdillaan. Kaikki arvot olivat normeja, joten sieltä ei löytynyt syytä lihasten häviämiseen. Seuraavaksi oli vuorossa hammastarkastus. Heini kävi Leena Karman ohjauksessa Toon hampaat läpi endoskoopilla. Jokunen hammas ei ollut vielä täysin puhjennut ylös asti ja muutama pieni diasteeman alku sekä kiillevaurio, joille ei ollut tarvetta erikoistoimenpiteisiin, kunhan seurailee silloin tällöin, mihin kehittyvät. Ei kun laskun maksu ja heppa takaisin kotiin.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Klinikan jälkeen Too lakkasi syömästä mysliäkin, alkoi kiukutella mahastaan ja meni vain huonommin ja huonommin ajolenkeillä. Lopulta päätin luovuttaa ja jätin sen tauolle. Mielessä kummitteli Heinin ehdotukset mahdollisesta mahahaavasta, eikä Googlettaminen ainakaan helpottanut oloa - Toolta kun tunnistin karvan kiillottomuutta lukuunottamatta kaikki mahahaavan oireet. Jätettiin kaurat hetkeksi kokonaan pois ja vaihdoin Toolle uuden myslin (Lexa Vitalmix Sport) sekä lisäsin ruokintaan Racing Mashin. Mash tuntui maistuvan niin hyvin, että sain lisättyä joukkoon kaiken maailman mahan toimintaan vaikuttavia yrttejä yms ja kaikki meni alas. Jo parin päivän loman jälkeen Toolle alkoi taas ruoka maistua ja totesin, että tuskimpa mahahaava näin nopeasti parantuisi. Viikon pidin Toota tauolla ja kannoin sen eteen varmaan puolet normaalia enemmän heinää, jonka tuloksena Too alkoi taas pyöristyä normimittoihinsa.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Palailtiin taas pikkuhiljaa normiliikuntaan, mutta pohjien takia hoidettiin liikutukset lähinnä ratsain. Too tuntui ihan hyvältä ja suoritti mielellään, mutta aina liikutuksen jälkeisenä päivänä oli tosi kipeä vasemman kupeen alueelta. Pahimpina päivinä ei tarvinnut, kuin käsi osua kupeeseen, niin sai jo väistää potkua - ei tosiaankaan Toolle normaalia käytöstä. Koitin itse hieroa pinkeitä mahan lihaksia auki ja Satu kävi tekemässä OTE-hierontaa, mutta vaikka yhdessä pohdittiin, ei keksitty, missä vika on. 24.3. päätin jättää Toon taas tauolle toivoen, että mikä ikinä siinä vikana on, menisi itselleen ohitse. Kirosin rahattomuuttani ja koin olevani todella huono hevosenomistaja. Onneksi Too piti huolen omatunnostani ja piehtaroi itsensä päivittäin kunnon kurakerrokseen, jonka harjaamisessa meni aina vähintään puoli tuntia. Tulipa siis aina vähintään sen verran vietettyä laatuaikaa hevoseni kanssa.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Huhtikuussa tuskailin kaiken lisäksi sitä, kun Toon normaalisti neljän viikon kengitysväli oli jo venynyt kahdeksaan viikkoon. Liike oli kaukana puhtaasta, kun Too könkkäsi menemään pukinkavionsa kanssa, mutta kun kengittäjä on saikulla ja varakengittäjäkin ensin reissussa ja siihen päälle mahataudissa, niin enpä keksinyt muuta ensiapua, kun nykäistä kengät pois. Lopulta saatiin 12.4. kesäpopot alle ja kaviot joten kuten oikein päin.
13.4. olin kutsunut fysioterapeutti Jonna Pråhl-Niemisen hoitamaan Toota, josko hän löytäisi jotain hoidettavaa, jolla saataisiin Too taas kohti normaalia liikutusta. Käytiin läpi koko tilanne lihasten tiputuksesta hammashommiin, kiimasta mahahaavaepäilyyn ja Toon vinouteen. Jonna katsoi Toon liikettä ja kiinnitti huomiota etupäähän ja siihen, että Too ei nosta lapojaan ylös. Lähemmällä tarkastelulla todettiin lapojen yläpuolella olevien lihasten olevan täysin eriparia, samoin kuin rintalihakset ryntäissä. Niimpä niin, ensimmäinen asia, minkä rekisteröin kun Too alkoi tiputtaa lihaksia, oli se, että lavat näyttää selästä katsottuna oudoilta. Olisipa se ajatus tullut hieman lähemmäs pinnalle, mutta omaan hevoseen vain jotenkin sokeutuu. Kupeen alueen lihasjännitystä Jonna ei pitänyt huolestuttavana, vaan antoi jumppaohjeeksi kävellä maastakäsin alamäkiä ja kääntää Toon päätä vasemmalle, jotta paino väkisinkin menee oikealle lavalle ja se joutuu aktivoimaan ja nostamaan lapaa ylös. Tietenkin jumpat tehdään myös pää oikealle, jotta molempien puolien lihakset saavat yhtä paljon aktivointia. Myös mahan/rintakehän aluetta raaputtamalla voitiin jumpata ihan käytävällä seistessä lapojen nostamista.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Viikon verran jumppailtiin reippaana maasta käsin ja lihakset tasottuivat silmissä. Kun pelkkä pää vinossa kävely alkoi tuntua turhan helpolta, lisäsin mukaan hitaasti aktiivisena kävelyn. joka pienellä harjoittelulla alkoi sekin sujua oikein hyvin. Too on niin ihanan yritteliäs ja oikein imee kehuja, jolloin se on tosi helppo motivoida harjoittelemaan uutta. Mitä enempi lihakset tasoittuivat, sitä suurempi hinku tuli nousta jo selkään, olihan siitä jo kuukausi, kun viimeksi olin Toolla ratsastanut. 21.4. toin eräältä asiakkaaltani pari satulaa meidän tallille sovitukseen ja käytin toisen Toonkin selässä. Satula ei asettunut ihan täydellisesti Toon selkään, mutta päätin silti ratsastaa ekan ratsastuksen sillä. Ennen lomaa Too ei kyennyt kulkemaan kentällä suorassa, vaan punki oikeassa kierroksessa pohjetta vasten ja kaatui sisälle. Lisäksi satulaa sai olla koko ajan polkemassa suoraksi, kun se tuppasi valua oikealle. Nyt loman ja jumppien jälkeen Too kulki suorana, mutta satula valui vasemmalle. Kovin rankasti en ratsastanut, vaan menin vain askellajit läpi. Ja voi sitä riemua, kun Too pääsi pitkästä aikaa laukkaamaan. Jarrut oli aivan hukassa, mutta neiti oli niin onnellinen, etten voinut kuin nauraa selässä.
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
Seuraavana päivänä ratsastin meidän omalla satulalla ja Too kyllä yritti kovasti, mutta oli selkeästi edellispäivää huonompi. Ulkoetujalka jotenkin töksähti aina ympyrällä mennessä ja Too ei kyennyt taipumaan. Rupesin katsomaan satulaa hieman tarkemmin ja totesin sen olevan edestä liian kapea, jolloin se painaa selkälihakseen, joka on suoraan yhteydessä etujalkaan -> etujalan liikerata lyhenee. Seuraavana päivänä sovittelin muiden tallilaisten satuloita ja Wanen satula istuikin Toolle aika hyvin. Hieman oli turhan väljä edestä, mutta romaanin kanssa oikein hyvä. Ratsastin sitten Toon Wanen satulalla ja vaikka satuttiin kentälle juuri silloin, kun taivas lykkäsi niskaan kunnon kaato-vesi/rae kuuron, ei se haitannut lainkaan, koska Too liikkui niin rentona ja peräänannossa tyytyväisenä, ettei ollut epäilystäkään, etteikö satulalla olisi merkitystä. Kotona pistin siis ensitöikseni kirppiksille meidän satulan myyntiin. Kirsi lupasi, että Wanen satulaa saa lainailla, joten mitään kiirettä en nyt aio pitää uuden satulan oston kanssa. Ensin pitää saada nuo vanhat pois nurkista. Eli jos jollain on tarvetta Mustangin yleissatulalle (hp. 250€) tai Passier Papillon yleis/estesatulalle (hp. 550€), niin laita vaikka sähköpostia wallinheidi@gmail.com. Molemmat ovat suoraan, leveähköön selkään ja penkkien koko 17". Passierissa on avoin säkätila, Mustangissa hieman vähemmän säkätilaa. Lisäkuvia ja -tietoja saa sähköpostilla.
 |
| Vas Mustang ja oik Passier |
Pari viikkoa ollaan nyt harrasteltu taas ratsuna olemista ja lihasta on tullut kivasti lisää. Hieman ollaan vinossa kuljettu, mutta Too on mennyt hirveästi eteenpäin ratsuna ja eiköhän me saada nämä nykyiset pienet lihas epäsymmetriat jumpattua pian pois. Tänään kävi Jonna toistamiseen katsomassa Toon läpi ja totesi, ettei löytänyt mitään isompaa. Ulkokiertäjät oli hieman jumissa ja lihasta tarvitsisi lisää takapäähän. Jatketaan samoilla jumppaohjeilla ja lisäksi otetaan taas kumppari käyttöön ja tehdään hieman väistöjä ja hidasta käyntiä, että saadaan lihaksia kerättyä oikeaan paikkaan. Ajohommiakin oikein suositteli, joten eiköhän me pikkuhiljaa aleta suunnittelemaan hiittikauden avausta. Josko se aurinko nyt paistaisi tänne risukasaankin ja saisi toki muuallekin paistaa - tämä on ihan syvältä tälläinen toukokuun +2 asteen lumisadekeli, murr!
 |
| © Nea Koivisto 11.2.2017 |
