Kännykkäkuvia

Aika rientää ja blogi jää unholaan. Kännykkä kun kulkee kaikkialla mukana ja sen kamera on useammin käytössä, kun nurkassa pölyttyvä Nikon, niin tehdäänpä kurkistus viime aikojen touhuihin kännykkäkuvien muodossa :)

Eilen tuli täyteen puoli vuotta hevosenomistajana, kyllä aika lentää! Sen kunniaksi ihana siskoni maalasi oman näkemyksensä minusta ja Toosta :D
Kiitos taiteilijalle, Laura Wallinille!

Too on liikkunut tänä kesänä tosi paljon ratsain, koppakärryt on valjastettu perään vain pari hassua kertaa kuluneen 1,5 kk:n aikana

Viimein löytyi Toolle omistajan tarkan seulan läpäisevä satulahuopa, itsehän olen aina "vihannut" pinkkiä ja kaikkia sen sävyjä, mutta tällainen hieman liilahtava pinkki sopii Toolle niin hyvin, että olen jopa alkanut pitää siitä :D

Huovan lisäksi varustukseen kuuluu luonnollisesti samaa sävyä otsapanta ja suojat, tällä varustuksella kelpaa painella pitkin metsiä, ihmisten ilmoille (=raviradalle) meillä on sitten vähän vähemmän tyttömäinen varustus :D

Otin myös viimein käyttöön itse tekemäni nahkariimun, johon tilasin vielä nimilaatan, jotta meillä on varmasti asiallinen edustusriimu!

Maria osti Roolle omat lännensuitset, jotta Roon western-look on mahdollisimman aito :D

... ja Hööksistä löytyi hienot tarjous-suitset täydentämään myös Toon western-lookkia!

Ratsuilujen ohessa ollaan tietenkin käyty myös radalla harjoittamassa todellista ammattia. Maria on hoitanut Roon hiitit itse, lukuun ottamatta yhtä kertaa, kun pääsin mukaan Lakin kuskin, Truden lomaillessa. Too on harjoitellut Kasteen kanssa ja kehitystäkin on havaittavissa. Kaste vain alkaa olemaan turhan hidas kaveri Toolle, Too kun on saanut runsaasti vauhtikestävyyttä, vaikkei kovaa olla ajettukaan.

Roo ja Laki ovat päässeet myös pari kertaa laukkalenkille yhdessä mun ja Jennin ratsastamina. Jenni osti itselleen montè-satulan ja onkin testannut sitä molempien heppojen kanssa. Länkkäkamat on sitten olleet aina toisella käytössä. Täytyy vielä oikein mainita, kuinka hassua oli ratsastaa Lakilla, se kun on niin hurjan pieni kokoinen, mutta liikettä löytyy kuitenkin ravurilta ihan kiitettävästi :D

Myös Jennin pikku-riiviöille olen saanut toimia lainakuskina. Kesäkuun lopussa sain ohjastaa Zokoa harkkareissa ja hiiteillä olen saanut ajella vuorotellen molempia poneja. Jennin ollessa Zokon kanssa leirillä, sain myös komennuksen ajaa Rollalla lenkki ihan kotimaastoissa.  Heinäkuun lopussa koitti molempien ponien eka startti Orimattilassa. Jenni ajoi molemmat ponit, itse toimin apukäsinä ja kameramiehenä. Kurkkaa toki Jennin blogiin lukeaksesi lisää näistä poneista.

Myös pikkusisko-Weeko on päässyt aloittamaan ajotreenit ihan säännöllisesti. Jennin kanssa ajellaan sitä, mitä muilta hommiltamme ehdimme, tavoitteena 3-4 kertaa viikossa. Weeko on onneksi yhtä fiksu, kun siskonsakin ja toimii ajaessa loistavasti.

Viime viikon Too sai vietellä lomaa, koska itse olin Savonlinnassa ihailemassa näitä maisemia :)

Koirien kanssa ollaan ahkerasti kierretty näyttelyitä tänä kesänä. Lue lisää Halihauvat-blogista

Eiliseltä ratsastukselta saatiin pitkästä aikaa kuvamateriaaliakin, kun äiti oli kuvaamassa. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan. Tämä kuva ei kuitenkaan ole äitin kuvaama, vaan Maria nappasi sen meistä ennen kentälle menoa :)

Tällaista siis meille kuuluu. Päivät menevät niin tehokkaasti tallilla, hiitillä tai hevoshierontakeikoilla, että iltaisin istahtaa mielummin katsomaan Netflixiä, kun käyttämään aivojaan ja suotamaan jotain tekstiä blogiin :D Koitan nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja ehtiä päivitellä tänne hieman useammin. Eihän tämä nyt loppujen lopuksi kuitenkaan niin hankalaa ole :D

Toukokuun lopun kuulumiset

Kuulumisia pitäisi vissiin kertoa. Eipä tässä nyt kyllä mitään hirveän ihmeellistä ole ehtinyt tapahtua, samaan malliin ollaan treenailtu. Roo kävi tosiaan torstaina (28.5.) hiitillä (postaus) ja päätettiin nyt jatkaa valmennusta niin, että kotona hoidetaan liikutukset ratsain ja hiitillä käydään kahdesti viikossa. Maria ihastui Hyvinkään Puuilossa myynnissä olleeseen lännensatulaan ja keräsi neljän hengen porukan, jolla ostettiin satula kimpassa. Viikonloppu menikin Roon kanssa uutta satulaa testaillessa. Vähän on vielä itsellä totuttelemista, on se kuitenkin tosi erilainen istua, kuin normi satula. Hauskaa vaihtelua kuitenkin ja Roo näyttää kyllä niin lännenratsulta. Maria naureskelikin, että jos ei raviura nyt urkene, niin Roon seuraava ammatti on sitten lännenratsu :D

Roo lännenheppana :)
© Jessica Hoffman

© Jessica Hoffman

Tookin sai satulansa toppauksesta perjantaina. Nyt se istuu selkään oikein hyvin, tosin lampaankarvaromaanin jouduin ostamaan vielä väliin, kun Toolla on niin korkea säkä. Lähdettiin heti perjantaina Jennin ja Zokon seuraksi maastoon testaamaan omaa satulaa. Too meni oikein hienosti ja nosti Zokon perässä ensimmäiset laukkansakin selästä käsin. On se kyllä niin fiksu ja hieno!

Ratsu-Too

Satula ja lampaankarvaromaani

Maastokaverina meillä oli Jenni ja Zoko

Keskiviikkona ja lauantaina käytiin ajolenkillä. Keskiviikkona ajettiin vähän vetoja ja Too tuntui oikein hyvältä, vaikka alkulenkistä olikin hieman laiskahko. Lauantainakin oli tarkoitus ajaa vetoja, mutta kenkiä kurkatessani päätin jättää vedot ajamatta. Ovat meinaan sen verran loppuun kuluneet ja juuri ja juuri jalassa, ettei ihme, että keskiviikon lenkilläkin kompuroi jonkin verran. Ajettiin sitten vain reipasta hölkkää 12 km ja kengät kesti kuin kestikin jalassa.

Sunnuntaina käytiin kevyt maastolenkki ratsain omalla satulalla. Ensin meinasin testata lännensatulaa Toollekin, mutta huopa oli Roon jäljiltä sen verran hikinen, etten viitsinyt sitä Toolle märkänä laittaa. Ja täytyyhän sitä omaakin satulaa testailla, kun se nyt vihdoin saatiin. Mentiin pääosin käyntiä, muutama ravipätkä otettiin. Too meni oikein nätisti ja meillä oli oikein mukava maastolenkki.

Eka kunnon maastolenkki yksin, hieno Too!

Weekokin pääsi pitkästä aikaa taas lenkille perjantaina, kun satuttiin Jennin kanssa olemaan tallilla yhtä aikaa ja aikataulut ei painaneet päälle. Weeko oli vähän laiskahkolla tuulella, mutta reipastui, kun sitä vähän heräteltiin. Toinen hevonenkin tuli vastaan ekaa kertaa ja vaikka Weekoa vähän jännitti, meni se oikein nätisti mun taluttamana Kasteesta ohi. Hieno Weeko!
Lauantai-iltana Weeko sai muuttaa talliin asumaan, kun sen pihattokaveri lähti laitumelle ja tallista muutti hevonen toiselle tallille. Weeko oli oikein tyytyväinen päästessään isojen tyttöjen karsinaan ja oli kuin olisi aina asustellut "häkkieläimenä".

Torstai-iltana innostuttiin Jennin kanssa kuvailemaan vähän poseerauksia laitumella, kun saatiin taustalle nätit voikukat. Kivoja kuvia sieltä tulikin ja tässä olisi vielä blogiinkin näytille jokunen kuva.

Too on tällä hetkellä aika hienossa kunnossa!
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Rookaan ei näytä yhtään pöllömmältä!
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Roo-raukka meni ihan sekaisin, kun soitettiin puhelimesta hevosen hirnuntaa, että saadaan korvat pystyyn.
Roo meni tästä niin hämilleen, että talliin palattiin aika lailla puolijuoksua :D
© Jenni Wallin

Back in business!

Kaunokainen <3
© Jenni Wallin

Jahah, melkein kuukausi hujahtanut viime päivityksestä. Noh, aina voi syyttää kuvien puutetta tai ettei ole mitään kerrottavaa, mutta ehkäpä tässä nyt voisi suoraan vain myöntää, että olen ollut niin laiska, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiin.

Saikun aikana tehtiin kaikkea mukavaa ja kevyttä,
mm. ratsasteltiin vähän käynnissä ilman satulaa ilta-auringossa <3

Mutta asiaan. Too tosiaan saikkuili jonkin aikaa etujalan epäpuhtaan liikkeen takia. Kengitysvälikin sattui venymään turhan pitkäksi, joten nyppäsin kengät pois saikkuilun ajaksi. Pienten ongelmien jälkeen saatiin kuin saatiinkin kengittäjä paikalle ja Tookin saatiin kenkään. Rauhoitettuna, mutta Too käyttäytyi paremmin, kuin yleensä. Yleensä se alkaa riuhtomaan jonkun verran myös rauhoitettuna, mutta tällä kertaa tuli vain yksi nykäisy per jalka. Päätettiinkin kokeilla seuraavassa kengityksessä, josko kengitys onnistuisi ilman rauhoitusta. Jos ei onnistu, tuikataan Domosedanit kielen alle ja kengitetään joku muu välissä.

Tookin tajusi viimein, että kesä tulee ja vaihtoi kesäkarvan. Selän päällä ja takamuksessa on vielä vähän talvikarvaa.
Kesäkarva on hauskasti ihan eri värinen, kuin musta talvikarva.
© Jenni Wallin

Pari viikkoa sitten bongasin Facebookin Raviurheilua köyhille -kirppikseltä sopivan hintaiset ja hyvältä kuulostavat koppakärryt Tuusulasta. Samana viikonloppuna olin menossa taas hevoshieronnan lähijaksolle, joten olisin Tuusulassa jo valmiina. Niimpä sovittiin myyjän kanssa, että haen kärryt viikonloppuna, joten eikun peräkärry auton perään ja menoksi. Samaisella myyjällä oli myös valjaat myynnissä, mutta ne eivät olleet tallilla. Niimpä seuraavana päivänä kävin ostamassa valjaatkin ja nyt ei enää tarvitse mennä lainakamoilla, kun on vihdoin omat!

Uudet vanhat valjaat ;)

Kärryistä en ole (vieläkään) tullut ottaneeksi kunnon kuvaa, mutta siniset Royalin koppikset. Ihan eivät ole samanlaiset, kuin Marian koppikset: näissä ei ole pressua vaan tuollainen lauta roiskesuojana ja koppa on pikkuisen pienempi. Lisäksi näistä puuttuu selkänoja. Mutta kaiken kaikkiaan oikein kivat kärryt!

Viikon täysloman jälkeen Toon askel alkoi näyttää taas normaalilta ja ollaan päästy taas pikkuhiljaa aloittelemaan ajohommat. Vähän oli alkuun ravi hukassa, mutta epäilen, että Too oli vain "unohtanut", miten ravataan, kun tuli kerralla niin paljon muutoksia. Uudet kärryt, valjaat, kuolaimet ja kesäkengät hokkikenkien ja kengättömyyden jälkeen, joten ehkäpä se vaati vain vähän sopeutumista. Nyt on taas ravi löytynyt ja Too on tuntunut lenkeillä tosi hyvältä ajaa. Nyt aletaan ajelemaan vauhtia ja kaipa se kohta puoliin pitäisi radallekin lähteä käymään.

Kyllä on niin ihanaa, kun pääsee taas omalla hepalla ajelemaan <3

Too ehti jo eräällä lenkillä rikkoa itsensä. Ja mä kun luulin, ettei näitä tarvitsisi enää katsella, kun hokit saatiin pois.
Onneksi tämä kuitenkin parantui nopeasti, eikä aiheuttanut ylimääräistä saikkua.

Ym. haavan jäljiltä lisäsin meidän varustukseen kunnon suojituksen, kyllä me nyt ollaan saikkuiltu ihan riittävästi ilman uusia haavoja!
(+ suojien käytön jälkeen on kyllä huomannut, että kyllä ne ihan tarpeeseen tulivat, ovat meinaan jo naarmuuntuneet käytössä...)

Tällaisenkin turhakkeen menin ostamaan: heijastin selkäloimi Hööksiltä. Olen aina vihannut kaikkea vaaleanpunaista, mutta jotenkin tämä näytti kaupassa niin kivan väriseltä, että oli pakko ostaa. Joku joskus sanoi, että sitten tietää muuttuneensa puskatädiksi, kun alkaa kaikki pinkki miellyttämään silmää :D

Kieltämättä juuri tämän sävyinen pinkki sopisi Toolle kuin nenä päähän...

"Mitähän se mamma oikein viivyttelee?"

Roonkin kanssa olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olen pyrkinyt ajamaan sitä nyt vähintään kolmesti viikossa. Satula ollaan jätetty telineeseen pölyttymään ja tänään hieroessani Roon, ei sillä ollut selkä enää lainkaan kipeä. Hieman oli selkälihakset kireänä, mutta selän hierominen ei aiheuttanut hurjaa potkimista, kuten edellisellä kerralla. Roo on ollut ajaessa tosi hyvän tuntuinen ja ravikin on vaikuttanut oikein puhtaalta. Kaipa senkin kanssa pitäisi radalle suunnata, jotta näkee alkaako ravi taas hukkua kovemmassa vauhdissa, kuten viime kesänä tapahtui.

Reipas Roo

"Hui, toi koukussa roikkuva satulahuopa varmaan syö mut, jos en tuijota sitä järkyttyneenä!"

Myös pikkusisko Weeko on päässyt käymään säännöllisesti harjoittelemassa isojen tyttöjen töitä. Se sai etusiinsa elämänsä ensimmäiset kengätkin ja käyttäytyi kengityksessä niin mallikelpoisesti! Takakengät jätettiin seuraavaan kertaan, että saa ensin totutella etukenkiin. Nyt on hyvä harjoitella ajohommia ja ollaankin Jennin kanssa pyritty ajamaan sillä kerran viikossa. Ajohommat sujuu jo niin hyvin, että suurin osa lenkistä istutaan Jennin kanssa molemmat kyydissä. Hankalissa kohdissa olen hypännyt aina kyydistä henkiseksi tueksi Weekolle, mutta muuten mennään jo niin hienosti että! Raviakin ollaan otettu ja Weeko on aina niin tyytyväinen päästessään juoksemaan. Se on kyllä niin ihanan positiivinen ja aina niin innoissaan lähdössä lenkille.

Weeko odottelemassa lenkille lähtöä

Iso tyttö Weeko!

Tällaista kuuluu meille, treeniä treeniä vain! Täytyy nyt lähiaikoina tosiaan suunnata sinne radallekin käymään, josko saataisiin vähän uusia ajokuviakin tänne blogiin. Jenni räpsi viime viikolla muutaman tosi kivan pääkuvan Toosta, kun sattui kamera tallille mukaan ja nätti ilta-aurinko. Ylläolevat Jennin kuvaamat kuvat ovat samalta keikalta, mutta tässä loputkin. On mulla niin kaunis hevonen <3

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Kevätmasennus

Ratsupelle Too 26.3.
© Jenni Wallin

Kaipa se pitää pitkästä aikaa blogin puolelle jotain raportoida. Kevät on muuten oikein kivaa aikaa, mutta meillä on ajotiet niin huonossa kunnossa, että Too on saanut nyt olla melko kevyellä liikunnalla. Viime viikolla kävi ell raspaamassa ja kyllä siellä aika paljon piikkejä olikin + maitohampaita lähti jokunen. Sen vuoksi Too sai vietellä koko viime viikon kuolainlomaa. Tiistaina (24.3.) kävin ajamassa sen ja ai että oli kiva ajaa, kun oli hevonen tasaisesti molemmilla ohjilla! Ja sen huomaamista toki helpotti se, kun erittäin virtava tamma painoi ohjalle enemmän, kuin ehkä koskaan aiemmin. Selvittiin kumminkin 8 km lenkistä ehjinä ja hevonen suht koht hanskassa. Vähän turhan reippaasti tosin ottaen pohjat huomioon. Mutta Too tuntui kyllä todella hyvältä ajaa, en malta odottaa sitä, että päästään radalle!

Linssilude 11.3.

Ajoteiden pohjien kunnosta johtuen en ole viitsinyt Toota ajaa, kuin 1-2 kertaa viikkoon nyt viimeiset kolme viikkoa. Sen sijaan ollaan keksitty vaihtoehtoisia liikutusmuotoja. Kahdesti Too on joutunut leikkimään ratsupelleä oikein ratsastuskentällä. Ensimmäisellä kerralla 11.3. mentiin yhtä aikaa Jennin ja Zokon kanssa ja testailtiin vähän, miten kaasu, jarru ja ratti toimivat. Too meni oikein hienosti ja positiivisena yllätyksenä alkoi heti hakea pyöreää muotoa. Olen jotenkin koko ajan pelännyt, että kun se liikkuu ajaessakin aina pää niin ylhäällä, että ratsain eteen-alas opetus tulee olemaan vaikeaa, mutta onneksi se osoittautui vääräksi luuloksi. Eihän sillä tietenkään vielä tasapaino riitä mihinkään ihmeellisyyksiin, mutta kovasti se yritti ja ainakin kuski oli yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen!

Oikein pätevän näköiset ratsupellet 11.3.
© Jenni Wallin

Toinen ratsupäivä oli tämän viikon torstaina (26.3.) ja Jenni tuli räpsimään meistä jokusen kuvankin. Tällä kerralla Too ei toiminut ihan niin hyvin. Se kulki jotenkin epäpuhtaasti ja suurin osa ajasta me Jennin kanssa pohdittiin, mitä jalkaa se "ontuu" ja johtuuko se vain siitä, ettei ole tottunut kantamaan ratsastajaa vaiko kovasta kentän pohjasta vaiko kenties siitä, kun se oli onnistunut vaihteeksi tarhassa riehumaan vtj ruununrajaan jonkun haavan. Pieni klenkkaus ei näyttänyt kuitenkaan Toota haittaavan, joten ratsastelin kuitenkin parikymmentä minuuttia, pääosin käyntiä. Pari ravipätkääkin otettiin, jotta nähtiin, miten klenkkaus vaikuttaa raviin. Maastakäsin mitään ontumista ei näkynyt, joten johtuisiko kuitenkin vain ratsastajasta. Täytyy nyt seurailla tilannetta.

26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Sen kerran kun ratsu näyttää fiksulta, täytyy kuskin huolehtia pöljästä ilmeestä 26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Mitähän muuta... Niin, viime torstaina päätin aikani kuluksi taas vähän hieroa Toota. Samoista kohdista löytyi pientä jumia, kuin viimeksikin. Positiivista kuitenkin, että jumit olivat paljon pienempiä ja reagoivat hierontaan nopeammin. Jotain hyvää siis saatu hieronnalla aikaan. Hieroin samana päivänä Roonkin, mikä sinänsä oli ehkä virhe, kun meinasi voimat loppua kesken jo Toon kanssa. Sain kuitenkin Roonkin hierottua ja sieltä löytyikin huolestuttavan paljon jumia. Täytyy nyt lähiaikoina hieroa se uudestaan ja katsoa, josko saisin vähän enemmän reaktiota lihaksissa aikaan.

11.3.

Ja nyt kun päästiin Roohun, niin kerrataanpa myös sen liikkumisia. Roo on päässyt lenkille häpeällisen vähän. Se on niin hurjan tarkka pohjista ja pelkää kuollakseen railoa, joka oli sulanut tien poikki alkumatkasta tuossa jossain vaiheessa. Yhdelle ratsastuslenkille lähdin sen kanssa, jolloin 5 km lenkkiin meni aikaa yli tunti, kun yleensä mennään 7 km lenkki reilussa puolessa tunnissa. Railoa ihmeteltiin ja tuijotettiin etäältä ainakin 10-15 min, kunnes päätin testata, josko saisin sen taluttamalla yli. Paljoa en tähän vaihtoehtoon luottanut, mutta yllätyksekseni se loikkasikin yli samantien perässäni, hyvä että ehdin alta pois. Takaisin tullessa en sitten ehtinyt ja Roo hyppäsi mukavasti oikean jalkani päälle. Ei onneksi tullut kuin mustelma nilkkaan ja jonkin aikaa sai vältellä kovin kovien kenkien käyttöä. Samalla lenkillä käytettiin myös 10-15 min siihen, että päästiin pelottavan lumikokkareen ohi, joka olisi varmasti syönyt Roon, ellei sitten olisi lopulta pinkaissut oikein reippaalla ravilla ohi, kun ei kuski suostunut mieluisampaan vaihtoehtoon eli kotiin kääntymiseen.

Katsomon tervehtiminen, Too ja Weeko 26.3.
© Jenni Wallin

Railon sulattua (onko tuo edes sana?) on Roon liikutus jäänyt muutenkin tosi vähälle. Jotenkin olen saanut aina Toon kanssa kulutettua niin paljon aikaa, etten ole Roota ehtinyt liikuttelemaan. Roo onkin nyt viimeisen kolmen viikon aikana liikkunut ehkä 4-5 kertaa, hups! Täytyy vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata sitäkin hieman useammin lenkille. Se on vain niin hurjan tarkka pohjista ja teiden ollessa tällä hetkellä vuoroin liian pehmeitä, vuoroin liian kovia ja vuoroin "jäätä" joka pettää alta, ei se ole kovin innokas liikkumaan. Täytyy nyt vain toivoa, että tulisi kevät kunnolla ja nopeasti, että pääsisi taas kunnon treeniin kiinni - sekä Toon että Roon kanssa.

"Tää on niin vaikeeta..." 26.3.
© Jenni Wallin

Noniin, nyt on kerrattu hevosten liikutukset. Lisätään nyt samaan romaaniin vielä kaikki muukin. Horse Fairin jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa haalimaan Toolle lisää omia tavaroita. Moneen kertaan olen tosin naureskellut, kun tuntuu, että ratsukamoja tulee ostettua enemmän, niin onkos siitä mun hevosesta nyt ravuria tulossakaan :D Noh, pikkuhiljaa. Alkuviikosta tehtiin Jennin kanssa extempore-shoppailureissu Lahteen. Käytiin Wahlstenilla ja Ravikauppa/Horzessa. Wahlstenilta tarttui mukaan Tuutikille rintaremmi-martingaali ja ratsusuitset (näkyvät torstain ratsukuvissa). Nuo suitset olivat aivan ihanan tuntuista nahkaa, en vain voinut jättää ostamatta, kun otin ne käteeni. Otsapanta oli tietty liian lyhyt ja kuvissa näkyvä meksikolainen on ostettu erikseen. Ravikaupasta ostin Toolle ravisuojat, hiitiloimen (fleece), kuvissa näkyvät kolmipala oliivikuolaimet ja ravikuolaimet. Hiitiloimen kanssa innostuin matkimaan Jenniä ja kirjailin valkoisesta fleece-kankaasta molemmille puolille Tooticky. Kuvaa ei nyt satu olemaan, mutta täytyyhän siitä jossain vaiheessa kuva laittaa, onhan se nyt sitten meidän edustusloimi ;)

Uudet ihanat suitset miinus otsapanta ja turpis plus uudet kuolaimet ja martsa :)
© Jenni Wallin

Tänään kävin paikallisessa Ratsutarvike Ridaajassa kyselemässä rehusuosituksia. Toohan on nyt syönyt kauraa 2-1-2, mutta se on vähän laihtunut ja haluaisin sille vähän enemmän massaa. Kaura tulee myös vähän läpi, joten jonkun muun rehun syöttämistä kauran ohella olen jo pidempään harkinnut. Saga suositteli Havensin Derby Compactia, jonka syötöllä saa lisää massaa ja energiaa. Täytyy testata, mitä neiti nirso on mieltä uudesta rehusta ja toivoa, että siitä on apua.

Too on aika hoikassa kunnossa. Ei nyt vielä mitenkään hälyttävä,
mutta liikunta ja ruokinta määrään verrattuna se on kyllä laihtunut turhan paljon.
Toivottavasti uusi rehu maistuu ja toimii.
© Jenni Wallin

Ja eiköhän tähän loppuun voi vielä mainita koirablogia sivuavan asian: kävin 14.-15.3. koirankasvattajakurssilla ja näin ollen olen nyt pätevä koirankasvattaja. Vielä kun keksisi jonkun hyvän kennelnimen, niin sitten eikun pentuja suunnittelemaan!

Eikun kennelnimeä keksimään :)