Kuvattomia kuulumisia

Yllättäen taas on kulunut luvattoman kauan viime postauksesta. Säät on kuitenkin olleet varsin kurjia eli vaikka kuvaajan olisikin saanut paikalle (en tosin saanut), ei kuvista olisi erityisen hyviä saanut. Ja kuvattomat postaukset ovat kuitenkin aina niin tylsiä. Säät ovat vaikuttaneet myös heppojen liikutukseen: kenttä on ollut aika huonona, maastot parempia. Siriltä ja Kasteeltahan otettiin viime kengityksen yhteydessä kengät pois ja ainakin vielä tähän mennessä ollaan maastossa pysytty hyvin pystyssä.

Erään tylsän illan Gimp-leikkien tulos
(tiedä sitten tuleeko tätä missään ikinä käytettyä, mutta tulipahan tehtyä)

Sirin kanssa ollaan nyt menty vähän viime aikoja rankempia lenkkejä ja ainakaan viime viikolla ei ollut minkäänlaista jäykkyyttä havaittavissa, vaikka liikunta onkin ollut raskaampaa. Ekalla reippaammalla lenkillä ei sinänsä ollut tarkoitus mennä kovaa, mutta päästäessäni Sirin laukkaamaan Kasteen ohi, oli se niin onnessaan, kun sai laukata kovaa, etten hennonnut hidastaa vauhtia (eikä se sen puoleen varmaan olisi onnistunutkaan :D ). Loppulenkki päädyttiin myös menemään reippaammin, kun Sirillä tuntui virtaa olevan. Seuraavana päivänä mentiin sitten kevyesti, vaikkei ponski jäykkä ollutkaan. Niimpä mentiin loppuviikon lenkitkin vähän reippaammin, kun ei jäykkyyttä ole näkynyt. Takajaloissa Sirillä on edelleen nestettä ja se kaivaa karsinassa kuopan ja seisoo takapää turpeiden päällä, etupää kuopassa, eli ihan kunnossa se ei vielä ole. Näillä näkymin 24.2. olisi klinikkareissu, toivottavasti siellä selviäisi jotain.

Kaste on liikkunut kärryjen kanssa, pääosin Sirin seurana, pari kertaa yksin. Pääsipä Kaste viime viikolla yhden kerran ratsumaastoonkin, kun päätettiin laittaa Siri vaihtelun vuoksi aisoihin. Koitettiin Kasteen kanssa pitää askellaji ravissa, se kun keksii niin nopeasti nostella laukkoja kärryjen edessäkin, jos sen sallii sille ratsain. Alkumatkasta se pysyikin hyvin ravilla, mutta kotiin päin mennessä Sirin vauhti alkoi kiihtymään sen verran ja Kasteen sitä vastoin väsymyksen takia hidastumaan, että Kaste nosteli jonkin verran laukkojakin. Kovasti se yritti pitää huolta, ettei laukkaa saisi alas, mutta kiltisti hidasti, kun vähän aikaa pyysi. Ennen se ei ole yrittänyt vastustaa kuolainta nostamalla päätä ylös ja katsomalla yläkautta silmiin, nyt sitäkin tuli kuitenkin jokusen kerran. Pistettäköön kuitenkin väsymyksen ja huolen Siristä jälkeen jäämisen piikkiin.

Vaavin kanssa ollaan käyty kentän kunnosta huolimatta tuuppailemassa, välillä enemmän ja välillä vähemmän tapellen. Vaavi on nyt keksinyt, että koko tien puolen pääty on täynnä mörköjä ja niitä pitää tuijotella joka kerta. Mulla tuppaa hermo menemään, kun se ei keskity ja sitten ollaankin jo täydessä tappelussa. Joka kerta olen kuitenkin yleensä jonkin keinon keksinyt, jolla olen saanut sen keskittymään sen verran, että ollaan voitu lopettaa hyvään pätkään. Ennen meidän tuuppailut kesti keskimäärin puoli tuntia, nykyään menee aina ihan vähintään 45 min, yleensä enemmänkin. Mutta toivottavasti tämä on vain jotain uhmaiän temppuja, jotka menee ohi.
Vaavi on päässyt myös maastoon Kasteen seurana, varsinaista pomppimista oli :D Kyllä sai kuski keskittyä kyydissä pysymiseen ihan kunnolla, koska Vaavi hyppeli milloin mihinkin suuntaan. Innoissaan se oli ja spurttaili aika paljon Kasteen perään. Oli ainakin reipas maasto, jos ei muuta :D Ensi kerralla sitten hitaammin, tämä kerta oli nyt vähän energian purkamista.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ensi viikolla Jennillä on hiihtoloma, eli voisi olla jokin pieni mahdollisuus, että saan Jennin lahjottua mukaan kuvaamaan, ehkä jopa Vaavin tuntia sunnuntaina? Tämä viikko menee vielä kuvattomana, mutta toivotaan sormet ristissä, että Jenni olisi lahjottavissa ;)