Vaavi pääsi tiistaina vain maastakäsin kävelylle, kun oli hokit huonossa kunnossa, niin en uskaltanut lähteä selästä käsin tasapainottelemaan. Hitaasti ja varmasti päästiin liikkeelle, kotiin päin tultiin jo vähän paremmin. ~3,5 km käppäiltiin, Vaavi liukasteli aika tavalla, joten seuraavan päivän hokkien vaihto tuli todella tarpeeseen.
Vaavi maastokävelyllä tiistaina |
Keskiviikkona päätin sitten lähteä Vaavilla ratsain Kasteen seuraksi maastoon, kun nyt kerta kunnon nastatkin oli alla. Mentiinkin ympärilenkki, joka on ~10 km. Vaavilla oli jälleen hieman perä kevyenä, mutta sen pukit on kuitenkin niin helppoja, kun se vain pomppii köyryselkäisenä. Yksi ongelmapaikka meille tuli lenkillä, kun piti ylittää siltarumpu, joka olikin Vaaville hurja paikka. Kaste odotti onneksi kiltisti, kun Vaavi puhisi ja yritti ehdottaa, josko voitaisiin kiertää. Harmi vain, että se rumpu on siinä tarkoituksella, kun eipä siitä muuten pääse leveän ojan yli. Hienosti se Vaavi kuitenkin lopulta meni, kun sitä vain kehui ja rohkaisi aina, kun uskalsi ottaa askeleenkin rumpua kohti. Loppulenkki menikin sitten oikein hyvin, Vaavi jaksoi hienosti, vaikka oli pisin maastolenkki, mitä on ikinä mennyt. Pidettiin vauhti tietenkin aika rauhallisena, hiki Vaaville tuli ja selvästi vähän väsyikin loppumatkasta, mutta pukitella jaksoi vielä viimeisessä ravipätkässä, joten ei nyt kovin väsy voinut tulla :D
Lapsoset opettamassa toisiaan :) |
Torstaina Vaavi (ja C & K) sai pitää vapaata. Tänään Vaavi pääsi taas maastoon, tällä kertaa Sirin seurana. Vaavi oli jo kotipihassa sen tuntuinen, että lähtee lentoon pienimmästä rasahduksesta. Lenkilläkin Vaavi säpsyi jokaista risahdusta ja kyttäili kiviä yms möröiltä näyttäviä kohteita metsässä vielä normaalia enemmän. Alkumatkasta se pomppi kummallisesti puoliksi takajaloilleen, ilmeisesti menohaluissaan, koska se loppui ekan ravipätkän jälkeen. Kovasti Vaavi tarjoili laukkoja, ja sitä otti selvästi päähän, kun Sirin ravi on niin hidasta, ettei Vaavi oikein mahtunut laukkaamaan. Kovasti säikyttiin koko matkan kaikkea mahdollista, mutta kaiken huippu oli, kun yhtäkkiä keskellä tietä oli männyn oksa, josta ei uskaltanut mennä ohi. Kymmenisen minuuttia tapeltiin, kunnes hyppäsin alas selästä ja talutin Vaavin ohi muutaman kerran oksan ohi. Takaisin tullessa oksa ei sitten yllättäin ollutkaan enää pelottava... Sirin vauhti tietenkin kiihtyi kotiin päin mennessä, joten pääsi Vaavi vähän venyttämään laukkaakin. Loppulenkki meni ihan ok, Vaavi säpsyili edelleen aika tavalla, mutta sen isompia ongelmia ei tullut ja sain pukittelunkin aika hyvin estettyä, kun olin vain itse hereillä. Hieno Vaavi, vaikka onkin vähän hölmö välillä <3
Tiistaina Siri pääsi Kasteelle perähevoseksi, kovasti olisi virtaa ollut ja haluja juosta Kasteen ohi. Hienosti meni kuitenkin. Keskiviikkona päätin lähteä Sirillä ilman satulaa metsään rymyämään, se on niin monella lenkillä viime aikoina vihjaillut, että olisi niin kiva mennä metsään, missä polkuja ei ole. Niimpä rymyttiin vajaa tunti eri puolilla metsää. Parit laukat otettiin tiellä mennessämme, muuten mentiin käyntiä. Tosin aina suunnan vaihtuessa kotia kohti Siri tarjoili ravia, huolimatta siitä, että meinasi hankalan maaston takia mennä nurin ihan käynnissäkin. Hyvin kuitenkin meni kaiken kaikkiaan rymyämisreissu.
Kaste 25.1. © Jenni Wallin |
Kasteen kanssa käytiin tänään reippaalla hölkkälenkillä ratsain. Tasaisin väliajoin kuikuilin, onko tossut vielä matkassa, koska etenkin etujalkojen tossut näytti vähän reiluilta. Hyvin kuitenkin kestivät mukana, kun ei kuitenkaan kovaa menty, vaan pysyteltiin reippaassa hölkässä. Hienosti Kaste meni, eikä pään heittelyäkään esiintynyt, kun sai mennä haluamaansa vauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti