Too Precious: Kinnerpatti, vino ratsu ja ekat hypyt

Maanantaina (24.2.) käytiin Sirin kanssa klinikalla, diagnoosina alkava kinnerpatti oikeassa takajalassa. Taivuttaessa tuli reaktio kaikista jaloista, pahiten otj. Eläinlääkärikin kommentoi, että on kyllä korkea kipukynnys ja työmoraali, kun Siri meni ihan jalattomaksi taivutuksessa ja liikuttaessa ei ole kuitenkaan näyttänyt mitään jäykkyyttä pahempaa. Tyypillinen johtajahevonen, ei voi näyttää heikkouttaan, ettei johtajapaikkaa viedä. Siriltä piikitettiin otj ja oej, röntgattiin jalat ja maha sekä ultrattiin hankkari. Röntgenkuvista tosiaan näkyi, että otj on alkava kinnerpatti. Maha kuvattiin hiekan varalta, n. sentin kerros siellä oli, mutta Siri oli juuri syönyt kuurin psylliumia eli hiekkaa on saattanut olla enemmänkin. Hankkarissa ei ollut mitään, joten kyllä vika on pakosti kinnerpatista.

Siri klinikalla
Luulivat muuten Siriä siellä oriksi, kun se niin miehekkäästi kiljui koko odotteluajan :D
Rotukin selvästi yllätti: "Ai, se on suokki?!? Jännän värinen"

Saatiin määräykseksi liikuttaa Siriä säännöllisesti, seisottaminen on pahempi kinnerpatille, kuin kevyt liikutus. Kuukausi pitää mennä käyntiliikunnalla, sitten katsotaan uudestaan. Sirillä on siis täydet mahdollisuudet kuntoutua vielä normaaliksi käyttöhevoseksi. Kinnerpatin akuutin vaiheen mentyä eli nivelten luuduttua hevosta voi liikuttaa normaalisti, huolehtien tietenkin huolellisesta alkuverryttelystä.
Eli viime viikko ja seuraavat viikot koostuvat käyntiliikunnasta, viime viikolla sitä tehtiin maasta käsin ja muutaman kerran ratsain. Siri on kyllä joka päivä ehdotellut kovempaakin vauhtia, eli ei taida enää särkeä jalkaan kovin paljoa :D

Kaste on liikkunut sekä ratsain että ajaen. Viime lauantaina (22.2.) käytiin Jennin kanssa ratsumaasto Sirillä ja Kasteella, Jenni ratsasti Kasteella ja mä Sirillä. Samoiltiin 2,5 tuntia metsäpoluilla, kilometrejä kertyi varmasti ainakin 20. Siri oli tietenkin ihan elementissään, mutta Kastekin innostui touhusta niin paljon, että seuraavan päivän ajolenkillä ehdotteli jatkuvasti metsään kurvaamista :D Hyvin Jenni pärjäsi Kasteella, vaikka meni sillä ekaa kertaa. Kastehan on siitä helppo, että Sirin kanssa yhdessä mennessä ei haittaa vaikkei poni olisi ihan hanskassa, ei meinaan varmasti tule Siristä ohi :D

Pusukuva, Siri aina yhtä iloisena Kasteen seurassa :D

Metsässä rämpimässä :)
© Jenni Wallin

Torstaina (27.2.) sain Jennin raahattua mukaan kuvaamaan, joten suunnattiin Kasteen kanssa kentälle. Ei mennyt ratsastus tällä kertaa ihan yhtä nappiin, kun edellisillä kenttäkerroilla. Kaste roikkui jatkuvasti vasemmassa ohjassa ja oli ihan kuuro vasemman ohjan avuille. Lisäksi se vänkäsi pohjetta vasten ja yksinkertaisesti mistään ei meinannut tulla mitään. Puolisen tuntia menin, yritin kaikin tavoin työstää vasenta puolta läpi, pätkittäin onnistuen. Vasemman työstämisen jälkeen oikea alkoi tuntua paljon paremmalta, mutta ei hyvältä vielä sekään. Selkeästi täytyy ottaa ratsastusta enemmän ohjelmaan mukaan, että saadaan työstettyä vinous pois.

Ärsyttävä tuo tossun toinen tarranauha, kun ei pysy kiinni :/
© Jenni Wallin

Tässä näkee hyvin, kuinka Kaste pitää päätä vinossa ja roikkuu vasemmassa ohjassa...
© Jenni Wallin

Ja välillä kuolainta vastuttettiin näinkin...
© Jenni Wallin

Lauantaina (1.3.) käytiin toisen kerran Jennin kanssa puteilla ratsumaastossa, samalla kokoonpanolla. Tällä kertaa mentiin vähän lyhyempi lenkki, ~7 km. Jälleen Kaste toimi oikein kivasti Jennin kanssa, me tultiin Sirin kanssa käynnissä koko matka, Jenni ja Kaste otti muutaman ravi/laukka pätkän meidän edellä ja hyvin meni.

Laitettiin ponskit tarhassa kuntoon. Yritin ottaa söpön yhteiskuvan ennen selkäännöusemista, mutta Siri oli eri mieltä...

Iloinen Kaste Sirin perässä :D

... ja vähintään yhtä iloisen näköinen Siri, kun joutui hetken kulkemaan Kasteen perässä :D

Vaavin kanssa ollaan sekä maastoiltu, että menty kentällä. Tiistaina (25.2.) käytiin vain pieni maastolenkki Sillin perässä. Vaavia ei oikein miellyttänyt käyntivauhti ja tultiinkin kotiin päin jokin matkaa enemmän takajaloilla seisten, kuin neljällä jalalla. Mentiin vielä käymään kentällä, jossa työnteko maistui Vaaville aika hyvin - jotain hyötyä pitkästä maastoiluputkesta. Ei menty kauaa, kunhan askellajit läpi molempiin suuntiin.
Torstaina (27.2.) Jenni tuli kuvailemaan, joten suunnattiin kentälle. Ensin tuuppailtiin jonkin aikaa, kun ei tosiaan kentällä ole tullut paljoa mentyä viime aikoina. Vaavi toimikin oikein kivasti ja etenkin laukat sujui tosi hyvin. Tosin Vaavi oli niin innoissaan laukkaamisesta, että tarjosi laukkaa muutaman askelen välein, kun vain olin ajatellut laukkaavani seuraavaksi :D Mutta etenkin oikea laukka pyöri tosi hyvin ja päästiin jopa laukkaamaan suoraa uraa pitkin koko kierros!

"Kamera! Nyt pitää hymyillä nätisti"
© Jenni Wallin

Kuskille tuli lämmin, kevään eka ilman takkia ratsastus ;P
© Jenni Wallin

"Tahtoo laukata, ai miten nii en saa?!?"
© Jenni Wallin

Koska Vaavilla nyt tuntui olevan intoa laukkaamiseen, päätin, että nyt on aika esitellä Vaaville vähän estehyppelyiden saloja. Niimpä pyysin Jenniä raahaamaan muutaman puomin ja kavaletin kentälle. Ensin mentiin maapuomeja, sitten tultiin kavalettia ensin pelkkänä maasta nostettuna puomina ja lopuksi täysikokoisena kavalettina (~30 cm). Vaavi tuli oikein hienosti, eikä epäröinyt lainkaan hyppäämistä. Viimeisen hypyn kohdalla se kuitenkin päätti testata, onko pakko ja juoksi ohi. Seuraavalla kerralla mentiin sitten kävellen esteen yli ja viimeisellä kerralla meni ilmeisesti perille, että kyllä on pakko - sen verran ilmava hyppy tuli :D Mutta hieno Vaavi!

Perjantaina (28.2.) lähdettiin Matin ja Kasteen mukaan maastoon. Meillä olikin sitten astetta hurjempi maastolenkki, Vaavi pukitteli ja riehui ihan kunnolla, alkoi jo melkein vähän hirvittämään. Hiittimäen jälkeen se vain teki stopin ja jäi paikalleen hyppimään sen oloisena, että jos yhtään ajaa eteen, mennään kiitolaukalla. Niimpä huutelin Mattia odottamaan ja tultiin enemmän ja vähemmän käynnissä takaisin Kasteen perään. Takaisin päin tullessa Vaavi teki samassa kohtaa stopin ja hyppi vielä pahemmin ja räjähdysherkemmän tuntuisena. Siinä vaiheessa sai olla tosi tarkkana, ettei yhtään antanut pohjetta, koska varmasti oltaisiin menty kiitolaukalla kotiin asti, jos olisi yhtään päästänyt. Pätkittäin tultiin peruuttaen tai pohkeenväistössä, mutta lopulta sain Vaavin rauhoittumaan. Sitten tulikin Vaaville väsy ja loppumatka tultiin hyvinkin rauhallisesti. Ehdittiin kuitenkin yksi kenkäkin tiputtamaan, mutta Kaste onneksi löysi sen (palattiin takaisin päin hakemaan Kasteen irronnutta tossua, kun Kaste veti pään alas ja alkoi pyörittelemään kenkää turvallaan :D). Kotimatkalla aloin pohtia Vaavin satulan sopivuutta ja tajusinkin, että satula painaa säkää. Pian kanssa todettiin sama seuraavana päivänä ja Pia lupasi toimittaa satulan topattavaksi. Vaavi raukka yrittänyt vain selittää, että on ikävä mennä, kun ei säällä ole tilaa :(

Too Precious

Sivut

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kinnerpatti, vino ratsu ja ekat hypyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti