Matkaratsut C ja K

Puskaputet lauantaina
(sarjakuvauksella otettuna sai hörökorva kuvan, seuraavassa sekunnissa oltiin jo korvat luimussa)

Jenni on nyt ollut koko viikon kotona ja onkin ahkerasti talleillut mun kanssa. Siri ja Kaste ovatkin siis päässeet liikkumaan yhdessä ratsain. Viime viikkoonkin mahtui kolme pitkää, mutta kevyttä ratsumaastolenkkiä. Ensimmäinen 10 km, toinen 16 km ja kolmas 10 km. Kaste selvästi tykkää pitkistä ja kevyistä maastolenkeistä, se on aina niin rento ja tyytyväinen. Sirikään ei pistä vastaan, kunhan joukkoon mahtuu vähän metsässä rämpimistä ja hän saa kulkea edellä. Valitettavasti jälkimmäisen kohdalla on ollut vähän puutteita, koska ollaan yritetty opettaa putteja kulkemaan käyntipätkät rinnakkain. Yllättävän nopeasti ne tyytyivät kohtaloonsa, mutta pitkin lenkkiä käydään kuitenkin selvää johtajuustaistelua, kun vuorotellen yrittävät vähän toisen edelle päästyään irvistellä, jotta toinen pysyisi perässä. Ja mikä kummallisinta, Siri ei ole aina se irvistelijä, vaan joutuu myös välillä väistämään ja antaa Kasteelle periksi.

Viime lauantain lenkki

Lauantaina mentiin vajaa kahden tunnin lenkki, jossa matkaa kertyi kymmenisen kilometriä. Lenkkiin kuului sopivasti sekä metsässä rämpimistä, polkuja pitkin kulkemista kuin myös ihan tietä pitkin kulkemistakin. Kypäräkamerakin meillä oli päällä lenkin ajan, mutta siihen ei ihan koko lenkki mahtunut, kun en tietenkään ollut muistanut poistaa edellisiä videoita muistikortilta. En nyt jaksanut ruveta mitään koostetta siitä alkaa editoimaan, hevosen korvia siinä kuitenkin lähinnä kuvataan. Lauantaina oli myös tosi kova tuuli, joten videolta ei edes meidän jutustelusta saa selvää, joten eipä siinä mitään nähtävää ehkä olisikaan :D

Tiistain megalenkki

Tiistaina lähdettiin taas ratsain liikkeelle, tarkoituksena mennä suunnilleen saman pituinen lenkki, kuin lauantainakin. Heitin kuitenkin Jennille puoliksi vitsillä, että mennäänkö käymään Myrskyläntien toisella puolella, niin nähtäisiin vähän uusia maisemia. Jenni sitten innostui siitä, joten ei kuin tuumasta toimeen. Siri oli ihan innoissaan, kun mentiin uutta reittiä, Kaste näytti hieman huolestuneelta. Kiltisti ne kuitenkin tulivat. Kierrettiin Bergstantiellä lenkki, joka kiertää muutaman pellon. Siri osasikin heti laskea 1+1, kun jatkettiin peltojen toista laitaa, että nyt mennään kotia kohti. Kaste taas oli ihan hukassa, eikä sisäinen gps tainnut olla ihan ajan tasalla. Kotimatkakin sujui varsin leppoisasti, kotipihassa sitten hämmästeltiinkin, että oltiin näköjään melkein kolme tuntia liikenteessä ja kilometrejäkin kertyi 16!

Kuva lauantailta

Tänään suunnattiin taas maastoon puttejen kanssa, mutta tällä kertaa Jenni sanoi tiukasti, että mennään vain ympärilenkki, eikä mitään ylimääräistä. Koko matkan ehdottelin Jennille, josko kierrettäisiin tuolta tai täältä, mutta ei. Matkaa kertyi siitä huolimatta kymmenisen kilometriä. Saatiin me kokea vähän sydämen tykytystäkin, kun pari sorsaa päättivät lähteä ihan varoittamatta ojasta lentoon, jolloin tehtiin pienet sivuloikat. Onneksi oli kuitenkin noin spontaani säikähdys, niin saatiin ponskit nopeasti hanskaan. Myöhemmin mokomat sorsat yrittivät uudestaan vielä säikäyttää meidät, mutta tällä kertaa oli kuskit onneksi vähän enemmän varuillaan. Kiva lenkki kuitenkin tänäänkin, vaikka mentiinkin vain "tylsästi" tietä pitkin :P

Pysäytyskuva lauantain kypäräkameravideolta

Tällaista puskailua tällä kertaa. Ratsumaastojen välissä Kaste on päässyt su, ma ja ke ajolenkille, to vapaa ja pe hiitti (josta postaus myöhemmin). Sunnuntain lenkillä Kaste oli ihan superhyvä, ei varmasti koskaan ole tuntunut noin hyvältä ajaa! Yleensä saa piiskalla naputella useamman kerran, että saa edes jotain reaktiota, mutta nyt se koko ajan odotti käskyä mennä kovempaa ja ei tarvinnut kuin maiskuttaa, että se lähti pidentämään askelta. Koko lenkin ajan olin ihan fiiliksissä ja hämmästelin, oliko aisoihin eksynyt kenties väärä hevonen :D

Lauantain kypäräkameravideon pysäytyskuva

Siri on yhteispuskailujen välissä puskaillut mun kanssa kaksistaan. Keskiviikkona molempien puttejen hampaat raspattiin ja Siri sai samalla rokotuksen, joten vielä normaalia kevyemmällä liikunnalla ollaan oltu nyt loppuviikko. Siristä on kyllä kuoriutunut kevyemmän liikutuksen myötä varsin huumorintajuinen kaveri. Tai siis omasta mielestäänhän se on aina ollut huumorintajuinen, mutta nykyään huumori on muuttunut sellaiseksi, ettei kuskikaan voi olla nauramatta. Esimerkkinä nyt mainittakoon vaikka se, kun laukkapätkän jälkeen on siirtynyt käyntiin ja antanut pitkät ohjat, on Siri yhtäkkiä päättänyt, että nyt me mennään metsään, piste! Eipä siinä kuskin auta kuin naureskella, kun toinen niin päättäväisesti lähtee kävelemään umpimetsään ja on niin tyytyväinen, kun saa kävellä muualla kuin tiellä, hölmö hevonen <3