Too Precious: 2016

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hauskaa joulua kaikille!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Ohhoh, olenpas taas ollut epäaktiivinen blogin kanssa. Viime kerrasta on ehtinyt kelit muuttumaan jo moneen kertaan, lumet suli pois ja tuli kurakelit, jonka jälkeen ollaan kärsitty vuoroin kurasta ja vuoroin pakkasesta. Tällä hetkellä lunta ei ole kuin sen verran, että maa on juuri ja juuri valkoinen ja kaikki paikat aivan kivikovia. Luo hieman haasteita hevosen liikutukselle, kun meillä ei ole tänä talvena yhtään peltoakaan käytettävissä. Niimpä nyt ollaan jouduttu tyytymään käyntivauhtiin maastossa. Liikutukset ovatkin tapahtuneet lähinnä ratsain. Postaus on kuvitettu hankikuvilla, jotka on otettu 6.11. kun sitä lunta vielä oli.

27.11. käytiin taas maneesilla hyppäämässä, tällä kertaa meillä oli oikein estetunti. Too oli ihan liekeissä ja hyppäsi tosi hyvin. Kokemustahan se vielä tarvitsee, mutta intoa ja asennetta riittää. Kuski sääti hieman omiaan, mutta saatiin onneksi hyviä vinkkejä ja oli kyllä tosi kiva tunti. Hypättiin jopa Toon ensimmäiset radat! Tässä pieni videoklippi hypyistä:

Koska kelit on olleet kurjat, on Too saanut hieman enempi lihashuoltoa; hieroin sen itse kertaalleen marraskuun puolella ja Satu on käynyt nyt kahdesti tekemässä Toolle OTE-hieronnan. Toon takaosa on ollut kaatumisen jälkeen aika jumissa, mutta parempaan päin ollaan menossa. Täytyisi varmaan seuraavaksi kutsua Jonna-fyssari vielä käsittelemään Toota, mutta kun on tämä krooninen rahapula...

Niin ja rahapulasta puheenollen... Tulipahan tuossa puolivahingossa ostettua Toolle uusi satula. Maria toi Roolle ja Lakille viisi satulaa sovitettavaksi ja päätin huvin vuoksi sovitella ne Toollekin, vanha satula kun ei ollut Toolle ihan priima. Yksi viidestä sopikin aika mainiosti, joten se sitten jäi Toolle. Ja neljä muuta matkustivat takaisin Hyvinkäälle. Joten jos joku on vailla Mustangin yleissatulaa, niin meidän vanha satula olisi myynnissä, hp. 250€.

Tässä meidän uusi satula, Passier Hannover :)

Vanha Mustangin yleissatula olisi myynnissä, hp. 250€

Joulukuu aloitettiin muuten Toon kanssa pienellä saikulla, kun neiti olikin yhden illan kuumeessa. Olin lähdössä ratsastamaan iltasella ja hämmästyin, kun Toolla oli vielä heinää karsinassa. Se kun on yleensä aikalailla imuroinut viimeisenkin korren parin tunnin päästä sisälle otosta. Muutenkin Too vaikutti hieman vaisulta, joten heti alkoi hälytyskellot soida. Lämpö oli 38,6 eli ei nyt mitään hirveän kova kuume, mutta varmasti olisi noussut, jos olisi lähtenyt liikuttamaan. Onneksi tuntee omansa hyvin ja osaa lukea, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Muina päivinä lämpö oli normaali, joten mikä lie virus yritti iskeä. Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi viikon vapaata.

Kylläpä tuli sekava postaus, mutta ehkä tästä saa jotain tolkkua :D Ensi kerralla ehkä hieman järkevämpi postaus ;)

lauantai 12. marraskuuta 2016

Hankirallia

Lauantaina 5.11. oli aika laittaa talvipopot testiin. Lähdettiin katsomaan, miltä laitumen pohja vaikuttaa ja siinä olikin tosi hyvä mennä. Päätin, että tänään ei rallata, vaan väännetään oikein asiallisesti dressagea. Noh, se toimi niin kauan, kunnes Too hiffasi, että seuraavaksi saattaisi olla laukkaa vuorossa. Lomapäivät ja pakkaset olivat hieman kasvattaneet Toon virtatasoa ja pian totesin, ettei tästä tule mitään ja annoin mennä.

Tällaiset laukannostot tuntuu selkään ihan kamalilta, kun hevonen vain nousee edestä ylöspäin ja ainoa ratkaisu on ajaa eteen ja sitten räjähtää ;D
© Nea Koivisto

Pätkittäin saatin laukka hieman hallintaankin
© Nea Koivisto

Jarrut tuppasi olla hieman hukassa, oon niin tottunut, että Too pysyy hyvin hanskassa, joten oli aika hurja fiilis kun aidat läheni ja hevonen ei vain jarruttanut. Saatiin tallikaverilta lainaan myler-koulutuskuolain, jota testattiin nyt kolmatta kertaa. Ekalla kerralla kentällä Too oli tosi kiva ja malttoi hyvin tukeutua kuolaimeen ja alkoi hakea kivaa muotoa. Seuraavalla kerralla mentiin maastossa ja jarrut oli aika hukassa, joten enpä oikeastaan tiedä mikä logiikka oli lähteä tämän kuolaimen kanssa pellolle :D Noh, jarrut ei oikein toimineet ja Too pelasi kuolaimella enemmän, kun koskaan. Eipä tainnut siis tästä kuolaimesta tulla meille ainakaan vakkarikuolain. Koska jarrut oli niin hukassa, niin otettiin vaan muutamat laukkaspurtit ja lopeteltiin sitten siihen, kun Too kävi niin kuumanakin. Saatiinpahan virrat purettua ja selvittiin hengissä :D Nea räpsi tosi paljon kivoja kuvia, joten varautukaa kuvaoksennukseen ;)

Kirahvi <3
© Nea Koivisto

"Mamma prkl, älä jaksa näitten ympyröittes kanssa!"
© Nea Koivisto

Ylläoleviin kuviin kiteytyy hyvin päivän ratsastus. Virtaa tosiaan riitti vähän turhankin paljon ja hevonen teki kaikkensa, että saisi ohjat revittyä kädestä ja pääsisi menemään.

Lopputulemana: Hokit piti hyvin, kengät pysyi jaloissa ja hevonen melkein hanskassa. Jatkossa pitäydytään tutussa ja turvallisessa kolmipalassa, jos tiedossa on jotain kenttätyöskentelyä jännempää.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ensilumi ja kengityshommia

Kuvapläjäys torstailta 3.11. Meille satoi Etelä-Suomeen keskiviikkona ensilumi, ihanaa <3 Tänä vuonna ei talvi yllättänyt autoilijana, sillä talvirenkaat oli vaihdettu jo aikoja sitten. Hevosenomistajana se kuitenkin yllätti. Meillä oli viikko sitten torstaina kengitys ja pitkään arvoin, laittaako kesä- vai talvikengät alle. Noh, päädyin sitten pessimistinä laittaa kesäkengät, "ei sitä lunta kuitenkaan tule..." Noh, keskiviikkona tosiaan pyrytti koko päivän ja tallin kaikki 18 hevosta olivat kesäkengässä/kengättä. Piha ei onneksi ollut kovin liukas ja kaikki selvisivät liukastelematta tarhaan, mutta Lassella oli edessä aikamoinen kengitysurakka. Torstaina päätin sitten kääriä hihat ja reippaana tyttönä vaihtaa ihan itse omalle hevoselleni talvikengät alle - onhan tuota kengitystä tullut harrastettua Harjussa ja irtokenkien muodossa Harjun jälkeenkin. Toon kavioihin en kuitenkaan ole koskenut, kuin kenkien irrotuksen merkeissä. Hieman kylläkin jännitti, sen verran monet kerrat olen nähnyt sen linkoavan kengittäjiä toiseen päähän tallia. Lasse ystävällisesti muotoili kengät valmiiksi, joten mun tarvitsi vain irrottaa kengät ja lyödä uudet tilalle. Ensimmäisen etujalan jälkeen tuntui jo, että kaikki voimat oli siinä ja päätinkin, että takaset saa jäädä toiselle päivälle. Toinen etujalka meni kuitenkin sen verran nopeammin, että sisuunnuin ja päätin nakata takasetkin alle. Takasethan on se Toolle hankalampi ja isona hevosena sen ei paljoa tarvitse tehdä, että kengittäjä menee kuperkeikalla käytävän toiseen päähän. Too kuitenkin yllätti ja oikea takanen meni niin helposti, ettei varmaan ikinä ennen ole mennyt. Vasen oli hieman hankalampi - etenkin, kun en meinannut saada nauloja menemään läpi. Eikös valkokavioiden pitäisi olla pehmeämmät?!? Lopputuloksena kuitenkin Toolla hokkikengät alla ja väsynyt ja vain parilla naarmulla ja mustelmalla selvinnyt omistaja. Hieno hieno Too! <3 Jatkossa saa kyllä Lasse hoitaa kengityshommat, mutta oon mä kyllä niin ylpeä itsestäni! Ja hevosestani, muistinko jo mainita? :D Tänään täytyy mamman pitää lihassäryistä palautumispäivä, mutta huomenna täytyy kyllä lähteä testaamaan, miten kengät pitää :)

"Mamma prkl! Mitä sä siellä kyykit, tuu tänne rapsuttamaan!"

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Maneesilla hyppäämässä

Kamera ei oikein ehtinyt mukaan, mutta Too oli hieno <3
© Nea Koivisto

Tänään meillä piti olla estetunti. Koko viikon on kuitenkin satanut niin paljon, että Viksbergin kenttä oli käyttökelvoton ja siirrettiinkin treenit naapuritallin maneesiin. Too ja Leo eivät ole koskaan olleet maneesissa ennen, joten sovittiin, että siirretään tunti ensi kertaan ja treenaillaan itseksemme tämä kerta. Metsässä oli käynnissä hirvenmetsästys, joten päätettiin matkata maneesille trailerin kyydillä. Heppaset katselivat perillä hämmästyneinä, että eihän me tultukaan raviradalle :D

Maneesi oli Toon mielestä aika jännä. Ikkunat oli pelottavia, seinien lähelle ei uskaltanut mennä ja päädyssä heijastui peileistä pelottava peilikuva. Tutustuttiin ensin maneesiin maasta käsin ja Too pysyi turvallisesti mamman selän takana piilossa, kun lähestyttiin näitä pelokkeita. Sitten eikun selkään ja verkkailemaan. Hetken Too puhisi ja kulki varsin jännittyneenä, mutta pian se tottui tilanteeseen ja alkoi työskentelemään normaalisti.

Alettiin melko pian hyppäämään. Näytin Toolle aina jokaisen esteen ennen hyppäämistä, ensimmäistä estettä se mulkaisi, mutta muut eivät kiinnostaneet, Too tuntui vain ajattelevan "I got this!" Esteitä oli rakennettu ihan kunnon radan verran, mutta me tyydyttiin hyppäämään kolmea niistä. Kahta ehkä 40 cm pystyä pitkillä sivuilla ja lävistäjällä noin 60 cm pystyä. Too kuumui aika tavalla ja ei olisi millään malttanut laukata esteiden ohi, kun olisi ollut niin kivaa vain hypätä kaikki. "Näytä mulle mikä, niin mä hyppään" oli päivän asenne. Lävistäjän pystylle tosin lähestyttiin vähän kiemurrellen ja meinasin taas tippua, mutta neiti kiltisti hyppäsikin esteen ja putosin takaisin selkään. Toolla vain korvat pyöri, että "mitä ihmettä sä siellä selässä teet." Tätä edeltävässä laukannostossa Too myös näytti, ettei ne maneesin seinät nyt kovin pelottavat olleetkaan, kun se latasi kunnon ninjapotkulla seinään :D Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja onnistunut treeni, ei kun vain rutiinia alle ja esteratoja valloittamaan! Ei kun hetkinen, siitähän pitikin tulla ravuri... :D

Varman päälle, ettei vahingossakaan takajalat osu puomeihin :D
© Nea Koivisto

♥
© Nea Koivisto

perjantai 28. lokakuuta 2016

Estetykki

Nyt kun ollaan Toon kanssa jumppatauolla, on ratsastukseen tullut panostettua hieman enemmän. Sileällä tulee jumpattua säännöllisesti ja välissä käydään maastoillen hieman päästelemässä energioita tai rauhallisilla palautusmaastoilla jonkun kivan kaverin kanssa. Kentällä ollaan myös otettu nyt uusi aluevaltaus, nimittäin hyppääminen. Hyppykertoja on takana alle 10, mutta kerta kerralta Too menee aina paremmin. Se tykkää kovasti ja esteet tuovat Toohun sopivasti ryhtiä. Ravi ja etenkin laukka ovatkin aivan toista, kuin sileällä. Välillä takajalat on niin hyvin rungon alla, että liike suuntautuu turhankin paljon ylöspäin :D Meidän oma kenttä on niin pieni ja raskas pohjainen, että siinä on tullut hypättyä vain yksittäistä estettä. 1.10. vierailtiin kuitenkin lähitallin isommalla kentällä tarkoituksena hypätä vähän rataa. Silja ja Leo olivat meidän seurana, Sirpa puomien nostelijana ja Satu kuvaajana.

Too kävi hieman ylikierroksilla aluksi vieraalla kentällä ja olinkin selässä hieman hukassa, miten tätä nyt pitäisi tässä mielentilassa pystyä ratsastamaan. Pian Too kuitenkin huokaisi ja alkoi taas toimia omana itsenään. Vauhtia riitti hieman turhankin paljon, mutten viitsinyt alkaa vääntämään siitä, kun jarrut kuitenkin toimivat. Aloitettiin hyppäämällä pientä ristikkoa, joka ylitettiin vaihtelevalla menestyksellä.

Jotakuinkin onnistuneen hypyn jälkeen päätin siirtyä seuraavaan esteeseen eli n. 50 cm okseriin. Drama queenini oli kuitenkin eri mieltä ja teki vauhdikkaan kiellon ja ainoa, mitä ehdin ajatella oli "No nyt kyllä tipun. Hitto täältä tippuu korkeelta!" ja sitten Too teki jonkun painon siirron ja putosinkin takaisin satulaan. "Miten sä pysyit siellä, sä olit jo ihan tyhjän päällä!" hämmästeli Sirpa, joka näki tilanteen takaviistosta. En tosiaan tiedä :D Eikun uusi yritys ja Too yritti samaa, jonka jälkeen kuski vähän suutahti. Seuraavalla yrityksellä päästiin tyylikkäästi kiemurtelun, raviin siirtymisen ja parin kirosanan voimin yli. Heti perään uusiksi ja hyvä hyppy, kiitokset ja käyntipaussi. Silloin iski tärinä allekirjoittaneeseen. Sain tehdä aikamoisen työn pääni sisällä, että sain epävarmuuden työnnettyä sivuun tähän asti. Kovin paljoa en ole kuitenkaan hypännyt ja siihen nähden aika usein on tullut muksahdettua maahan, joten kaikkein varmin estekuski en voi sanoa olevani. Tärinä meni onneksi nopeasti ohi ja päätin vielä hypätä okserin pari kertaa toisesta suunnasta ja sitten lopetetaan siihen. Too tuli molemmat hypyt nätisti, joten se riitti meille. Jätetään radat seuraavaan kertaan.

Tämän hyppykerran jälkeen ollaan hypätty kerran omalla kentällä yksittäistä pystyä ajatuksella molemmille kivaa. Too meni niin innoissaan ja mielellään, että itse sain varmuutta takaisin. Tästä rohkaistuneena ollaan nyt sunnuntaina menossa estetunnille, hui! :O

-Olen Heidi, -94 syntynyt hevoshierojaopiskelija Etelä-Suomesta. Olin aiemmin henkeen ja vereen ratsuihminen, mutta viimeaikoina raviurheilu on vienyt minut mukanani. Hevosten lisäksi harrastan valokuvausta ja koiria, joista voit lukea lisää Halihauvat-blogistani.

-Tooticky on ensimmäinen oma hevoseni ja ostin sen itselleni helmikuussa 2015. Sitä ennen olin kuitenkin hoitanut ja liikuttanut sitä viimeisen 8 kk. Too on -11 syntynyt lv-tamma ja sen kanssa tähdätään raviradoille. Siinä sivussa treenaillaan pikkuhiljaa vähän ratsun alkeita.

-Blogissa esiintyy usein myös liikutettavani lv-t Quintana Roo, (Toon puolisisko, sama isä) ja lv-t Weeko Wamblee (Toon täyssisko) sekä siskoni russ-t Zoega II

Lue toki lisää välilehdiltä. Tervetuloa blogiini!

Too Precious

Sivut