Tänään meillä piti olla estetunti. Koko viikon on kuitenkin satanut niin paljon, että Viksbergin kenttä oli käyttökelvoton ja siirrettiinkin treenit naapuritallin maneesiin. Too ja Leo eivät ole koskaan olleet maneesissa ennen, joten sovittiin, että siirretään tunti ensi kertaan ja treenaillaan itseksemme tämä kerta. Metsässä oli käynnissä hirvenmetsästys, joten päätettiin matkata maneesille trailerin kyydillä. Heppaset katselivat perillä hämmästyneinä, että eihän me tultukaan raviradalle :D
Maneesi oli Toon mielestä aika jännä. Ikkunat oli pelottavia, seinien lähelle ei uskaltanut mennä ja päädyssä heijastui peileistä pelottava peilikuva. Tutustuttiin ensin maneesiin maasta käsin ja Too pysyi turvallisesti mamman selän takana piilossa, kun lähestyttiin näitä pelokkeita. Sitten eikun selkään ja verkkailemaan. Hetken Too puhisi ja kulki varsin jännittyneenä, mutta pian se tottui tilanteeseen ja alkoi työskentelemään normaalisti.
Alettiin melko pian hyppäämään. Näytin Toolle aina jokaisen esteen ennen hyppäämistä, ensimmäistä estettä se mulkaisi, mutta muut eivät kiinnostaneet, Too tuntui vain ajattelevan "I got this!" Esteitä oli rakennettu ihan kunnon radan verran, mutta me tyydyttiin hyppäämään kolmea niistä. Kahta ehkä 40 cm pystyä pitkillä sivuilla ja lävistäjällä noin 60 cm pystyä. Too kuumui aika tavalla ja ei olisi millään malttanut laukata esteiden ohi, kun olisi ollut niin kivaa vain hypätä kaikki. "Näytä mulle mikä, niin mä hyppään" oli päivän asenne. Lävistäjän pystylle tosin lähestyttiin vähän kiemurrellen ja meinasin taas tippua, mutta neiti kiltisti hyppäsikin esteen ja putosin takaisin selkään. Toolla vain korvat pyöri, että "mitä ihmettä sä siellä selässä teet." Tätä edeltävässä laukannostossa Too myös näytti, ettei ne maneesin seinät nyt kovin pelottavat olleetkaan, kun se latasi kunnon ninjapotkulla seinään :D Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja onnistunut treeni, ei kun vain rutiinia alle ja esteratoja valloittamaan! Ei kun hetkinen, siitähän pitikin tulla ravuri... :D
Viime keskiviikkona suunnattiin Vermoon ja koelähtöön. Toota ja allekirjoittanutta jännitti molempia ihan kiitettävästi ja onnistuinkin ihan kiitettävästi sähläämään heti voltista lähtien kellon kanssa. Selvittiin kuitenkin isommin mokailematta ja muiden mukana juostiin maaliin ajassa 1.22,5 elikkä hyväksytysti. Ravi ei kulkenut aivan yhtä hyvin, mitä aiemmin, joten nyt arvotaan, millä saadaan ravi taas letkeämmäksi ja sitten pitäisi vissiin alkaa katsella Toolle sarjoja. Jännää!
Viime tiistaina suunnattiin jälleen auton nokka kohti Riihimäkeä ja harjoitusraveja. Ajatuksena oli, että jos vain harkkarit menee hyvin, laitan illalla ilmon menemään koelähtöön. Ja hyvinhän meillä menikin, joten ilmo lähti menemään. Ensi keskiviikkona 17.8. suunnataan siis Vermoon koelähtöön, hui, jännää!
Mutta takaisin Riksuun. Too oli katoksilla oikein rauhallinen, ennen ekaa lämmittelyä se vähän kuoputti, eikä olisi malttanut odottaa liikkeelle pääsyä. Lämmitin kaksi kierrosta 2 ja 3 lähdön välissä ja kolme kierrosta 4 ja 5 lähtöjen välissä. Too tuntui tosi hyvältä ja innokkaalta. Ekaan verkkaan lähdettiin samaa matkaa toisen lämppärin kanssa ja Toohan painoi menemään asenteella, että nyt ei varmasti päästetä tota ohi. Toisessa lämmityksessä taas Too etsi lähimmän hevosen, pinkoi sen rinnalle, pyöritteli korviaan "mitäs sit mamma, ohi vai jäädäänkö tähän?" ja kun kehotin eteen, otti taas seuraavan hevosen tähtäimeen. Kohtelias tyttö <3
Lähdössä lähdettiin takavoltista toisen starttaamattoman lv:n kanssa. Volttaus meni hyvin, mutta Too lähti vähän laiskasti liikkeelle. Jouduin ihan komentamaan, että menepäs nyt edellä menevän rinnalle. Siitä Too sitten heräsikin ja oli täyttä häkää lähdössä jo tavoittamaan muita. Vitosen kuski kuitenkin huikkasi mulle, että menevät edellä liian kovaa, ajetaan yhtä matkaa. Toota sai vähän pidellä, mutta nätisti tyytyi juoksemaan kaverin rinnalla. Viimeisessä kaarteessa alkoi vauhti kiihtyä ja loppusuoralla en enää yrittänytkään pidätellä. Kellotin maalin kohdalta kaksi kierrosta ja kello näytti maalilla 2.43,0 eli kilometriajaksi tuli 1.21,5. Etummaiset hevoset painelivat loppusuoran 18 ja koko lähdölle tulikin huomautus liian kovasta vauhdista. Sarjahan oli 1.25 + vapaa vauhtinen loppusuora. Tällä kertaa kuvaajia ja kameroita oli mukana kaksin verroin, joten äiti sai hoitaa kuvien oton ja Jennin nakitin ottamaan videota. Jenni vielä ihanana editoi pienen koosteen videoista!
Kaiken kaikkiaan ei voi olla kuin tyytyväinen Toohun. Nyt vain innolla odottamaan koelähtöä! Meitä on sopivasti viisi hevosta koelähdössä, joten ei tarvitse Toon yksinään juosta. Saa nähdä, mitä Too tuumii Vermosta, kun siellä on hieman enemmän härdelliä, kuin hiitillä käydessä.
Aika kuluu hurjaa vauhtia ja tietokoneella ei ole (mukamas) aikaa istua sen vertaa, että blogiin ehtisi raapustaa kuulumisia. Nekin kerrat, kun olen koneen avannut aikeina kirjoittaa blogiin, on lopulta kuluneet selaillen nettikauppojen valikoimista, mitä olisi kiva ostaa Toolle, jos olisi rahaa. Ärsyttävä Facebook, kun etusivu täynnä heppakauppojen tarjousmainoksia, joista ei voi olla klikkaamatta. Onneksi olen kuitenkin pysynyt vahvana, enkä toistaiseksi ole tullut ostaneeksi mitään, vaikka hyviä tarjouksia on ollutkin.
Muistakaa heijastimet! Mekin käytetään, vaikka maastotiet onkin merkattu ratsastusreiteiksi ja siellä ei autoja pahemmin liiku. Mielummin muutama ylimääräinen, kun turhat vaaratilanteet!
Eräs tallilainen lähetti näin mieltä ylentävän kuvan hevosestani, jonka juuri edellisiltana pesin puhtaaksi :D
Too on liikkunut viime aikoina melko aktiivisesti, 4-5 kertaa viikossa. Lähinnä ollaan liikuttu ratsain, vain pari lenkkiä ollaan menty ajaen. Too oli onnistunut hankaamaan häntäruotonsa auki, joten ollaan vältelty häntäremmin käyttöä. Niimpä ajolenkit saavat odottaa sen aikaa, että saadaan häntä paranemaan kunnolla. Ratsain ollaan menty maastossa reippaita laukkavetoja, vähän maltillisempia laukkapätkiä, pitkiä käyntimaastoja ja jonkin verran ollaan rämmitty metsässäkin. Too tykkää hirveästi mennä umpimetsässä, vaikkakin vauhtia saa toppuutella jonkin verran. Hassu hevonen matelee tietä pitkin, mutta metsään kääntäessä vauhti kiihtyy ja hyvä ettei hepsu mene nenälleen. Nätisti se hidastaa kyllä vauhtia fiksummaksi, kun ottaa ohjat käteen. Toinen Toon suosikki on reippaat laukkavedot, laukkapohkeista se lähtee kuin ammuttuna ja korvat niin pystyssä. Nykyään on jäänyt onneksi pukit laukannostoista pois, sen sijaan kiukkupukkeja satelee, jos mamma kehtaa pyytää hidastamaan laukkaa. Protestipukkien, pään viskomisten ja luimimisten jälkeen laukka yleensä kyllä hidastuu, mutta onhan se nyt tylsää laukata hallitusti, kun olisi niin paljon kivempaa juosta täysiä :D
"Voi kun olisi kiva karauttaa täyttä laukkaa!"
Viime viikolla Too oli onnistunut telomaan otj vuohisen ulkoreunan johonkin ja vaikka haava oli pieni ja siisti ja näytti olevan jo paranemaan päin, alkoi jalka kuitenkin turvottelemaan ja lämpöilemään. Kuratarhat eivät tietenkään auta asiaa. Noh, siirryttiin käyntiliikuntaan, jolloin nesteet laskivat hyvin. Lisäksi pesin ja kylmäilin jalkaa huolellisesti koko viikonlopun. Tänään jalka näytti jo tosi hyvältä, joten ehkä me selvittiin tällä kertaa näin vähällä. Too kuitenkin tiputti puolet vtj kengästään lauantaina, joten se saa nyt pitää vapaata kengitykseen saakka. Huomenna pitäisi kengittäjän tulla ja Too saa hokkikengät jalkaansa. Huh, hirvittää jo valmiiksi, miten paljon se onnistuu tänä talvena itseään telomaan hokkien kanssa. Onnea on omistaa sählä hevonen :D
Alla vielä video, jossa on joitain kännykällä kuvattuja videoklippejä meidän lenkeiltä. Tässä vielä linkki mobiilikatsojille.
Lauantaina (11.10.) Jenni tuli mukaan, kun lähdin Toon kanssa ajolenkille. Otin piiskankin mukaan, kun Too on esittänyt vähän kuuroa eteenpäin ajaville avuille viime aikoina. Pari piiskan huomautusta riittikin siihen, että Too oli oikein meneväinen ja suorastaan painoi kädelle. Otettiin muutama reippaampikin pätkä, vaikka Toon askel näyttikin omaan silmään hieman normaalia jäykemmältä. Kovemmassa vauhdissa eroa ei kuitenkaan huomannut. Toolla on ollut molemmissa takasissa vuorotellen jotain pieniä naarmuja/kolhuja ja jalat ovat niistä turvotelleet. Lenkin jälkeen nesteet on kuitenkin lähteneet, joten en nyt pahemmin huolestunut. Viimeisessä pätkässä huomasi Toon jo hieman väsyneen, otettiin kuitenkin aiemmat vedot loivassa mäessä ja sillä ei vielä kunto riitä kovaan vauhtiin pitkiä pätkiä, joten viimeinen veto tultiin jo vähän hiljempaa ja kotimatka mentiin käynnissä ja hölkässä, jossa Too palautui nopeasti ja oli kotipihassa jo lähes kuiva hiestä.
Jenni kuvasi siis pelkkää videota ja teki tällaisen kivan koosteen:
Seuraava liikutus maanantaina olikin sitten kevyt irtojuoksutus kentällä ja Too ei kyllä keskittynyt lainkaan. Mutta kyllä tuli niin hienoa ja puhdasta liitoravia häntä pystyssä, kun Too vähän keräsi paineita, kun kyttäsi ohi kulkevaa naista lastenvaunujen kanssa. Lopuksi Too alkoi hieman keskittyä muhunkin ja tuli heti luo, kun käännyin selin.
Viime tiistain ratakäynnistä ei tullut mitään, kun Too piti kengittää, kun onnistui jättämään etukenkänsä valjastuspaikan kynnyksen alle ja vääntämään sen kieroksi. Keskiviikkona Lasse kengittikin Toon etupään ja suunniteltiin seuraavaa ratakäyntiä seuraavan viikon tiistaille. Päätettiin kuitenkin lykätä sitä vielä loppuviikkoon, kun Too on nyt kuitenkin vielä hieman turvotellut niitä takasiaan. Kun se nyt ei keksisi enää uusia haavoja/vammoja, niin jos vaikka tällä kertaa päästäisiin radalle saakka :)
Tässä olisi nyt sitten viime perjantailta hiittivideo Kasteesta. Latasin siis Sony Vegas Pro 12, jonka kanssa oli vähän tekemistä, ennen kun opin sitä käyttämään. Kovin paljoa en nyt jaksanut alkaa editoimaan, koska kyseessä on kuitenkin koostevideo.
Toiseksi videoksi laitan Facebookissa pyörineisiin haasteisiin tekemäni vastausvideon, jonka kylläkin tein jo kolmisen viikkoa sitten, mutta silloin en muistanut sitä blogin puolelle laittaa. Joten tässä nyt sekin näytille. Menin Kasteella ekaa kertaa ilman satulaa ja oikein hyvinhän se meni, haastavinta oli se, kun Kaste yhtäkkiä teki stopin ja veti pään alas, kun turparemmi kutitti :D
Taas on tovi vierähtänyt viime kuulumispostauksesta. Ja samat tekosyyt: ei ole /mukamas) kuvia, muiden kuvien muokkauksessa menee kaikki koneella olo aika ja ei ole aikaa. Mutta mitä pienistä. Tätä postausta ei voi kylläkään kuvattomaksi väittää, koska olen aika ahkerasti heilunut kännykkäkameran kanssa + yhtenä päivänä kuvailin vähän tarhamöllöjä puteista ja pisteenä iin päälle Vaavista löytyy peräti video!
Putet kerrankin yhteiskuvassa molemmat korvat hörössä :D
Sirillä on riittänyt energiaa vähän turhankin paljon. Meidän saikkulainen, jonka pitäisi olla käyntiliikunnalla on kyllä päivittäin pyrkinyt harrastamaan myös reippaampia askellajeja. Liikuntamuodot ovat olleet lähinnä ratsain tai maastakäsin maastossa kävelyä. Ratsain mennessä ollaan rymytty mahdollisimman paljon metsässä kuskin elätellessä toiveita, josko hevonen edes vähän väsyisi, kun joutuu katsomaan jalkoihinsa. Turha toive. Aina tullaan puolijuoksua kotiin ja kuskin on vain nieltävä kiukkunsa ja tultava ohjat tuntumalla kotimatka. Sirin kanssa on niin rentouttavaa maastoilla, kun kotoa pois päin madellaan pitkin ohjin maisemista nauttien ja kotimatkalla kuski yrittää epätoivoisesti opettaa ratsulleen, että käynti on nelitahtinen askellaji, ei kaksitahtinen... Metsässä rymytessä on tullut kiipeiltyä yhden jos toisenkin kallion päälle ihailemaan maisemia, joten kännykällä on tullut räpsittyä edes jotain kuvia.
Maisema kalapellolle :)
Aurinkoinen kalliomaisema
"Siis meneeks tuolla tiellä joku?!?"
Loppuviikosta maastoreiteillä oli metsäkone kaatamassa puita pellon reunasta ja tien varresta ja sehän oli Sirin mielestä hauska juttu. Ekalla kerralla oltiin maastakäsin liikenteessä, kun Siri veti liinat kiinni koneen nähtyään ja lähti sitten reippaasti ravaamaan rinkiä mun ympäri. Yritin sitten rauhallisesti sille selittää, että saikkulaisen kuuluisi vain kävellä, mutta Siri esitti oman mielipiteensä hyppäämällä pystyyn. Pienen kurinpalautuksen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja erinäisen pysähtelyn ja väistätysharjoitusten jälkeen päästiin lopulta koneen ohi. Ohi mentyäkin Sirin piti tosin todeta: "hui, nyt kuulu niin pelottava ääni, että on pakko juosta kotiin ton pelottavan koneen ohi!"... Niimpä niin, ja kotiin tullessa kone ei enää pelottanutkaan yhtään. Rouva on kyllä hyvä näyttelemään.
Voiko noin viattomalta edes näyttää?!?
Seuraavan päivän lenkillä oltiin ratsain liikenteessä ja metsäkone olikin juuri siirtymässä toiseen paikkaan eli tulikin tiellä vastaan. Sirin eka reaktio oli tietenkin kotiin, mutta sen vaihtoehdon estettyäni päästiin pienen neuvottelun jälkeen koneen ohi. Onneksi kuski hiffasi pysähtyä ja sammuttaa moottorin, niin Sirin ei tarvinnut pelätä kuin itse konetta. Enpä tainnut ehtiä edes moikkaamalla kiittää kuskia, sen verran sai olla tarkkana, ettei Siri pinkaissut kotiin. Takaisin tullessa kone olikin keskellä tietä, eikä kuski huomannut meitä, joten tehtiin puttemainen ratkaisu ja rymyttiin risukasojen läpi oikopolkua pitkin kotiin :D
Sirin ilmeilyt uusi riimu päällä :P
Nom nom <3
"Oisko lisää nameja?"
Kasteen kanssa on tullut touhuttua vuoroin ratsain vuoroin ajaen. Ratsastaessa on yhä samat ongelmat, vinous ja ohjassa roikkuminen, mutta rauhassa työstäessäni asioita, ollaan saatu ihan hyviäkin pätkiä. Ollaan otettu loppuun myös joitain laukannostoja. Oikealle Kaste osaa jo aika hyvin nostaa laukan, mutta vasen on vaikea. Se johtuu varmasti osittain myös vinoudesta, oikeaan kierrokseen saan sen aika hyvin suoraksi ja jopa vähän asettumaan, jolloin laukka pääsee nousemaan helpommin. Vasemmassa kierroksessa ravin vauhti vain kiihtyy ja Kaste menee ohjaa vasten. Jokunen hyvä nosto sinnekin on kuitenkin saatu ja tässä vaiheessa koulutusta on kuitenkin tärkeintä, että se laukka ylipäätään nousee.
Ajolenkeillä ollaan menty Kasteen kanssa reippaita ~10 km lenkkejä, ravia koko matka. Keskivauhti onkin ollut keskimäärin vähän päälle 3 ja puoli minuuttia. Maksiminopeus on aina käynyt alle 3 minuutin. Eli oikein hyviä lenkkejä on tullut tehtyä. Yhdellä lenkillä Kaste tosin esitteli vähän mielipiteitään ja heitti pukin, kun häntä ei olisi huvittanut jatkaa lenkkiä ja kuski komensi vähän tiukemmin jatkamaan. Onneksi jäi kuitenkin vain yhteen pukkiin ja pukki ei ollut niin iso, että se olisi alkanut kärryjä potkimaan.
"Nameja, kiitos"
Tänään käytiin Kasteen kanssa kentällä treenailemassa ratsujuttuja. Otettiin testiin hannoverilainen turparemmi (remonttiturpis) ja yllättäen Kasteen ratsastettavuus paranikin huimasti. Aiemmin se on heti ohjasotteen tehdessä heittänyt pään ylös ja suun ammolleen, nyt se jopa pätkittäin kuunteli ja tottelikin ohjaa. Pääkin suoristui pätkittäin tosi hyvin, vasemmalle se kulki edelleen enemmän vinossa, mutta paremmin kuitenkin. Muutama laukannosto otettiin loppuun, oikealle nousi heti laukka-avuista oikein hienosti, vasemmalle Kaste kulkee niin vinossa, että siisti nosto ei onnistu. Lähinnä ravin vauhti kiihtyy niin kauan, kunnes jokin vaikuttaa tasapainoon (käännös tai pukitus) ja "romahtaa" laukkaan. Mutta tässä vaiheessa se ei haittaa, pääasia, että laukka nousee ja Kaste tietää tehneensä oikein. Oikein hienosti meni kaiken kaikkiaan tänään, kumma vaikutus yhdellä turpahihnalla!
Vaavin kanssa ollaan lähinnä ratsasteltu kentällä, jokusen kerran se on päässyt myös liinan päähän. Meidän oli tarkoitus mennä lauantaina Raatilaan koulukisoihin, mutta vähäisen osallistuja määrän vuoksi kisat peruttiin. Tavallaan harmi, mutta saadaapahan lisää aikaa treenailla :D Ja kieltämättä lauantain säätiedotuksia katsellessa hieman jännitti miettiä, että menisi maneesiin tuulessa ja tuiskeessa Vaavin kanssa, kun se ei ole ikinä edes maneesissa ollut.
Metsäkoneen ihmettelyä ennen ratsastusta
<3
Ratsastuskerrat ovat olleet vaihtelevasti tosi hyviä ja välillä taas pelkkää tappelua. Keskiviikkona tuuli vähän ja Vaavi keksikin häiriötekijöitä melkein mistä vain. Tunti tapeltiin kentällä, kunnes pienen miettimistauon jälkeen (seisottiin vain keskellä kenttää ja molemmat nollasi tilanteen) päästiin lopulta kompromissiin ja saatiin niin hyviä pätkiä, kun siinä tilanteessa voi olettaa. Siihen me sitten lopeteltiinkin. Ollaan Vaavin kanssa molemmat niin itsepäisiä, että selvästi tuo tilanteen nollaus on kaikkein toimivin keino.
Pysäytyskuva videolta, on se magee!
Eilen mulla oli sen verran tiukka aikataulu, että Vaavin liikutukseen jäi vain puolisen tuntia. Niimpä päätin vain juoksuttaa sen ja kun muistin, että mulla on videokamerakin mukana, päädyin irtojuoksutukseen. Sääkin oli mitä mainioin, joten pitihän se ikuistaa. Vaavi juoksi oikein hienosti ja kiltisti, se on niin "syliin tuleva" luonteeltaan, että sitä oli oikein helppo ohjailla, vaikka tuijottikin koko ajan kameraa :D Yllättävän vakaata kuvaakin sain aikaiseksi, vaikka koko ajan itsekin tuli käveltyä ympyrää ja huomauttelemaan piiskalla. Pahimmat tärinäkohdat jätin videolta suosiolla pois, olisihan siitä tullut ihan liian pitkäkin, kun kaikki pätkät olisi olleet mukana :D
Tänään suunnattiin taas ratsuhommiin tarkoituksena kerrankin keskittyä kunnolla tuuppailuun. Mörköpääty pelotti tänään taas luvattoman paljon. Alkuun neiti meinasi vain lähteä peruuttelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen päästiin jännittyneinä kulkemaan ihan uraa pitkin. Joinain kertoina Vaavi jopa unohti pelätä mörköjä. Ei treenattu mitään kovin monimutkaista, taivuttelin ja hain rentoutta ja pyöreyttä. Lopuksi jäätiin keskiympyrälle työstämään ravia ja laukkaa ja saatiin ihan superhyviä pätkiä, etenkin vasemmalle. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen päivän treeneihin, sain paljon wau-elämyksiä, vaikka se jokin jäikin vielä uupumaan. Tästä on taas hyvä jatkaa treenejä uudella innolla! :)
Kyl se osaa olla söpö <3
P.S. Viime viikolla Dina kävi pariin otteeseen moikkaamassa sulhastaan, Cadinan Hot Heroa. Nyt vaan odotellaan montako pentua sieltä tulee ;)
