Viime viikolla Lasse kyseli, josko haluaisin lähteä Humpan hoitajaksi Kouvolan raveihin torstaina. Ilmoitin lähteväni mielelläni mukaan. En ole vielä ennen päässyt raveja varikkoalueen puolelta seuraamaan ja Humpan kehitys muutenkin kiinnostaa, onhan sillä hyvin paljon samaa sukua (ja näköä) kuin Sirillä (Sirin isä Hovi-Ari on Humpan isänisä ja Sirin emänisä Visku Humpan eii).
Sh-t Humistar 03/2014
Tiistaina lähdin mukaan Loviisaan hiitille ja sainpa itsekin ajella Humpalla kierroksen hölkkää, kun Lasse halusi testata onnistuuko kuskin vaihto lennossa ja nähdä sivusta, miten Humppa juoksee. Hienosti Humppa käyttäytyi koko reissun, vähän se on hätäinen katoksesta lähtiessä, mutta muuten ok. Lasse ajoi aika kevyen hiitin, mutta siitä huolimatta Humppa oli aika hengästynyt. Se on kuitenkin ollut vasta pari kuukautta treenissä ja vielä puolikuntoinen, mutta omistajien painostuksesta Lasse päätti silti lähteä kokeilemaan Kouvolaan.
Loviisassa hiitillä
Torstaina olikin sitten itse ravien vuoro. Lähdettiin viiden aikoihin ajelemaan Kouvolaa kohti. Humppa oli viimeisessä lähdössä, joten aikaa oli. Perillä Humppa sai odotella tunnin verran trailerissa, koska katos vapautuisi vasta neljännen lähdön jälkeen. Päätettiin kuitenkin ottaa mallia erään toisen puten omistajista ja valjastaa Humppa ulkopesupaikalla. Niimpä ponski ulos ja kävin kävelyttämässä sitä kerran varikkoalueen ympäri. Se käyttäytyi ihan kiltisti, vähän jännitti, kun kaverit tuli rykelmänä radalta ja siinä tuli pari steppiaskelta ja pyörähdys mun ympäri. Vesarissa Lasse valjasti Humpan kärryjä vaille valmiiksi. Katokseen päästessämme oli enää putsit ja kärryt ja sitten Lasse lähtikin jo kävelemään Humpan kanssa. Unohdettiin tietenkin laittaa sekki kiinni jo katoksessa ja Humppa veti päätä niin alas, ettei sitä vauhdissa saanut kiinni. Niimpä Lasse ajoi sen katoksen peräseinään ja sekin kiinnitettyäni suuntasivat radalle lämmittelemään.
Lämmittelyssä
Lämmittelyn jälkeen Lasse oli ihan hämmästyksissään, kun painoputsit paransivat Humpan askelta niin paljon, että epäili jo valjastaneensa väärän hevosen :D Humppa sai odotella loimen alla katoksessa omaa starttiaan kolmen lähdön verran. Se oli yllättävän rauhallinen ja naapuri katoksen nainenkin ihmetteli sitä, kun näki meidän sekki sähläykset ja ketjuista päästämiset.
Huolestunut Humppa katoksessa
Sitten koittikin jo Humpan lähtö. Lähtö uusittiin kerran ja huomasi kyllä, että Humpassa oli painetta, oli meinaan viimeisimpien hidastajien joukossa. Saivat kuitenkin uusinnassakin ihan hyvän lähdön ja eka kierros meni oikein hienosti kärkipäässä. Toisella kierroksella Humppa alkoi kuitenkin jäämään keskijoukkoihin, kun ei jaksanut kuolemanpaikalla juosta. Lassen vetäessä pallot korvista hyppäsi Humppa samantien laukalle ja jäi joukon häntäpäähän, vaikka antoikin laukan nopeasti alas. Maalisuoralla tuli toinen laukka Humpan alkaessa jo väsyä. Maaliin tulivat toiseksi viimeisenä, mutta oltiin kaikki kuitenkin tosi tyytyväisiä Humpan juoksuun. Hoidettiin Humppa loimen alle, pakattiin hevonen ja tavarat autoon ja lähdettiin kotimatkalle.
Ennen lähtöä
Lähdössä
Oli kyllä oikein hauska reissu, ehdottomasti lähden toistekin hoitajaksi, jos pyydetään :) Tunnelma oli ihan eri, kun jos on katsojana, aivan mahtavaa. Nyt vain Kastekin kiireen vilkkaa radalle ;)
Taas on tovi vierähtänyt viime kuulumispostauksesta. Ja samat tekosyyt: ei ole /mukamas) kuvia, muiden kuvien muokkauksessa menee kaikki koneella olo aika ja ei ole aikaa. Mutta mitä pienistä. Tätä postausta ei voi kylläkään kuvattomaksi väittää, koska olen aika ahkerasti heilunut kännykkäkameran kanssa + yhtenä päivänä kuvailin vähän tarhamöllöjä puteista ja pisteenä iin päälle Vaavista löytyy peräti video!
Putet kerrankin yhteiskuvassa molemmat korvat hörössä :D
Sirillä on riittänyt energiaa vähän turhankin paljon. Meidän saikkulainen, jonka pitäisi olla käyntiliikunnalla on kyllä päivittäin pyrkinyt harrastamaan myös reippaampia askellajeja. Liikuntamuodot ovat olleet lähinnä ratsain tai maastakäsin maastossa kävelyä. Ratsain mennessä ollaan rymytty mahdollisimman paljon metsässä kuskin elätellessä toiveita, josko hevonen edes vähän väsyisi, kun joutuu katsomaan jalkoihinsa. Turha toive. Aina tullaan puolijuoksua kotiin ja kuskin on vain nieltävä kiukkunsa ja tultava ohjat tuntumalla kotimatka. Sirin kanssa on niin rentouttavaa maastoilla, kun kotoa pois päin madellaan pitkin ohjin maisemista nauttien ja kotimatkalla kuski yrittää epätoivoisesti opettaa ratsulleen, että käynti on nelitahtinen askellaji, ei kaksitahtinen... Metsässä rymytessä on tullut kiipeiltyä yhden jos toisenkin kallion päälle ihailemaan maisemia, joten kännykällä on tullut räpsittyä edes jotain kuvia.
Maisema kalapellolle :)
Aurinkoinen kalliomaisema
"Siis meneeks tuolla tiellä joku?!?"
Loppuviikosta maastoreiteillä oli metsäkone kaatamassa puita pellon reunasta ja tien varresta ja sehän oli Sirin mielestä hauska juttu. Ekalla kerralla oltiin maastakäsin liikenteessä, kun Siri veti liinat kiinni koneen nähtyään ja lähti sitten reippaasti ravaamaan rinkiä mun ympäri. Yritin sitten rauhallisesti sille selittää, että saikkulaisen kuuluisi vain kävellä, mutta Siri esitti oman mielipiteensä hyppäämällä pystyyn. Pienen kurinpalautuksen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja erinäisen pysähtelyn ja väistätysharjoitusten jälkeen päästiin lopulta koneen ohi. Ohi mentyäkin Sirin piti tosin todeta: "hui, nyt kuulu niin pelottava ääni, että on pakko juosta kotiin ton pelottavan koneen ohi!"... Niimpä niin, ja kotiin tullessa kone ei enää pelottanutkaan yhtään. Rouva on kyllä hyvä näyttelemään.
Voiko noin viattomalta edes näyttää?!?
Seuraavan päivän lenkillä oltiin ratsain liikenteessä ja metsäkone olikin juuri siirtymässä toiseen paikkaan eli tulikin tiellä vastaan. Sirin eka reaktio oli tietenkin kotiin, mutta sen vaihtoehdon estettyäni päästiin pienen neuvottelun jälkeen koneen ohi. Onneksi kuski hiffasi pysähtyä ja sammuttaa moottorin, niin Sirin ei tarvinnut pelätä kuin itse konetta. Enpä tainnut ehtiä edes moikkaamalla kiittää kuskia, sen verran sai olla tarkkana, ettei Siri pinkaissut kotiin. Takaisin tullessa kone olikin keskellä tietä, eikä kuski huomannut meitä, joten tehtiin puttemainen ratkaisu ja rymyttiin risukasojen läpi oikopolkua pitkin kotiin :D
Sirin ilmeilyt uusi riimu päällä :P
Nom nom <3
"Oisko lisää nameja?"
Kasteen kanssa on tullut touhuttua vuoroin ratsain vuoroin ajaen. Ratsastaessa on yhä samat ongelmat, vinous ja ohjassa roikkuminen, mutta rauhassa työstäessäni asioita, ollaan saatu ihan hyviäkin pätkiä. Ollaan otettu loppuun myös joitain laukannostoja. Oikealle Kaste osaa jo aika hyvin nostaa laukan, mutta vasen on vaikea. Se johtuu varmasti osittain myös vinoudesta, oikeaan kierrokseen saan sen aika hyvin suoraksi ja jopa vähän asettumaan, jolloin laukka pääsee nousemaan helpommin. Vasemmassa kierroksessa ravin vauhti vain kiihtyy ja Kaste menee ohjaa vasten. Jokunen hyvä nosto sinnekin on kuitenkin saatu ja tässä vaiheessa koulutusta on kuitenkin tärkeintä, että se laukka ylipäätään nousee.
Ajolenkeillä ollaan menty Kasteen kanssa reippaita ~10 km lenkkejä, ravia koko matka. Keskivauhti onkin ollut keskimäärin vähän päälle 3 ja puoli minuuttia. Maksiminopeus on aina käynyt alle 3 minuutin. Eli oikein hyviä lenkkejä on tullut tehtyä. Yhdellä lenkillä Kaste tosin esitteli vähän mielipiteitään ja heitti pukin, kun häntä ei olisi huvittanut jatkaa lenkkiä ja kuski komensi vähän tiukemmin jatkamaan. Onneksi jäi kuitenkin vain yhteen pukkiin ja pukki ei ollut niin iso, että se olisi alkanut kärryjä potkimaan.
"Nameja, kiitos"
Tänään käytiin Kasteen kanssa kentällä treenailemassa ratsujuttuja. Otettiin testiin hannoverilainen turparemmi (remonttiturpis) ja yllättäen Kasteen ratsastettavuus paranikin huimasti. Aiemmin se on heti ohjasotteen tehdessä heittänyt pään ylös ja suun ammolleen, nyt se jopa pätkittäin kuunteli ja tottelikin ohjaa. Pääkin suoristui pätkittäin tosi hyvin, vasemmalle se kulki edelleen enemmän vinossa, mutta paremmin kuitenkin. Muutama laukannosto otettiin loppuun, oikealle nousi heti laukka-avuista oikein hienosti, vasemmalle Kaste kulkee niin vinossa, että siisti nosto ei onnistu. Lähinnä ravin vauhti kiihtyy niin kauan, kunnes jokin vaikuttaa tasapainoon (käännös tai pukitus) ja "romahtaa" laukkaan. Mutta tässä vaiheessa se ei haittaa, pääasia, että laukka nousee ja Kaste tietää tehneensä oikein. Oikein hienosti meni kaiken kaikkiaan tänään, kumma vaikutus yhdellä turpahihnalla!
Vaavin kanssa ollaan lähinnä ratsasteltu kentällä, jokusen kerran se on päässyt myös liinan päähän. Meidän oli tarkoitus mennä lauantaina Raatilaan koulukisoihin, mutta vähäisen osallistuja määrän vuoksi kisat peruttiin. Tavallaan harmi, mutta saadaapahan lisää aikaa treenailla :D Ja kieltämättä lauantain säätiedotuksia katsellessa hieman jännitti miettiä, että menisi maneesiin tuulessa ja tuiskeessa Vaavin kanssa, kun se ei ole ikinä edes maneesissa ollut.
Metsäkoneen ihmettelyä ennen ratsastusta
<3
Ratsastuskerrat ovat olleet vaihtelevasti tosi hyviä ja välillä taas pelkkää tappelua. Keskiviikkona tuuli vähän ja Vaavi keksikin häiriötekijöitä melkein mistä vain. Tunti tapeltiin kentällä, kunnes pienen miettimistauon jälkeen (seisottiin vain keskellä kenttää ja molemmat nollasi tilanteen) päästiin lopulta kompromissiin ja saatiin niin hyviä pätkiä, kun siinä tilanteessa voi olettaa. Siihen me sitten lopeteltiinkin. Ollaan Vaavin kanssa molemmat niin itsepäisiä, että selvästi tuo tilanteen nollaus on kaikkein toimivin keino.
Pysäytyskuva videolta, on se magee!
Eilen mulla oli sen verran tiukka aikataulu, että Vaavin liikutukseen jäi vain puolisen tuntia. Niimpä päätin vain juoksuttaa sen ja kun muistin, että mulla on videokamerakin mukana, päädyin irtojuoksutukseen. Sääkin oli mitä mainioin, joten pitihän se ikuistaa. Vaavi juoksi oikein hienosti ja kiltisti, se on niin "syliin tuleva" luonteeltaan, että sitä oli oikein helppo ohjailla, vaikka tuijottikin koko ajan kameraa :D Yllättävän vakaata kuvaakin sain aikaiseksi, vaikka koko ajan itsekin tuli käveltyä ympyrää ja huomauttelemaan piiskalla. Pahimmat tärinäkohdat jätin videolta suosiolla pois, olisihan siitä tullut ihan liian pitkäkin, kun kaikki pätkät olisi olleet mukana :D
Tänään suunnattiin taas ratsuhommiin tarkoituksena kerrankin keskittyä kunnolla tuuppailuun. Mörköpääty pelotti tänään taas luvattoman paljon. Alkuun neiti meinasi vain lähteä peruuttelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen päästiin jännittyneinä kulkemaan ihan uraa pitkin. Joinain kertoina Vaavi jopa unohti pelätä mörköjä. Ei treenattu mitään kovin monimutkaista, taivuttelin ja hain rentoutta ja pyöreyttä. Lopuksi jäätiin keskiympyrälle työstämään ravia ja laukkaa ja saatiin ihan superhyviä pätkiä, etenkin vasemmalle. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen päivän treeneihin, sain paljon wau-elämyksiä, vaikka se jokin jäikin vielä uupumaan. Tästä on taas hyvä jatkaa treenejä uudella innolla! :)
Kyl se osaa olla söpö <3
P.S. Viime viikolla Dina kävi pariin otteeseen moikkaamassa sulhastaan, Cadinan Hot Heroa. Nyt vaan odotellaan montako pentua sieltä tulee ;)
8.-9.3. oli jälleen vuotuinen Helsinki Horse Fair tapahtuma Helsingin messukeskuksessa. Viime vuonna päätettiin Jennin kanssa, ettei tänä vuonna lähdetä, mutta Pinja sai mut ylipuhuttua mukaan. Lopulta lähdettiinkin koko perheen (+ Pinja) voimin kohti messukeskusta lauantaina 8.3.
Kuvailin estenäytöksen, rotujen taiston ja valjakkoajon. Messukojujakin tuli kierreltyä vähintäänkin riittävästi ja ostettavaakin löytyi :)
Jenkkiriimut Sirille ja Kasteelle, 15€/kpl Hevari
Kevyt takki, 16€ Hevari
Fleecehanskat, 5€ Hevari
Aika halvalla siis pääsin ja eipähän tarttunut mitään turhaa mukaan. Sitten itse näytöskuviin. Lisää löytyy täältä. Aika rakeisia kuvia siellä tuli, kun valaistus ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen kuviin :)
Horse Fair Masters 130cm, pv-o Calazio
Horse Fair Masters 130cm, torinh-o Opaal
Knock Out - rotujen taisto, shettis-joukkue
Knock Out - rotujen taisto, russ-joukkue
Knock Out - rotujen taisto, new forest ja dream team -joukkueet
Knock Out - rotujen taisto, dream team -joukkue
Indoor Driving Challenge, sh-r Hessin Vihtori
Indoor Driving Challenge, BWP-r Fast Freddy van Egenoven
Indoor Driving Challenge, ox-rist Yk Dark Pierro ja ox-rist Yk Dark Henk
Viime keskiviikkona 26.2. keksittiin Jennin kanssa lähteä käymään Vermossa raveissa. Olihan siellä tuttujakin, meidän tallin Tessa juoksi ekassa lähdössä, joten oikein hyvä tekosyy lähteä raveissa käymään :) Kamerat mukaan ja ei kun menoksi! Jennin kamerassa ei kylläkään riittänyt valovoima hämärässä, mun kamerassa saa ISO-arvoa säädettyä niin paljon, että kuvista tuli ihan hyviä, kun osasi kuvata silloin, kun hevoset osuivat valokeilaan. Kylmähän siellä oli kuvailla, eikä tietenkään oltu Jennin kanssa ymmärretty pukeutua toppahousuihin. Niimpä katseltiin Tessan lähtöön asti raveja ja lähdettiin sitten kotia kohti. Eli kameran eteen osui ponilähtö, koelähtö ja eka lähtö sekä näiden välissä lämmitelleet hevoset. Vaikka oltiinkin paikalla vain kolmen lähdön ajan, ehdin räpsiä kuvia yli 500 :D Läpikäynnin jälkeen jäi 120 eli ihan sopiva määrä kuvia :D
Lv-o Arctic Mystery
Lv-o Race Pilot
Lv-r Ida's Orestes
Lv-t Acadian
Lv-t Sundsvik Contessa
(Ei mennyt Tessan juoksu ihan putkeen; pullasi itsensä maitohapoille jo lämmittelyssä,
joten itse kilpailuissa ei enää jaksanut ja jäi joukon hännille...)
Maanantaina (24.2.) käytiin Sirin kanssa klinikalla, diagnoosina alkava kinnerpatti oikeassa takajalassa. Taivuttaessa tuli reaktio kaikista jaloista, pahiten otj. Eläinlääkärikin kommentoi, että on kyllä korkea kipukynnys ja työmoraali, kun Siri meni ihan jalattomaksi taivutuksessa ja liikuttaessa ei ole kuitenkaan näyttänyt mitään jäykkyyttä pahempaa. Tyypillinen johtajahevonen, ei voi näyttää heikkouttaan, ettei johtajapaikkaa viedä. Siriltä piikitettiin otj ja oej, röntgattiin jalat ja maha sekä ultrattiin hankkari. Röntgenkuvista tosiaan näkyi, että otj on alkava kinnerpatti. Maha kuvattiin hiekan varalta, n. sentin kerros siellä oli, mutta Siri oli juuri syönyt kuurin psylliumia eli hiekkaa on saattanut olla enemmänkin. Hankkarissa ei ollut mitään, joten kyllä vika on pakosti kinnerpatista.
Siri klinikalla
Luulivat muuten Siriä siellä oriksi, kun se niin miehekkäästi kiljui koko odotteluajan :D
Rotukin selvästi yllätti: "Ai, se on suokki?!? Jännän värinen"
Saatiin määräykseksi liikuttaa Siriä säännöllisesti, seisottaminen on pahempi kinnerpatille, kuin kevyt liikutus. Kuukausi pitää mennä käyntiliikunnalla, sitten katsotaan uudestaan. Sirillä on siis täydet mahdollisuudet kuntoutua vielä normaaliksi käyttöhevoseksi. Kinnerpatin akuutin vaiheen mentyä eli nivelten luuduttua hevosta voi liikuttaa normaalisti, huolehtien tietenkin huolellisesta alkuverryttelystä.
Eli viime viikko ja seuraavat viikot koostuvat käyntiliikunnasta, viime viikolla sitä tehtiin maasta käsin ja muutaman kerran ratsain. Siri on kyllä joka päivä ehdotellut kovempaakin vauhtia, eli ei taida enää särkeä jalkaan kovin paljoa :D
Kaste on liikkunut sekä ratsain että ajaen. Viime lauantaina (22.2.) käytiin Jennin kanssa ratsumaasto Sirillä ja Kasteella, Jenni ratsasti Kasteella ja mä Sirillä. Samoiltiin 2,5 tuntia metsäpoluilla, kilometrejä kertyi varmasti ainakin 20. Siri oli tietenkin ihan elementissään, mutta Kastekin innostui touhusta niin paljon, että seuraavan päivän ajolenkillä ehdotteli jatkuvasti metsään kurvaamista :D Hyvin Jenni pärjäsi Kasteella, vaikka meni sillä ekaa kertaa. Kastehan on siitä helppo, että Sirin kanssa yhdessä mennessä ei haittaa vaikkei poni olisi ihan hanskassa, ei meinaan varmasti tule Siristä ohi :D
Pusukuva, Siri aina yhtä iloisena Kasteen seurassa :D
Torstaina (27.2.) sain Jennin raahattua mukaan kuvaamaan, joten suunnattiin Kasteen kanssa kentälle. Ei mennyt ratsastus tällä kertaa ihan yhtä nappiin, kun edellisillä kenttäkerroilla. Kaste roikkui jatkuvasti vasemmassa ohjassa ja oli ihan kuuro vasemman ohjan avuille. Lisäksi se vänkäsi pohjetta vasten ja yksinkertaisesti mistään ei meinannut tulla mitään. Puolisen tuntia menin, yritin kaikin tavoin työstää vasenta puolta läpi, pätkittäin onnistuen. Vasemman työstämisen jälkeen oikea alkoi tuntua paljon paremmalta, mutta ei hyvältä vielä sekään. Selkeästi täytyy ottaa ratsastusta enemmän ohjelmaan mukaan, että saadaan työstettyä vinous pois.
Lauantaina (1.3.) käytiin toisen kerran Jennin kanssa puteilla ratsumaastossa, samalla kokoonpanolla. Tällä kertaa mentiin vähän lyhyempi lenkki, ~7 km. Jälleen Kaste toimi oikein kivasti Jennin kanssa, me tultiin Sirin kanssa käynnissä koko matka, Jenni ja Kaste otti muutaman ravi/laukka pätkän meidän edellä ja hyvin meni.
Laitettiin ponskit tarhassa kuntoon. Yritin ottaa söpön yhteiskuvan ennen selkäännöusemista, mutta Siri oli eri mieltä...
Iloinen Kaste Sirin perässä :D
... ja vähintään yhtä iloisen näköinen Siri, kun joutui hetken kulkemaan Kasteen perässä :D
Vaavin kanssa ollaan sekä maastoiltu, että menty kentällä. Tiistaina (25.2.) käytiin vain pieni maastolenkki Sillin perässä. Vaavia ei oikein miellyttänyt käyntivauhti ja tultiinkin kotiin päin jokin matkaa enemmän takajaloilla seisten, kuin neljällä jalalla. Mentiin vielä käymään kentällä, jossa työnteko maistui Vaaville aika hyvin - jotain hyötyä pitkästä maastoiluputkesta. Ei menty kauaa, kunhan askellajit läpi molempiin suuntiin.
Torstaina (27.2.) Jenni tuli kuvailemaan, joten suunnattiin kentälle. Ensin tuuppailtiin jonkin aikaa, kun ei tosiaan kentällä ole tullut paljoa mentyä viime aikoina. Vaavi toimikin oikein kivasti ja etenkin laukat sujui tosi hyvin. Tosin Vaavi oli niin innoissaan laukkaamisesta, että tarjosi laukkaa muutaman askelen välein, kun vain olin ajatellut laukkaavani seuraavaksi :D Mutta etenkin oikea laukka pyöri tosi hyvin ja päästiin jopa laukkaamaan suoraa uraa pitkin koko kierros!
Koska Vaavilla nyt tuntui olevan intoa laukkaamiseen, päätin, että nyt on aika esitellä Vaaville vähän estehyppelyiden saloja. Niimpä pyysin Jenniä raahaamaan muutaman puomin ja kavaletin kentälle. Ensin mentiin maapuomeja, sitten tultiin kavalettia ensin pelkkänä maasta nostettuna puomina ja lopuksi täysikokoisena kavalettina (~30 cm). Vaavi tuli oikein hienosti, eikä epäröinyt lainkaan hyppäämistä. Viimeisen hypyn kohdalla se kuitenkin päätti testata, onko pakko ja juoksi ohi. Seuraavalla kerralla mentiin sitten kävellen esteen yli ja viimeisellä kerralla meni ilmeisesti perille, että kyllä on pakko - sen verran ilmava hyppy tuli :D Mutta hieno Vaavi!
Perjantaina (28.2.) lähdettiin Matin ja Kasteen mukaan maastoon. Meillä olikin sitten astetta hurjempi maastolenkki, Vaavi pukitteli ja riehui ihan kunnolla, alkoi jo melkein vähän hirvittämään. Hiittimäen jälkeen se vain teki stopin ja jäi paikalleen hyppimään sen oloisena, että jos yhtään ajaa eteen, mennään kiitolaukalla. Niimpä huutelin Mattia odottamaan ja tultiin enemmän ja vähemmän käynnissä takaisin Kasteen perään. Takaisin päin tullessa Vaavi teki samassa kohtaa stopin ja hyppi vielä pahemmin ja räjähdysherkemmän tuntuisena. Siinä vaiheessa sai olla tosi tarkkana, ettei yhtään antanut pohjetta, koska varmasti oltaisiin menty kiitolaukalla kotiin asti, jos olisi yhtään päästänyt. Pätkittäin tultiin peruuttaen tai pohkeenväistössä, mutta lopulta sain Vaavin rauhoittumaan. Sitten tulikin Vaaville väsy ja loppumatka tultiin hyvinkin rauhallisesti. Ehdittiin kuitenkin yksi kenkäkin tiputtamaan, mutta Kaste onneksi löysi sen (palattiin takaisin päin hakemaan Kasteen irronnutta tossua, kun Kaste veti pään alas ja alkoi pyörittelemään kenkää turvallaan :D). Kotimatkalla aloin pohtia Vaavin satulan sopivuutta ja tajusinkin, että satula painaa säkää. Pian kanssa todettiin sama seuraavana päivänä ja Pia lupasi toimittaa satulan topattavaksi. Vaavi raukka yrittänyt vain selittää, että on ikävä mennä, kun ei säällä ole tilaa :(
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
.JPG/_full.jpg)
