Haaste: 20 faktaa hevosistani

Too ja Roo
Kesä 2014

Jenni haastoi minut kertomaan 20 hauskaa faktaa hevosistani.
Omia ei ole, mutta Toon ja Roon kanssa tulee touhuttua niin paljon, että eiköhän niistä äkkiä keksi 20 faktaa.
Tässä siis 10 faktaa Toosta ja 10 Roosta.

Toon epämääräistä päänheittelyä ja kuolainten mukeltamista
© Jenni Wallin
Kesä 2014

Too:

1. Too tylsistyy helposti ja alkaa tylsistyessään usein heiluttamaan päätään ylös alas nopeasti. Ei mitään isoa liikettä, ainoastaan niska liikkuu noin 10 cm ylös alas. Ilme vielä keskittynyt ja korvat luimussa ja tätä saattaa jatkua kymmenenkin minuuttia putkeen. Useimmiten tätä tapahtuu tarhassa, mutta silloin tällöin myös esim. porkkanoita kerjätessä. Toon emä Goldi teki kanssa jotain vastaavaa liikettä tylsistyessään, en tiedä onko Too oppinut sen emältään vai keksinyt ihan itse.

2. Tylsistyminen/turhautuminen näkyy myös usein pään heittelynä. Ei mitään pientä heittelyä, vaan lämppäreille tyypillistä isoa liikettä, jossa koko pää käy ylösalaisin. Ajaessa pään heittely ei kauheasti haittaa, mutta selästä käsin pään liike on sen verran suuri, että saa kyllä pitää tiukasti kiinni, ettei ohjat lennä kädestä.

3. Too on selkeästi päättänyt, että minä olen sen ihminen ja en saisi koskeakaan muihin hevosiin. Nykyään se on jo hieman tottunut siihen, kun olen tallilla töissä ja muitakin hevosia tulee käsiteltyä. Silti se katsoo aina niin loukkaantuneena, jos esim. otan jonkun muun hevosen tarhasta ennen sitä. Saati jos menen esim. ajamaan Roon ennen sitä. Joskus olen yrittänyt livahtaa tallille moikkaamatta Toota ensin ja sen seurauksena olen taluttanut talliin hevosen, jolla ei ole hetkeäkään neljä jalkaa maassa, kun kiukuttaa niin kovasti.

4. Too osaa olla aika vaativa, se on niin tottunut siihen, että saa aina porkkanan ensimmäiseksi, kun alan harjaamaan sitä, ettei se anna tehdä mitään, ennen kun on saanut porkkanansa. Jos porkkana on unohtunut, ei se pysy hetkeäkään paikallaan ja kuopii vain kiukkuisena, että jotain on unohtunut. Porkkanan saatuaan se seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii harjauksesta.

5. Kun olen lähdössä Toon kanssa ajolenkille ja kerään ohjat käteeni, ennen kun päästän sen irti naruista, on sen pakko vetää ohjat löysälle heti kiristettyäni ne. Monesti naureskelenkin, että miksiköhän edes vaivaudun keräämään ohjat tuntumalle, kun Too kuitenkin samantien nykäisee ne löysäksi :D

6. Aina, kun pyydän Toolta ajolenkillä vauhtia, nousee häntä samantien suoraksi. Täytyyhän se häntä nostaa ilmaan, ettei turhaan hidasta menoa :D

7. Jos Too näkee maassa esim. kottikärryistä varisseita heinänkorsia, on sen pakko pysähtyä syömään ne pois, eihän pihaa voi jättää sotkuiseksi!

8. Too on pienestä pitäen oppinut saavansa huomiota kuopimalla. Hölmö hevonen aina pihatossa asuessaan kuopi aidan vieressä ja jäi lankoihin kiinni. Tottakai se piti mennä aina pelastamaan langoista, ja huomionhakuinen Too keksi nopeasti, että ihminen tulee luokse, kun kuopii. Nykyisin kuopiminen on onneksi vähentynyt todella paljon ja enää Too kuopii yrittäessään komentaa ihmistä toimimaan nopeammin. Silloinkin kuopiminen loppuu yleensä ärähtäessäni tai mulkaistessani Toota.

9. Suitsiessa Toolla on aina omat leikkinsä. Kun riimun laittaa kaulalle, Too yrittää aina väistellä ja nostaa päätänsä, kunnes saan sen pään napattua kiinni. Kuolaimia ei voi koskaan ottaa suoraan suuhun, vaan pitää ensin vähän aikaa esittää, ettei hampaita voi avata. Hetken päästä se kuitenkin ottaa kuolaimet oikein nätisti suuhunsa. Kuolaimien kanssa on aina pakko leikkiä, kun odottaa hidasta ihmistä. Käytävällä on aina kunnon lätäkkö, kun Too kuolaa porkkanakuolaa mupeltaessaan kuolaimia.

10. Too on luonteeltaan melko itsepäinen. Tarhassakin se väistää ylempiarvoista (Roota) vasta, kun huomaa, että Roo on oikeasti tosissaan. Siitä johtuen Too on usein naarmuilla, melkein päivittäin löytyy jokin uusi naarmu. Itsepäisyys näkyy myös ajaessa, jos Too päättää esim. jumittaa paikallaan (jota ei nykyisin enää tee, mutta aloittaessani sen kanssa se jumitteli aina välillä) täytyy sille osata olla tiukkana, tai mitään ei tapahdu.

Turhaantunutta potkimista
Talvi 2014

Roo:

1. Roo pelkää kaikkea vähänkään epäilyttävän näköistä. Esim. jos lumisella/jäisellä tiellä on veden sulattama railo, ei siitä Roon kanssa ihan helposti mennä yli. Viime keväänä Maria oli yrittänyt useasti erään ison lätäkön kohdalla olevan railon yli, mutta oli joka kerta joutunut luovuttamaan, kun Roo ei ollut yksinkertaisesti suostunut menemään yli. Ratsain liikkuessa riittää, että tien vieressä on esim. kaatunut puu ja Roo on heti valmiina kääntymään ympäri, eihän sitä tiedä, jos se vaikka hyökkää kimppuun. Tallin pihalla olevat pressuilla peitetyt heinäpaalitkin tuottavat usein Roolle sydämen tykytystä ja jonkun kerran Roo on tallissa tuijottamaan järkyttyneesti puhisten jonkun karsinan ovessa roikkuvaa loimea.

2. Roo inhoaa harjausta. Se on oppinut sietämään sitä (käytävällä, kun ei pääse pakoon. Karsinassa on turha yrittää...), mutta ilmoittaa kyllä selkästi takakaviota nostamalla aina, jos harjaa ikävästä kohdasta tai liian kovaa. Pehmeällä harjalla harjaus on ihan okei, mutta kaikki pöläriä kovemmat harjat ovat ihan kamalia.

3. Useimmat lämppärit ravaavat pää ylhäällä, mutta Roo kulkee useimmiten kaula kaarella. Etenkin kuumuessaan se juoksee turpa rinnassa ja ei meinaa henki kulkea, kun pitää juosta kaula rutussa. Ratsain on tietenkin parempi, kun se menee automaattisesti pää alhaalla ja useimmiten hakeutuu peräänantoonkin miltei itsestään.

4. Roo on luonteeltaan melko orimainen, vaikka tammamaisiakin piirteitä löytyy. Sillä on todella möreä ääni ja se hörisee orimaisesti aina yksin ollessaan, kun näkee toisen hevosen. Roo pyrkii aina laumansa pomoksi ja ei ainakaan alennu lauman alimmaiseksi. Se puolustaa omaa laumaansa muilta hevosilta, esim. jos naapuritarhan hevonen ajaa Toon aidalta pois, niin hetken päästä Roo tulee ajamaan kiusaajan pois.

5. Ennen kun aloin liikuttamaan Roota, ei sitä ollut ajanut säännöllisesti muut, kuin Maria ja Roo olikin alkuun hyvin ihmeissään kuskin vaihtumisesta. Esim. melassivettä se ei suostunut alkuun juomaan minun tarjoamanani puolta ämpäriä enempää. Nykyään koko ämpäri menee tuosta vain. Myös ne kerrat, kun Jenni on ajanut Roota ja tarjonnut sille melassivettä, niin Roo on ollut haluton juomaan. Mikälie juttu siinäkin on, että vain "oman" ihmisen tarjoamana voi juoda.

6. Mielestäni ikävin piirre Roossa on se, kun sen täytyy aina vesariin mennessä testata, pääseekö ryntäämään sieltä samantien pois. Todella ikävää, jos ei osaa olla varautunut, koska se juoksee vaikka yli. Ja tätä on aina yritettävä kerran, vaikka esim. kurakautena vesarissa käydään päivittäin pesemässä jalat. Ja kerran jälkeen ei enää yritä sitä. Välillä se yrittää samaa myös käytävällä kääntyessä ennen, kun saa sen naruihin kiinni. Kuolaimet suussa ei ikinä yritä tätä, vaikka oltaisiin ekaa kertaa sinä päivänä menossa vesariin, riimussa yrittää joka kerta.

7. Roo on täysin erilainen ratsain ja ajaen. Ajaessa se menee tasaisen varmasti ja melko automaattisesti, kyselee aina koska saa mennä kovaa ja joko tässä siirrytään käyntiin. Ratsain se näkee metsässä mörköjä ja ehdottelee kotiin kääntymistä jatkuvasti. Jos ei ole hereillä, saattaa se myös kiepsahtaa varoittamatta ympäri. Olen todennut parhaimmaksi höpistä Roolle koko ratsulenkin ajan, silloin se pysyy hieman rauhallisempana ja tulee itsekin pysyttyä hereillä, kun juttelee ratsulleen. Roo on ilmeisesti jo niin tottunut höpinääni, että korvat alkavat heti kääntyillä hermostuneesti, jos unohdun hiljaa omiin ajatuksiini. Ajaessa Roo ei pahemmin perusta höpinöistäni, tärkeimmät "hooo, ptruuu" ja "no niin, *maiskutus*" riittävät.

8. Roolla on aina hurjan kiire aamulla tarhaan ja se useimmiten "pukee itse" riimunsa päähän. Eli kun ottaa vain riimun käteen, niin Roo jo työntää päänsä riimuun ja on jo menossa, kun ihminen laittaa vasta riimun lukkoa kiinni.

9. Kun Roolta ottaa ajolenkin jälkeen kärryt perästä, kääntyy se heti ympäri niin paljon, kuin naru antaa myöden. Seinää on vissiin niin tylsä tuijotella ja voihan sieltä pihalta varmaan hyökätä joku mörkö takaapäin syömään pahaa aavistamattoman Roon, ellei käänny katsomaan.

10. Kun Roo on kiukkuinen tai turhautunut, alkaa se potkia vuorotellen molemmilla takajaloilla taaksepäin. Tätä se tekee tarhassa ollessaan ja usein juuri sen jälkeen, kun on ensin juoksennellut jonkin aikaa. Se vain pysähtyy ja alkaa potkimaan.

Roo suojelee laumaansa (Too ja Weeko), eikä päästä Gibbeä häiritsemään
Kevät 2014

Olipas yllättävän helppoa keksiä faktoja, tuntuu että vielä paljon jäi kertomatta, sen verran persoonallisia hevosia ovat molemmat. Vähän sai toki mietiskellä, kun moni näistä asioista on jo niin arkipäivää itselle :D

Persoonallisia faktoja voisi olla kiva lukea myös blogeista Arvonherra, mä taidan olla ponipoika... ja Jillan blogi. Eli 20 faktaa hevosistanne. Faktojen määrää voi tarvittaessa fiksailla sopivammaksi, jos 20 tuntuu hankalalta luvulta :D

Tarinoita Tuutikista - osa 1

Kuten ehkä tiedättekin, olen tuntenut Toon jo pikkuvarsasta saakka. Sen emä oli minulla ylläpidossa Toota edeltävänä kesänä ja talven vuokrailin Goldia ja odotin innolla varsan syntymistä. Toon synnyttyä aloin kuitenkin syksyllä ratsastamaan Siriä ja Goldi ja varsa jäivät minun osaltani vain hevosiksi, joita näki päivittäin tallilla. Vanhoja kuvia selaillessani hämmästyin, kuinka paljon kuvia minulla Toosta onkaan. Keräilin kuvia yhteen kansioon ja vaikka huonoja kuvia tuli karsittua aika rajulla kädellä, jäi kansioon yli 200 kuvaa. Eniten kuvia löytyy varsa-ajoilta, mutta myös myöhemmin Too on sattunut kameran eteen tasaisin väliajoin. Päässäni alkoi muhia ajatus Toohon liittyvästä postaussarjasta ja tässä olisikin sarjan ensimmäinen osa, jossa perehdytään aikaan ennen Toota.

Eleltiin kevättä 2010, kun Maria odotteli varsaa syntyväksi tammalleen Ticketyboo aka Tiku, varsan isä oli Diamond Circle, sama ori, joka oli Tikun aiemman varsan, Quintana Roon isä. Varsominen ei kuitenkaan mennyt kuten oppikirjoissa ja varsa ei selvinnyt hengissä. Tammavarsa olisi ollut kovin kaunis päämerkkeineen, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Pari päivää myöhemmin emätammakin oli pakko lopettaa, kun ei sen tila lähtenyt paranemaan varsan jäljiltä. Maria päätti, ettei teettäisi ainakaan vähään aikaan yhtään varsaa. Samoihin aikoihin Tikun pihattokaveri, Goldi tuli kuitenkin kiimaan. Hetken mielijohteesta Maria päätti kuskata Goldin Loviisaan siemennettäväksi Diamond Circlellä. Goldi tuli kerrasta tiineeksi ja sitten jäätiin odottelemaan varsan syntymistä.

Lv-t Ticketyboo
Sukupostista lainattu kuva

Lv-o Diamond Circle
Sukupostista lainattu kuva

Lv-t Goldi Hackstable Lappee 10.7.2005
Sukupostista lainattu kuva

Pari päivää siemennyksen jälkeen Goldi lähti Pornaisiin laitumelle Sirin sekä conn-t Ronjan ja sh-r Mussen kaveriksi. Minä olin luvannut maksaa Goldin laidun maksut, joten Goldista tuli mun kesäheppa. Goldi osasi ratsain perusasiat, mutta sitä ei oltu liikutettu lähes lainkaan ennen laitumelle tuloa. Niimpä aloiteltiin varovasti toisiimme tutustuminen. Alkuun tein paljon maastakäsin Goldin kanssa, mutta pian uskaltauduin nousemaan selkäänkin. Satulana meillä oli Sirin rungoton ja suitsina käytettiin Siriltä lainattuja kuolaimettomia bitless bridle -suitsia. Goldi toimi niillä moitteettomasti, koska oli niin herkkä päästään. Maastoiltiin paljon käynnissä ja ravissa, loppukesästä uskaltauduin ottamaan ekat laukatkin. Goldin kanssa oli mukavan rentoa harrastaa, se kun ei pelännyt mitään ja oli todella luotettava ja varma maastoratsu.

Maastakäsin lenkillä, samana päivänä ratsastin Goldilla ekaa kertaa
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Maastoon menossa
© Jenni Wallin

Maastossa
© Jenni Wallin

Kentällä laitumen lähellä
© Jenni Wallin

Syksyllä lähdin opiskelemaan Harjuun ja Goldi jäi laitumelle. Se onnistui kuitenkin riehumaan jalkansa rikki jäätyään yksin laitumelle, jolloin se meni ihan kolmijalkaiseksi ja Marian oli haettava se takaisin kotiin parantelemaan jalkaansa. Jalka onneksi parantui nopeasti ja ilman eläinlääkärin käyntiä. Sovittiin Marian kanssa, että jatkan Goldin vuokraamista, kengitysten hinta toimi vuokrana. Viikothan olin Harjussa, mutta viikonloput ja lomat tuli touhuttua Goldin kanssa. Maastoiltiin paljon ja välillä käytiin kentälläkin. Kun maha kasvoi niin isoksi, ettei satula enää istunut, ratsastelin kevyemmin ilman satulaa. Pian Goldi saikin jäädä kokonaan mammalomalle ja sitten jäätiin odottelemaan varsan syntymistä.

Ilman satulaa maastoilua 09/2010
© Arja Wallin

Maastoilua 10/2010
© Arja Wallin

Maastoon lähdössä 01/2011 (huomatkaa nimikkohuopa, jonka tilasin Goldille joululahjaksi)
© Jenni Wallin

01/2011

Maastossa 01/2011
© Jenni Wallin

Kentällä ilman satulaa 02/2011
© Jenni Wallin

Kentällä ilman satulaa 02/2011
© Jenni Wallin

Kentällä viimeisiä köpöttelyjä ennen mammalomaa 03/2011
© Jenni Wallin

30.4.2011 aamuyöllä Goldi varsoikin terveen ja kauniin tammavarsan, jolla oli täsmälleen samat merkit, kuin Tikun menehtyneellä varsalla. Diamond Circlen muiden varsojen kuvia selaillessakaan ei ole sattunut muita samoilla merkeillä varustettuja varsoja, mistä lie juuri tämä varsa oli päättänyt haluavansa syntyä juuri tähän talliin. Kahdesti.

Too päivän ikäisenä

Pikku-Too

♥

Ratsain ja ajaen

Innokkaana töihin lähdössä!

Viime bloggauksesta onkin vierähtänyt jo paljon kauemmin, kuin muistinkaan. Paljon on siis ehtinyt tapahtua. Sunnuntaina 11.1. käytiin Jennin kanssa taas yhteislenkillä Toon ja Roon kanssa. Tällä kertaa mentiin Toon kanssa edellä, mutta kotiin tullessa vaihdettiin, kun Roo kuumui niin paljon viimeisenä kulkemisesta. Roo ei sitten rauhoittunutkaan, vaan tultiin sitten aika vauhtia kotiin. Too yritti alkuun pukitella ja nostaa laukkoja, mutta kun sain sen tajuamaan, ettei ole muita vaihtoehtoja, kuin mennä ravilla, tuli Too niin hienoa ravia ja pysyi helposti Roon perässä. Ei kyllä varmasti olla Toon kanssa ennen noin kovaa menty, harmi ettei ollut kello päällä, niin ei tiedä todellisia vauhteja.

Kuva joltain ajolenkiltä Toon kanssa

Too on tällä hetkellä ilman takakenkiä, kun toinen kenkä lähti puoliksi irti ja nykäisin sitten molemmat irti. Ollaan siis aikalailla jouduttu menemään säiden mukaan. Säiden muututtua niin, että tallin piha ja paikoitellen tiekin on ihan peilijäätä, on saatu mennä aika varovasti. Pellolla on onneksi pystynyt menemään, joten liikkumatta ei ole tarvinnut olla. Eilen tiet onneksi aurattiin tasaiseksi ja jäiset kohdatkin pakkautuivat sellaiseksi, että ei ainakaan nurin mennä. Too on ollut ajaessa tosi hyvä, virtaa tuppaa olemaan välillä liikaa ja se näkyy ilopukkeina. Nyt ei kuitenkaan olla ihan niin kovaa päästy menemään, kun aiemmin. Peltokin pitäisi saada lanattua tasaisemmaksi, niin siellä voisi ottaa vähän enemmän vauhtejakin.

Myös ratsutouhuissa ollaan otettu iso harppaus eteenpäin! 14.1. otettiin ekat askelet ratsain. Mari oli narun päässä, mutta lähinnä vain varuilta, jos olisi ollut tarvetta. Mutta eipä ollut. Too pysähteli muutaman kerran ja ihmetteli, että pitääkö tosiaan liikkua. Kehuin sitä hirveästi sen liikkuessa, joten se huokaisi ja lähti tallustamaan, kun olisi aina kulkenut ratsastaja selässään. Pysyttiin ihan pihapiirissä vain ja jouduin vielä tulemaan suunniteltua aiemmin alas, kun Kaste pääsi karkuun tallista. Too käyttäytyi kuitenkin niin hienosti, ettei voinut kuin olla ylpeä "pikku"-Toosta!
20.1. lähdettiin vähän pidemmälle, Jenni oli tällä kertaa narun päässä. Mentiin pellolle ja koska Too meni niin nätisti, päästi Jenni meidät irti. Otettiin pari ravipätkääkin ja Too meni niin hienosti! Kotiin päin alkoi vähän kiukuttaa, kun Kaste, joka tuli vastaan pellolle tullessa, olikin jo lähtenyt. Kiukutus oli kuitenkin vain pään heittelyä ja Too ei olisi oikein malttanut kävellä. Nätisti päästiin kuitenkin kotiin asti ja kotimatkakin tultiin ilman narua. Hieno Too!

© Jenni Wallin

Koska ratsutouhut lähti sujumaan näin hyvin, päätin harpata seuraavan askeleen eteenpäin. Niimpä tänään (25.1.) lähdettiin ihan maastolenkille! Mentiin Zokon ja Rollan perässä menomatka, kotimatka tultiin yksin, kun käännyttiin kotiin ennen poneja. Too sai harjoitella reilusti pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, sen verran hitaampia ponit olivat. Too meni taas niin hienosti ja ei edes ottanut turhaa stressiä, vaikka joutui pysähtelemään odottamaan, että saatiin vähän välimatkaa. Otettiin myös ravia ja nekin meni oikein hienosti. Kotiin käännyttiin aiemmin, koska Too alkoi tulla jo hikiseksi 2 kilometrin jälkeen. Too oli alkuun huolestunut, kun ponit jatkoivatkin toiseen suuntaan, mutta lähti sitten nätisti tallustamaan kotia kohti, olisi vain halunnut mennä kovempaa. Super hienosti meni kotimatkakin, ilman kommelluksia. Hieno Too <3

Korvien asennosta päätellen taisi olla tylsää mennä hitaiden ponien perässä :D

Kotiin päin oltiin vähän pirteämmän näköisiä (ja tuntuisia)

Rookin on päässyt nyt liikkumaan hieman normaalia enemmän, kun päivät on pidenneet sen verran, että ehtii liikuttamaan kaksi hevosta työpäivän aikana. Rookin on joutunut ratsuksi muutaman kerran, ihan kivaa vaihtelua meille molemmille mennä ratsainkin. Kerran mentiin samaa matkaa Sirin kanssa. Alkumatka tultiin Sirin perässä, mutta kotiin päin Roo päätti lähteä ohi ja siinä ei ollut kuskilla paljon sanomista. Hyvin se kuitenkin siirtyi käyntiin (parin voltin jälkeen), mutta keräsi aika hyvät paineet kuumuessaan ja kotimatka tultiinkin varsin kaksitahtista käyntiä.
Toisella kerralla mentiin pellolla ja kotiinpäin ravatessa olin ajatellut ottavani käyntiin ennen pellon lumisinta kohtaa. Roo kuitenkin kiihdytti vauhtia, joten päätin antaa sen jatkaa ravilla. Syvempi hanki sekoitti Roon askeleet ja se hypähti laukalle. Roo selkeästi kysyi: "hitsi, pitäs vissiin mennä ravia??", kun pyysin vain lisää vauhtia, laittoi se korvat niskaan ja sitten mentiin. Tultiin aika reipasta kiitolaukkaa pellon toisesta päästä ja molemmilla oli hurjan hauskaa! Aloin hidastamaan hyvissä ajoin ennen pellon päätä, ettei Roo ampaise tielle ja jatka samaa vauhtia kotiin. Se olikin ihan viisasta, koska jarrut meni aika hitaasti perille. Siirryttiin kuitenkin asiallisesti käyntiin ennen tielle vievää reittiä. Käännyttiin kuitenkin ympäri ja käveltiin vielä pellon toiseen päähän, että Roo sai hengen taas kulkemaan.

Ratsu-Roo

Ajaenkin ollaan luonnollisesti liikuttu yhtä paljon, kuin ratsainkin. Tänään ajettiin vähän vetojakin, kun Jenni oli kyydissä ja halusi mennä kovaa :D Roo meni tosi hyvin, alkuun ei meinannut ravi pysyä kasassa, mutta pian se alkoi rullaamaan. Ihan hyviä aikoja Jenni kellottikin.

Roo odottelemassa ajolenkille lähtöä

Toon, 4-v, kuulumisia

Hei ja hyvät uudet vuodet kaikille! Vielä ei ole ihan ehtinyt tottua kirjaamaan päivämäärään vuosilukua 2015, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa totu, ehkä viimeistään sitten, kun jaksaa kameran kaivaa esille. Tuutikkikin on nyt jo virallisesti neljä-vuotias, ihan kuin vasta vähän aikaa sitten olisin saanut Marialta tekstiviestin: "Hei, Goldi varsoi viime yönä kauniin ja terveen tammavarsan!" Niin se aika vain vierii.

Vauva-Too, päivän ikäisenä <3

Mutta asiaan, tulin kertomaan vähän Toon kuulumisia. Treenit on jatkuneet normaaliin tapaan säiden mukaan. Pääasiassa olen ottanut ajatukseksi, että lenkit mennään hiukan normaalia reippaammassa hölkässä ja otetaan joka lenkille myös lyhyitä reippaampia pätkiä. Too on tosin ollut viime aikoina niin reipas, ettei sitä pahemmin ole tarvinnut hoputella, lähinnä jarrutella, ettei mennä ihan päättömiä vauhteja sopimattomissa kohdissa. Fiilis on kuitenkin ollut joka lenkin jäljiltä kerta kerralta parempi. Olen nyt hokkien laiton jälkeen käyttänyt Toolla putseja etusissa, kun se kerran kokeiltuani sai heti rei'itettyä toisen putsin. Jatkossa täytyy myös alkaa käyttää tai ainakin kokeilla käyttää takajaloissa suojia, Too kun on polkenut vtj vuohiseen haavan, joka ei oikein pääse parantumaan Toon polkiessa se jatkuvasti auki. Täytyy nyt toivoa, että näillä muutoksilla saadaan askel kulkemaan vielä paremmin.

Huurrehännät Too ja Roo 28.12.

Olen ajellut myös Roolla ahkerasti, aina kun aikaa riittää. Viime sunnuntaina (4.1.) päätettiin lähteä Jennin kanssa ajamaan Too ja Roo yhdessä. Jenni ajoi Roolla edellä ja mä tulin Toolla perässä. Lenkki meni oikein hyvin ja olin ihan yllättynyt, kuinka hyvin Too osasi käyttäytyä kaverin kanssa. Jotenkin oletin sen olevan "hysteerisesti" kaverin perään, mutta Too piti oikein hyvät turvavälit, eikä pitänyt hirveää kiirettä, ennen kuin välimatka kasvoi useamman sadan metrin pituiseksi. Roo ehkä odotteli Toota turhan paljon, parissa kohtaa Too olisi halunnut mennä kovempaakin. Parit pukkiraivaritkin Too sai, ekalla kerralla vissiin vain kiukutti, kun piti ravata iso mäki ylös ja tokalla kerralla lensi Roon kavioista lumipakkuja, mikä oli siis niin kamalaa! Hurjan isot pukit tuli molemmilla kerroilla, onneksi on potkuremmi. Muuten lenkki meni oikein kivasti ja täytyy ottaa uusiksi joku kerta.

Kuva yhteislenkiltä 4.1.

Too sai muuttaa viime perjantaina (2.1.) toiseen karsinaan, mikä on rauhoittanut sitä tosi paljon. Ennen se tappeli kaikki illat naapurinsa kanssa ruokinta-aikaan ja oli muutenkin hermostunut, kuopi ja potki karsinan ovea. Uudessa karsinassa on naapurina tarhakaveri Roo ja Too on kuin eri hevonen. Ei mitään kuopimista ja häsläämistä, vain tyytyväinen ja rauhallinen Too, normaali hevonen! Jännä, miten suuri vaikutus hevoseen on karsinapaikan vaihdoksella. Mutta ihanaa, ettei Toon tarvitse enää stressata ja jaloillekin tekee ehkä ihan hyvää, ettei se enää potki ovia.

Ekaa kertaa satula selässä ja ekaa kertaa ratsastaja istuu selässä! Hieno Too <3

Olen myös pikkuhiljaa alkanut totuttaa Toota ajatukseen ratsastuksesta. Viime vuoden puolella nojailin pariin kertaan selkään ja lopulta nousin selkään asti, en kuitenkaan vielä istumaan. Too on vain niin hurjan iso, ettei penkinkään kanssa meinaa päästä kyytiin. Ekalla kerralla Too hypähti eteenpäin niin pitkälle, kuin ketjut päästivät, mutta seisoi sitten nätisti paikoillaan, kun syötin porkkanoita. Toisella kerralla Too otti vain yhden jännittyneen askelen eteenpäin. Tänään (8.1.) päätin kokeilla ihan satulan kanssa ja yllättäen selkään nousu oli paljon sulavampaa. Nousin myös ensimmäistä kertaa ihan istumaan ja Toohan ei ollut siitä millänsäkään. Korvat oli kyllä tiukasti taaksepäin, mutta Too osasi jo odottaa porkkanoita. Ja eihän se nyt kovin paha juttu voi olla, kun saa porkkanaa samalla, eikös? Tästä on hyvä jatkaa, käyn varmaan vielä pariin kertaan selässä käytävällä/ketjuissa, ennen kuin koitetaan eteenpäin liikkumista. Eli jatketaan harjoituksia :)

© Jenni Wallin
(kuva marraskuulta)