Kevätmasennus

Ratsupelle Too 26.3.
© Jenni Wallin

Kaipa se pitää pitkästä aikaa blogin puolelle jotain raportoida. Kevät on muuten oikein kivaa aikaa, mutta meillä on ajotiet niin huonossa kunnossa, että Too on saanut nyt olla melko kevyellä liikunnalla. Viime viikolla kävi ell raspaamassa ja kyllä siellä aika paljon piikkejä olikin + maitohampaita lähti jokunen. Sen vuoksi Too sai vietellä koko viime viikon kuolainlomaa. Tiistaina (24.3.) kävin ajamassa sen ja ai että oli kiva ajaa, kun oli hevonen tasaisesti molemmilla ohjilla! Ja sen huomaamista toki helpotti se, kun erittäin virtava tamma painoi ohjalle enemmän, kuin ehkä koskaan aiemmin. Selvittiin kumminkin 8 km lenkistä ehjinä ja hevonen suht koht hanskassa. Vähän turhan reippaasti tosin ottaen pohjat huomioon. Mutta Too tuntui kyllä todella hyvältä ajaa, en malta odottaa sitä, että päästään radalle!

Linssilude 11.3.

Ajoteiden pohjien kunnosta johtuen en ole viitsinyt Toota ajaa, kuin 1-2 kertaa viikkoon nyt viimeiset kolme viikkoa. Sen sijaan ollaan keksitty vaihtoehtoisia liikutusmuotoja. Kahdesti Too on joutunut leikkimään ratsupelleä oikein ratsastuskentällä. Ensimmäisellä kerralla 11.3. mentiin yhtä aikaa Jennin ja Zokon kanssa ja testailtiin vähän, miten kaasu, jarru ja ratti toimivat. Too meni oikein hienosti ja positiivisena yllätyksenä alkoi heti hakea pyöreää muotoa. Olen jotenkin koko ajan pelännyt, että kun se liikkuu ajaessakin aina pää niin ylhäällä, että ratsain eteen-alas opetus tulee olemaan vaikeaa, mutta onneksi se osoittautui vääräksi luuloksi. Eihän sillä tietenkään vielä tasapaino riitä mihinkään ihmeellisyyksiin, mutta kovasti se yritti ja ainakin kuski oli yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen!

Oikein pätevän näköiset ratsupellet 11.3.
© Jenni Wallin

Toinen ratsupäivä oli tämän viikon torstaina (26.3.) ja Jenni tuli räpsimään meistä jokusen kuvankin. Tällä kerralla Too ei toiminut ihan niin hyvin. Se kulki jotenkin epäpuhtaasti ja suurin osa ajasta me Jennin kanssa pohdittiin, mitä jalkaa se "ontuu" ja johtuuko se vain siitä, ettei ole tottunut kantamaan ratsastajaa vaiko kovasta kentän pohjasta vaiko kenties siitä, kun se oli onnistunut vaihteeksi tarhassa riehumaan vtj ruununrajaan jonkun haavan. Pieni klenkkaus ei näyttänyt kuitenkaan Toota haittaavan, joten ratsastelin kuitenkin parikymmentä minuuttia, pääosin käyntiä. Pari ravipätkääkin otettiin, jotta nähtiin, miten klenkkaus vaikuttaa raviin. Maastakäsin mitään ontumista ei näkynyt, joten johtuisiko kuitenkin vain ratsastajasta. Täytyy nyt seurailla tilannetta.

26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Sen kerran kun ratsu näyttää fiksulta, täytyy kuskin huolehtia pöljästä ilmeestä 26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Mitähän muuta... Niin, viime torstaina päätin aikani kuluksi taas vähän hieroa Toota. Samoista kohdista löytyi pientä jumia, kuin viimeksikin. Positiivista kuitenkin, että jumit olivat paljon pienempiä ja reagoivat hierontaan nopeammin. Jotain hyvää siis saatu hieronnalla aikaan. Hieroin samana päivänä Roonkin, mikä sinänsä oli ehkä virhe, kun meinasi voimat loppua kesken jo Toon kanssa. Sain kuitenkin Roonkin hierottua ja sieltä löytyikin huolestuttavan paljon jumia. Täytyy nyt lähiaikoina hieroa se uudestaan ja katsoa, josko saisin vähän enemmän reaktiota lihaksissa aikaan.

11.3.

Ja nyt kun päästiin Roohun, niin kerrataanpa myös sen liikkumisia. Roo on päässyt lenkille häpeällisen vähän. Se on niin hurjan tarkka pohjista ja pelkää kuollakseen railoa, joka oli sulanut tien poikki alkumatkasta tuossa jossain vaiheessa. Yhdelle ratsastuslenkille lähdin sen kanssa, jolloin 5 km lenkkiin meni aikaa yli tunti, kun yleensä mennään 7 km lenkki reilussa puolessa tunnissa. Railoa ihmeteltiin ja tuijotettiin etäältä ainakin 10-15 min, kunnes päätin testata, josko saisin sen taluttamalla yli. Paljoa en tähän vaihtoehtoon luottanut, mutta yllätyksekseni se loikkasikin yli samantien perässäni, hyvä että ehdin alta pois. Takaisin tullessa en sitten ehtinyt ja Roo hyppäsi mukavasti oikean jalkani päälle. Ei onneksi tullut kuin mustelma nilkkaan ja jonkin aikaa sai vältellä kovin kovien kenkien käyttöä. Samalla lenkillä käytettiin myös 10-15 min siihen, että päästiin pelottavan lumikokkareen ohi, joka olisi varmasti syönyt Roon, ellei sitten olisi lopulta pinkaissut oikein reippaalla ravilla ohi, kun ei kuski suostunut mieluisampaan vaihtoehtoon eli kotiin kääntymiseen.

Katsomon tervehtiminen, Too ja Weeko 26.3.
© Jenni Wallin

Railon sulattua (onko tuo edes sana?) on Roon liikutus jäänyt muutenkin tosi vähälle. Jotenkin olen saanut aina Toon kanssa kulutettua niin paljon aikaa, etten ole Roota ehtinyt liikuttelemaan. Roo onkin nyt viimeisen kolmen viikon aikana liikkunut ehkä 4-5 kertaa, hups! Täytyy vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata sitäkin hieman useammin lenkille. Se on vain niin hurjan tarkka pohjista ja teiden ollessa tällä hetkellä vuoroin liian pehmeitä, vuoroin liian kovia ja vuoroin "jäätä" joka pettää alta, ei se ole kovin innokas liikkumaan. Täytyy nyt vain toivoa, että tulisi kevät kunnolla ja nopeasti, että pääsisi taas kunnon treeniin kiinni - sekä Toon että Roon kanssa.

"Tää on niin vaikeeta..." 26.3.
© Jenni Wallin

Noniin, nyt on kerrattu hevosten liikutukset. Lisätään nyt samaan romaaniin vielä kaikki muukin. Horse Fairin jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa haalimaan Toolle lisää omia tavaroita. Moneen kertaan olen tosin naureskellut, kun tuntuu, että ratsukamoja tulee ostettua enemmän, niin onkos siitä mun hevosesta nyt ravuria tulossakaan :D Noh, pikkuhiljaa. Alkuviikosta tehtiin Jennin kanssa extempore-shoppailureissu Lahteen. Käytiin Wahlstenilla ja Ravikauppa/Horzessa. Wahlstenilta tarttui mukaan Tuutikille rintaremmi-martingaali ja ratsusuitset (näkyvät torstain ratsukuvissa). Nuo suitset olivat aivan ihanan tuntuista nahkaa, en vain voinut jättää ostamatta, kun otin ne käteeni. Otsapanta oli tietty liian lyhyt ja kuvissa näkyvä meksikolainen on ostettu erikseen. Ravikaupasta ostin Toolle ravisuojat, hiitiloimen (fleece), kuvissa näkyvät kolmipala oliivikuolaimet ja ravikuolaimet. Hiitiloimen kanssa innostuin matkimaan Jenniä ja kirjailin valkoisesta fleece-kankaasta molemmille puolille Tooticky. Kuvaa ei nyt satu olemaan, mutta täytyyhän siitä jossain vaiheessa kuva laittaa, onhan se nyt sitten meidän edustusloimi ;)

Uudet ihanat suitset miinus otsapanta ja turpis plus uudet kuolaimet ja martsa :)
© Jenni Wallin

Tänään kävin paikallisessa Ratsutarvike Ridaajassa kyselemässä rehusuosituksia. Toohan on nyt syönyt kauraa 2-1-2, mutta se on vähän laihtunut ja haluaisin sille vähän enemmän massaa. Kaura tulee myös vähän läpi, joten jonkun muun rehun syöttämistä kauran ohella olen jo pidempään harkinnut. Saga suositteli Havensin Derby Compactia, jonka syötöllä saa lisää massaa ja energiaa. Täytyy testata, mitä neiti nirso on mieltä uudesta rehusta ja toivoa, että siitä on apua.

Too on aika hoikassa kunnossa. Ei nyt vielä mitenkään hälyttävä,
mutta liikunta ja ruokinta määrään verrattuna se on kyllä laihtunut turhan paljon.
Toivottavasti uusi rehu maistuu ja toimii.
© Jenni Wallin

Ja eiköhän tähän loppuun voi vielä mainita koirablogia sivuavan asian: kävin 14.-15.3. koirankasvattajakurssilla ja näin ollen olen nyt pätevä koirankasvattaja. Vielä kun keksisi jonkun hyvän kennelnimen, niin sitten eikun pentuja suunnittelemaan!

Eikun kennelnimeä keksimään :)