Roo hiitillä Loviisassa 28.5.

© Ida Tigerstedt

Torstaina lähdettiin Roon ja Lakin kanssa hiitille Loviisaan. Maria halusi, että minä ajan Roon, kun nyt olen sillä koko talven ajellut. Tavoitteena oli mennä ihan rauhallinen ja kevyt hiitti, katsellaan vain miltä ravi näyttää.

Roo oli hurjan innokkaana ja joutui kyllä itsellä käsilihakset koville sen painaessa kädelle aika reippaasti. Roo jaksoi kuitenkin hyvin ja palautuikin melko nopeasti. Ja mikä parasta: ravi ei näyttänyt lainkaan pahalle. Muutaman kerran takajaloista hukkui tahti, mutta sen sai aika hyvin palautettua, kun muutti hieman tuntumaa. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut hiitti, tästä on hyvä jatkaa.

Ida kuvaili hiitiltä ison kasan kuvia, joten mitäpä sitä turhaan höpisemään, kun kuviakin on. 

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt

© Ida Tigerstedt3

Varusteita ja vauhtia

Kaipa se täytyy välillä taas jaksaa blogiakin päivitellä. Kuvista vain on jälleen pulaa, jotenkin ollaan satuttu Jennin kanssa ihan eri aikoihin tallille, niin ei ole tullut kameraakaan ulkoilutettua. Täytyisi kyllä joku päivä raahata se kamera mukaan, Too on nyt niin hienon näköinen kiiltävässä kesäkarvassaan. Saisi ehkä jotain uusia kuvia banneriinkin, tuo talvinen on aika sopimaton tähän aikaan vuodesta :D

Mustangin 17 " yleissatula

Mutta asiaan. Kolmisen viikkoa sitten sattui sellainen hassu juttu, että ostin Toolle satulan. Olin tosiaan suunnitellut, että mennään lainasatuloilla nyt jokunen vuosi ja ostetaan oma sitten, kun aletaan ratsastusta harrastamaan enemmänkin. Äitin tuttu päätti kuitenkin pistää hevoskamansa eteenpäin, kun ei ole hevosia enää pariin vuoteen harrastanut. Otin satulan sovitettavaksi hieman skeptisenä, satulan edelliset käyttäjät olivat kuitenkin suomenhevosia. Yllätyksekseni satula kuitenkin istui Toon selkään kuin nakutettu (romaanin kanssa tosin). Niimpä kutsuin satulan sovittajan tallille, en kuitenkaan täysin uskaltanut omaan silmääni luottaa + satulaa ei oltu ikinä topattu, joten toppaukset oli joka tapauksessa tsekattava. Maria Paavola tuli sovittamaan satulan ja totesi sen sopivan Toolle oikein hyvin. Toppaukset olivat vähän lysyssä ja Maria veikin satulan mukanaan topattavaksi. Vielä ei olla saatu satulaa takaisin, mutta sehän ei meitä haittaa, kun ei kuitenkaan ratsastusta vielä olla otettu viikko ohjelmaan.

Satulan lisäksi ostin tämän Monty Robertsin Dually-riimun sekä jotain pikkukamaa
(mm. loimivyön, putseja, häntäremmin valjaisiin...)
Riimu pääsi heti testiin satulan koeratsastukseen, kun en viitsinyt kuolaimia laittaa,
kun samana päivänä oli raspaus.

Too sai myös kolme bling-otsapantaa, kun eksyin otsapannat.blogspot.fi -blogiin.
Hienot nyloniset otsapannat sai tilata mittojen mukaan ja näille kolmelle pannalle tuli hintaa 40€

Varustehankintojen ohella ollaan treenailtu ihan normaalisti. Olen pyrkinyt ajamaan Toon kolmesti viikossa ja vähintään kerran viikkoon ollaan otettu ihan kunnolla vauhtiakin. Too on tuntunut hurjan hyvältä ja etenkin viimeisimmällä lenkillä keskiviikkona (20.5.) se väläytteli jo melko hyviä vauhtejakin. Mentiin paljon enemmän ja paljon kovempaa, kuin ollaan aiemmin menty. Meillä on sellainen hyvä 700m pätkä tietä, missä uskaltaa hyvin ottaa vauhtia. Pari mutkaa siinä on, mutta muuten melko suora. Mentiin kahdesti tämä 700m edestakaisin, sitten välissä käytiin kilsa kävellen ja takaisin hölkällä, jonka jälkeen otettiin 700m uudestaan kahdesti. Too jaksoi hyvin, vaikka olikin melko hengästynyt aina vetojen jälkeen. Palautui kuitenkin nopeasti ja kotiin päästessä oli jo hietkin miltei kuivuneet. Erittäin tyytyväinen olin siis lenkin jälkeen, ei kun jatketaan harjoituksia.

Keskiviikon (20.5.) lenkin nopeus käyrä. Max nopeus kävi 47,3 km/h eli 1.16 min/km! Keskimäärin nopeus oli kuitenkin 1.22 min/km tienoilla

9.5. käytiin Jennin kanssa yhdessä ajamassa Too ja Roo. Annoin ensimmäistä kertaa Jennin ajaa Toolla ja oli kyllä hassua katsoa omaa hevosta jonkun muun ajamana :D Hyvältä se näytti, kyllä oli mamma ylpeänä!

Roo on yhtälailla päässyt 2-3 kertaa viikossa lenkille. Pari kertaa ollaan käyty ratsain, mutta muuten ajaen. Rookin on tuntunut hurjan hyvältä, vaikkei vauhtia varsinaisesti ollakaan ajettu. Maria itseasiassa suunnitteli, josko Roo lähtisi ensi viikon tiistaina Lakin seuraksi radalle. Olisihan se ihan kiva käydä katsomassa, onko menty yhtään parempaan suuntaan kotitreeneissä.

Roo ajolenkillä

Roo ratsain

Weekon treenit on jääneet vähän taka-alalle, koska ollaan tosiaan osuttu Jennin kanssa eri aikoihin tallille. Olisihan mulla varmasti muitakin innokkaita apulaisia Weekon kanssa harjoittelemaan, mutta on mukamas pitänyt niin kiirettä. Olen pyrkinyt nyt mahdollisimman paljon myös hieromaan meidän tallin hevosia aina työpäivinä, joten tallityöt + kahden hevosen liikutus + yhden hieronta on vienyt aikalailla kaiken aikani. Täytyisi siis Weekon liikutuksenkin osalta vähän ottaa itseään niskasta kiinni, mutta tällä hetkellä ei riitä tunnit vuorokaudessa :D

Back in business!

Kaunokainen <3
© Jenni Wallin

Jahah, melkein kuukausi hujahtanut viime päivityksestä. Noh, aina voi syyttää kuvien puutetta tai ettei ole mitään kerrottavaa, mutta ehkäpä tässä nyt voisi suoraan vain myöntää, että olen ollut niin laiska, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiin.

Saikun aikana tehtiin kaikkea mukavaa ja kevyttä,
mm. ratsasteltiin vähän käynnissä ilman satulaa ilta-auringossa <3

Mutta asiaan. Too tosiaan saikkuili jonkin aikaa etujalan epäpuhtaan liikkeen takia. Kengitysvälikin sattui venymään turhan pitkäksi, joten nyppäsin kengät pois saikkuilun ajaksi. Pienten ongelmien jälkeen saatiin kuin saatiinkin kengittäjä paikalle ja Tookin saatiin kenkään. Rauhoitettuna, mutta Too käyttäytyi paremmin, kuin yleensä. Yleensä se alkaa riuhtomaan jonkun verran myös rauhoitettuna, mutta tällä kertaa tuli vain yksi nykäisy per jalka. Päätettiinkin kokeilla seuraavassa kengityksessä, josko kengitys onnistuisi ilman rauhoitusta. Jos ei onnistu, tuikataan Domosedanit kielen alle ja kengitetään joku muu välissä.

Tookin tajusi viimein, että kesä tulee ja vaihtoi kesäkarvan. Selän päällä ja takamuksessa on vielä vähän talvikarvaa.
Kesäkarva on hauskasti ihan eri värinen, kuin musta talvikarva.
© Jenni Wallin

Pari viikkoa sitten bongasin Facebookin Raviurheilua köyhille -kirppikseltä sopivan hintaiset ja hyvältä kuulostavat koppakärryt Tuusulasta. Samana viikonloppuna olin menossa taas hevoshieronnan lähijaksolle, joten olisin Tuusulassa jo valmiina. Niimpä sovittiin myyjän kanssa, että haen kärryt viikonloppuna, joten eikun peräkärry auton perään ja menoksi. Samaisella myyjällä oli myös valjaat myynnissä, mutta ne eivät olleet tallilla. Niimpä seuraavana päivänä kävin ostamassa valjaatkin ja nyt ei enää tarvitse mennä lainakamoilla, kun on vihdoin omat!

Uudet vanhat valjaat ;)

Kärryistä en ole (vieläkään) tullut ottaneeksi kunnon kuvaa, mutta siniset Royalin koppikset. Ihan eivät ole samanlaiset, kuin Marian koppikset: näissä ei ole pressua vaan tuollainen lauta roiskesuojana ja koppa on pikkuisen pienempi. Lisäksi näistä puuttuu selkänoja. Mutta kaiken kaikkiaan oikein kivat kärryt!

Viikon täysloman jälkeen Toon askel alkoi näyttää taas normaalilta ja ollaan päästy taas pikkuhiljaa aloittelemaan ajohommat. Vähän oli alkuun ravi hukassa, mutta epäilen, että Too oli vain "unohtanut", miten ravataan, kun tuli kerralla niin paljon muutoksia. Uudet kärryt, valjaat, kuolaimet ja kesäkengät hokkikenkien ja kengättömyyden jälkeen, joten ehkäpä se vaati vain vähän sopeutumista. Nyt on taas ravi löytynyt ja Too on tuntunut lenkeillä tosi hyvältä ajaa. Nyt aletaan ajelemaan vauhtia ja kaipa se kohta puoliin pitäisi radallekin lähteä käymään.

Kyllä on niin ihanaa, kun pääsee taas omalla hepalla ajelemaan <3

Too ehti jo eräällä lenkillä rikkoa itsensä. Ja mä kun luulin, ettei näitä tarvitsisi enää katsella, kun hokit saatiin pois.
Onneksi tämä kuitenkin parantui nopeasti, eikä aiheuttanut ylimääräistä saikkua.

Ym. haavan jäljiltä lisäsin meidän varustukseen kunnon suojituksen, kyllä me nyt ollaan saikkuiltu ihan riittävästi ilman uusia haavoja!
(+ suojien käytön jälkeen on kyllä huomannut, että kyllä ne ihan tarpeeseen tulivat, ovat meinaan jo naarmuuntuneet käytössä...)

Tällaisenkin turhakkeen menin ostamaan: heijastin selkäloimi Hööksiltä. Olen aina vihannut kaikkea vaaleanpunaista, mutta jotenkin tämä näytti kaupassa niin kivan väriseltä, että oli pakko ostaa. Joku joskus sanoi, että sitten tietää muuttuneensa puskatädiksi, kun alkaa kaikki pinkki miellyttämään silmää :D

Kieltämättä juuri tämän sävyinen pinkki sopisi Toolle kuin nenä päähän...

"Mitähän se mamma oikein viivyttelee?"

Roonkin kanssa olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olen pyrkinyt ajamaan sitä nyt vähintään kolmesti viikossa. Satula ollaan jätetty telineeseen pölyttymään ja tänään hieroessani Roon, ei sillä ollut selkä enää lainkaan kipeä. Hieman oli selkälihakset kireänä, mutta selän hierominen ei aiheuttanut hurjaa potkimista, kuten edellisellä kerralla. Roo on ollut ajaessa tosi hyvän tuntuinen ja ravikin on vaikuttanut oikein puhtaalta. Kaipa senkin kanssa pitäisi radalle suunnata, jotta näkee alkaako ravi taas hukkua kovemmassa vauhdissa, kuten viime kesänä tapahtui.

Reipas Roo

"Hui, toi koukussa roikkuva satulahuopa varmaan syö mut, jos en tuijota sitä järkyttyneenä!"

Myös pikkusisko Weeko on päässyt käymään säännöllisesti harjoittelemassa isojen tyttöjen töitä. Se sai etusiinsa elämänsä ensimmäiset kengätkin ja käyttäytyi kengityksessä niin mallikelpoisesti! Takakengät jätettiin seuraavaan kertaan, että saa ensin totutella etukenkiin. Nyt on hyvä harjoitella ajohommia ja ollaankin Jennin kanssa pyritty ajamaan sillä kerran viikossa. Ajohommat sujuu jo niin hyvin, että suurin osa lenkistä istutaan Jennin kanssa molemmat kyydissä. Hankalissa kohdissa olen hypännyt aina kyydistä henkiseksi tueksi Weekolle, mutta muuten mennään jo niin hienosti että! Raviakin ollaan otettu ja Weeko on aina niin tyytyväinen päästessään juoksemaan. Se on kyllä niin ihanan positiivinen ja aina niin innoissaan lähdössä lenkille.

Weeko odottelemassa lenkille lähtöä

Iso tyttö Weeko!

Tällaista kuuluu meille, treeniä treeniä vain! Täytyy nyt lähiaikoina tosiaan suunnata sinne radallekin käymään, josko saataisiin vähän uusia ajokuviakin tänne blogiin. Jenni räpsi viime viikolla muutaman tosi kivan pääkuvan Toosta, kun sattui kamera tallille mukaan ja nätti ilta-aurinko. Ylläolevat Jennin kuvaamat kuvat ovat samalta keikalta, mutta tässä loputkin. On mulla niin kaunis hevonen <3

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Saikkua taas...

Edellisellä kerralla kerroin, kuinka ratsastaessa Too tuntui klenkkaavan hassusti. Ilman ratsastajaa epäpuhtautta ei kuitenkaan näkynyt, eikä näkynyt viikonloppunakaan, joten päätin lähteä ajolenkille. Too tuntui tosi hyvältä, eikä ontumisesta ollut tietoakaan. Too innostui jopa ottamaan hieman reippaampaa pätkää. Kotiin tullessa se kuitenkin kompuroi omiin jalkoihinsa ja sen jälkeen alkoi ontua. Tallilla tutkin tilanteen ja huomasin vtj vuohisessa pari naarmua lisää ja pistin ontumisen sen piikkiin. Seuraavana päivänä tarhaan viedessä katsottiin kuitenkin Jennin kanssa, että kyllä se nyt vain kävelee hassusti oikealla etusellaan. Jalka jotenkin töksähti aina maahan osuessaan. Iltapäivällä tutkin Toon sitten läpikotaisin ja huomasin oikeassa lavassa lihaksessa pienen "rypyn". Zokolla oli samanlainen ryppy silloin, kun sillä oli lihaskalvo revennyt takajalassa. Niimpä diagnoosini Tuutikillekin on revennyt lihaskalvo lavassa. Joten se olisi sitten taas vähän taukoa liikutukseen. Onneksi tiet on vieläkin niin huonossa kunnossa, ettei oikeastaan edes harmita pitää vähän lomaa ajohommista.

Niimpä viime viikon Too on saanut pitää melko kevyempänä. Sunnuntaina (29.3.) hieroin Toon, mutta siitä ei kyllä meinannut tulla mitään, kun neiti esitteli kaikki mahdolliset ADHD-oireensa. Sen lisäksi Too on ilmeisesti aloittelemassa kiimaa, joten takapään kanssa sai olla vähän varovainen, vaikkei Too yleensä ole kovin herkkä takapäästään. Harjoiteltiin sitten vähän jalkojen venyttelyä ja kunhan Too hiffasi idean, oli se sen mielestä hurjan hauskaa. Täytyykin ennen seuraavaa kengitystä hieroa Too läpi ja tehdä venytykset, josko vaikka kengityskin helpottuisi.

Hieman huolestuttavaa, että pikkusiskokin näyttää jo noin isolta... Ei tarvitsisi ihan Toon mittoihin kasvaa

Perjantaina (3.4.) Too alkoi olla jo melko virtaisa, eikä lapakaan näyttänyt haittaavan menoa, Niimpä päätin päästää sen kentälle purkamaan energiansa. Otettiin Weeko kaveriksi, ettei yksin tarvinnut juosta. Ja kyllä ne juoksikin. Too esitteli sellaista koikkaloikkaa, ettei kyllä näyttänyt lapa olevan mistään kohtaa kipeä. Yritin ottaa vähän videotakin siskosten riehumisesta, mutta isoimmat loikkimiset eivät tietenkään osuneet kameraan, kun allekirjoittanut pidätteli kauhuissaan hengitystä ja rukoili, ettei mussukkansa rikkoisi itseään enempää :D

Too ja Weeko ovat kyllä mainio kaksikko, ne näkee toisiaan päivittäin vain Toon mennessä pihaton ohi tarhaan ja silti aina kun ne laittaa yhteen, on ne heti niin kavereita ilman mitään turhia moikkailuja. Ja niistä kyllä tosiaan huomaa, että ovat täyssiskoja.

Kevätmasennus

Ratsupelle Too 26.3.
© Jenni Wallin

Kaipa se pitää pitkästä aikaa blogin puolelle jotain raportoida. Kevät on muuten oikein kivaa aikaa, mutta meillä on ajotiet niin huonossa kunnossa, että Too on saanut nyt olla melko kevyellä liikunnalla. Viime viikolla kävi ell raspaamassa ja kyllä siellä aika paljon piikkejä olikin + maitohampaita lähti jokunen. Sen vuoksi Too sai vietellä koko viime viikon kuolainlomaa. Tiistaina (24.3.) kävin ajamassa sen ja ai että oli kiva ajaa, kun oli hevonen tasaisesti molemmilla ohjilla! Ja sen huomaamista toki helpotti se, kun erittäin virtava tamma painoi ohjalle enemmän, kuin ehkä koskaan aiemmin. Selvittiin kumminkin 8 km lenkistä ehjinä ja hevonen suht koht hanskassa. Vähän turhan reippaasti tosin ottaen pohjat huomioon. Mutta Too tuntui kyllä todella hyvältä ajaa, en malta odottaa sitä, että päästään radalle!

Linssilude 11.3.

Ajoteiden pohjien kunnosta johtuen en ole viitsinyt Toota ajaa, kuin 1-2 kertaa viikkoon nyt viimeiset kolme viikkoa. Sen sijaan ollaan keksitty vaihtoehtoisia liikutusmuotoja. Kahdesti Too on joutunut leikkimään ratsupelleä oikein ratsastuskentällä. Ensimmäisellä kerralla 11.3. mentiin yhtä aikaa Jennin ja Zokon kanssa ja testailtiin vähän, miten kaasu, jarru ja ratti toimivat. Too meni oikein hienosti ja positiivisena yllätyksenä alkoi heti hakea pyöreää muotoa. Olen jotenkin koko ajan pelännyt, että kun se liikkuu ajaessakin aina pää niin ylhäällä, että ratsain eteen-alas opetus tulee olemaan vaikeaa, mutta onneksi se osoittautui vääräksi luuloksi. Eihän sillä tietenkään vielä tasapaino riitä mihinkään ihmeellisyyksiin, mutta kovasti se yritti ja ainakin kuski oli yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen!

Oikein pätevän näköiset ratsupellet 11.3.
© Jenni Wallin

Toinen ratsupäivä oli tämän viikon torstaina (26.3.) ja Jenni tuli räpsimään meistä jokusen kuvankin. Tällä kerralla Too ei toiminut ihan niin hyvin. Se kulki jotenkin epäpuhtaasti ja suurin osa ajasta me Jennin kanssa pohdittiin, mitä jalkaa se "ontuu" ja johtuuko se vain siitä, ettei ole tottunut kantamaan ratsastajaa vaiko kovasta kentän pohjasta vaiko kenties siitä, kun se oli onnistunut vaihteeksi tarhassa riehumaan vtj ruununrajaan jonkun haavan. Pieni klenkkaus ei näyttänyt kuitenkaan Toota haittaavan, joten ratsastelin kuitenkin parikymmentä minuuttia, pääosin käyntiä. Pari ravipätkääkin otettiin, jotta nähtiin, miten klenkkaus vaikuttaa raviin. Maastakäsin mitään ontumista ei näkynyt, joten johtuisiko kuitenkin vain ratsastajasta. Täytyy nyt seurailla tilannetta.

26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Sen kerran kun ratsu näyttää fiksulta, täytyy kuskin huolehtia pöljästä ilmeestä 26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Mitähän muuta... Niin, viime torstaina päätin aikani kuluksi taas vähän hieroa Toota. Samoista kohdista löytyi pientä jumia, kuin viimeksikin. Positiivista kuitenkin, että jumit olivat paljon pienempiä ja reagoivat hierontaan nopeammin. Jotain hyvää siis saatu hieronnalla aikaan. Hieroin samana päivänä Roonkin, mikä sinänsä oli ehkä virhe, kun meinasi voimat loppua kesken jo Toon kanssa. Sain kuitenkin Roonkin hierottua ja sieltä löytyikin huolestuttavan paljon jumia. Täytyy nyt lähiaikoina hieroa se uudestaan ja katsoa, josko saisin vähän enemmän reaktiota lihaksissa aikaan.

11.3.

Ja nyt kun päästiin Roohun, niin kerrataanpa myös sen liikkumisia. Roo on päässyt lenkille häpeällisen vähän. Se on niin hurjan tarkka pohjista ja pelkää kuollakseen railoa, joka oli sulanut tien poikki alkumatkasta tuossa jossain vaiheessa. Yhdelle ratsastuslenkille lähdin sen kanssa, jolloin 5 km lenkkiin meni aikaa yli tunti, kun yleensä mennään 7 km lenkki reilussa puolessa tunnissa. Railoa ihmeteltiin ja tuijotettiin etäältä ainakin 10-15 min, kunnes päätin testata, josko saisin sen taluttamalla yli. Paljoa en tähän vaihtoehtoon luottanut, mutta yllätyksekseni se loikkasikin yli samantien perässäni, hyvä että ehdin alta pois. Takaisin tullessa en sitten ehtinyt ja Roo hyppäsi mukavasti oikean jalkani päälle. Ei onneksi tullut kuin mustelma nilkkaan ja jonkin aikaa sai vältellä kovin kovien kenkien käyttöä. Samalla lenkillä käytettiin myös 10-15 min siihen, että päästiin pelottavan lumikokkareen ohi, joka olisi varmasti syönyt Roon, ellei sitten olisi lopulta pinkaissut oikein reippaalla ravilla ohi, kun ei kuski suostunut mieluisampaan vaihtoehtoon eli kotiin kääntymiseen.

Katsomon tervehtiminen, Too ja Weeko 26.3.
© Jenni Wallin

Railon sulattua (onko tuo edes sana?) on Roon liikutus jäänyt muutenkin tosi vähälle. Jotenkin olen saanut aina Toon kanssa kulutettua niin paljon aikaa, etten ole Roota ehtinyt liikuttelemaan. Roo onkin nyt viimeisen kolmen viikon aikana liikkunut ehkä 4-5 kertaa, hups! Täytyy vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata sitäkin hieman useammin lenkille. Se on vain niin hurjan tarkka pohjista ja teiden ollessa tällä hetkellä vuoroin liian pehmeitä, vuoroin liian kovia ja vuoroin "jäätä" joka pettää alta, ei se ole kovin innokas liikkumaan. Täytyy nyt vain toivoa, että tulisi kevät kunnolla ja nopeasti, että pääsisi taas kunnon treeniin kiinni - sekä Toon että Roon kanssa.

"Tää on niin vaikeeta..." 26.3.
© Jenni Wallin

Noniin, nyt on kerrattu hevosten liikutukset. Lisätään nyt samaan romaaniin vielä kaikki muukin. Horse Fairin jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa haalimaan Toolle lisää omia tavaroita. Moneen kertaan olen tosin naureskellut, kun tuntuu, että ratsukamoja tulee ostettua enemmän, niin onkos siitä mun hevosesta nyt ravuria tulossakaan :D Noh, pikkuhiljaa. Alkuviikosta tehtiin Jennin kanssa extempore-shoppailureissu Lahteen. Käytiin Wahlstenilla ja Ravikauppa/Horzessa. Wahlstenilta tarttui mukaan Tuutikille rintaremmi-martingaali ja ratsusuitset (näkyvät torstain ratsukuvissa). Nuo suitset olivat aivan ihanan tuntuista nahkaa, en vain voinut jättää ostamatta, kun otin ne käteeni. Otsapanta oli tietty liian lyhyt ja kuvissa näkyvä meksikolainen on ostettu erikseen. Ravikaupasta ostin Toolle ravisuojat, hiitiloimen (fleece), kuvissa näkyvät kolmipala oliivikuolaimet ja ravikuolaimet. Hiitiloimen kanssa innostuin matkimaan Jenniä ja kirjailin valkoisesta fleece-kankaasta molemmille puolille Tooticky. Kuvaa ei nyt satu olemaan, mutta täytyyhän siitä jossain vaiheessa kuva laittaa, onhan se nyt sitten meidän edustusloimi ;)

Uudet ihanat suitset miinus otsapanta ja turpis plus uudet kuolaimet ja martsa :)
© Jenni Wallin

Tänään kävin paikallisessa Ratsutarvike Ridaajassa kyselemässä rehusuosituksia. Toohan on nyt syönyt kauraa 2-1-2, mutta se on vähän laihtunut ja haluaisin sille vähän enemmän massaa. Kaura tulee myös vähän läpi, joten jonkun muun rehun syöttämistä kauran ohella olen jo pidempään harkinnut. Saga suositteli Havensin Derby Compactia, jonka syötöllä saa lisää massaa ja energiaa. Täytyy testata, mitä neiti nirso on mieltä uudesta rehusta ja toivoa, että siitä on apua.

Too on aika hoikassa kunnossa. Ei nyt vielä mitenkään hälyttävä,
mutta liikunta ja ruokinta määrään verrattuna se on kyllä laihtunut turhan paljon.
Toivottavasti uusi rehu maistuu ja toimii.
© Jenni Wallin

Ja eiköhän tähän loppuun voi vielä mainita koirablogia sivuavan asian: kävin 14.-15.3. koirankasvattajakurssilla ja näin ollen olen nyt pätevä koirankasvattaja. Vielä kun keksisi jonkun hyvän kennelnimen, niin sitten eikun pentuja suunnittelemaan!

Eikun kennelnimeä keksimään :)