Eka ravistartti!

Ennen Zokon ostamista Jenni kävi silloin tällöin ajelemassa eräällä russ-ruunalla Sannaisissa, Mannilla. Zokon oston jälkeen Mannin omistaja kyseli, josko Jenni haluaisi toimia Mannin valmentajana ja ajaa sillä muutaman startin kilpaa. Muutaman viikon päästä siitä Mannin omistaja oli ostanut uuden russin, Mannin puoliveljen, jota oli koko viime talvi valmennettu kisakuntoon, mutta omistaja oli joutunut luopumaan siitä raskauden takia. Niimpä Jennillä olikin yhtäkkiä kaksi nollasarjassa starttaavaa russia, jotka omistaja halusi radalle. Jenni ja Nina ehdottivat, josko mä haluaisin ajaa toisella ja mikäpä siinä, tuleepahan ravikortille käyttöä!

Mun ajokki, Gr-r Ahonlaidan Laamanni

Niimpä käytiin poikien kanssa Loviisassa hiitillä (Jenni Leijalla, mä Mannilla) ja koska hiitti meni hyvin, Jenni ilmoitti meidät lauantaiksi Loviisaan poniraveihin. Torstaina käytiin vielä Sannaisissa ajamassa ponit. Tiet oli aika kovia ja pojat paljasjalkaisina arkoivat aika paljon, joten kovia vauhteja ei päästy menemään. Mutta näillä valmisteluilla lähdettiin siis lauantaina Loviisaan.

Hiitillä Loviisassa kaksi viikkoa ennen starttia

Ajolenkillä Sannaisissa kaksi päivää ennen starttia

Lämmittelyaika jäi meillä vähän lyhyeksi, kun tarkoitus oli käydä radalla ennen ekaa lähtöä, mutta ei ehdittykään, kun ohjastajapalaverissä meni niin kauan. Mutta ehdittiin me vissiin kolmisen kierrosta mennä ennen esittelyä, joten sai kelvata. Esittelyssä Manni hämmästyi, kun Leija katosikin meidän perään, mutta meni kuitenkin kiltisti.

Manni ennen starttia

Manni ennen starttia

Leija ennen starttia

Sitten olikin itse startin aika. Yksi poni oli jäänyt pois, joten voltattiin paalulla kaksistaan Jennin kanssa. Manni lähti aika hitaasti ja hyppäsi melkein heti laukalle, kun Leija lähti kovempaa. Sain laukan kuitenkin aika äkkiä alas, kunnes takaa tuli lisää poneja ja Manni niitä säikähtäessään hyppäsi taas laukalle. Melkein kaikki ponit ehtivät mennä ohi, ennen kun sain laukan alas. Ja juuri kun saatiin taas ravi rullaamaan, tuli viimeinen takamatkan poni takaa ja taas hypättiin laukalle. Äkkiä takaisin raviin ja reippaasti muita ottamaan kiinni. Oltiin jo neljänneskierros muista jäljessä, mutta Manni jaksoi hyvin vielä yrittää. Välimatka kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja pian kaverit katosivat näkyvistä. Siinä vaiheessa Manni totesi, että turha tässä on kovaa mennä ja hölkötteli menemään varsin rauhallisesti. Muut ponit tulivat jo maaliin meidän vasta kääntyessä takasuoralle. Tavoitteena oli kuitenkin hyväksytty suoritus, joten päätin hölkötellä maaliin asti. Kieltämättä alkoi hieman naurattamaan, kun kuuluttaja kuulutti: "jatkakaa kilpailusuuntaan! Yksi poni on vielä tulematta maaliin". Ja entistä enemmän nauratti, kun kuuluttaja kannusti meitä ja kertoi kaiken mahdollisen tiedon meistä ja kehotti vielä yleisöä kannustamaan, kun Mannin vauhti vielä hyytyi hyytymistään loppusuoralle kääntyessämme. Poni oli kyllä varsin mielissään, kun sai hölkötellä kaikessa rauhassa aplodien saattelemana maaliin :D

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Aija Leinonen!

Aikammehan oli peräti 3.35,2ke (vrt. keskivertoshettikset menevät jotain 3 min paikkeilla), eli ennätyksellä ei päästä ainakaan kehuskelemaan :D Mutta tavoite täyttyi, hyväksytty suoritus tuli. Käveltiin hetki pellolla ja sitten hoidettiin ponit pois. Ennen lastaamista Ninalla oli kiva projekti, kun auto ja traikku jäi jumiin märälle pellolle. Naapuri ponin ihmiset sitten keksivät ottaa auto irti ja työnsivät auton pitävämmälle maalle. Trailerin keksivät työntää myös käsipelillä kuivalle maalle, onneksi traikku on kevyt, b-kortilla vedettävä. Sitten eikun auto takaisin kiinni, ponit koppiin ja menoksi. Me jäätiin Jennin kanssa vielä raveihin, joten Nina ja hoitajatytöt saivat hoitaa ponit kotiin.

Kotona Jenni alkoi tutkia jo seuraavia startteja, Leija tuntui ihan lupaavalta, vaikkakin laukkasi itsensä hylkyyn. Itse hieman epäilin, kannattaako Mannia ilmoittaa enää toiseen starttiin, mutta Ninan kanssa keskusteltuaan totesivat, että mennään nyt yrittämään vielä kerran. Niimpä Jenni ilmoitti meidät sunnuntaiksi (6.7.) Lahteen. Juostava matka on onneksi lyhyempi, 1640m (Loviisassa 2140m), joten ei ainakaan voida yhtä pahasti jäädä jälkeen :D Ja tavoitteet jälleen niinkin korkealla, kuin hyväksytty suoritus ja ennätyksen parannus :D

P.S. Päästiin me lehteenkin, Mannista ja musta oli kuva Uusimaassa, kun ehdittiin niin hyvin poseerata loppusuoralla kameroille :D Lisäksi Östra Nylandsista tuli toimittaja haastattelemaan meitä, kun kuuli meidän olevan siskoksia, jotka ajoivat veljeksien ekat startit. Uusimaa meille tuleekin kotiin, enkä edes tiennyt, että sieltäkin oli toimittaja paikalla. Östra Nylands olikin vähän vaikeampi metsästää, ajettiin lopulta Jennin kanssa Loviisaan asti ostamaan se R-kioskilta :D Vähän oli toimittaja tulkinnut omiaan meidän vastauksista, mutta mitä pienistä :D

Mä ja Manni Uusimaassa

Mun ja Jennin haastattelupätkä Östra Nylandsissa