perjantai 20. helmikuuta 2015

Mistä kaikki alkoi?



Hevosharrastuksen aloituksesta piti äiti huolen. Äiti on ollut hevostyttö pienestä pitäen ja omistanut kaksi hevostakin. Niimpä oli luonnollista, että minut istutettiin ponin selkään heti, kun osasin istua. Ensimmäiset ratsuni taisivat olla kimo shettis tamma Senni ja ruunikko russ tamma Milla. Myös äitin kaverin hevosten Jokken ja Pikken sekä kylällä asuvien Eroksen ja Midin selässä pääsin istumaan jo pienenä. Oikeastaan lähes jokaisen vastaan tulleen hevosen selkään äiti nosti minut istumaan, onko se siis ihme, että hevoskärpänen on purrut jo pienenä?

Minä ja serkkuni rp-r Jokken selässä v. 1996 eli olin tässä 2-v.

Minä ja äiti sh-r Pikken selässä v. 1996

Kylällä asuneen Eros-hepan selässä v. 1997 eli 3-v.
Vuonna 2001 aloin sitten jo itsekin vinkumaan hevosen selkään, joten oli ratsastustuntien aika. Hopean talli järjesti syyslomalla kolmen päivän kurssin, jossa pääsin ekaa kertaa ratsastustunneille. Ratsuinani oli torinhevos-ruuna Mikko, shettis-ruuna Toffo sekä risteytysponi Humpty. Muistan olleeni kurssista ihan innoissani, mutta äiti ei vielä siinä vaiheessa suostunut säännöllisiin ratsastustunteihin.

Rp-r Humpty v. 2001, minä 7-v

Torinh-r Mikko v. 2001
2002 pääsin jälleen syyslomalla kolmen päivän kurssille, tällä kertaa Hersbyn tallille Sipooseen. Siskoni Jenni oli myös tällä kurssilla mukana ja kurssin jälkeen aloimme yhdessä vinkua ratsastustunneille pääsyä, joten äiti joutui lopulta taipumaan. Äitin mielestä Hersbyn hevoset oli Jennille vielä liian isoja, joten tunnit varattiin vain minulle. Kaverini vanhemmat kertoivat pian sen jälkeen Karlvikin ponitallista Landbossa, jossa Jenni kävi ratsastamassa pari tuntia. Suloiset ponit nähdessäni minäkin halusin mielummin ponitallille ratsastamaan, joten peruttiin vakitunti Hersbystä ja aloimme ratsastamaan kerran viikossa tunneilla Karlvikin ponitallilla.

Laima-tamma Hersbystä v. 2002

Ensimmäinen lempparini Karlvikista, rp-r Fiat, vuosi 2002 ja minä 8-v.

Toinen lempparini oli welsh-r Eetu, tämä kuva v. 2003 ja minä 9-v.
Karlvikissa ratsastaessamme käytiin myös silloin tällöin ratsastelemassa tuttumme Ellun hevosilla. Ensin hevoset asuivat Mattaksen tallilla Sipoossa ja muuttivat myöhemmin Pornaisiin Kumpumäkeen. Kumpumäessä saatiin myös vuokrata shettis-ruuna Möhkistä. Vuonna 2005 aloimme pohtimaan hevostallille siirtymistä, Karlvikissa kun oli vain poneja. Jenni oli kovasti ajatusta vastaan, mutta minä halusin jo siirtyä hevosiin. Niimpä vaihdoimme ratsastamaan Kumpumäelle.

Ellun tässä 3-v. ori Haka Hakkinen, itse olen kuvassa 11 tai 12 v.

Minä, pikkusiskoni ja shet-r Möhkis. Olen kuvassa 10-12-v.?

Kumpumäellä rakastuin ensimmäiseen lämppäriin, vasemmalla olevaan Tsemppiin. Myös oikealla oleva eestinh.-r Roope oli suosikkejani

Siskokset v. 2008. Minä Sirin selässä ja Jenni Sirin laidunkaverin Mussen.

Sh-t Vauhti ratsastustunnilla v. 2008

Sh-r Piko v. 2009
Vuonna 2008 naapurimme hankki hevosen, lv-tamma Ronjan, jota aloin hoitamaan ja ratsastamaan. Ronja oli ensimmäinen hevonen, jota pääsin ratsastamaan lähes päivittäin ja ratsastustaitoni menikin huimasti eteenpäin (vaikka nyt kuvia katsoessa ei siltä tunnu...). Hoidin päivittäin Ronjan karsinan siivouksen, ruokinnan ja liikutuksen. Omistaja hoiti tarhauksen ja aamu- sekä iltaruokinnan, muuten hevosen hoito oli aikalailla minun vastuulla. Äiti ei antanut ratsastaa Ronjalla yksin maastossa, joten yleisimmin ratsastelin kaltevalla pellolla. Välillä oli kausia, kun pelto oli niin liukas, ettei siinä voinut ratsastaa, jolloin hoidin liikutuksen maastakäsin kävellen. Keväällä 2009 Ronja muutti kuitenkin Myrskylään ja meidän tarina päättyi siihen. Samoihin aikoihin päätimme myös lopettaa Kumpumäellä ratsastuksen, koska tuntui, ettei siellä enää kehittynyt ratsastajana.

Minä ja Ronja Myrskylässä Hallilan tallilla keväällä 2009, itse olen kuvassa 15-v.
2009 kesä olikin hevosetonta aikaa, muutaman kerran taisin käydä Ellun Sirillä ratsastamassa. Syksyllä löydettiin Sipoosta Stall Nybacka ja päätin alkaa ratsastaa siellä. Nybackan hevoset olivatkin hurjan paljon laadukkaampia, kuin aiemmissa ratsastuskouluissa ja opetuksen tasokin oli ihan eri. Nybackassa ratsastin vain pari kuukautta, mutta opin sitäkin enemmän.

Pv-r Martini

Pv-r Prometejs

Pv-r Randons
Suurin syy tunneilla käymisen lopettamiseen Nybackassa oli se, kun äiti ei halunnut ajaa pimeässä Öljytietä pitkin tallille. Toinen syy oli se, että aloin syksyllä liikuttamaan Ellun Siriä sen muuttaessa Ilolaan nykyiselle tallillemme. Aluksi kävin tallilla muutaman kerran viikossa, mutta pian se muuttui siihen, että lähes joka päivä tuli käytyä tallilla. Sirin kanssa tuli puuhailtua monipuolisesti niin maastossa kuin kentälläkin, mutta maastoilut loppuivat siihen, kun se kerran kuskasi minut kotiin ja viskasi matkalla ojaan. Sovittiin Ellun kanssa, että jätetään yksin maastoilut siihen, koska Siri osaa olla varsin arvaamaton. Niimpä keskityttiin kentällä pyörimiseen ja ratsastustaitoni koheni taas huimasti.

Minä ja Siri syksyllä 2009
Minä ja Siri kevät 2010
Keväällä 2010 tallin omistaja Maria kysyi, haluaisinko alkaa kesällä vuokraamaan hänen Goldi-tammaansa ja pian sovittiinkin, että Goldi lähtee Sirin kaveriksi laitumelle Pornaisiin ja minä maksan ylläpidon. Niimpä sain ensimmäisen ylläpitohevoseni. Goldin kanssa maastoiltiin ahkerasti koko kesä ja kasvatettiin kuntoa. Laukkaa uskalsin ottaa vasta syksyllä, käynti ja ravi riittivät oikein hyvin. Goldin myötä sain paljon rohkeutta maastoilla yksikseni. Sirin kotiin kuskaus sai minut vähän pelkäämään maastoilua, mutta Goldi palautti maastoilu innostukseni.

Minä ja Goldi lähikentällä Pornaisissa

Minä ja Goldi maastoon lähdössä

Minä ja Goldi maastossa
Syksyllä 2010 lähdin Harjuun opiskelemaan ja Goldi muutti takaisin Ilolaan. Sovittiin Marian kanssa, että jatkan vielä viikonloppuisin ja lomilla Goldin vuokraajana. Harjussa pääsin ratsastamaan paljon erilaisia hevosia ja vaikka tuntui, ettei ratsastustunteja ollut kovinkaan paljon, kehitystä tapahtui.
Kesällä 2011 Goldi varsoi Toon ja kesä oli taas hieman heppavapaata, kun en ketään hevosta säännöllisesti ratsastanut. Syksyllä aloin taas liikuttelemaan Siriä ja Goldi jäi. Siriä liikuttelinkin kevääseen 2014 asti ja 2011 liikutettavaksi liittyi myös Kaste. 2014 syksyllä mukaan tuli myös Vaavi. Kesällä 2014 vanhat liikutettavat jäivät pois ja Too tuli tilalle. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, tosin nyt Too on kaiken lisäksi eka oma hevonen <3

Goldi 2011

Siri 2013

Kaste 2014

Vaavi 2014

Conn-r Shanachie Harjussa esteloppukokeissa

Pv-t Adelheid Harjussa koululoppukokeissa

Rp-r Bacardi Harjussa

FWB-r Pee-Peen White Waltz Harjussa

Conn-r Shanachie Harjussa

Sh-r Tähti-Vekkuli Harjussa estevälikokeissa
Ravitouhut tulivat mukaan Harjussa ollessani. Ajotunneilla olin harvoja, jotka olivat aina innoissaan lähdössä ajolenkille, vaikka ratsupuolelle olinkin suuntautunut. Harjussa tuli myös mahdollisuus suorittaa C-ajolupa, johon ilmoittauduin innoissani mukaan. Kastetta valmennettiin raviura tähtäimessä, joten sitä myötä ravitouhut alkoivat kiinnostaa vielä enemmän. En kuitenkaan vielä lukenut kuuluvani ravi-ihmisiin, olin enemmän ratsuihminen, joka on kiinnostunut ravitouhuista. Toon myötä olen hurahtanut ravitouhuihin entisestään ja olen tehnyt täydellisen takin käännön. Ratsastelen yhä mielelläni silloin tällöin, mutta ravitouhut ovat nyt lähinnä sydäntäni.

Lv-o Poivre Montagne ajotunnilla Harjussa

Lv-r Sugre Montagne korttikurssilla Harjussa
Eka ravistartti: Loviisassa kesällä 2014, ajokkina gr-r Ahonlaidan Laamanni

Neljäs (ja tällä hetkellä viimeisin) startti: Porvoossa syksyllä 2014, ajokkina gr-r Ahonlaidan Lakeija

Ja loppuun vielä oma mussukkani ravitreenissä 12/2014

Sellainen on minun hevoshistoriani. Hevosia on tullut ja mennyt, vihdoin on myös oma heppa. Takki on kääntynyt ja sisäinen ratsupelle on tainnutettu ja ravitouhut ovat vetäisseet minut mukaansa. Pitkä matka on menty ratsastuskouluajoista ravitouhuihin ja toivottavasti on vielä pitkä matka edessä ravitouhuja harrastellessa ja tulevaisuudessa hevosista löytyy myös ammattini :)

Kerro sinäkin omasta hevoshistoriastasi ja osallistu Blogitallin viikon blogihaasteeseen. Osallistumisohjeet löydät täältä.

torstai 19. helmikuuta 2015

Uusia tuulia

© Jenni Wallin
Waiting for the Dream Coming True oli blogini nimi ensimmäiset kaksi vuotta. Viime vuoden tammikuussa muutin nimen blogin sisältöä enemmän kuvaavaksi ja uudeksi nimeksi tuli Something Borrowed. Taas oli aika tehdä blogille suuri muodonmuutos, sillä nimi ei enää vastaa blogin sisältöä. Lainaheppoja esiintyy blogissa jatkossakin, mutta blogin päätähtenä toimii lainan sijasta ihan oma hevonen! Viikko sitten sovittiin kaupat ja Too on nyt ensimmäinen oma hevoseni <3

© Jenni Wallin
Nimen vaihdon myötä päätin tehdä samantien uuden bannerinkin, vaikka edellisestä kovasti pidinkin. Uuden bannerin suhteen minulla ei ollut minkäänlaista inspiraatiota, vaan banneri muotoutui näköisekseen tehdessä. Siihen nähden olen banneriin ihan tyytyväinen, yleensä nämä suunnittelemattomat bannerit tuppaavat olemaan sellaisia, että kyllästyn niihin hyvinkin pian. Mutta mitäs te lukijat olette mieltä uudesta ulkoasusta?

Vanha vasemmalla, uusi oikealla
Blogin uudistuksen myötä myös välilehdet menivät uusiksi, joten käykää ihmeessä vilkaisemassa. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen lähijakso hevoshierojakoulussa ja nyt odottelen innolla seuraavaa jaksoa. Tässä jaksossa päästiin jo harjoittelemaan joitakin hierontaotteita, mutta viimeistään ensi jakson jälkeen olisi valmiudet lähteä hieromaan hevosia enemmänkin. Paljon koekappaleita onkin jo ilmoittautunut, mutta otan mielelläni lisää asiakkaita, koska harjoituksella se rutiini tulee. Jos hevosesi on siis hierojaa vailla, kurkkaa ihmeessä hieronta-välilehti.

"On tää lomailu rankkaa"
© Jenni Wallin
Noh, miltäs se ensimmäinen viikko hevosenomistajana on sitten tuntunut? Noh, enpä ole vielä tainnut ihan tajuta olevani todella hevosenomistaja. Too on vielä viettänyt toipumislomaa kuumeen jäljiltä, maanantaina tosin käytiin ihan pieni käyntilenkki ratsain maastossa. Pitkälle ei päästy, koska Toolla ei ole kenkiä ja tie on yhdestä kohtaa niin liukas, etten sinne uskaltanut lähteä. Tänään Too sai kuitenkin popot jalkaan ja treeni voi pikkuhiljaa jatkua. Tosin vielä lomaillaan ainakin viikko, sillä Too sai tänään myös rokotuksen. Vielä pitäisi saada hammaslääkäri lähiaikoina paikalle, niin olisi kaikki hoidettu taas vähäksi aikaa. Innolla odotan, että päästään taas jatkamaan treenejä, tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun on viimeksi Toolla käynyt ajamassa.

© Jenni Wallin
Loppuun vielä vähän rakennekuvia, joista näkee vähän Toon kehitystä. On sielle vähän lihasta tullut, vaikkei tuon karvaturkin alta niin paljoa näykään :D

07/2014, Reilu kuukausi treeniä takana
© Jenni Wallin

08/2014, Kolmisen kuukautta treeniä takana

11/2014, Puoli vuotta treeniä

02/2015, Yhdeksän kuukautta treeniä
© Jenni Wallin

lauantai 7. helmikuuta 2015

Vauhdikas Roo

Roon kanssa ollaan ahkerasti liikuttu ratsain ja ajaen. Too on ollut kovin nyreänä, kun aina haen Roon tarhasta ja se ei pääse lenkille, vaikka tuntee jo olevansa terve. Se joutuu silti nyt vähän lepäilemään, ettei aleta liian pian rasittamaan liikaa, korkea kuume vie kuitenkin paljon voimia hevoselta. Ainakin vielä ensi viikon Too saa lepäillä, sitten katsellaan, josko pikku hiljaa alettaisiin liikkumaan kevyesti. Siihen asti Roo joutuu lenkkeilemään Toonkin edestä ;D

© Jenni Wallin

Sovittiin Marian kanssa, että Roon valmennusohjelmaan kuuluu nyt paljon hankilaukkaa ratsain. Jos vaikka saataisiin vähän paikkoja auki ja ravi kulkisi keväällä paremmin. Tänään mentiinkin pellolla ja saatiin jopa Jenni mukaan kuvaamaan. Meillä on nyt käytössä lainasatula, koska Marian oma satula on Goldilla lainassa Goldin ylläpitäjillä. Lainasatula on koulusatula, joten kovin paljoa tukea siitä ei saa kevyeen istuntaan. Jalustimet olisi hyvin voineet tänäänkin olla lyhyemmät, mutta tuolla satulalla polvet meni jo reilusti polvitukien yli ja jalkoja särki ratsastaessa ja sen jälkeen. Ei siis optimaalinen satula tähän touhuun, mutta mielummin näin, kuin ilman. Roo tykkäsi selkeästi laukata, eikä haitannut yhtään, vaikka hankea oli reilusti. Jarrut toimi vähän hitaasti, mutta meillä oli hurjan hauskaa. Kuten kuvistakin näkee, Roo pinkoi menemään aika vauhtia. Mentiin noin viitisen kilsaa ja iso osa siitäkin kävelyä. Hangessa on kuitenkin todella raskasta mennä ja Roolla on kuitenkin ratsastettu nyt aika vähän, joten on hyvä aloitella kevyehkösti.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin
"Kamera! Nyt pitää hymyillä!"

Näin jatketaan harjoituksia. Roon kanssa laukkaillen ja Toon kanssa hengaillen. 
Myös Weeko sai keskiviikkona kärryt toiseen kertaan peräänsä ja tänään kolmannen kerran. Se on kyllä mainio lapsonen, ihan kun se olisi salaa harjoitellut itsekseen, on meinaan kun olisi aina kärryjä vetänyt. Ekalla kerralla se sai parit sätkyt, kun kärryt seurasivat, mutta seuraavilla kerroilla on vain ollut tyytyväinen, kun pääsee touhuamaan ihmisten kanssa. Kyllä sekin on siskojensa tapaan oikein selväpäinen ja hieno ravihevosen alku!