Kevätmasennus

Ratsupelle Too 26.3.
© Jenni Wallin

Kaipa se pitää pitkästä aikaa blogin puolelle jotain raportoida. Kevät on muuten oikein kivaa aikaa, mutta meillä on ajotiet niin huonossa kunnossa, että Too on saanut nyt olla melko kevyellä liikunnalla. Viime viikolla kävi ell raspaamassa ja kyllä siellä aika paljon piikkejä olikin + maitohampaita lähti jokunen. Sen vuoksi Too sai vietellä koko viime viikon kuolainlomaa. Tiistaina (24.3.) kävin ajamassa sen ja ai että oli kiva ajaa, kun oli hevonen tasaisesti molemmilla ohjilla! Ja sen huomaamista toki helpotti se, kun erittäin virtava tamma painoi ohjalle enemmän, kuin ehkä koskaan aiemmin. Selvittiin kumminkin 8 km lenkistä ehjinä ja hevonen suht koht hanskassa. Vähän turhan reippaasti tosin ottaen pohjat huomioon. Mutta Too tuntui kyllä todella hyvältä ajaa, en malta odottaa sitä, että päästään radalle!

Linssilude 11.3.

Ajoteiden pohjien kunnosta johtuen en ole viitsinyt Toota ajaa, kuin 1-2 kertaa viikkoon nyt viimeiset kolme viikkoa. Sen sijaan ollaan keksitty vaihtoehtoisia liikutusmuotoja. Kahdesti Too on joutunut leikkimään ratsupelleä oikein ratsastuskentällä. Ensimmäisellä kerralla 11.3. mentiin yhtä aikaa Jennin ja Zokon kanssa ja testailtiin vähän, miten kaasu, jarru ja ratti toimivat. Too meni oikein hienosti ja positiivisena yllätyksenä alkoi heti hakea pyöreää muotoa. Olen jotenkin koko ajan pelännyt, että kun se liikkuu ajaessakin aina pää niin ylhäällä, että ratsain eteen-alas opetus tulee olemaan vaikeaa, mutta onneksi se osoittautui vääräksi luuloksi. Eihän sillä tietenkään vielä tasapaino riitä mihinkään ihmeellisyyksiin, mutta kovasti se yritti ja ainakin kuski oli yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen!

Oikein pätevän näköiset ratsupellet 11.3.
© Jenni Wallin

Toinen ratsupäivä oli tämän viikon torstaina (26.3.) ja Jenni tuli räpsimään meistä jokusen kuvankin. Tällä kerralla Too ei toiminut ihan niin hyvin. Se kulki jotenkin epäpuhtaasti ja suurin osa ajasta me Jennin kanssa pohdittiin, mitä jalkaa se "ontuu" ja johtuuko se vain siitä, ettei ole tottunut kantamaan ratsastajaa vaiko kovasta kentän pohjasta vaiko kenties siitä, kun se oli onnistunut vaihteeksi tarhassa riehumaan vtj ruununrajaan jonkun haavan. Pieni klenkkaus ei näyttänyt kuitenkaan Toota haittaavan, joten ratsastelin kuitenkin parikymmentä minuuttia, pääosin käyntiä. Pari ravipätkääkin otettiin, jotta nähtiin, miten klenkkaus vaikuttaa raviin. Maastakäsin mitään ontumista ei näkynyt, joten johtuisiko kuitenkin vain ratsastajasta. Täytyy nyt seurailla tilannetta.

26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Sen kerran kun ratsu näyttää fiksulta, täytyy kuskin huolehtia pöljästä ilmeestä 26.3.
© Jenni Wallin

26.3.
© Jenni Wallin

Mitähän muuta... Niin, viime torstaina päätin aikani kuluksi taas vähän hieroa Toota. Samoista kohdista löytyi pientä jumia, kuin viimeksikin. Positiivista kuitenkin, että jumit olivat paljon pienempiä ja reagoivat hierontaan nopeammin. Jotain hyvää siis saatu hieronnalla aikaan. Hieroin samana päivänä Roonkin, mikä sinänsä oli ehkä virhe, kun meinasi voimat loppua kesken jo Toon kanssa. Sain kuitenkin Roonkin hierottua ja sieltä löytyikin huolestuttavan paljon jumia. Täytyy nyt lähiaikoina hieroa se uudestaan ja katsoa, josko saisin vähän enemmän reaktiota lihaksissa aikaan.

11.3.

Ja nyt kun päästiin Roohun, niin kerrataanpa myös sen liikkumisia. Roo on päässyt lenkille häpeällisen vähän. Se on niin hurjan tarkka pohjista ja pelkää kuollakseen railoa, joka oli sulanut tien poikki alkumatkasta tuossa jossain vaiheessa. Yhdelle ratsastuslenkille lähdin sen kanssa, jolloin 5 km lenkkiin meni aikaa yli tunti, kun yleensä mennään 7 km lenkki reilussa puolessa tunnissa. Railoa ihmeteltiin ja tuijotettiin etäältä ainakin 10-15 min, kunnes päätin testata, josko saisin sen taluttamalla yli. Paljoa en tähän vaihtoehtoon luottanut, mutta yllätyksekseni se loikkasikin yli samantien perässäni, hyvä että ehdin alta pois. Takaisin tullessa en sitten ehtinyt ja Roo hyppäsi mukavasti oikean jalkani päälle. Ei onneksi tullut kuin mustelma nilkkaan ja jonkin aikaa sai vältellä kovin kovien kenkien käyttöä. Samalla lenkillä käytettiin myös 10-15 min siihen, että päästiin pelottavan lumikokkareen ohi, joka olisi varmasti syönyt Roon, ellei sitten olisi lopulta pinkaissut oikein reippaalla ravilla ohi, kun ei kuski suostunut mieluisampaan vaihtoehtoon eli kotiin kääntymiseen.

Katsomon tervehtiminen, Too ja Weeko 26.3.
© Jenni Wallin

Railon sulattua (onko tuo edes sana?) on Roon liikutus jäänyt muutenkin tosi vähälle. Jotenkin olen saanut aina Toon kanssa kulutettua niin paljon aikaa, etten ole Roota ehtinyt liikuttelemaan. Roo onkin nyt viimeisen kolmen viikon aikana liikkunut ehkä 4-5 kertaa, hups! Täytyy vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata sitäkin hieman useammin lenkille. Se on vain niin hurjan tarkka pohjista ja teiden ollessa tällä hetkellä vuoroin liian pehmeitä, vuoroin liian kovia ja vuoroin "jäätä" joka pettää alta, ei se ole kovin innokas liikkumaan. Täytyy nyt vain toivoa, että tulisi kevät kunnolla ja nopeasti, että pääsisi taas kunnon treeniin kiinni - sekä Toon että Roon kanssa.

"Tää on niin vaikeeta..." 26.3.
© Jenni Wallin

Noniin, nyt on kerrattu hevosten liikutukset. Lisätään nyt samaan romaaniin vielä kaikki muukin. Horse Fairin jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa haalimaan Toolle lisää omia tavaroita. Moneen kertaan olen tosin naureskellut, kun tuntuu, että ratsukamoja tulee ostettua enemmän, niin onkos siitä mun hevosesta nyt ravuria tulossakaan :D Noh, pikkuhiljaa. Alkuviikosta tehtiin Jennin kanssa extempore-shoppailureissu Lahteen. Käytiin Wahlstenilla ja Ravikauppa/Horzessa. Wahlstenilta tarttui mukaan Tuutikille rintaremmi-martingaali ja ratsusuitset (näkyvät torstain ratsukuvissa). Nuo suitset olivat aivan ihanan tuntuista nahkaa, en vain voinut jättää ostamatta, kun otin ne käteeni. Otsapanta oli tietty liian lyhyt ja kuvissa näkyvä meksikolainen on ostettu erikseen. Ravikaupasta ostin Toolle ravisuojat, hiitiloimen (fleece), kuvissa näkyvät kolmipala oliivikuolaimet ja ravikuolaimet. Hiitiloimen kanssa innostuin matkimaan Jenniä ja kirjailin valkoisesta fleece-kankaasta molemmille puolille Tooticky. Kuvaa ei nyt satu olemaan, mutta täytyyhän siitä jossain vaiheessa kuva laittaa, onhan se nyt sitten meidän edustusloimi ;)

Uudet ihanat suitset miinus otsapanta ja turpis plus uudet kuolaimet ja martsa :)
© Jenni Wallin

Tänään kävin paikallisessa Ratsutarvike Ridaajassa kyselemässä rehusuosituksia. Toohan on nyt syönyt kauraa 2-1-2, mutta se on vähän laihtunut ja haluaisin sille vähän enemmän massaa. Kaura tulee myös vähän läpi, joten jonkun muun rehun syöttämistä kauran ohella olen jo pidempään harkinnut. Saga suositteli Havensin Derby Compactia, jonka syötöllä saa lisää massaa ja energiaa. Täytyy testata, mitä neiti nirso on mieltä uudesta rehusta ja toivoa, että siitä on apua.

Too on aika hoikassa kunnossa. Ei nyt vielä mitenkään hälyttävä,
mutta liikunta ja ruokinta määrään verrattuna se on kyllä laihtunut turhan paljon.
Toivottavasti uusi rehu maistuu ja toimii.
© Jenni Wallin

Ja eiköhän tähän loppuun voi vielä mainita koirablogia sivuavan asian: kävin 14.-15.3. koirankasvattajakurssilla ja näin ollen olen nyt pätevä koirankasvattaja. Vielä kun keksisi jonkun hyvän kennelnimen, niin sitten eikun pentuja suunnittelemaan!

Eikun kennelnimeä keksimään :)

Tarinoita Tuutikista - osa 3

Osa 1 - Osa 2

Tässä osassa katsellaan kuvia 1-vuotiaasta Toosta. Kuvat ovat vuoden 2012 aikana otettuja. 1-vuotiaana Too eleli pihatossa emänsä ja Titus-ponin kanssa. Päivisin puolisisko Roo tarhasi niiden kanssa. 2011 syksyllä aloin liikuttelemaan Siriä, joten Goldin ja Toon kanssa en ehtinyt enää touhuta. Kävin niitä kuitenkin säännöllisesti rapsuttelemassa ja Too osui usein kameran eteen.

Talvella pihatossa seisoskelusta kertyi varsalle hurjasti energiaa, joten aina silloin tällöin lauma vietiin toiseen tarhaan vähän juoksentelemaan. Ja silloin vauhtia riitti! Eräänä tammikuisena päivänä satuin kameran kanssa tallille juuri, kun laumaa oltiin viemässä tarhailemaan. Too oli juuri saanut talvipakkasia varten uuden loimen sovitettavaksi, joten täytyihän se jättää kuviin päälle. Ja loimea esiteltiinkin oikein ylpeänä!

Roo ja Too 8 kk

Tytär ja äiti sekä taustalla Roo

Puolisiskokset

Hienoin <3

Too 9 kk ja emänsä Goldi

Too 10 kk

Kesällä oli jälleen aika päästä laitumelle. Edellisenä kesänä tallin shettisvarsa Rolla (vuoden vanhempi) opetti Toon kulkemaan lankojen ali lohkosta lohkoon. 1-vuotis kesällä Toolla alkoi kuitenkin olla kokoa sen verran, ettei lankojen ali limboaminen ollut enää yhtä helppoa. Siitä huolimatta Too onnistui aina silloin tällöin keplottelemaan itsensä naapurilaitumelle ja näin ollen tutustui kaikkiin tallin hevosiin. Parhaiten se kuitenkin viihtyi vanhempien herrasmiehien: Leevi 17v, Poku 25v ja Leevi 23v seurassa. Itse en kesällä käynyt tallilla paria kertaa enempää, mutta silloin oli aina kamera mukana.

Too 1v 2 kk

Rolla 2v ja Too 1v 2 kk

Too 1v 2 kk ja Leevi 17v
Niin pikkuinen Too, nykyään Leevi on ainakin 15 cm matalampi Toota :D

Leevi 17v ja Too 1v 2 kk

Titus, Too ja taustalla Poku

Kaunokainen <3

Too ja Tiitu

Syksyllä oli taas aika palata pihattoon talveksi. Samalla alkoi eskari: syyskuussa Too sai ekaa kertaa suitset päähänsä ja kaipa sitä jokunen kerta talvella ohjasajettiinkin. En osaa sanoa tarkasti, kun en mitään kuvatodisteita ensimmäistä suitsitusta lukuunottamatta löytänyt. Enimmäkseen talvi meni kuitenkin kasvaessa - ja huomiota kerjätessä. Too keksi, että kun nostelee etujalkaa riittävästi ja sotkeutuu lankoihin, saa ihmisiltä huomiota. Niimpä tämä veijari oli jatkuvasti langoissa jumissa. Ja tietenkin aina silloin tällöin myös aidan toisella puolella. Siinä vaiheessa Too oli minun mielestäni lähinnä kiusankappale ja hirveä riesa, jota sai olla koko ajan vahtimassa. Kentällä ratsastuksestakaan ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan sai keskeyttää ja käydä pelastamassa varsa langoista tai palauttamassa se oikealle puolelle niitä.

Ekaa kertaa suitset päässä, Too 1v 5 kk
Kuva © Maria Groundstroem

Too 1v 6 kk

Too 1v 7 kk

Sellainen oli Too 1-vuotiaana. Harmittavasti en tullut puuhanneeksi sen kanssa mitään enempää, niin en muista enempää sen toilailuja. Suloinen ja ärsyttävä kiusankappale, ovat päällimmäiset muistot niiltä ajoilta Toosta :D

Helsinki Horse Fair

Viikonloppuna oli Helsinki Horse Fair, alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat ja suunnattiinkin messuille lauantain sijaan vasta sunnuntaina. Päätin jättää tällä kertaa kameran kotiin ja keskittyä shoppailuun. Ohjelmassa ei ollutkaan mitään kovin kiinnostavaa, katsottiin Knock Out - rotujen taisto -esitys ja muutaman ratsukon verran estekilpailua, muuten keskityttiin myyntikojujen kiertelyyn. Rahaa kuluikin ihan kiitettävästi, mutta kaipa kaikki ihan tarpeeseen tulee :D

Ensiksi koko läjä

Päivän tarpeellisin ostos: Busse kaulakappaleellinen fleeceloimi, 35€ Hippodome
Toon väri olisi kylläkin tummansininen, mutta tämäkin turkoosi/harmaa väri on ihan kiva ja ehdottomasti ajaa asiansa :)

Tummansininen riimu ja samaa sävyä naru, 10€ Hevari
Ei kai riimuja ikinä voi liikaa olla, eihän? :D

Jenkkiriimu, 15€ Hevari
Täytyyhän amerikkalaisen lämminverisellä olla jenkkiriimu, eikös?

Rusetti letityskuminauhat, 8€ Hevari
Jenni ylipuhui ostamaan, onhan se hyvä olla onnen rusetit tuleville ravireissuille ;)

QHP otsapanta, 14,50€ Cavallo Pro Shop
Tämä oli Toolle liian pieni (jonka tiesin jo ostaessa), mutta ajattelin tehdä jotkin jatkopalat tähän, että saadaan siitä sopiva. Toolla on niin leveä otsa, ettei full koon pannat ole sille sopivia.

Jännesuojasetti, 20€ Horze
Ratsusuojat,... Ostin oikeastaan vain siksi, että oikea hinta oli yli 40€ ja nyt sai 20€. Ja kaipa siitä Toosta joskus ratsukin tulee, joten tuskin nämä käyttämättä jäävät.

Nimikyltti, 5€ Ukkostuuli
Jälleen Jenni ylipuhui ostamaan, onhan Zokollakin :D Hevosen tukan väritin vielä mustaksi, niin on oikeamman värinen :D

Hilton Herbs Bye Bye Itch Lotion, 24,95€ Keravan Horse & Rider
Eräs tallilainen suositteli tätä, helpottaa kuulemma kutinaa hyvin. Too hankaa jonkin verran häntäänsä ja on muutenkin vähän herkkä ötököille, joten eiköhän tämäkin ihan tarpeeseen tule.

Likit -teline + Liquorice kivi, 23,50€ SW Horse
Ei ehkä erityisen tarpeellinen, mutta josko tästä olisi vähän tekemistä Toolle. (tosin ensinäkemällä se ei siitä kovinkaan paljoa innostunut... Ehkä se joskus hiffaa, että se on herkku :D )

Vitamiini nuolukivi, 9€ Parkanon ratsutarvike
Too tykkäsi, kun Jenni tarjosi omasta lakun makuisesta, joten päätin ostaa Toolle oman. Minttu ei kuitenkaan Toolle maistunut, täytyy sille vielä muutamaan kertaan tarjota, josko se sittenkin olisi hyvää... Jos ei muuta, niin Zokolle tuntui maistuvan :D

Joku tarkkasilmäinen saattoi nähdä läjässä myös martingaalin. Noh, en ole hirveän ylpeä sähläyksestäni, mutta onnistuinpa ostamaan Toolle pony-kokoisen martsan... Samassa koukussa oli monta erihintaista martsaa ja niitä selatessani onnistuin sitten lopulta tarttumaan pony-kokoiseen. Jossain vaiheessa kotona katselin, että aika pienen näköinen, mutten ajatellut asiaa sen enempää. Olin menossa sovittamaan martsaa, kun sitten vilkaisin kokomerkintää. Kyllä siinä muutamat kirosanat pääsi, mutta ei auta. Noh, Zoko sai sitten martingaalin. Onneksi me ei Toon kanssa vielä kovin paljoa ratsujuttuja harrasteta, joten pärjätään vielä ilman martsaa.

Sellaisia ostoksia tällä kertaa, lisäksi ostin koirille Dogfanista kaulapannat, ihan simppelit nahkaiset puolikuristavat. Helpottaa suuresti näiden karvakasojen kanssa, kun ei tarvitse etsiä solkia karvojen seasta, vaan riittää, että pujottaa pannan kaulaan.

Kuulumisia

Kolme viikkoa hevosenomistajana! Pikku hiljaa alan jo itsekin sisäistämään sen. Toon sairaslomakin loppui viime viikolla ja keskiviikkona (25.2.) ekalla lenkillä kyllä huomasi, että melkein kuukausi on lepäilty. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja Too ei ihan arvostanut yritystäni kertoa, ettei loman jälkeen voi heti vetää hikitreenejä ja nopeusennätyksiä. Jokaisesta pidätteestä seurasi kiukkuinen pukkisarja, mutta selvittiin kuitenkin lenkistä jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä. Huomasi kuitenkin, että Too oli hieman turhautunut, kun ei päässyt purkamaan energiaa pois.

Too innoissaan lenkkiä odotellessa

Samaisena päivänä kävin myös Roon kanssa ratsain maastossa ja virtaa tuntui silläkin olevan viikon rokotusloman jälkeen. Niimpä torstaina (26.2.) siskokset pääsivät laitumelle purkamaan kertynyttä energiaa. Ja virtaa kyllä riitti! Etenkin Too oli ihan hurjana pukitellessaan, hyppiessään pystyyn ja esitellessään hienoa liitoraviaan. Roo on hieman tarkempi pohjista ja meni ensin rauhassa, kunnes totesi, että kyllä pohja pitää ja liittyi mukaan riehumaan. Jälkeenpäin harmittaa, kun ei tullut otettua riehumista videolle, mutta eipä siinä varmaankaan olisi paljoa ehtinyt kuvailemaan, kun sai toppuutella neitejä, etteivät ihan aidoista juokse läpi (minkä Too muuten teki heti alkuunsa, mutta fiksuna pakitti heti takaisin laitumelle ja jatkoi samaa vauhtia toiseen suuntaan). Molemmat juoksivat itsensä hikeen, mutta olivat kyllä niin tyytyväisen oloisia saatuaan purettua ylimääräiset energiat pois.

Roon korvat ratsumaastossa

Lauantaina (28.2.) molemmat hepat pääsivät ajolenkille. Energianpurku oli selkeästi onnistunut, sillä molemmat olivat paljon rauhallisempia, kuin edellisellä kerralla. Tie oli onneksi aurattu välissä, joten paikoitellen oli jopa ihan hyvä pohja. Isot lumikokkareet tienreunassa aiheuttivat kuitenkin molemmille hevosille sydämentykytystä ja välillä poukkoiltiinkin tien laidasta laitaan hurjia kokkareita väistellen.

Too ajolenkillä

Sunnuntaina (1.3.) päätin harjoitella hieman hieromista Toon kanssa. Hierojakouluni ensimmäinen lähijaksohan oli 14.-15.2. ja päästiin harjoittelemaan teoriaoppeja käytännössä jo toisena päivänä. Olen jo pitkään suunnitellut Toon hieromista, mutten ole vielä aiemmin malttanut tai ehtinyt. Edellisenä päivänä tuli kuitenkin selailtua oppimateriaaleja läpi ja nyt oli pakko päästä testaamaan, Too oli oikein hyvä harjoituskappale, se kun tykkää touhuta ihmisen kanssa, mutta ei epäile näyttää, jos joku ei tunnu kivalta. Jonkin verran jumeja sieltä löytyikin ja osaa sain jo hyvin avattuakin, mutta esim. takajalkojen jumit vaativat vielä hieman työstöä.

Olin ajatellut lähteväni vielä ajamaan Roon, mutta sateinen sää ei innostanut ja hieronta vei kaiken energiani. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä minuun iski hirveä flunssa ja vaikka jaksoin hyvin tsempata puolikuntoisena tallityöt (yksin), niin Toon hierominen vei viimeisetkin voimat, enkä enää jaksanut lähteä lenkille. Roota tuskin haittasi, se oli hyvin tyytyväisen oloinen, kun otinkin siltä vain riimun pois ja jätin syömään heiniään.

Sitä tässä on yritetty :D

Sunnuntai-ilta ja maanantai onkin mennyt sairastellessa ja Netflixiä katsellessa. Olen ihan koukussa How I Met Your Mother -sarjaan ja sitä onkin tullut katseltua kiitettävän paljon viime aikoina. Olo on ollut kyllä niin tukala, flunssa on ihan selättänyt minut. Yleensä minulla on pientä nuhaa koko talven ajan, mutta tänä talvena tallityöt ja ulkoilma ovat parantaneet vastustuskykyäni, eikä koko talvena ole ollut isompia flunssaoireita. Siksi tämä flunssa varmaan tuntuukin normaalia kamalammalta. Noh, minulla on maanantai ja tiistai vapaata, eiköhän tämä flunssa keskiviikkoon mennessä ole helpottanut. Kuinkas sitä tunnollinen työntekijä muutenkaan toimisi, kuin sairastamalla vapaapäivinään :D

Horse Fair lähestyy!

Lauantaihin mennessä flunssa saisi kyllä luvan olla kokonaan selätetty, silloin on meinaan luvassa Helsinki Horse Fair. Voitin arvonnassa kaksi lippuakin, jääpä lippurahat shoppailuun ;) En ole Toolle viitsinyt vielä paljoa tavaroita ostaa, messuilla on yleensä niin hyviä tarjouksia, että päätin katsella sieltä ensin. Saan kuitenkin käyttää Toon vanhoja varusteita niin kauan, kunnes omat ostan, joten en ole pitänyt kiirettä. Kaipa se pitää kuitenkin pikkuhiljaa alkaa haalia tavaraa, ettei ikuisesti tarvitse lainakamoilla mennä ;)