Lauantai 12.3.2016

Lauantaina pidettiin Jennin kanssa kuvauspäivä. Arvoin pitkään, mikä olisi päivän liikutusmuoto ja totesin Jennille, että olisi kiva saada jotain irtojuoksutuskuvia, mutta tuskimpa se Too siellä yksinään intoutuu juoksemaan. Jenni sitten heitti, että mitäs jos laitetaan Zoko ja Too yhdessä juoksemaan laitumelle.

Tuutikkia ei pahemmin poni kiinnostanut, kun oli mahdollisuus päästä piehtaroimaan :D

"Poni?!?"

"Tulisit nyt vähän juoksemaan mun kanssa"

"OMG, nyt se seuraa mua!"

"Juostaas nyt"

"Pistäs nyt vähä vauhtia tylsimys"

"OMG OMG OMG, mä potkasin sitä kohti!"

"Okei, ehk se on iha kiva tyyppi"

"Jaha, nyt sä sit lähet kisaamaan mun kanssa?"

"Okei, mut mä sit voitan!"

"Hitto, sehä onki nopee"

"Pakko voittaa tää kisa!"

"Mite näin pitkät koivet ois tarkotus mahduttaa kropan alle"

"Näinhän se tehdään"

"Osaan mä lentääkin!"

"Mitäs tuijotat, tää on mun kamu nyt"

"Ja taas mennään"

"Mitä sä kamu suunnittelet?"

"Heei, aita lähestyy, pitäskö hidastaa?!?"

Ja tämän jälkeen Zoko loikkasi portista yli ja pienen harkinnan jälkeen Too loikkasi perässä hajottaen koko portin. Niimpä niin, näiden kahden yhteisirtojuoksutukset päättyvät aina näin :D Noh, tyypit juoksi suoraan tyhjään tarhaan, jossa Zoko antoi heti Jennille kiinni. Too keräsi sen verran kierroksia, että hölkkäili hirveästi pöristen monta kierrosta tarhaa ympäri, ennen kun antoi kiinni. Hassu tyttö <3 Vein Toon hetkeksi karsinaan rauhoittumaan ja räpsittiin muutamat poseerauskuvat Jennistä ja Zokosta (niitä voi käydä ihailemassa Zokon blogissa). Sitten heitin Toolle länkkäkamat päälle ja lähdettiin vielä vähän ratsastelemaan laitumelle.

Suojat ja kuski ihan eri sävyä, hups :D
© Jenni Wallin

Urbaani-hevonen, graffitit taustalla ja kaikki :D
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Montaa spurttia ei otettu, kun Too spurttaili jo ponin kanssa. Hoidin Toon pois ja hain vielä Roon. Laiskuuttani päätin kokeilla ilman satulaa menoa. Pyrstöni oli jo valmiiksi hellänä torstaisesta 10 km ratsulenkistä länkkärillä, joten ajattelin ilman satulaa menon olevan mukavampi vaihtoehto. Olinhan mennyt Roolla ennenkin ilman satulaa ja ihan nätisti se meni.

Käynnissä vielä kaikki hyvin, iloinen heppa ja kuski
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Eka ravipätkäkin meni ihan fine...
© Jenni Wallin

Sitten koitettiin laukkaa ja kävi näin...
© Jenni Wallin

Heppa karkasi yläpihalle. Ei kun heppa kiinni ja takaisin laitsalle, tällä kertaa lohkoon, jossa portti on ehjä
© Jenni Wallin

Sitten Roolla napsahti päässä ja se vain kiskoi ohjat multa kädestä...
© Jenni Wallin

Nousin ylös ja tunsin reidessä, että nyt tuli kaviosta. Päällimmäiset housut oli revenneet, pitkikset ei, mutta verta näkyi tulevan. Huikkasin Jennille, että nyt tuli kaviosta ja tämä taisi nyt olla tässä. Jenni vei Roon pois ja itse nilkutin vessaan katsomaan, millainen haava reidestä löytyy. Vessassa vedin housut alas, näin haavan, yök, vedin housut ylös ja lähdin nilkuttamaan takaisin pihalle, jossa totesin, että nyt lähdetään päivystykseen. Jenni totesi, että pitäisikö olla jotain paperia, jos se haava kerta vuotaa. Totta, totesin ja Jenni juoksi hakemaan tukon talouspaperia. Sitten eikun sairaalaa kohti. Pääsin onneksi aika nopeasti tikattavaksi ja lääkäri ja hoitaja olivat oikein mukavia. Haava ei särkenyt paljoakaan ja totesivatkin, että iho on vielä shokissa. 9 tikkiä ja lääkäri kirjoitti 1000mg Panadolia ja 600mg Buranaa, "koska mulla on niin vaarallinen harrastus, niin on hyvä olla särkylääkkeitä kotona" :D

Haava oli onneksi vain rasvakudoksessa, fasciatkin oli ihan ehjät. Pahemminkin olisi voinut käydä, tuuria matkassa siis.

Nyt onkin sitten tullut vietettyä saikkua kotosalla. Kävely on hieman ontuvaa vielä, lähinnä sen takia, että reiden takaosassa on mustelmia, jotka turvottelee sen verran, ettei normaali kävely onnistu. Itse haava ei ole särkenyt ekan päivän jälkeen, kävellessä saatan tuntea tikit, jos astun vahingossa tietyllä tapaa. Koiria saa tietty olla koko ajan komentamassa, etteivät hypi vasten. Luna tuntuu olevan fiksuin tässä asiassa, se saattaa sohvalla istuessani hypätä viereen ja alkaa haistelemaan reittäni, että "tuossako se pipi on?" <3 Mutta eiköhän se tästä, tekevälle sattuu.

Autokin tosiaan lähti korjaamolle, niin eipä tarvitse senkään vertaa jalkaa rasittaa, että autolla ajelisi... :/

Saikkua kuskille

© Jenni Wallin 02/2016

Kylläpä tämä aika nyt hujahtaa nopeasti. Viime postauksen lopussa mainitsinkin flunssan iskeneen ja se iskikin sitten ihan kunnolla. Olin koko viikon ihan vuoteenomana, sen verran voimattomaksi kaikki räkä, yskä ja alilämpö veti. Keskiviikkona 2.3. pyysin Jennin liikuttamaan Toon, ettei Toon ihan koko viikkoa tarvitse lomailla. Too oli kuulemma painanut kädelle ja kuskannut Jenniä hieman turhan kovaa koko lenkin. Mikähän siinäkin on, mun kanssa kun Too ei ikinä paina kädelle :O

Flunssasta huolimatta Helsinki Horse Fairissa oli käytävä, mukaan tarttui riimu, uusi kaulakappaleellinen fleeceloimi,
satulavyö (joka osoittautui liian lyhyeksi...), liina, delta sekä pari harjaa :)

Viikonloppuna 5.-6.3. flunssa ei ollut vielä täysin hellittänyt, mutta halusin silti tehdä tallin. Onneksi oli paljon apureita, lauantaina olin ihan voimaton kolmen karsinan jälkeen. Käytiin kuitenkin iltapäivällä Toon kanssa ajolenkillä ja Too tuntui hurjan hyvältä! Sunnuntaina en väsynyt tallitöistä ihan yhtä paljon, joten koko päivän meninkin sata lasissa :D Toon liikunnaksikin valitsin paljoa ajattelematta ratsastuksen. Noh, lähdettiin pellolle ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen meinasin yskiä keuhkot hajalle. Tiellä kävellessämme Jessica tuli vastaan ja naureskelikin, että kuuli kyllä, kun siirryttiin käyntiin Toon kanssa. Meinasin kävellä vain loppukäynnit, mutta Too keräsi sen verran pöllövirtaa Jessicasta ja Milosta, että käytiin vielä ottamassa toinen laukkaspurtti (ja uusi yskäkohtaus kuskille). Loppukäynnit kävelin maastakäsin, kun Too tiputti putsinsa pellolle ja ne piti käydä noukkimassa talteen. Illalla kotona simahdin jo kuuden jälkeen, joten ehkä vähän turhan raju tallipäivä puolikuntoisena :D

Lauantain ajolenkiltä

Seuraava lenkki mentiin Toon kanssa tiistaina 8.3. ja suosiolla lähdin liikenteeseen ajaen. Too tuntui jälleen pirun hyvältä! Mentiin oikein pitkä lenkki sekä auratulla että auraamattomalla tiellä. Kilometrejä taisi kertyä 15. Annoin Toon päättää itse vauhdin ja melko reipasta vauhtia edettiinkin.
Torstaina 10.3. olin taas tekemässä tallia ja Too pääsi taas ajolenkille. Mentiin reipas lenkki auratulla tiellä. Tie ei ollut aivan priimakunnossa, mutta Too otti tosi hyviä pätkiä. Weeko lähti liikkeeelle samaan aikaan ja nähtiinkin Weeko moneen otteeseen lenkin aikana, mikä sai aina Toon ottamaan uuden vaihteen päälle. Ja kyllä tuntui heppa niin hyvältä!
Torstaina kävin myös Roon kanssa lenkillä, mentiin 10 km ratsain. Roo ei ollut pitkään aikaan käynyt sillä suunnalla ja maisema olikin muuttunut, kun ovat kaataneet puita. Vähän oli jännää, mutta hurjan rohkeasti neiti uskalsi mennä. Kotiin päin annoin Roon ottaa pätkän laukkaa ja kyllä vauhtia riitti. Pätkän jälkeen Roo oli hämmentyneen näköinen, kun puhalsi niin paljon, se selkeästi hämmästeli, miksi ei jaksa niin paljon, kuin aiemmin. Rassukka, kyllä se kunto nyt vähän putoaa usean kuukauden saikun aikana.

Kuvassa uusi riimu ja loimi :)

Lauantaina 12.3. Jenni halusi pitää kuvauspäivän, josta teen oman postauksensa. Lyhyt yhteenveto: 3/3 liikutettavaa karkasivat, tipuin selästä kahdesti ja päivä päättyi päivystykseen. Roon kanssa kävi siis vähän hassusti: tipuin ja Roo sattui sitten ponnistamaan vauhtia mun reidestä. Hokkikengällä tuli aika ikävän näköinen haava, joka tikattiin yhdeksällä tikillä ja nyt täytyy sitten ottaa vähän iisimmin, että haava pääsee paranemaan rauhassa.

En suosittele ottamaan osumaa hokkikengän kanssa...

Autokin päätti pitää huolen siitä, etten vahingossakaan rasita jalkaa liikaa.
Eilen odotti tällainen ilmoitus autossa ja käsijarru ei suostu millään lähtemään pois päältä. PRKL!

Kengitys on kivaa :)

Kengittäminen on kivaa puuhaa...
© Jenni Wallin

Jjuu, kävi tollanen pikku äksidentti keskiviikkona Hupatusta kengittäessä, nyt on sitten maanantaihin asti sairaslomaa.

Sh-t Paukku Pauliina 06/2012

Mutta aamu alkoi ratsastustunnilla ja ratsuna tällä kertaa Paukku. Harjoiteltiin samoja asioita kun tiistainakin eli keskityttiin paljon käynnin työstämiseen, että käynnin tahti muutu, jokunen pohkeenväistö tehtiin ja laukannostotkin käynnisä. Paukku oli tosi kiva, se vaan alkoi kyttäillä yhtä maneesin nurkkaa kun inttimiehet räjäytteli metsissä. Ja laukannostoissa kuumui aika paljon, mutta pysyi kuitenkin koko tunnin hyvin hanskassa, kun vain keskittyi ratsastamaan sitä huolella.
Tarkkailin taas jalkaani ja totesin vian olevan jossain lonkan alueella, koska puolessa välissä tuntia lonkkaa alkoi särkeä, kun koko tunnin keskityin väkisin kääntämään jalkaterää sisäänpäin. Siellä on todennäköisesti joku isompi jumi, joka nyt pitäisi jotenkin saada auki. Mutta tunnin loppua kohden särky alkoi kuitenkin hälvetä ja jalkakin oli paljon rennompi kuin alussa. Ei vielä tarpeeksi rento, mutta edistystä kuitenkin tapahtui. Kyllä se vielä tästä :)
Ruuan jälkeen oli sitten merkattu ajoa, saman opettajan, joka edellisenä päivänä jätti ilmestymättä paikalle. Selvisi siihenkin syy: opettaja ei ollut katsonut lukujärjestyksiä perjantain jälkeen ja nehän olivat muuttuneet sen jälkeen aika paljonkin. Noh, kuulemma tunnit pidetään joskus toiste :)

Sh-r Hupatus 05/2011

Meitä ruvettiin jakamaan porukoihin, kun juhlakärryt piti pestä ja Hupatus piti kengittää. Mä ja Rimma lupauduttiin sitten kengitys puuhiin. Täytyy kyllä sanoa, että tämä yksi "kengitystunti" oli opettavaisempi kuin koko kurssi silloin ykkösellä (terveuskeskusreissusta huolimatta). Meille neuvottiin miten itse voidaan kaviota maassa katsomalla nähdä miten kavio pitää vuolla, kun aiemmin meille on vaan tunneilla sanottu, että "vuole tosta, noniin, nyt on hyvä". Hupatus ei kylläkään ollut mikään helppo vuolla, kun se oli koko ajan nykimässä jalkoja alas. Itsepäisesti kuitenkin jatkettiin ja lopulta kolmen tunnin jälkeen oltiin tilanteessa, että toinen etunen (Rimman jalka) oli valmis ja mun jalasta jäljellä kaksi tai kolme viimeistä naulaa lyömättä. Just opettaja kehui, kuinka naulojen naputtelu sujuu kuin kokeneeltä kengittäjältä. Sain tämän toiseksi tai kolmanneksi viimeisen naulan lyötyä juuri niin, että se tuli ~puoli senttiä kaviosta ulos ja sitten Hupatus nykäisi jalkaa ja ilmeisesti kamppasi mut siinä samalla. Itse en ehtinyt tajuta muuta kuin, että nyt osui naula käteen. Todettiin, että haava on kyllä tikattava, joten lähdettiin ravitallin toimistoon etsimään sidetarpeita sillä aikaa kun opettaja ilmoitti toimistolle. Sitten eikun toimistolle odottelemaan taxia ja odotellessa toimistosihteeri täytteli vakuutuspaperit. Kun taxi tuli lähdettiin ajelemaan Haminan terveyskeskusta kohti. Rimma lähti mukaan.

Käsi siteessä...
© Jenni Wallin

Terveyskeskuksessa pääsin melkein heti toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja otti siteen pois ja desinfioi haavan. Sitten odottelinkin 20 min, jolloin Rimma tuli huoneeseen ja sanoi "niil on vissii jotai säätöö, se lääkäri jonka piti alottaa työvuoro nyt ei tullukkaa, joten nyt niitten piti soittaa takas se lääkäri joka lähti vähä aikaa sit...". Vajaa 45 min siitä, kun hoitaja oli lähtenyt, tuli lääkäri viimein ja tikkasi haavan. Sitten hoitaja laittoi siteen, antoi hoito-ohjeet ja sitten päästiin lähtemään. Käytiin tosin vielä pyytämässä lääkäriltä sairaslomaa, koska käsi tässä kunnossa ei ehkä ratsasteta. Sain siis saikkua maanantaille asti.
Sitten palattiin takaisin Harjuun, jossa totesin, että ehdin vielä viimeiseen bussiin Haminasta, joten Rimma sitten heitti mut Haminaan ja pääsin jo samana iltana kotiin.






Tänään torstaina lähdettiin sitten päivällä kaupungille (en voi edes kuskina toimia ton käden takii, angst :( ), jossa kävin autokoululla kyselemässä joko pikku-e:n ajolupa on tullut (ei ollut), jonka jälkeen käytiin Lindexissä (koska Laura välttämättä halusi), sitten käytiin Hesessä syömässä jätskit ja sitten käytiin vielä Cittarissa. Kotimatkalla käytiin vielä Vaihtokalusteessa tilaamassa meidän huoneeseen hyllykkö.
Käytiin Jennin ja koirien kanssa lenkillä ja myöhemmin käytiin vielä hypyttämässä niitä meidän "agiradalla", sillä aikaa kun äiti oli hevostelemassa Ellun kanssa ( :O ).

Teinpä muuten tuossa tiistai-iltana Pinjalle bannerin blogiin, kun niin nätisti pyysi :D Käykää toki katsomassa itse blogissa, vaikka tähän nyt bannerinkin laitan esille :)

Banneri Pinjalle :)

Kameraa edelleen ikävä, eipä ole mitään kuulunut. Nyt vain peukut pystyssä, että huomenna soittelisivat :)