perjantai 22. huhtikuuta 2016

Hiittiä hiittiä

© Arja Wallin
Possuhiitin jälkeen ollaan käyty nyt kolmesti hiitillä ja possuhevonen on onneksi muuttunut normaaliksi Tuutikiksi. Ainoana ongelmana meillä on nyt ollut se, että Too on mennyt neljästä hiitistä kolmella aivan ripulille ja ilmeisesti suolistobakteerit ovat menneet tästä sekaisin. Too ei meinaan ole oikein syönyt kaurojaan ja söisi vain heinää. Kaurat kyllä häviää kupista jossain vaiheessa päivän aikana, mutta ruokinta-aikana Too vain kuopii niin kauan, että saa heinänsä. Nyt meillä onkin mahan hoito kuuri menossa, b-vitamiinikuuri, piimään yritetään totutella ja myyjän kovasti suolistoa tukevaksi kehuttu Spillersin Lite Balancer. Toivottavasti saadaan nyt tällä maha kuntoon, muussa tapauksessa täytyy konsultoida eläinlääkäriä.

© Arja Wallin

Hiitit ovat mahaongelmista huolimatta menneet hyvin. Kovin kovaa ei olla tietenkään vielä menty, mutta kyllä se tästä taas lähtee. Kevään hiitti nro kaksi päästiin menemään edelliskerran possuhiitin jäljiltä jo enemmän normiruutineilla. Hölkkää kolme kierrosta, puoli kierrosta kävelyä, 2100m hiitti, puoli kierrosta kävelyä, 2100m hiitti ja loppukävelyt/hölkkäilyt. Kaste oli meillä hiittikaverina, mutta eka hiitti mentiin itseksemme, kun Too ampui luvan saatuaan vauhtiin jättäen Kasteen maistelemaan pölyä. Niimpä mentiin hiitti Toon valitsemaa vauhtia, itse huolehdin vain siitä, että vauhti pysyi suht tasaisena. Toinen hiitti mentiin yhtä matkaa Kasteen kanssa ja Toota saikin pidätellä jonkin verran, että ei ampaistu Kasteesta ohi. Ravi oli hyvää ja Too palautui hyvin hiitistä + käyttäytyminen 10+ viime kertaan verraten.

Too on nyt niin hölmön värinen, kun on osittain vaihtanut vaaleaan kesäkarvaan, mutta mustaa talvikarvaa löytyy vielä seasta :D
© Arja Wallin

Hiitti nro kolme mentiin taas Kasteen seurana, eroten kuitenkin sillä, että Matin sijaan Kasteella ajoi Jenni. Äiti oli mukana kuvailemassa ja postauksen kuvat ovatkin tältä hiitiltä. Tällä kertaa oli Kasteen vuoro possuilla, se kuskasi Jenniä aivan 6-0 kiitolaukassa ympäri rataa. Aina kun Jenni sai sen hidastettua käyntiin ja yritettiin kääntyä kilpailusuuntaan hiittiä varten lähti Kaste keulien aina uuteen kiitolaukkaan. Meno näytti melko holtittomalta, mutta onneksi Kaste kuunteli Jenniä edes sen verran, että pysyivät radalla. En kuitenkaan uskaltanut Toota kääntää kilpailusuuntaan, kun Kaste yritti jo kerran meidät jyrätä, sain juuri ja juuri käännettyä alta pois. Lopulta Kaste oli vissiin purkanut enimmät possuvirtansa, kun Jenni sai sen käännettyä kilpailusuuntaan ja päästiin ajamaan hiitti. Toisella kierroksella Kaste pomppasi laukalle, eikä taaskaan suostunut pudottamaan raville, joten Tookin sai ottaa loppuun hieman reippaampaa ravia Kasteen tullessa laukalla vieressä. Hiitin jälkeen käveltiin loppukäynnit ja lopeteltiin siihen. Huhhuh, toivottavasti Kaste ei keksi ottaa tuota tavaksi.

© Arja Wallin

Hiitti nro neljä käytiin eilen 21.4., tällä kertaa Weekon kaverina. Weeko lapsonen oli ekaa kertaa radalla ja käyttäytyi kyllä niin hienosti, että huhhuh. Ja Too oli niin hienona malliesimerkkinä pikkusiskolle, on ne hienot jätit. Hölkkäiltiin Weekon kaverina kuutisen kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti. Weeko katseli hämmentyneenä uutta paikkaa, mutta edes ohi ajavat ratatallin hevoset eivät aiheuttaneet hännän ylösnostoa isompaa reaktiota. Ekalla ohituksella näki kyllä Weekon silmistä, että nyt on hurja tilanne, mutta fiksu tyttö huomasi, ettei Tookaan välittänyt, joten reaktio jäi hännän nousuun ja muutamaan hieman ilmavampaan askeleeseen. Laiskahan Weeko on, etenkin, kun radalla oli paljon ihmettelemistä. Nyyti totesikin, että ensi kerralle voisi ottaa piiskan mukaan. Too ja Weeko ovatkin siitä samanlaiset, että tietyssä mielentilassa ei ohjalla saa mitään reaktiota eteen, mutta piiskan kanssa palaavat maanpinnalle. Hölkkäilyjen jälkeen vietiin Weeko katoksille ja me mentiin vielä Toon kanssa 2100m hiitti. Too meni tosi hyvin ja radan reunallakin olivat kuulemma ihailleet sen menoa. Vauhti oli jälleen Toon päätettävissä, kuskina huolehdin vain siitä, että vauhti pysyi tasaisena. Pienen haavan Too oli polkaissut otj ruununrajaan, mutta muuten palautui hyvin ja oli tyytyväisen oloinen hiitin jälkeen. Kovasti kävivät ihmiset ihailemassa siskoksia ja kehuivat hienoiksi ja hämmästelivät heidän järkevyyttään. Eräskin nainen heitti, että nyt vaan hiittiä alle ja kaveriksi Agnese. Sitten kun Agnesesta pääsee läpi niin sitten ei muuta kun koelähtöön :D

© Arja Wallin

Nyt ei kun Toolle maha kuntoon ja hiittiä alle! Ja jos kaikki menee hyvin, niin kesällä starttiin!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Hiittikauden aloitus sikaporsaan kanssa

Toosta on tullut näin fiksu kengityksessä <3

Johan on taas aika rientänyt. Me ollaan pikkuhiljaa palailtu normitreeniin. Meillä on vaan tiet olleet aika huonossa kunnossa, kun osittain ovat sulat ja osittain pettävää jäätä. Routakuoppiakin on alkanut ilmestymään. Allekirjoittaneen jalka kestää hyvin muussa menossa mukana, mutta epätasainen ja pettävä jää tärisyttää kärryjä sen verran, että haava kiristää turhan paljon.

Ratsastustakin piti käydä kokeilemassa, onneksi
Too on sen verran kaponen, ettei haava kiristänyt :)

Ja eipä huonoilla pohjilla paljoa käyntiä/hölkkää kovempaa pääsekään, joten eiköhän ala olla aika aloittaa ratatreenit. Nyt se on hieman helpompaakin, kun auto vaihtui muutama viikko sitten ja nyt pääsen vihdoin ihan itse kuljettamaan omaa hevostani!

Toyota Rav4 vm. 2006
Lauantaina 9.4. tartuinkin tuumasta toimeen ja suunnattiin Loviisaan radalle. Mukaan lähti myös Kaste ja Matti. Kotona lastaus kesti hyvän tovin, kun Kaste päätti kieltäytyä koppiin menosta. Lopulta vaihdettiin hevosta ja vein Toon ensin, jonka jälkeen Kastekin tuli suht siivosti sisään. Matka meni hyvin ja perillä hepat ulos ja valjastukseen. Molemmat käyttäytyivät mallikelpoisesti. Too oli hieman jännittänyt matkalla, koska häntä ja takamus oli aivan ripulin peitossa. Kiimakin sillä on ja muut hevoset kiinnostivatkin kovasti. Valjastaessa tajusin potkuremmin jääneen kotiin. "Noh, ei se oo koko talvena pukitellut ajaessa, eiköhän me pärjätä" tuumasin ja suunnatiin radalle. Too ei olisi millään malttanut kävellä, mutta käveli nätisti takasuoralle, jossa siirryttiin raviin. Ja silloin alkoi pukittelu. Aika nätisti se aina lopetti kun karjaisin, mutta aina parin raviaskeleen jälkeen tuli uusi pukkikohtaus. Etusuoralle päästyämme huikkasin Matille, että käyn virittämässä riimunnarun potkuremmiksi. Juuri ja juuri naru ylsi Toon yli ja suunnattiin taas radalle. Edelleen sama jatkui. Muutama askel ravia, sitten askeleet sekosi ja kiukkupukkisarja. Etusuoralla totesin Matille, että koitetaan mennä keskenämme, koska Too ottaa vaan lisäkipinää pukitteluun aina, kun Kaste tuli rinnalle + mun karjuminen ja piiskaaminen näyttivät antavan Kasteellekin turhaa kipinää. Muutaman kerran Too yritti vielä pukitella, kunnes se tajusi, että nyt tosiaan saa mennä. Ajoin kolme kierrosta reippaasti ja neljäs hölkkää ja kävelyä, jonka jälkeen katoksille. Vähän meni fiilikset tällaisen sikaporsaan kanssa. Kotiinkaan hän ei olisi halunnut lähteä, kun ratatallin hevosten seassa oli varmasti monta komeaa oria... -.-

Näin chillisti seistiin katoksilla

Noh, ensi kerralla toivottavasti paremmin. Nyt olisi tarkoitus jatkossa suunnata radalle kahdesti viikossa, mieluusti oman tasoisten kavereiden kanssa. Eiköhän se tästä lähde taas käyntiin. Ja ensi kerralla se potkuremmi ei kyllä unohdu kotiin!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lauantai 12.3.2016

Lauantaina pidettiin Jennin kanssa kuvauspäivä. Arvoin pitkään, mikä olisi päivän liikutusmuoto ja totesin Jennille, että olisi kiva saada jotain irtojuoksutuskuvia, mutta tuskimpa se Too siellä yksinään intoutuu juoksemaan. Jenni sitten heitti, että mitäs jos laitetaan Zoko ja Too yhdessä juoksemaan laitumelle.

Tuutikkia ei pahemmin poni kiinnostanut, kun oli mahdollisuus päästä piehtaroimaan :D

"Poni?!?"

"Tulisit nyt vähän juoksemaan mun kanssa"

"OMG, nyt se seuraa mua!"

"Juostaas nyt"
"Pistäs nyt vähä vauhtia tylsimys"

"OMG OMG OMG, mä potkasin sitä kohti!"
"Okei, ehk se on iha kiva tyyppi"

"Jaha, nyt sä sit lähet kisaamaan mun kanssa?"

"Okei, mut mä sit voitan!"

"Hitto, sehä onki nopee"

"Pakko voittaa tää kisa!"
"Mite näin pitkät koivet ois tarkotus mahduttaa kropan alle"

"Näinhän se tehdään"

"Osaan mä lentääkin!"

"Mitäs tuijotat, tää on mun kamu nyt"
"Ja taas mennään"

"Mitä sä kamu suunnittelet?"

"Heei, aita lähestyy, pitäskö hidastaa?!?"

Ja tämän jälkeen Zoko loikkasi portista yli ja pienen harkinnan jälkeen Too loikkasi perässä hajottaen koko portin. Niimpä niin, näiden kahden yhteisirtojuoksutukset päättyvät aina näin :D Noh, tyypit juoksi suoraan tyhjään tarhaan, jossa Zoko antoi heti Jennille kiinni. Too keräsi sen verran kierroksia, että hölkkäili hirveästi pöristen monta kierrosta tarhaa ympäri, ennen kun antoi kiinni. Hassu tyttö <3 Vein Toon hetkeksi karsinaan rauhoittumaan ja räpsittiin muutamat poseerauskuvat Jennistä ja Zokosta (niitä voi käydä ihailemassa Zokon blogissa). Sitten heitin Toolle länkkäkamat päälle ja lähdettiin vielä vähän ratsastelemaan laitumelle.

Suojat ja kuski ihan eri sävyä, hups :D
© Jenni Wallin

Urbaani-hevonen, graffitit taustalla ja kaikki :D
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin
Montaa spurttia ei otettu, kun Too spurttaili jo ponin kanssa. Hoidin Toon pois ja hain vielä Roon. Laiskuuttani päätin kokeilla ilman satulaa menoa. Pyrstöni oli jo valmiiksi hellänä torstaisesta 10 km ratsulenkistä länkkärillä, joten ajattelin ilman satulaa menon olevan mukavampi vaihtoehto. Olinhan mennyt Roolla ennenkin ilman satulaa ja ihan nätisti se meni.

Käynnissä vielä kaikki hyvin, iloinen heppa ja kuski
© Jenni Wallin

© Jenni Wallin
Eka ravipätkäkin meni ihan fine...
© Jenni Wallin

Sitten koitettiin laukkaa ja kävi näin...
© Jenni Wallin
Heppa karkasi yläpihalle. Ei kun heppa kiinni ja takaisin laitsalle, tällä kertaa lohkoon, jossa portti on ehjä
© Jenni Wallin

Sitten Roolla napsahti päässä ja se vain kiskoi ohjat multa kädestä...
© Jenni Wallin
Nousin ylös ja tunsin reidessä, että nyt tuli kaviosta. Päällimmäiset housut oli revenneet, pitkikset ei, mutta verta näkyi tulevan. Huikkasin Jennille, että nyt tuli kaviosta ja tämä taisi nyt olla tässä. Jenni vei Roon pois ja itse nilkutin vessaan katsomaan, millainen haava reidestä löytyy. Vessassa vedin housut alas, näin haavan, yök, vedin housut ylös ja lähdin nilkuttamaan takaisin pihalle, jossa totesin, että nyt lähdetään päivystykseen. Jenni totesi, että pitäisikö olla jotain paperia, jos se haava kerta vuotaa. Totta, totesin ja Jenni juoksi hakemaan tukon talouspaperia. Sitten eikun sairaalaa kohti. Pääsin onneksi aika nopeasti tikattavaksi ja lääkäri ja hoitaja olivat oikein mukavia. Haava ei särkenyt paljoakaan ja totesivatkin, että iho on vielä shokissa. 9 tikkiä ja lääkäri kirjoitti 1000mg Panadolia ja 600mg Buranaa, "koska mulla on niin vaarallinen harrastus, niin on hyvä olla särkylääkkeitä kotona" :D

Haava oli onneksi vain rasvakudoksessa, fasciatkin oli ihan ehjät. Pahemminkin olisi voinut käydä, tuuria matkassa siis.
Nyt onkin sitten tullut vietettyä saikkua kotosalla. Kävely on hieman ontuvaa vielä, lähinnä sen takia, että reiden takaosassa on mustelmia, jotka turvottelee sen verran, ettei normaali kävely onnistu. Itse haava ei ole särkenyt ekan päivän jälkeen, kävellessä saatan tuntea tikit, jos astun vahingossa tietyllä tapaa. Koiria saa tietty olla koko ajan komentamassa, etteivät hypi vasten. Luna tuntuu olevan fiksuin tässä asiassa, se saattaa sohvalla istuessani hypätä viereen ja alkaa haistelemaan reittäni, että "tuossako se pipi on?" <3 Mutta eiköhän se tästä, tekevälle sattuu.

Autokin tosiaan lähti korjaamolle, niin eipä tarvitse senkään vertaa jalkaa rasittaa, että autolla ajelisi... :/


Saikkua kuskille

© Jenni Wallin 02/2016
Kylläpä tämä aika nyt hujahtaa nopeasti. Viime postauksen lopussa mainitsinkin flunssan iskeneen ja se iskikin sitten ihan kunnolla. Olin koko viikon ihan vuoteenomana, sen verran voimattomaksi kaikki räkä, yskä ja alilämpö veti. Keskiviikkona 2.3. pyysin Jennin liikuttamaan Toon, ettei Toon ihan koko viikkoa tarvitse lomailla. Too oli kuulemma painanut kädelle ja kuskannut Jenniä hieman turhan kovaa koko lenkin. Mikähän siinäkin on, mun kanssa kun Too ei ikinä paina kädelle :O

Flunssasta huolimatta Helsinki Horse Fairissa oli käytävä, mukaan tarttui riimu, uusi kaulakappaleellinen fleeceloimi,
satulavyö (joka osoittautui liian lyhyeksi...), liina, delta sekä pari harjaa :)

Viikonloppuna 5.-6.3. flunssa ei ollut vielä täysin hellittänyt, mutta halusin silti tehdä tallin. Onneksi oli paljon apureita, lauantaina olin ihan voimaton kolmen karsinan jälkeen. Käytiin kuitenkin iltapäivällä Toon kanssa ajolenkillä ja Too tuntui hurjan hyvältä! Sunnuntaina en väsynyt tallitöistä ihan yhtä paljon, joten koko päivän meninkin sata lasissa :D Toon liikunnaksikin valitsin paljoa ajattelematta ratsastuksen. Noh, lähdettiin pellolle ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen meinasin yskiä keuhkot hajalle. Tiellä kävellessämme Jessica tuli vastaan ja naureskelikin, että kuuli kyllä, kun siirryttiin käyntiin Toon kanssa. Meinasin kävellä vain loppukäynnit, mutta Too keräsi sen verran pöllövirtaa Jessicasta ja Milosta, että käytiin vielä ottamassa toinen laukkaspurtti (ja uusi yskäkohtaus kuskille). Loppukäynnit kävelin maastakäsin, kun Too tiputti putsinsa pellolle ja ne piti käydä noukkimassa talteen. Illalla kotona simahdin jo kuuden jälkeen, joten ehkä vähän turhan raju tallipäivä puolikuntoisena :D

Lauantain ajolenkiltä

Seuraava lenkki mentiin Toon kanssa tiistaina 8.3. ja suosiolla lähdin liikenteeseen ajaen. Too tuntui jälleen pirun hyvältä! Mentiin oikein pitkä lenkki sekä auratulla että auraamattomalla tiellä. Kilometrejä taisi kertyä 15. Annoin Toon päättää itse vauhdin ja melko reipasta vauhtia edettiinkin.
Torstaina 10.3. olin taas tekemässä tallia ja Too pääsi taas ajolenkille. Mentiin reipas lenkki auratulla tiellä. Tie ei ollut aivan priimakunnossa, mutta Too otti tosi hyviä pätkiä. Weeko lähti liikkeeelle samaan aikaan ja nähtiinkin Weeko moneen otteeseen lenkin aikana, mikä sai aina Toon ottamaan uuden vaihteen päälle. Ja kyllä tuntui heppa niin hyvältä!
Torstaina kävin myös Roon kanssa lenkillä, mentiin 10 km ratsain. Roo ei ollut pitkään aikaan käynyt sillä suunnalla ja maisema olikin muuttunut, kun ovat kaataneet puita. Vähän oli jännää, mutta hurjan rohkeasti neiti uskalsi mennä. Kotiin päin annoin Roon ottaa pätkän laukkaa ja kyllä vauhtia riitti. Pätkän jälkeen Roo oli hämmentyneen näköinen, kun puhalsi niin paljon, se selkeästi hämmästeli, miksi ei jaksa niin paljon, kuin aiemmin. Rassukka, kyllä se kunto nyt vähän putoaa usean kuukauden saikun aikana.

Kuvassa uusi riimu ja loimi :)

Lauantaina 12.3. Jenni halusi pitää kuvauspäivän, josta teen oman postauksensa. Lyhyt yhteenveto: 3/3 liikutettavaa karkasivat, tipuin selästä kahdesti ja päivä päättyi päivystykseen. Roon kanssa kävi siis vähän hassusti: tipuin ja Roo sattui sitten ponnistamaan vauhtia mun reidestä. Hokkikengällä tuli aika ikävän näköinen haava, joka tikattiin yhdeksällä tikillä ja nyt täytyy sitten ottaa vähän iisimmin, että haava pääsee paranemaan rauhassa.

En suosittele ottamaan osumaa hokkikengän kanssa...

Autokin päätti pitää huolen siitä, etten vahingossakaan rasita jalkaa liikaa.
Eilen odotti tällainen ilmoitus autossa ja käsijarru ei suostu millään lähtemään pois päältä. PRKL!


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Reeniä reeniä

© Jenni Wallin

Eilisen hankilaukan jäljiltä olin ajatellut ajaa Toon kanssa tänään hieman kevyemmän hölkkälenkin. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun Jenni halusi tulla mukaan kuvailemaan. Ajettiinkin vähän vetoja edes takaisin Jennin kuvaillessa tien poskessa. Too ei ollut aivan parhaimmillaan, varmaankin juuri edellispäivän hankitreenin jäljiltä. Se kulki melko vinossa vasemmalle ja vaati normaalia enemmän tukea kuolaimelta. Heti jos en tukenut kunnolla, tuli laukkoja. Hyviä pätkiä kuitenkin tuli useita ja kaiken kaikkiaan oikein hyvä lenkki, vaikkei priimakunnossa oltukaan.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin
Isosisko Roo pääsi myös tänään ajolenkille ja oli niin onnessaan kun pääsi vähän hölkkäilemään!
Kotiin päin vauhtia olisi riittänyt enemmänkin, mutta nätisti pysyi Roo hanskassa :)

Nyt olisikin Toolle luvassa pari vapaapäivää näin rankan treeniviikonlopun perään. Allekirjoittaneelle iski pe-la yönä hirveä flunssa ja kaksi päivää tallintekoa puolikuntoisena eivät ole ainakaan helpottaneet asiaa :D Ei kai se auta kun lepäillä ja syventyä koulumateriaaleihin, josko sitä jossain vaiheessa saisi päntättyä niin paljon, että saisi sen loppukokeenkin tehtyä alta pois.