Blogihaaste: Mitä hevoseni tekee, kun...?

© Jenni Wallin

Bongasin paristakin blogista tällaisen hauskan haasteen ja päätin toteuttaa sen itsekin. Koska Tuutikki on nyt ainoa liikutettavani tällä hetkellä, teen haasteen tietysti Toosta. Vähän jouduin soveltamaan/muokkaamaan kysymyksiä, Too kun ei ole ratsu, vaan ravuri. Toon kanssa on tullut puuhailtua vasta pari kuukautta, joten en voi vielä sanoa tuntevani Toota läpikotaisin. Mutta asiaan:

Mitä Too tekee, kun...?

Hoitotoimenpiteet

... harjaan? Seisoo kiltisti paikoillaan ja nautiskelee huomiosta.
... puhdistan kaviot? Katselee hieman epäluuloisesti ja saattaa nykäistä kavion liian aikaisin pois, mutta kun pitää malttinsa, on Too kiltisti.
... pesen sitä? Saattaa kuopia ja heitellä päätään, mutta kunnolla hiottuaan on nätisti ja nauttii pesusta. Vähän saattaa hoputtaa, kun tietää saavansa melassivettä pesun jälkeen.
... laitan sille suitset? Ottaa kuolaimet aika helposti, mutta alkaa sitten pään heittelyn ja kuolainten pureskelun, onhan ne suitset nyt ihan kamalat!
... kiristän mahavyötä? Heittelee päätään ja huiskii hännällä, saattaa myös steppailla pari askelta. Hyi, miten kamala vyö!
... suihkutan hyttysmyrkkyä? Mulkoilee epäluuloisesti ja yrittää väistää sivulle.
... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Tarhassa tulee vastaan ja lähtee mielellään mukaan, tarhassahan on niin tuhottoman tylsää! Laitumella ei tule välttämättä vastaan, mutta antaa helposti kiinni, eikä lähde karkuun. Jos paarmoja on paljon, tulee vastaan ja pyytää päästä äkkiä sisään paarmoja pakoon.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Ajaessa

... lähdetään ketjuista? Seisoo kiltisti paikoillaan, kunnes kuski on kyydissä ja pyytää liikkeelle.
... kävellään alkukäyntejä? Haahuilee ja laahustaa hitaasti. Tarjoaa ravia heti, kun käännytään pihalta tielle.
... ravataan hölkkää? Kulkee innoissaan eteenpäin ja tarjoaa välillä reippaampaakin, jos kuski vain sallii sen. Menee mielellään, mutta vauhti on hyvin säädeltävissä.
... ravataan kovempaa? Menee mielellään ja yksi käsky riittää, niin vauhtia tulee heti lisää.
... lenkin varrella on jotain pelottavaa? Koko hevonen jännittyy, pää nousee taivaisiin, vauhti hidastuu ja jos ei kuski ole hereillä, kääntyy hyvin äkkiä ympäri. Vaikka kuski olisi hereilläkin, saattaa se silti päästä yllättämään, kun kuski jo kuvittelee vaaran olevan ohi, mutta Too on eri mieltä.
... vastaan tulee muita hevosia? Hidastaa kiltisti käyntiin ja ohittaa muut asiallisesti. Välillä Zokoon törmätessä saattaa ehdottaa sen seuraamista, kun sen kanssa ollaan ennenkin menty yhdessä.
... vastaan tulee traktori/muu iso ajoneuvo? Jännittyy. Tähän mennessä näissä tilanteissa on Jenni sattunut olemaan kyydissä, joten Jenni on hypännyt kärryistä taluttamaan Toon ohi, jolloin se on mennyt ihan asiallisesti.
... se ei jaksaisi lähteä töihin? Yrittää ketjuista lähtiessä suunnata laitumelle tai talliin. Lenkillä ehdottaa kaikissa mahdollisissa käntöpaikoissa kotiin kääntymistä.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Sekalaiset

... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa hirnuu muille, mutta on kuitenkin melko rauhassa. Tarhassa ei ole koskaan ollut yksin, tulisi varmaankin langoista läpi tai vähintäänkin juoksisi hulluna ympäri tarhaa huudellen muille.
... se karkaa? Käppäilee tyytyväisenä tutkimassa paikkoja. Ei kuitenkaan lähde pitkälle, vaan hengailee kavereiden luona.
... se näkee uuden hevosen? Katselee korvat hörössä ja menee ystävällisesti haistelemaan.
... se maistaa jotain pahan makuista? Nostaa pään taivaisiin ja yrittää sylkeä pahan maun aiheuttajan pois.
... se kerjää ruokaa? Hörisee, kuopii ja näyttää söpöltä.
... se lastataan? Itse en ole nähnyt Toota vielä lastattavana, mutta viimeksi oli kuulemma ollut yllättävän hyvä lastata.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Varmaankin pönöttää karsinassa ja odottaa iltaruokailua.

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Postauksen kuvat ovat synttäripäivältäni, 11.7. Toolla on ollut vähän epäpuhtautta oikean takajalan liikkeessä, joten tuolloinkin mentiin aika kevyesti. Jalassa on kinteren kohdalla patti, joka pehmenee liikutuksessa. Välillä jalka on vähän lämpöillyt, välillä ei. Eilen mentiin lenkki, jonka alkupuolella liike oli epäpuhdas, mutta loppua kohden liike oli miltei normaalia. Ehkä se tästä menee pikkuhiljaa ohi. Täytyy seurata tilannetta.

Hevosenhoitajana Riksun raveissa

Viime viikolla Lasse kyseli, kiinnostaisiko mua lähteä torstaina (17.7.) Mayan hoitajaksi Riihimäen raveihin. Suostuin tietenkin mielelläni. Lähdettiin matkaan neljän aikoihin. Perillä selvisi, että meille ei ollut katospaikkaa varauksesta huolimatta. Lasse antoikin järjestäjien kuulla kunniansa, ei ole oikein, että ensimmäisessä startissa oleva hevonen laitetaan tolpilla radan vieressä ja ammattilaiset kokeneiden hevosten kanssa saivat kaikki katospaikat. Mutta ei auttanut. Purettiin Maija kopista ja kävelytin sitä hetken. Sitten vein sen tolpille ja pian olikin aika alkaa valjastaa. Lasse kävi ajamassa pari lämmittelykierrosta radalla ja toi Maijan sitten takaisin tolpille.

Maija kävi aika hermona, kun ihan takana radalla meni jatkuvasti hevosia ja traktoreita. Maija, joka on yleensä niin fiksu ja rauhallinen. Päätettiin ottaa kärryt pois ja Lasse pyysi kävelyttämään Maijaa, jotta se vähän rauhoittuisi. Kolmannen varikkokierroksen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa pärskiä ja rauhoittua sen verran, että tuntui, että se olen minä joka talutan. Vein sen takaisin tolpille ja vähän aikaa Maija pysyi rauhallisena, mutta pian se alkoi taas hermoilla. Rauhoittelin ja rapsuttelin sitä aikani siinä ja pian se rauhoittuikin. Rauhoitusnappi löytyi korvan tapaa rapsuttaessa ;)

Pian oli Mayan lähdön vuoro, joten pistettiin sekki kiinni ja eikun menoksi. Itse suuntasin radan portille kameran kanssa. Maija näytti aika kuumalta jo esittelyssä, eikä ainakaan rauhoittunut voltissa. Se kävi pari kertaa takajaloillaan jo voltatessa, eikä asiaa helpottanut se, että lähtö jouduttiin uusimaan. Lasse huikkasikin ohi mennessään, että Maija räjähtää kohta käsiin. Toisella yrityksellä lähtö hyväksyttiin, mutta Maija oli kerännyt jo liikaa paineita ja se purkautuikin kengurulaukkana, joka ei edes liikkunut eteen, saati, että Lasse olisi saanut sen alas. Tuloksena siis hpl ja laukkaavan hevosen varomaton ajo. Lopulta Lasse sai Mayan raville ja menivät kierroksen oikein hyvän näköistä ravia.

Lasse kävelytti Mayan ja sitten mentiin taas tolpille. Maija kävi edelleen kuumana ja kävi taas pari kertaa takajaloillaan, ennen kun saatiin se ketjuihin. Purettiin se valjaista ja vein sen pesulle. Pesun jälkeen se sai verkkoloimen selkäänsä ja kylmäyssuojat jalkoihin ja sitten lastattiin se traileriin. Kerättiin kamat kasaan ja lähdettiin kotia kohti. Ei siis onnistunein reissu, mutta ensi kerralla sitten paremmin.

Vermon ravit 9.7. ja Loviisan ravit 14.7.

Kuvakansioita katsellessa on täytynyt todeta, että kaipa musta on tullut ravityttö, tämän vuoden tapahtumien kuvauskeikat ovat yhtä lukuunottamatta kaikki raveista. Ja sen lisäksikin on raveissa tullut käytyä myös ilman kameraa. 9.7. Vermossa ja 14.7. Loviisassa oli kuitenkin tuttuja hevosia, joten pakkohan sinne oli ottaa kamera mukaan.

Vermossa Maya oli koelähdössä ja juoksikin hienosti ajan 18,4. Hieno suoritus, etenkin, kun tamma oli radalla kuudetta kertaa elämänsä aikana. Se oli myös hyvin valokuvauksellinen, joten hienoja kuviakin tuli. Sääkin suosi kerrankin: suurimman osan ajasta, kun kuvattiin, oli aurinko pilvien takana piilossa, mutta kuitenkin niin, että valoa oli riittävästi. Niimpä suora auringonpaiste ei aiheuttanut rajuja varjoja vaan värit olivat sopivasti valottuneet. Kuvattiin Jennin kanssa koe- ja opetuslähtö sekä lähdöt 1-2 ja lämmittelyä.

Lv-r Mr So Cool

Lv-t Sundsvik Mayday

Sh-t Ypäjä Eila

Lv-t Magpie

Lisää kuvia voi katsoa täältä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Loviisassa puolestaan Laki oli startissa ja juoksikin superhienosti, kunnes maalisuoralla laukkasi harmittavasti hylkyyn. Loviisan ravien aikaan sää ei suosinut ihan yhtä paljon, kuin Vermossa. Aurinko paistoi melkein koko ajan paljaalta taivaalta ja kuviin tulikin rajut varjot, jonka vuoksi montaa kuvaa joutui muokkaamaan aika rajustikin. Oltiin ensin ajateltu Jennin kanssa jäävämme loppuun asti, mutta kolmannen lähdön jälkeen todettiin paahtava aurinko liian kuumaksi ja päätettiin lähteä kotiin. Kuvia otin siis ponilähdöstä, lähdöistä 1-3 sekä lämmittelystä.

Shet-t Aarteen Muumimamma

Shet-t Kaunisrannan Pandora

Lv-o Stormy Canyon

Lv-r Loverboy Diamant

Lv-r Marvellous ja lv-t Sparkling Joiner

Sh-o Bosse Koks

Kv-r Aspe Leon ja lv-t Luquikee

Lv-r Wild Blueberry ja lv-t Luquikee

Lisää kuvia voi katsoa täältä.

Startti Lahdessa 6.7.

Jälleen on pitänyt kiirettä ja hirveä määrä postauksia on taas odottamassa kirjoittamista. Mutta aloitetaan nyt Lahden startilla. Elikkä Jenni ilmoitti meidät Loviisan jälkeen seuraavalle viikolle Lahteen starttiin Mannin ja Leijan kanssa. Niimpä viikolla käytiin poikien kanssa hiitillä ja harjoiteltiin hieman reippaasti voltista lähtemistä ja ohitustilanteita. Hiitillä laitettin Mannille pumpulit korviin ja se olikin ihan omissa maailmoissaan, eikä välittänyt tuon taivaallista, kun harjoiteltiin sitä, että Leija tuli reippaasti takaa ohi. Niimpä päätettiin laittaa starttiin Manninkin korvat kiinni. Hiitti meni oikein hyvin ja pojat alkoivat selvästi hiffata homman ytimen.

Lahteen lähdössä :)

Sunnuntai aamuna (6.7.) pakattiin ponipojjat koppiin ja lähdettiin ajamaan Jokimaan ravirataa kohti. Perillä huomattiin, ettei meillä ollut katoksia, vaikka ne oli varattu. Pojat on onneksi niin tottuneita irti valjastamiseen, ettei hätä ollut sen näköinen. Eikun ponit valjaisiin ja verkkailemaan. Ensin käveltiin Mannin kanssa pari kertaa varikko ympäri ja sitten lähdettiin radalle. Manni hölkötteli varsin verkkaista vauhtia ja shetutkin karkasivat helposti meidän ohi. Noh, parin kiekan jälkeen mentiin takaisin varikolle kävelemään. Ekan lähdön jälkeen käytiin uudestaan radalla pari kierrosta. Yhtäkkiä oli, kun olisi ajanut eri ponia! Manni tuntui tosi hyvältä ja pysyi helpon tuntuisesti muiden perässä. Edelleen se oli enemmänkin eteen ajettava, mutta nyt tuntui jo siltä, että poni jopa vähän vastasi.

© Milla Piilola

© Milla Piilola

© Milla Piilola

Käveltiin starttia odotellessa jälleen varikolla ja kohta olikin jo aika lähteä esittelyyn. Ekana kulkeva poni kiemurteli ja pelkäsi tosissaan katsomoa, mutta Manni meni tyynen rauhallisena perässä. Esittelyn jälkeen ykkösponi lähti reippaammin volttaus paikalle ja Manni tuntui jälleen tosi hyvältä. Voltissa se käyttäytyi oikein asiallisesti ja lähdössä lähti reippaasti, kuten oltiin harjoiteltukin. Ykkönen karkasi heti lähdössä ties kuinka pitkälle, mutta Manni pysyi hyvin muiden paalulta lähteneiden ponien vauhdissa. Jonkun laukan se otti lähdössä, mutta antoi sen hyvin alas. Takamatkalta lähteneet ponit tulivat ennen etusuoraa ohi, mutta me kolme paalulta lähtenyttä pysyttelimme yhdessä ryhmässä. Manni tuntui siltä, että sillä olisi kyllä riittänyt vauhtia, mutta se ei halunnut lähteä ohi. Niimpä pysyttelimme vain kolmosen kintereillä. Jos kolmonen olisi mennyt kovempaa, oltaisiin mekin varmasti pysytelty vauhdissa. Sen kuitenkin vain jatkaessa tasaista vauhtia (kuten Jenni ja Leija vierellä) Manni lopulta lakkasi yrittämästä ja tyytyi hölköttelemään perässä. Loppusuoralla kolmonen ja Jenni lisäsivät vauhtia, mutta Mannista ei sitä enää lähtenyt, joten tultiin vähän muiden perässä maaliin. Viimeisinä jälleen. Aika sentään parani 3.02,4ly

© Milla Piilola

© Milla Piilola

© Milla Piilola

© Milla Piilola

Palkinnoille ei siis päästy, mutta voitettiin ainakin itsemme, eikös se ole tärkeintä? :) Vaikka viimeisiä oltiinkin, niin ei ainakaan yhtä paljon jäljessä tultu maaliin, kuin Loviisassa. Ja puolen minuutin parannus ennätykseen on sekin hyvä. Ja tällä kertaa poni jopa tuntui siltä, että siitä saattaisi kilpailemaan ollakin. Vielä kun saisi sen oppimaan sen, että tarkoituksena on ohittaa kaverit, eikä vain hengailla niiden perässä :D Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen. Ja jälleen oppi taas uutta Mannista, tietää, mitä tehdä toisin seuraavassa startissa (näillä näkymin Orimattilan paikallisissa 8.8.)

Linkki Toto TV:seen, jossa voi katsoa videon lähdöstä.

Tooticky

Vaavin lähdettyä kolmisen viikkoa sitten aloin liikuttelemaan Tuutikkia. Ekat lenkit eivät sujuneet täysin ongelmitta. Yhdellä lenkillä rengas puhkesi, toisella heitettiin täyskäännös ympäri kaatuneen puun kohdalla ja kolmannella irtosi kenkä. Myöhemmät lenkit ovat sujuneet paremmin ja Too alkaa pikkuhiljaa tuntua tutulta. Se on reipas ja innokas ja lähtee aina mielellään lenkille. Kuitenkin herkkä ja tottelevainen, oikein kiva ponski ajaa. Ja pikkuhiljaa alkaa jo tottumaan sen hurjaan kokoonkin. Vaikka kieltämättä on hieman mielenkiintoista, jos on käynyt samana päivänä Mannia ajamassa ja sen jälkeen lähtee ajamaan Toolla, joka on puolet Mannia isompi :D

Suomen kesä syksy vai mikä lie vedenpaisumus :D
© Jenni Wallin

Tämän enempää ei oikeastaan Toosta ainakaan vielä ole kerrottavaa, me jatketaan tutustumista ja treenaamista. Kai se pitäisi joskus ottaa joku mukaan lenkille kuvailemaankin, pääsisi samalla testaamaan, mitä Too tuumaisi puskista hyppelevästä valokuvaajasta :D Siihen asti saatte tyytyä näihin kännykkäräpsyihin ja Jennin räpsäisemiin pariin kuviin, kun yritettiin jonkunmoista rakennekuvaa saada Toosta. Helpommin sanottu, kuin tehty, kun tilaa oli niin vähän ja heppaakaan ei voinut vähääkään kiinnostaa meidän touhut :D

Ehkä siitä jotain rakennetta näkee, jos haluaa joskus parin kuukauden päästä vähän vertailla :D
© Jenni Wallin

P.S. Ylemmät ajokuvat ovat samalta lenkiltä, ei nyt sentään kahta aurinkoista lenkkiä olla päästy ajamaan :D

Eka ravistartti!

Ennen Zokon ostamista Jenni kävi silloin tällöin ajelemassa eräällä russ-ruunalla Sannaisissa, Mannilla. Zokon oston jälkeen Mannin omistaja kyseli, josko Jenni haluaisi toimia Mannin valmentajana ja ajaa sillä muutaman startin kilpaa. Muutaman viikon päästä siitä Mannin omistaja oli ostanut uuden russin, Mannin puoliveljen, jota oli koko viime talvi valmennettu kisakuntoon, mutta omistaja oli joutunut luopumaan siitä raskauden takia. Niimpä Jennillä olikin yhtäkkiä kaksi nollasarjassa starttaavaa russia, jotka omistaja halusi radalle. Jenni ja Nina ehdottivat, josko mä haluaisin ajaa toisella ja mikäpä siinä, tuleepahan ravikortille käyttöä!

Mun ajokki, Gr-r Ahonlaidan Laamanni

Niimpä käytiin poikien kanssa Loviisassa hiitillä (Jenni Leijalla, mä Mannilla) ja koska hiitti meni hyvin, Jenni ilmoitti meidät lauantaiksi Loviisaan poniraveihin. Torstaina käytiin vielä Sannaisissa ajamassa ponit. Tiet oli aika kovia ja pojat paljasjalkaisina arkoivat aika paljon, joten kovia vauhteja ei päästy menemään. Mutta näillä valmisteluilla lähdettiin siis lauantaina Loviisaan.

Hiitillä Loviisassa kaksi viikkoa ennen starttia

Ajolenkillä Sannaisissa kaksi päivää ennen starttia

Lämmittelyaika jäi meillä vähän lyhyeksi, kun tarkoitus oli käydä radalla ennen ekaa lähtöä, mutta ei ehdittykään, kun ohjastajapalaverissä meni niin kauan. Mutta ehdittiin me vissiin kolmisen kierrosta mennä ennen esittelyä, joten sai kelvata. Esittelyssä Manni hämmästyi, kun Leija katosikin meidän perään, mutta meni kuitenkin kiltisti.

Manni ennen starttia

Manni ennen starttia

Leija ennen starttia

Sitten olikin itse startin aika. Yksi poni oli jäänyt pois, joten voltattiin paalulla kaksistaan Jennin kanssa. Manni lähti aika hitaasti ja hyppäsi melkein heti laukalle, kun Leija lähti kovempaa. Sain laukan kuitenkin aika äkkiä alas, kunnes takaa tuli lisää poneja ja Manni niitä säikähtäessään hyppäsi taas laukalle. Melkein kaikki ponit ehtivät mennä ohi, ennen kun sain laukan alas. Ja juuri kun saatiin taas ravi rullaamaan, tuli viimeinen takamatkan poni takaa ja taas hypättiin laukalle. Äkkiä takaisin raviin ja reippaasti muita ottamaan kiinni. Oltiin jo neljänneskierros muista jäljessä, mutta Manni jaksoi hyvin vielä yrittää. Välimatka kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja pian kaverit katosivat näkyvistä. Siinä vaiheessa Manni totesi, että turha tässä on kovaa mennä ja hölkötteli menemään varsin rauhallisesti. Muut ponit tulivat jo maaliin meidän vasta kääntyessä takasuoralle. Tavoitteena oli kuitenkin hyväksytty suoritus, joten päätin hölkötellä maaliin asti. Kieltämättä alkoi hieman naurattamaan, kun kuuluttaja kuulutti: "jatkakaa kilpailusuuntaan! Yksi poni on vielä tulematta maaliin". Ja entistä enemmän nauratti, kun kuuluttaja kannusti meitä ja kertoi kaiken mahdollisen tiedon meistä ja kehotti vielä yleisöä kannustamaan, kun Mannin vauhti vielä hyytyi hyytymistään loppusuoralle kääntyessämme. Poni oli kyllä varsin mielissään, kun sai hölkötellä kaikessa rauhassa aplodien saattelemana maaliin :D

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Laura Taimioja!

Kiitos kuvasta Aija Leinonen!

Aikammehan oli peräti 3.35,2ke (vrt. keskivertoshettikset menevät jotain 3 min paikkeilla), eli ennätyksellä ei päästä ainakaan kehuskelemaan :D Mutta tavoite täyttyi, hyväksytty suoritus tuli. Käveltiin hetki pellolla ja sitten hoidettiin ponit pois. Ennen lastaamista Ninalla oli kiva projekti, kun auto ja traikku jäi jumiin märälle pellolle. Naapuri ponin ihmiset sitten keksivät ottaa auto irti ja työnsivät auton pitävämmälle maalle. Trailerin keksivät työntää myös käsipelillä kuivalle maalle, onneksi traikku on kevyt, b-kortilla vedettävä. Sitten eikun auto takaisin kiinni, ponit koppiin ja menoksi. Me jäätiin Jennin kanssa vielä raveihin, joten Nina ja hoitajatytöt saivat hoitaa ponit kotiin.

Kotona Jenni alkoi tutkia jo seuraavia startteja, Leija tuntui ihan lupaavalta, vaikkakin laukkasi itsensä hylkyyn. Itse hieman epäilin, kannattaako Mannia ilmoittaa enää toiseen starttiin, mutta Ninan kanssa keskusteltuaan totesivat, että mennään nyt yrittämään vielä kerran. Niimpä Jenni ilmoitti meidät sunnuntaiksi (6.7.) Lahteen. Juostava matka on onneksi lyhyempi, 1640m (Loviisassa 2140m), joten ei ainakaan voida yhtä pahasti jäädä jälkeen :D Ja tavoitteet jälleen niinkin korkealla, kuin hyväksytty suoritus ja ennätyksen parannus :D

P.S. Päästiin me lehteenkin, Mannista ja musta oli kuva Uusimaassa, kun ehdittiin niin hyvin poseerata loppusuoralla kameroille :D Lisäksi Östra Nylandsista tuli toimittaja haastattelemaan meitä, kun kuuli meidän olevan siskoksia, jotka ajoivat veljeksien ekat startit. Uusimaa meille tuleekin kotiin, enkä edes tiennyt, että sieltäkin oli toimittaja paikalla. Östra Nylands olikin vähän vaikeampi metsästää, ajettiin lopulta Jennin kanssa Loviisaan asti ostamaan se R-kioskilta :D Vähän oli toimittaja tulkinnut omiaan meidän vastauksista, mutta mitä pienistä :D

Mä ja Manni Uusimaassa

Mun ja Jennin haastattelupätkä Östra Nylandsissa