"Miks aina sataa, kun menee huonosti?"

Viitisen vuotta sitten maisema näytti tältä. Kuvassa Toon emä Goldi Too masussaan.

Tänä vuonna lumesta ei tietoakaan. Eikun masentavaa kuraa ja rapaa kaikkialla. Hevoset saa työntää puoliväkisin kuratarhoihin ja ne vain möllöttävät portilla koko päivän odottaen sisään pääsyä. Ja joka päivä sataa, jolloin hevoset on pakko loimittaa. Plaah...

Toon kanssa ollaan reenailtu ajaen. Joka lenkillä tuijottelen vainoharhaisena sen oikeaa takajalkaa, jota se edelleen vääntää sisäänpäin. Eilen lenkki jäi lyhyeksi, kun Too meni niin epäpuhtaana, että näytti kuin otj olisi laukannut koko ajan. Takaosan lihaksetkin alkavat muuttua eriparisiksi, kun Too liikkuu väärin.

Satulan sain muokattua romaanin avulla taas sopivaksi, mutta jotenkin ratsastusintokin on nyt jäissä. Ja Toon jatkuva pukittelu kiukuttaa. Ehkä pieni mietintätauko on paikallaan.

Too saa pitää nyt pienen hengähdystauon. En tiedä kuinka pitkään, mutta tässä tilanteessa on itselläkin motivaatio nollassa. Ehkä pakkaskelit toisivat motivaation takaisin. Niitä odotellessa...

Too sentään on tykännyt, kun on päässyt taas enempi kärryjen edessä kulkemaan.

Ja kävihän meillä jonain päivänä aurinkokin kylässä. Mitä nyt lenkin lopuksi taivas repesi ja loppupäivän satoikin kaatamalla...

P.S. Kuuluu meille jotain positiivistakin: käytiin pyörähtämässä viikonloppuna kentällä ja otettiin ekat laukat aitojen sisällä. Alkuun laukat oli aika köyrypukkipainotteisia, mutta niin nätit laukat tuli loppuun, eikä kaahotuksesta tietoakaan!

Eräällä lenkillä törmättiin kolmen ratsun porukkaan ja ensimmäinen asia, mitä huikkasivat oli "Onpas sulla kaunis hevonen!" <3

Masentava marraskuu

Plaah. Kuten otsikostakin voi päätellä, ei marraskuu kuulu suosikkikuukausiini. Kura, pimeys ja vesikelit, yök. Tulisi edes lunta ja pakkasta, niin maisema hieman piristyisi.

Muualta Suomesta päivitettiin ihania lumimaisemia viikonloppuna.
Meidän tallipiha näytti sunnuntaina tältä :(

Toon kanssa ollaan syysmasennuksesta huolimatta treenattu suht aktiivisesti. Pääosin ollaan liikuttu ratsain, mutta muutama ajolenkkikin on mahtunut joukkoon. Pari viikkoa sitten kävi kengittäjä ja Too sai hokkikengät neljällä hokilla jalkaansa. Ekalle ajolenkille lähdettiin takaraivossa pelko, kuinka paljon Too onnistuu hokkien kanssa sähläämään suojia tai itseään rikki. Onneksi pelko oli aiheeton, aisoissa oli tosi hyvän tuntuinen hevonen ja perille selvittiin vieläpä ehjänä. Tarkoituksena oli mennä kevyt lenkki, mutta Too tuntui niin hyvältä, etten malttanut olla ottamatta muutamia kunnon vetoja. Ja Too tuntui ihan huippu hyvältä!

Välissä oli muutamat ratsulenkit ja vapaat, kunnes tuli seuraava ajokerta. Edellisenä päivänä mentiin samalla reitillä ratsain ja Toon kiukuksi joutui menemään vain kevyttä hölkkää. Ajolenkillä Too otti ihan kummallisia laukkoja ja ravasikin hieman huonon tuntuisesti. Ihmettelin näin suurta eroa edelliseen ajokertaan, mutta ajattelin Toolla olleen vain huono päivä ja liian monta liikunta päivää putkeen. Myöhemmin eräs tallilainen lainasi meidän kärryjä ja huomautti niiden olevan ihan hassussa asennossa. Tarkemmalla tarkastelulla huomattiinkin aisojen olevan ihan vinot ja vänkyrät vähän joka suuntaan. Etenkin aisat olivat vääntyneet potkuremmin kohdalta ylöspäin, joten todennäköisesti ovat vääntyneet jonkun hevosen vähän reilummin pukitellessa. Noh, mikäs siinä, porukalla sitten väännettiin aisat suoraksi ja loppupeleissä niistä taisi tulla vielä suoremmat, kuin mitä ovat ikinä vielä olleet :D

Kun aisatkin tuli suoristettua, niin olihan se lähdettävä kärryjä testaamaan, vaikka varsinaisesti suunnitelmissa olikin ratsumaasto. Too tuntuikin jälleen tosi hyvältä, vaikka pientä vinoutta olikin havaittavissa alkulenkistä. Loppua kohden Too kuitenkin suoristui ja otti tosi hyviä pätkiä.

Ostin Toolle vihdoin oman sadeloimen, kun kirppikseltä löytyi Bucasin kaulakappaleellinen vuoreton loimi juuri meidän värisenä ;)

Ratsumaastoissa ollaan menty melko pitkiä lenkkejä. Olen pyrkinyt valikoimaan mahdollisimman monipuolisia reittejä meille: tiellä, pellolla, poluilla ja umpimetsässä. Suurin osa lenkistä mennään käynnissä, mutta mukaan mahtuu myös reippaita laukkavetoja. Pieniä pätkiä olen myös pyrkinyt ratsastamaan hieman lyhyemmässä laukassa, jotta Too joutuu vähän miettimään, miten jalkansa asettaa. Toota tuppaa usein hieman kiukuttamaaan mamman pidätteet ja pukkeja lentelee, mutta nätisti se yleensä lyhentää askelta ja ottaa ne muutamat pyydetyt askeleet oikein sievää laukkaa. Pikku hiljaa kiukkupukitkin ovat vähentyneet, kun Too on tajunnut, etten yleensä kovin montaa askelta pyydä mennä hitaampaa ja palkaksi se saa aina laukata reippaamminkin.

Toinen asia, mitä ollaan jouduttu ratsain treenaamaan, on ravi. Too on niin innoissaan laukkaamisesta, ettei malttaisi lainkaan ravata. Silloin, kun mamma julmasti vain pyytää sitä ravia, yritetään laukkaa tarjota joka kolmannella askeleella ja perä ja pää lentävät vuorotellen. Hienosti se ainakin osaa kerätä takajalat halutessaan alleen, sen verran mageaa liikettä tulee aina kun se yrittää tarjota laukkoja :D Raviharjoitukset jatkuvat, samoin laukan säätely. Pikku hiljaa saatetaan ujuttaa mukaan myös muutoin pientä kouluratsastuksen tynkää, fiiliksen mukaan.

Too ja gäng :D

Sunnuntaina Too pääsi taas hierontaan, kun tuntui lauantain ratsulenkillä hieman kummalliselta. Se oli hieman jäykähkö ja vähän haluton liikkumaan. Vaikuttavia tekijöitä oli kuitenkin useita: edellispäivän ajolenkki, jännät hirvimiehet, kärryjen kanssa meidät ohittanut Zoko, kentällä tapahtunut alkuverryttely vieraan kuskin kanssa ennen maastoon lähtöä... Ja kuitenkin kotiin käännyttäessä Too muuttui normaalimmaksi. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta itseltään. Hierottaessa jumeja löytyikin selästä normaalia enemmän. Kai se pitää katsella meidän satulaa hieman tarkemmin. Toon lihaksisto on todennäköisesti muuttunut jonkin verran keväästä, jolloin satula topattiin ja sovitettiin. Meillä on onneksi muokattava romaani, jonka kanssa saadaan toivottavasti satula taas sopivammaksi.

Sellaista meille kuuluu. Harjoitukset jatkuvat ja toiveikkaasti odotellaan lunta, pakkasia ja masentavan marraskuun loppua. Kai se pitäisi joku päivä suunnitella kameran tallille raahaustakin, johan näitä kännykkäkuvia on riittänytkin usemampi kuukausi.

Too maastomopona

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja tietokoneella ei ole (mukamas) aikaa istua sen vertaa, että blogiin ehtisi raapustaa kuulumisia. Nekin kerrat, kun olen koneen avannut aikeina kirjoittaa blogiin, on lopulta kuluneet selaillen nettikauppojen valikoimista, mitä olisi kiva ostaa Toolle, jos olisi rahaa. Ärsyttävä Facebook, kun etusivu täynnä heppakauppojen tarjousmainoksia, joista ei voi olla klikkaamatta. Onneksi olen kuitenkin pysynyt vahvana, enkä toistaiseksi ole tullut ostaneeksi mitään, vaikka hyviä tarjouksia on ollutkin.

Muistakaa heijastimet! Mekin käytetään, vaikka maastotiet onkin merkattu ratsastusreiteiksi ja siellä ei autoja pahemmin liiku. Mielummin muutama ylimääräinen, kun turhat vaaratilanteet!

Eräs tallilainen lähetti näin mieltä ylentävän kuvan hevosestani, jonka juuri edellisiltana pesin puhtaaksi :D

Too on liikkunut viime aikoina melko aktiivisesti, 4-5 kertaa viikossa. Lähinnä ollaan liikuttu ratsain, vain pari lenkkiä ollaan menty ajaen. Too oli onnistunut hankaamaan häntäruotonsa auki, joten ollaan vältelty häntäremmin käyttöä. Niimpä ajolenkit saavat odottaa sen aikaa, että saadaan häntä paranemaan kunnolla. Ratsain ollaan menty maastossa reippaita laukkavetoja, vähän maltillisempia laukkapätkiä, pitkiä käyntimaastoja ja jonkin verran ollaan rämmitty metsässäkin. Too tykkää hirveästi mennä umpimetsässä, vaikkakin vauhtia saa toppuutella jonkin verran. Hassu hevonen matelee tietä pitkin, mutta metsään kääntäessä vauhti kiihtyy ja hyvä ettei hepsu mene nenälleen. Nätisti se hidastaa kyllä vauhtia fiksummaksi, kun ottaa ohjat käteen. Toinen Toon suosikki on reippaat laukkavedot, laukkapohkeista se lähtee kuin ammuttuna ja korvat niin pystyssä. Nykyään on jäänyt onneksi pukit laukannostoista pois, sen sijaan kiukkupukkeja satelee, jos mamma kehtaa pyytää hidastamaan laukkaa. Protestipukkien, pään viskomisten ja luimimisten jälkeen laukka yleensä kyllä hidastuu, mutta onhan se nyt tylsää laukata hallitusti, kun olisi niin paljon kivempaa juosta täysiä :D

"Voi kun olisi kiva karauttaa täyttä laukkaa!"

Viime viikolla Too oli onnistunut telomaan otj vuohisen ulkoreunan johonkin ja vaikka haava oli pieni ja siisti ja näytti olevan jo paranemaan päin, alkoi jalka kuitenkin turvottelemaan ja lämpöilemään. Kuratarhat eivät tietenkään auta asiaa. Noh, siirryttiin käyntiliikuntaan, jolloin nesteet laskivat hyvin. Lisäksi pesin ja kylmäilin jalkaa huolellisesti koko viikonlopun. Tänään jalka näytti jo tosi hyvältä, joten ehkä me selvittiin tällä kertaa näin vähällä. Too kuitenkin tiputti puolet vtj kengästään lauantaina, joten se saa nyt pitää vapaata kengitykseen saakka. Huomenna pitäisi kengittäjän tulla ja Too saa hokkikengät jalkaansa. Huh, hirvittää jo valmiiksi, miten paljon se onnistuu tänä talvena itseään telomaan hokkien kanssa. Onnea on omistaa sählä hevonen :D

Alla vielä video, jossa on joitain kännykällä kuvattuja videoklippejä meidän lenkeiltä. Tässä vielä linkki mobiilikatsojille.

Kevätjuhlaliikkeitä ja O.T.E.-hierontaa

Too pääsi tänään (19.10.) Niina Grönqvistin käsittelyyn, kun tilasin Niinan availemaan Toon lihaskalvoja. Niina kävi jo pari viikkoa sitten hieromassa Lakia ja Niinan hierontatekniikka näytti todella tehokkaalta. Toollakin kun on noita lihasvammoja, niin päätin pyytää Niinaa hieromaan Toonkin lihaskalvot auki.

Niina löysi Toolta kolme lihasvauriota. Vas reiden takaosassa pieni vaurio, oik etujalan ojentajassa pieni vanhempi revähdys (tämä revähdys vaivasi meitä keväällä, klik) ja oik reidessä hieman isommalla alueella epäsäännöllistä revähdystä (tämä vaivannut meitä viimeisimpänä, klik). Lisäksi kalvot olivat kireänä lapojen etuosissa, ristiselässä ja lautasilla. Niinan mukaan kireys oli tasaisesti molemmilla puolilla, joten Too ei ole liikkunut vinosti. Lisäksi etujalkojen ojentajien kalvot olivat kireänä lihasmassan kasvun tuloksena. Välillä lihasmassa kasvaa niin nopeasti, ettei kalvot ehdi täysin mukaan.

Too oli käsitellessä tapansa mukaan alkuun todella ADHD ja sähläsi kunnolla. Takaosan käsittely kuitenkin rentoutti Toon niin kunnolla, että Too meinasi kokonaan unohtaa seisoa takajaloillaan. Niinakin naureskeli, että nyt alkaa olla jo vähän liiankin rento kaveri. Hieronnan jälkeen Too oli todella tyytyväisen oloinen ja koitti kovasti hieroa Niinaa takaisin. Nyt Too saa pitää pari päivää vapaata ja katsellaan sitten loppuviikosta, miten on kalvojen avaus vaikuttanut.

Suosittelen ehdottomasti Niinaa, hoitaa hevosen huolella läpi ja lihaskalvojen avaus tekee hyvää jokaiselle töitä tekevälle hevoselle!

Ja otsikon mainitsemia kevätjuhlaliikkeitä harrastettiin eilen:

Netistä lainattu kuva

Eilen sunnuntaina (18.10.) meinasin lähteä Toon kanssa ajolenkille katsomaan, vieläkö otj tekee kiertoliikettä. Ajoin ensin kuitenkin Weekon ja metsä oli täynnä hirvimiehiä, joten päätin jättää Toon ajolenkin toiseen kertaan. Sen verran tullut kuitenkin ajosta taukoa, että epäilisin virtaa kertyneen jonkin verran. Niimpä päätin suunnata kentälle ratsain. Satulaa en jaksanut laittaa ja päävehkeinäkin toimi Monty Robertsin käyttämä Dually-riimu. Muutamat väistöt ja parit ravipätkät otettiin, kunnes päätettiin suunnata maastoon, kun iso liuta autoja tuli jo metsästä. Leo sattui lähtemään samaan aikaan ajolenkille ja Toohan alkoi kerätä painetta jo, kun Leo katosi mutkan taakse. Ehdittiin jo kääntyä kotiin päin, kun Leo tulikin hölkällä takaisin päin perässään auto. Too tanssahteli eteenpäin vuoroin poikittaen, vuoroin kevyesti keula hypähdellen ja vuoroin perä lentäen. Suoraan sanottuna pomppuja tuli vähän joka suuntaan. Pysyin kuitenkin kyydissä ja vaikka Too oli hurjan paineissaan, pysyi se hanskassa. Päästiin väistämään sivupolulle, jossa toivoin tilanteen rauhoittuvan. Eipä rauhoittunut. Kaikki edellä mainitut liikkeet toteutettiin uudemman kerran ja hieman korkeampina. Kumma kyllä, en pudonnut ja sain Toon liikkumaan eteenpäin. Pikkuhiljaa Too rauhoittui ja päästiin kotiin ehjin nahoin. Vähän turhan extreme-lenkki, mutta tulipahan todistettua, että Too pysyy hanskassa kuolaimettakin ja allekirjoittanut pysyy hevosensa kyydissä vähän korkeammissakin liikkeissä :D

Virtaa riittää

Saikut on nyt saikkuiltu ja pikkuhiljaa palaillaan taas normi liikuntaan. Ollaan nyt menty muutama lenkki ratsain ja aina ennen ja jälkeen lenkin olen kovasti seuraillut, miltä lihasvamma näyttää. Selkeästi se on mennyt parempaan päin, enää Too ei arista siihen koskettaessa ja se ei tunnu lämpimämmältä, kuin mikään muukaan kohta. Ekalla lenkillä otj tuntui hieman jäykemmältä alkuun, mutta vertyi kyllä. Too on nyt joutunut olemaan Roon kanssa viikon pikkutarhassa, jossa eivät mahdu oikein juoksemaan, kun Roon jänne alkoi taas viime hiitillä turvotella kompuroinnin jälkeen. Niimpä mulla olikin keskiviikkona viikon seisomisen jälkeen varsin virkeä hevonen alla. Käytiin kävelemässä sänkkäri ympäri ja todettiin sen olevan vielä liian pehmeä käyntiä kovempaa mentäväksi. Too oli kyllä kovasti eri mieltä ja ottikin itsekseen pätkän ravia ja pukitellen yritti laukkaankin päästä. Palattiin tielle ja otettiin sitten vähän tunnustellen ravia ja laukkaakin. Laukassa meillä oli kyllä jarrut täysin hukassa ja tultiin pätkä melko reippaasti. Too onneksi kyllä pysähtyy aina pyytäessä, vaikkei vauhtia välttämättä pysty säätelemään. Oli kyllä niin tyytyväinen hevonen lenkin jälkeen, kun pääsi vähän jalkojaan oikomaan.

Too olisi kovasti tahtonut mennä kovempaa sänkkärillä

Eilen torstaina (15.10.) lähdettiin maastoon Jennin ja Zokon sekä Sadun ja Arielin kanssa. Mentiin oikein pitkä 1,5h lenkki. Toota tuppasi vähän kiukuttamaan, kun laukata olisi pitänyt, muttei muiden perässä oikein mahtunut. En kuitenkaan halunnut mennä ensimmäisenä, kun Too on vielä sen verran intona laukkailuista, etten voi taata liikkeen suuntautuvan välttämättä eteenpäin :D Etenkin nyt saikun jälkeen, kun on vähän virtaa kertynyt. Ehkä ensi lenkillä sitten. Ja nyt täytyy kyllä ehdottomasti ottaa laukan lyhennys -harjoitukset ohjelmaan, sillä tällä hetkellä laukat tuntuvat ampuvan aika vauhdilla eteen (+ kaikkiin muihin suuntiin), eikä jarruista tosiaan ole tietoakaan. Lenkki oli kuitenkin oikein kiva ja Tookin pääsi ensimmäistä kertaa näin pitkälle lenkille ratsain.

Ryhmä rämä maastossa :D

Kaivoin muuten esille kypäräkamerani (Bullet HD LITE) ja viritin sen kypärään näiden kahden lenkin ajaksi. Kameran kanssa on vain nyt ollut vähän ongelmia, kun kortille pitäisi mahtua 160 min videota ja akunkin pitäisi kestää 125 min. Jostain syystä kamera oli kuitenkin molemmilla kerroilla lopettanut kuvauksen jo puolen tunnin päästä. Täytyy vähän tutkia, missä on vika. Postauksessa on nyt vain parit kuvakaappaukset molemmilta lenkeiltä, videota en nyt jaksa alkaa editoimaan, kun tulisi vähän yksitoikkoinen video :D Täytyisi varmaankin suunnata sänkkärille joku pakkasaamu kuvaajan kanssa, niin saisi vähän syksyisiä kuvia blogin puolelle :)

Sekava postaus sekavista fiiliksistä

© Jenni Wallin

Hei taas, pitkästä aikaa! Too on ehtinyt tässä välissä olemaan jo pari viikkoa saikulla, palata töihin ja palata taas saikulle. Taustana täytynee kertoa, että 24.8. hiitin jälkeen huomasin Toon lyöneen juostessaan otj vuohisen ja ruununrajan väliin paikkaan, johon se ei ole aiemmin lyönyt. Sitten meille tuli taukoa hiiteistä koppiongelmien vuoksi. Tilasin kuitenkin meille Hevarista takajalan lyhyet ravisuojat, joissa tulee alaläppä hieman alemmas, josko se suojaisi lyömisiltä. Noh, kaksi ajolenkkiä ehdittiin näiden kanssa käydä kotona, kun lyönnit hajottivat suojan alareunan käyttökelvottomaksi. Epäilin tässä vaiheessa lyömisen johtuvan siitä, kun Toolla on vtj rupia juuri vuohisen kohdalla, mihin suoja tulee. Josko suoja painaa rupia ja Too kehittänyt kokonaan uuden liikeradan väistääkseen painetta. Niimpä Too sai jäädä pariksi viikoksi saikulle parantelemaan rupia. Ruvet parantuivatkin hyvin ja palailtiin pikkuhiljaa takaisin arkeen ratsulenkkien muodossa.

© Jenni Wallin

Viime torstaina (24.8.) lähdettiin sitten kuukauden tauon jälkeen taas hiitille. Lainasin Marialta takajalan putsit, elätellen toiveita, että ne suojaisivat jonkin verran lyömiseltä. Ajoin hiitin meidän uusilla kilpakärryillä, josta näki liikkeet paremmin, kuin koppa- tai hiittikärryistä. Hiitti meni tosi hyvin. Meillä oli kaverina Roo ja Too oli selkeästi paljon myönteisemmällä fiiliksellä, kun pääsi juoksemaan bestiksensä kanssa. Too jaksoi hyvin ja tsemppasi hienosti loppuun saakka. Liikkeitä katsellessa en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Too ravasi kyllä ihan puhtaasti ja hyvää ravia, mutta se käänsi oikeaa takajalkaa todella paljon sisälle. Katoksilla totesinkin jalkoja tarkistaessa, että tällä kertaa oli lyönnit aikalailla pahemmat, kuin edellisellä hiitillä. Jotain pitäisi tehdä.

Hiittireissulta 24.8.

© Jenni Wallin

Annoin Toolle pari päivää aikaa palautua rauhassa hiitistä ja sunnuntaina (27.9.) hieroin sen sitten oikein huolella läpi. Arvelin, että sillä saattaisi olla selässä tai takaosassa jokin jumi, jota väistäessä se joutuu kiertämään jalkaansa. Hieroin Toon oikein huolellisesti ja se nauttikin suuresti hieronnasta. Kireyttä löytyi monestakin paikkaa, mutta oikealla takaosaan päästessäni löysin harmikseni pienen repeämän lihaskalvossa. Noh, se on siis saikkua taas, levossahan nuo lihasvammat paranevat. Onneksi ei ole kuitenkaan mitään vakavampaa, nyt vain otetaan iisisti ja saikkuillaan lihas taas kuntoon.

Toolla lihasvamma punaisen pisteen kohdalla.

On siitä aika muskeli-masa tullut, vaikka koko ajan saikkuillaan/lomaillaan :D
Kuva otettu 26.9.2015

Tässä vertailun vuoksi keväällä otettu rakennekuva.
Kuva otettu 28.5.2015
© Jenni Wallin

Siskot sen sijaan treenaavat ahkerasti. Roo palasi jälleen treeniin ja tuntuu vielä paremmalta, kuin ennen taukoa. Sillä on nyt pari hiittiä alla ja ravi luistaa hienosti. Nyt vain ahkera treeni päälle, josko se nyt pysyisi ehjänä ja pääsisi jopa radoille saakka.

Weeko sai uuden liikuttajan, jolla ei muita hevosia olekaan. Eli Weekokin löysi aivan oman ihmisen. Liikuttaja-tyttö on kuitenkin vielä sen verran kokematon, että täysin ei Weeko ole hänen vastuullaan, vaan silloin tällöin käyn minäkin ajelemassa Weekoa ja arvioimassa, miten on treenit edenneet. Ensimmäiset yhteiset lenkit Weekolla ja uudella liikuttajalla on menneet oikein hyvin, joten eiköhän heistä vielä hyvä pari tule!

Rakennekuva Roosta 26.9.2015

Ja vertailuun keväinen kuva, joka otettu 28.5.2015
© Jenni Wallin

Rakennekuva 2v Weekosta 26.9.2015

Rakennekuva 1v Weekosta 31.8.2014

Hassua, kun Roon ja Weekon harjat on vaihtaneet puolta :D

Vielä pääkuva Weekosta 26.9.2015

... ja Roosta 26.9.2015

Aika lentää ja päivät sekoittuvat

© Arja Wallin

Taas ehti viikkoja vierähtää parikin edellisestä postauksesta. Tuntuu, että päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Olen jatkuvasti sekaisin päivistä ja tuntuu vain, että kalenterin sivuja saa olla jatkuvasti kääntelemässä. Syksykin on salakavalasti saapunut ja tuonut mukanaan inhottavat hirvikärpäset. Too ei onneksi ole täysin helisemässä hirvikärpäsistä, mutta jokaisen lenkin jälkeen saa käydä hännän harjakammalla läpi, etenkin, jos ollaan menty yhtään enemmän käyntiä. Niimpä meidän ohjelmaan on kuulunut ajolenkeillä vetojen ajamista ja ratsain lyhyitä laukkalenkkejä.

© Arja Wallin

Ratsain ollaan taidettu olla useammin liikenteessä. Laukka sinänsä on Toolle vielä vieras askellaji, mutta viime aikoina sekin on selkeästi alkanut hiffaamaan laukan hauskuuden. Too on aina ollut ajaessa todella ravivarma ja ekoja laukkoja ratsain ottaessamme se jäi "laukkaamaan paikoillaan" hämmentyneenä, kuin kysyen "hitsi, tuli laukka. Pitääkö nyt siirtyä takaisin raviin?". Monta laukannostoa saatiin tehdä, että Too hiffasi, että ratsain tosiaan on sallittua laukata. Aiemmin ollaan pidetty laukat vain bonuksena lenkeillä; yksi tai kaksi nostoa jossain välissä, eikä tehdä siitä isoa numeroa. Nyt viimeisimmillä lenkeillämme ollaan menty sillä tyylillä, että laukataan jonkun matkaa, jonka jälkeen kävellään hengitys tasaiseksi ja taas laukataan. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että Too odottaa aina ohjia kerätessä laukka-apuja (ja esittelee pukkeja, jos mamma kehtaakin pyytää ravia). Eräällä lenkillä se keksi hypätä erään koko tien yli menevän lätäkön yli. Kuski oli hypystä jäljessä ja hyppy ei ollut kovinkaan tyylikäs. Kotimatkalla kuski oli paremmin mukana ja tehtiin niin tyylikäs hyppy, että ratsuhevosetkin kalpenevat rinnalla :D Too oikein innostui tästä ja jatkoi loppulenkin ihan eri innolla. Pitäisiköhän siitä sittenkin tehdä (maasto)esteratsu? :D

© Arja Wallin

Ajaen ollaan ajettu paljon vetoja, kun hiititkin on nyt jäissä koppisäätöjen vuoksi. Ja kerta kerralta Too tuntuu vain paremmalta. Se on selkeästi saanut paljon lisää kuntoa ja voimaa. Se jaksaa ihan eri lailla useammankin vedon ilman käyntipausseja ja ravi tuntuu hyvältä. Ja mikä parasta, hevonen tuntuu siltä, että vaikka se yrittää kovasti juosta kovaa, on siellä varastossa vielä paljonkin vauhtia. Laukkoja sillä on nyt tullut tavallista enemmän sen jälkeen, kun otettiin laukka ratsain mukaan. Se antaa kyllä laukat hyvin alas, mutta Too selkeästi tuppaa unohtamaan hetkittäin sen, että laukat olivat sallittuja vain ratsain. Mutta eiköhän se siitä, tähänkin mennessä laukat ovat olleet pinnassa ensimmäisessä vedossa ja sitten jatketaan nätisti ravilla, kun taas muistetaan, että ajaessa mennään ravia.

© Arja Wallin

Roo on vieläkin vietellyt sairaslomaa, vaikkakin jänne on ollut ihan normaali jo jonkin aikaa. Maria kuitenkin suunnitteli piakkoin ottavansa Roonkin jälleen liikutukseen, että näkee reagoiko jänne rasituksesta. Roo on selkeästi jo alkanutkin kaivata jotain toimintaa, se kun tulee monesti laitumella vastaan ja karsinassa koittaa kerjätä huomiota. Yhtenä iltana otin sen harjattavaksi ja puunattavaksi käytävälle ja Roo seisoi niin tyytyväisenä nauttimassa huomiosta. Yleensä se inhoaa kovilla harjoilla harjaamista, mutta tällä kertaa se ei sanonut mitään. Pitkän tovin harjailin ja rapsuttelin sitä ja toinen oli niin tyytyväinen. <3

Pikku-Weeko innoissaan lenkille lähdössä

Weeko treenailee ahkerasti 3-4 krt/vko ajolenkeillä ja menee nopeasti eteenpäin. Olen ottanut sen kanssa pätkittäin vähän hölkkää reippaampaakin ravia. Ei mitään kovia vauhteja, mutta sen verran, että olen pyytänyt selkeästi kovempaa. Ja Weeko menee niin nätisti korvat pystyssä. Melko helposti se tarjoaa vielä laukkoja, mutta on hyvin oppinut antamaan ne alas ja tajuaa selkeästi, että ravi on haluttu askellaji. On se Weekokin oikein hieno tyttö!

P.S. Tuli tuossa ostettua Toolle kilpavaljaat. Eipä niille varmaan vielä tosikäyttöä vähään aikaan ole, mutta saadaanpahan hiiteille vähän asiallisempi varustus :) Niin, ja tuleehan meille ensi viikonloppuna todennäköisesti kilpakärrytkin. 

P.P.S. Vaikka valokuvaus on viime aikoina jäänyt aika tavalla entistä vähäisemmäksi, tulee silti 8 kk tauon jälkeen paperikuvia tilatessa tilattua  muutama  enemmän, mitä voisi kuvitella :D 

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...

... ja hierojaopiskelijan hevonen jää ilman hierontaa. Noh, viikonloppuna pääsi Tookin hierottavaksi - edelliskerrasta olikin vierähtänyt jo kolmisen kuukautta.

© Arja Wallin

Torstaina (20.8.) päästiin hiitille Marian kyydillä, kun Laki lähti radalle ja Roon ollessa tauolla, oli kopissa tilaa. Ajettiinkin hiitti kimpassa Lakin kanssa, mukana oli myös ratatallilta suokki ja lämppäri. Tämä oli nyt Toolle ensimmäinen kunnon hiitti, ajeltiin noin 1.30 vauhtia, loppusuora tultiin helposti 1.20 ja takasuoralla en meinannut saada Toota lainkaan hidastamaan, kun Laki jatkoi vielä kierroksen reippaammin. Ajoin Toolla sisäradalla ja se ei ihan meinannut alkuun hiffata koko hommaa, kun ei ole kuitenkaan mennyt noin kovia vauhteja ja ollaan aina vain himmailtu Kasteen vauhdin mukaan. Lisäksi suokilla oli fläpit jalassa, jotka klonksuivat joka askeleella ja Too oli ihan ihmeissään, kun olisi tämän rinnalla pitänyt juosta. Toisen kierroksen aikana Too kuitenkin hiffasi jutun juonen ja tuli tosi hyvin muiden mukana. Loppusuoralla Laki ampaisi ulkorataa pitkin ohi ja Too laittoi vielä uuden vaihteen päälle, jolloin mentiinkin sitten sitä 1.20 vauhtia. Hurjan ylpeä olin pikku-Tuutikistani, ehkä siitä vielä ravuri tulee! Noh, hiitin jälkeen Mariakin heitti vitsillä, että pitäisikö alkaa kauppoja purkamaan, kun Too meneekin noin hyvin :D

© Arja Wallin

Viikonlopun Too saikin sitten huilia. Perjantaina (21.8.) hieroin Toon ja se olikin hiitin jäljiltä aika jumissa. Too nauttikin hieronnasta täysin rinnoin niin kauan, kuin tallissa oli rauhallista ja se pystyi keskittymään täysin. Puolessa välissä talli täyttyi kuitenkin hälinästä ja Toon keskittyminen siirtyi kaikkeen omaan touhottamiseen. Jumit sain kuitenkin suht koht auki ja Too vaikutti heti hieronnan jälkeen paljon letkeämmältä laitumelle kävellessään.

© Arja Wallin

Sunnuntain (23.8.) olin suunnitellut Toon viettävän vielä vapaata, mutta edelliset kaksi päivää tuli vietettyä niin tiiviisti tallissa hevosia hieroen, että teki kovasti mieli maastoon ratsulenkille. Pitkät housut olin kuitenkin unohtanut kotiin, joten päädyin lähtemään liikenteeseen ilman satulaa. Päätinpä vielä oikein huolella heittää aivot narikkaan ja maastoon suunnattiin varustuksenamme vain riimu. Kypärän sentään pistin päähän, joku järki sentään pitää olla :D Too käytti oikein huolella hyväkseen sen, ettei sillä ollut kuolaimia suussa ja sukelteli joka toiseen puskaan syömään. Testasipa se kerran kääntyä ominensa kotiin päinkin, kun ei reitin suunta neitiä miellyttänyt. Muuten se meni oikein nätisti, eikä selässä ollut lainkaan hutera olo. Niimpä kotimatkalla innostuttiin ottamaan muutama ravipätkäkin ja nekin meni oikein mallikkaasti. On mulla vain niin hieno tätiratsu <3

Mamman tätiratsu <3

Maanantaina (24.8.) oli jälleen vuorossa hiittipäivä. Sain ylipuhuttua äitin mukaan kameramieheksi, joten pitkästä aikaa on myös kuvia hiitiltä. Tämän postauksen kuvat ovatkin tätiratsu kuvaa lukuunottamatta maanantain hiitiltä.
Hiittikavereina meillä oli tällä kertaa Lakin lisäksi kaksi lämppäriä ratatallista. Ekan hiitin lupasivat ajaa hitaasti, mutta toiseen hiittiin olisi saatava vauhtia, että Laki tulee hyvin valmisteltua torstain koelähtöä varten. Ennen hiittiä Too sai kunnon itku-potku-raivarit ja jäi paikalleen pukittelemaan oikein pitkän sarjan. Ei olisi vissiin huvittanut juosta kovassa helteessä kovien kavereiden kanssa. Loppuajan se onneksi käyttäytyi, hiititkin meni tosi hyvin. Eka hiitti ajettiin noin 1.30 vauhtia, tällä kertaa mentiin Toon kanssa kuolemanpaikalla eli johtohevosen rinnalla. Too meni tosi hyvin, mitä nyt ekan kierroksen lopussa vauhti hyytyi kaarteessa, kun ei osaa kakkia ja juosta yhtä aikaan :D Hyvin kuitenkin tsemppasi takaisin omalle paikalleen ja jaksoi hienosti loppuun saakka hankalassa juoksupaikassa.

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

Arvoin pitkään, jättäisinkö kokonaan ajamatta toisen hiitin, kun Too tuntui jo ekan jäljiltä hieman väsyneeltä. Päädyin kuitenkin menemään vielä toisenkin, mutta jätettiin suosiolla välimatkaa muihin ja hölköteltiin nätisti omaa vauhtiamme hiitti yksinämme. Ihan hyvä, innostuivat meinaan ajamaan hieman kovempaa, kuin olivat suunnitelleet, jolloin olisi tullut Toolle aivan kohtuuttoman kova hiitti näin alkuvaiheeseen. Too meni nätisti yksinäänkin, tosi tasaista 1.30 vauhtia juoksi koko matkan. Hieman aina suoralle kääntyessä askel reipastui ja korvat nousi pystyyn, kun näki kaverit kauempana, mutta Too ei onneksi ota turhaa stressiä moisesta ja hölkötteli nätisti loppuun saakka. Vasta käyntiin siirtyessämme piti hieman hirnahtaa, että kaverit tajuaisivat odottaa häntä :D

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

© Arja Wallin

Nyt Too saa taas rauhassa palautua kovien hiittien jäljiltä, perjantaina vasta katsellaan jotain liikuntaa. Ensi viikolle on varmaankin taas luvassa lisää hiittiä, viikonloppu treenaillaan kotona.

© Arja Wallin

© Arja Wallin

Roon jalka on ollut nyt tosi hyvän näköinen ja se ei edelleenkään ole ontunut tai edes aristanut jalkaa. Jänne on vain aavistuksen verran turvoksissa ja jänteiden välissä on hieman nestettä. Rookin pääsi hierontaan viikonloppuna ja jonkin verran jumia siltäkin löytyi, muttei mitään vakavaa. Saa nähdä, joko Maria raaskii ensi viikolla ottaa Roonkin jo töihin, vai saako vielä lomailla yhden viikon. Kovasti se ainakin juoksentelee laitumella, eikä jänne siihen ole mitenkään reagoinut.

Weeko lenkkeilee ahkerasti ja toimii lenkeillä, kuten hevosen kuuluukin toimia. Vielä, kun oppisi pitämään kengät jalassaan, eikä koko ajan viljelisi niitä pitkin peltoja. Nätisti se onneksi antaa lyödä irtokengät takaisin jalkaan ja riisuu kengät siististi, ilman että kavio repeää. Mutta olisi se silti kivaa, että pitäisi ne kengät jalassaan.