perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulukalenteri - 7. luukku!


Harju. Tuo ihanan kamala paikka, jossa olen nyt opiskellut 2,5 vuotta. Miksi sitten valitsin Harjun ja päätin lähteä omalta kotipaikkakunnalta pois opiskelemaan hevosalaa?

Maisema Mattilan ikkunasta eräänä iltana vuonna 2011

Olen kolmannelta luokalta asti halunnut työskennellä hevosalalla. En ollut koskaan kuullutkaan Harjusta, ennen kuin ensimmäinen hoitohevoseni, Ronja, lähti ylläpitoon tytölle, joka opiskeli Harjussa. Silloin päätin, että ylä-asteen jälkeen lähden Harjuun. Hain kaksoistutkintoon ratsastuksenohjaajaksi, joten soveltuvuuskokeissa oli haastattelun lisäksi ratsastuskoe, jossa piti verrytellä hevonen itsenäisesti ja hypätä sitten muutama este. En ollut hypännyt kovinkaan paljoa ja sen vähänkin suurimmaksi osaksi Sirillä, joten hypyt olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Mutta hengissä selvittiin ja kesällä tulikin kirje, jossa kerrottiin, että pääsin Harjuun.

:)

:)

:)

Ensimmäisenä iltana jännitti tosi paljon. En tuntenut ketään muista, mutta tutustuin äkkiä muihin meidän kämpässä asuviin. Ensimmäinen viikko meni muihin tutustuessa ja koulunkin puolesta meillä oli lähinnä tutustumisleikkejä yms. Ensimmäisellä luokanvalvojan tunnilla selvisi, että meistä kenestäkään ei tule ratsastuksenohjaajaa, koska emme ehdi oppia niin paljoa kun lukio rajoittaa ratsastustuntien määrää. Myöhemmin olen ollut ihan tyytyväinen, ettei ratsastuksenohjaaja onnistunut, koska eipä mulla niin kova hinku niitä tunteja ole edes pitää. Ensimmäisen viikon jälkeen alkoi pikkuhiljaa normaali opiskelu. Ratsastusta, ajoa, tallitekniikkaa (traktorilla ajoa), kengitystä ja muutamaa teoria-ainetta (mm. ruokinta, anatomia ja fysiologia). Ja sitten alkoi lukio. Ekana vuonna oli vielä helppoa, kun lukiota oli korkeintaan kolmena päivänä viikossa ja opettajat tulivat Harjuun opettamaan meitä.

Til-r Taavetti (R.I.P.) ekana vuonna ratsastustunnilla

Ekan vuoden ajoryhmä <3

FWB-r Pee-Peen White Waltz estetunnilla

Toisena vuotena lukiota alkoi tulla enemmän, joissain jaksoissa lukiota oli jo neljänä päivänä viikossa, mutta päivät eivät olleet ihan täynnä. Ratsastuksessa meillä oli estevälikokeet, joista sain T1. Muuten meillä jatkui normaali koulu, kengitys, ajo ja tallitekniikka tosin loppuivat, mutta tilalle tuli varsanopetus ja varustehuolto. Teoria-aineetkin vaihtuivat vähän syventävimmiksi, oli esim. ruokinnan suunnittelua, ympäristölainsäädäntöä sekä rehuntuotantoa ja laiduntaloutta. Tokan vuoden lopussa oli HH-näyttö (hevosenhoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen), johon kuului ajo, varustehuolto, hevosen esittäminen ja tallityöt. Arvosanaksi tuli H2. HH-näytön lisäksi meillä oli ratsastuksen loppukokeet, esteistä tuli H2 ja koulusta (K.N. Special) H2.

Sh-r Tähti-Vekkuli välikokeissa

Til-t Adelheid ratsastustunnilla

Conn-r Shanachie harjoituskoulukilpailuissa

Nyt kolmantena vuonna lukio vie suurimman osan ajasta, lukiota meillä on neljänä päivänä viikossa ja vapaatunteja meiltä löytyy lukkarista aika harvoin ammatillistenkaan puolelta. Nyt sitä on vasta tajunnut, että täähän oikeesti kohta loppuu. Lukiossa valmistaudutaan yo-kirjoituksiin ja Harjun puolelta meitä valmistellaan pikkuhiljaa työssäoppimiseen. Meillä on aika paljon tunteja ohjausharjoituksiin ja opinnäytetyöhön. Lisäksi meillä on yrittämiseen liittyviä aineita aika paljon.

Rp-r Bacardi

Lv-r Sugre Montagne ravikorttikurssilla

Harjun käyminen on varmasti henkisesti rankempaa kuin omalle paikkakunnalle lukioon tms. jääminen, koska ei ole helppoa 16-vuotiaana lähteä kotoa vieraiden ihmisten joukkoon opiskelemaan alalle, joka on täynnä paskaa puhuvia ihmisiä (anteeksi yleistykseni). Harjussa näkee myös hyvin, mikä ero on ravi- ja ratsutallissa työskennellessä. Kavereiden tuki on todella tärkeää Harjussa, kaikkien kanssa on vähän pakko tulla toimeen, heidän kanssaan "joutuu" kuitenkin viettämään aikaa myös koulun ulkopuolella. Vaikka meidänkään luokalla ei ehkä luokkahenki ole kaikkein parhaimmasta päästä, uskaltaisin kuitenkin väittää, että se on syvempi kuin normaaleilla luokilla. Me kuitenkin vietämme niin paljon aikaa toistemme seurassa. Ja huomaahan sen jo siitäkin, että meidän luokalla on niin paljon inside-läppää, että lukiollakin meitä katsellaan aika paljon nenänvartta pitkin :D

Rp-r Bacardi itsenäisessä liikutuksessa

Lv-o Poivre Montagne ajotunnilla

Jos multa kysytään, suosittelenko Harjuun lähtöä, on vastaus ehkä sinänsä hankala antaa. Suosittelen ehdottomasti, jos on vakaasti sitä mieltä, että tahtoo hevosalalle ja päätöksen takana ei ole vain pelkkä ratsastustunneilla käyminen, vaan tallitöitä on käyty kokeilemassa ihan käytännössä. Harjussa aloittaa niin paljon porukkaa, joille iskee totuus hevosalasta vastaan ja sitten puolet lopettaa. Joukossa on tietenkin myös niitä, jotka eivät ole keksineet muutakaan paikkaa ja tulivat Harjuun vain koska pääsivät sisään. Mielestäni Harjuun tullessa täytyy oikeasti olla tietoinen, millaista hevosalalla työskentely on. Harjussahan tieto tietenkin lisääntyy, mutta täytyy tiedostaa tosiasia, että se on lähinnä tallitöitä. Jos ei kantti kestä, ei Harjuun kannata hakea.

2 kommenttia:

  1. Toi viiminen kuva Pippurista näyttää aika vakavasti siltä että poni olis harkinnu joskus eteenpäin liikkumista :-D

    VastaaPoista